Eräs mies, jonka olen tuntenut pitemmän aikaa on viestitellyt minulle paljon, kyselly kuulumisia ja pyytänyt treffeille ym. Muutaman kerran olemme nähneet, no tämä mies ei ole oikeen "sytyttänyt" minua eli olen pitänyt häntä enemmän kaverina.
No näimme tässä hiljattain ja jotenki yhtäkkiä ihastuin häneen valtavasti!? Tapaamisen jälkeen pidimme yhteyytä n. kerran viikossa. Olisin halunnu nähdä hänet pian viime kertaisen tapaamisen jälkeen, mutta en kuitenkaan pyytänyt treffeille, kun jotenkin odotin, että hän pyytäisi, no eipä pyytänyt.
Rohkasin itseni ja kysyin häneltä mikä tämä meidän suhteemme on. Hän vastasi, ettei tiedä. Ja minä sanoin, etten minäkään. No kuitenkin tuli ilmi, että hän ei halua seurustella kanssani, koska meillä on niin pitkä välimatka ja näemme niin harvoin, muuten sanoi pitävänsä minusta. Hän sanoi, että haluaisi nähdä minua kuitenkin vaikka emme seurustelisikaan.
Onko kellään vastaavasta kokemuksia, voisiko tästä kehkeytyä kuitenkin suhde?
Vai pitäisikö sanoa, että parempi ettemme tapaa?
Niin sitä minä en tässä ymmärrä, että hän on varmaan vuoden aja pitänyt yhteyttä, kysellyt koska tavataan ym. Ja yleensä hän on ottanut aina ensin yhteyttä. Ja nyt kun minä haluaisin jotain vakavampaa, niin ei onnaa..
Haluaakohan hän vain pitää minua "varalla", kun haluaisi kuitenkin välillä tapilla..
Vai olenko itse pilannut tämän kaiken, kun en ole ennemmin näyttänyt tunteitani?
Eipä kukaan varmasti tiedä tähän oikeaa vastausta, mutta haluaisin mielipiteitä:)
Emmekä ole mitään teinejä enään.
No näimme tässä hiljattain ja jotenki yhtäkkiä ihastuin häneen valtavasti!? Tapaamisen jälkeen pidimme yhteyytä n. kerran viikossa. Olisin halunnu nähdä hänet pian viime kertaisen tapaamisen jälkeen, mutta en kuitenkaan pyytänyt treffeille, kun jotenkin odotin, että hän pyytäisi, no eipä pyytänyt.
Rohkasin itseni ja kysyin häneltä mikä tämä meidän suhteemme on. Hän vastasi, ettei tiedä. Ja minä sanoin, etten minäkään. No kuitenkin tuli ilmi, että hän ei halua seurustella kanssani, koska meillä on niin pitkä välimatka ja näemme niin harvoin, muuten sanoi pitävänsä minusta. Hän sanoi, että haluaisi nähdä minua kuitenkin vaikka emme seurustelisikaan.
Onko kellään vastaavasta kokemuksia, voisiko tästä kehkeytyä kuitenkin suhde?
Vai pitäisikö sanoa, että parempi ettemme tapaa?
Niin sitä minä en tässä ymmärrä, että hän on varmaan vuoden aja pitänyt yhteyttä, kysellyt koska tavataan ym. Ja yleensä hän on ottanut aina ensin yhteyttä. Ja nyt kun minä haluaisin jotain vakavampaa, niin ei onnaa..
Haluaakohan hän vain pitää minua "varalla", kun haluaisi kuitenkin välillä tapilla..
Vai olenko itse pilannut tämän kaiken, kun en ole ennemmin näyttänyt tunteitani?
Eipä kukaan varmasti tiedä tähän oikeaa vastausta, mutta haluaisin mielipiteitä:)
Emmekä ole mitään teinejä enään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
No vähän vaikuttaisi, että mies olisi valmis ottamaan sinut panoseuraksi. Jos ei seurustelua halua.
Sanoisin, että ... mieti nyt toisenkin kerran. Tuossa loukkaa itsensä herkästi. ... eli tosiaan olet varalla - monilla on nykyään monta panokumppania, kun yksi sanoo ei niin toinen sanoo joo.
se yrittää hellävaroen sanoa sulle, että tahtoo vain ja ainoastaan seksisuhteen paremman puutteessa.
Eikö kukatahansa ihminen jos on ihastunut tosissaan toiseen yritä kaikkensa jotta vois olla sen toisen kanssa? Jopa muuttamaan omia kuvioitaan tai elämäänsä, jotta näkis toista niin usein kuin mahd.?
Ei moni mies yritä suoraan käydä lihaan kiinni, kun tietää että naiset ei sellasta käytöstä oikein arvosta. Eli tuommonen epämääräinen vijailu on vaan pehmittämistä pesän saannille.
Uso pois.
siltä tuntuu. Sanoin, että voimme olla vain kavereita. En todellakaan ole mikään pesänjakaja!
Emme ole harrastaneet seksiä.
Toivottavasti löydän ihanan miehen, joka ajattelee muutakin, kuin seksiä:)
haluaisi nähdä? Seksin merkeissäkö?
Voihan olla että hän haluaa nähdä myös sinua kaverina muttei halua suhdetta koskei tunne tarpeeksi vahvasti ja toisaalta välimatka rasittaa.
Mutta seurustelusuhdetta hän ei kyllä halua jos hän on siitä maininnut suoraan.
Itse voisin myös todeta vastaavassa tilanteessa "etten tiedä" vaikka ehkä tahtoisinkin seurustella jos välimatkaa olisi paljon. Onhan mahdollista että hän ei halua satuttaa sinua eikä itseään jos jotain löytyykin lähempää.
Mutta sen voin vielä sanoa että sitähän ei tiedä vaikka miehellä oli tunteita silloin alussa mutta hän huomasi ettei sinua hän sytyttänyt. Nyt sitten yhtäkkiä haluatkin sitten jotakin muuta.
Tulisi mieleen että mies haluaa asiaa "katsella" ja miettiä onko suhteella mitään mahdollisuutta ennen kuin puhutaan mistään seurustelusta.
Tuo on juuri tavallista naisilta että mies on se joka ottaa yhteyttä ensin pitkään (jolloin mies olettaa ettei naista erityisemmin kiinnosta) ja sitten kun nainen yhtäkkiä osoittaa kiinnostusta omalta taholtaan niin miehen pitäisi heti käydä koukkuun.
Voittehan tavata ja keskustelkaa asioista.
vaikea sanoa mistä on kysymys mutta mulle kävi niin että tapailin 3v sitten naista ja yhtäkkiä en halunnutkaan suhdetta ja luikin pakoon, no tapasin hänet uudestaan vähänaikaa sitten ja ihastuin todella rajusti mutta nainen ei halunnut enään koska ensimmäinen kerta meni pieleen.
että tietääkö tuo mies edes tunteistasi?? ap:ltä siis kysyn.
Sanoit ihastuneesi rajusti, mutta näytitkö sitä miehelle... jos et, niin hän varmaan luulee, että sinua ei kiinnosta sen enempää kuin alussakaan. Ja ihmettelee, miksi edes haluaisit seurustella.... vai sanoitko sitäkään?
Mutta jos näytit tunteesi, niin miehen voi olla vaikea uskoa niitä, kun ensin ei kiinosta ja sitten yhtäkkiä kiinnostaakin...
hän voi luulla, että kohta sillä taas mieli muuttuu:-)
että olen kiinnostunut hänestä. Ja kysyin mitä hän ajattelee minusta. En ehkä niin selvästi näyttänyt, että olen todella ihastunut. Olen yleensäkin huono näyttämään tunteitani, varsinkin jos en yhtään tiedä toisen tunteista.
Hän itse alkoi puhumaan seurustelusta (siis sanoi, että tulisiko siitä mitään välimatkan takia ja minähän siinä sitten sanoin, että eipä varmaan ei), enkä oikeastaan sanonut, että minä haluan seurustella kanssasi!
Nyt, kun itse luen tuota omaa tekstiäni, niin en varmaan tehnyt ihan selväksi, että oikeasti haluaisin olla hänen kanssaan.
Mutta en halunnut alkaa mitään lässyttämään, kun toinen sanoo vaan en minä tiedä!
Mulla ne miehet, kenen kanssa pidetään yhteyttä ja nähdään, mutta ei ole suhdetta, on kavereita ja muutamasta on tullut mun parhaimpia ystäviä. Me ollaan pidetty vuosia yhteyksiä ja nähty aina sillon tällön, ja kyselty kuulumisia ja keskusteltu itseasiassa tosi syviäkin aiheita läpi kahlaten, ja oltu ystäviä.
Mikä tossa on siis sulla ongelmana, jos toinen ei halua seurustella, niin eikö asia ole aika selvä siltä kannalta? Mun mielestä se ei pidä sua varalla eikä muutenkaan muuna kun kaverina. Joko sä olet aidosti kaveri tai sitten sanot ettet voi olla, ja häivyt kuvioista.
Ei näin aikuiset ihmiset sais enää olla niin lapsellisia ettei kestä eri tunteita, ja kolmekymppisen pitäisi käsittää jo sekin, että ihastua voi, ja haluta voi, mutta aina ei saa kaikkea mitä haluaa. Ette todellakaan ole mitään teinejä enää, ja aikuiset pystyy olemaan kavereitakin, you know...