Minulla ja avomiehelläni on tuttavapariskunta, jonka kanssa tulimme loistavasti juttuun. Kunnes tämä pariskunta hankki vauvan. Nyt emme tiedä, mikä tätä uutta vauvaperhettä vaivaa. Tai varsinkaan perheen isää.
Kuuntelimme aluksi kärsivällisesti tulevan äidin selityksiä mahan kasvamisesta ja sen tuomista vaivoista. Yritimme keksiä yhteistä ohjelmaa, jossa odottava äitikin voi olla mukana. Mutta yhä useammin tuleva isä rupesi illanvietoissamme vänkäämään, että pitäisi lähteä kaupungille baariin. Tämä oli tietysti mahdoton ajatus odottavalle naiselle ja illat päättyivät tavallisesti heidän riitelyynsä.
Vauva on nyt puolen vuoden ikäinen, meillä on kunnia olla hänen kummeinaan. Pyrimme tapaamaan lasta usein ja haluamme olla mukana hänen kehityksessään. Mutta perheen isän käytös on saanut aikaan sen, että kohta en enää halua vierailla heidän luonaan.
Aina, kun menemme tämän vauvaperheen luo kylään, miehet ja naiset eristäytyvät omiksi ryhmikseen. Näin ei ollut ennen vauvan syntymää, aiemmin juttelimme kaikki yhdessä. Nyt perheen isä joko houkuttelee miehet parvekkeelle tai ajaa naiset ja vauvan pois keittiöstä, että miehet saavat olla rauhassa. Tämä on ikävää, sillä perheen äidin kanssa juttu kääntyy koko ajan pelkkään vauvaan. Jos porukassa olisi miehiäkin, olisi juttukin monipuolisempaa.
Aiemmin teimme matkoja ja retkiä tämän pariskunnan kanssa. Mieheni ehdotti taannoin, että vuokraisimme yhdessä ensi kesänä viikoksi jostakin mökin, mistä perheen äiti silminnähden ilahtui, koska lapsikin olisi sitten jo tarpeeksi iso mökkireissulle. Perheen isä innostui myös, mutta hän ehdotti, että vuokrataan ennemmin se mökki poikaporukalla ja mennään viikoksi saunomaan ja ryyppäämään. Naiset jääköön lapsen kanssa kaupunkiin ja keksiköön omaa ohjelmaa.
Perheen isä ei myöskään tunnu osallistuvan vauvanhoitoon kuin väkisin. Häntä ei näköjään saa suosiolla edes pitämään vauvaa sylissä hetken, että äiti saisi kotihommia tehtyä.
Olen pettynyt. Miksi perheen mies on muuttunut niin kummalliseksi? Yhtäkkiä naiset pitäisi jättää kaiken kivan ulkopuolelle, kun ennen teimme juttuja yhdessä. Kohta ei enää huvita mennä edes heille kylään, kun tuntee miehen puolelta kelpaavansa vain äidin ja vauvan viihdyttäjäksi. Mitä voisimme oman mieheni kanssa tehdä asian parantamiseksi?
Kuuntelimme aluksi kärsivällisesti tulevan äidin selityksiä mahan kasvamisesta ja sen tuomista vaivoista. Yritimme keksiä yhteistä ohjelmaa, jossa odottava äitikin voi olla mukana. Mutta yhä useammin tuleva isä rupesi illanvietoissamme vänkäämään, että pitäisi lähteä kaupungille baariin. Tämä oli tietysti mahdoton ajatus odottavalle naiselle ja illat päättyivät tavallisesti heidän riitelyynsä.
Vauva on nyt puolen vuoden ikäinen, meillä on kunnia olla hänen kummeinaan. Pyrimme tapaamaan lasta usein ja haluamme olla mukana hänen kehityksessään. Mutta perheen isän käytös on saanut aikaan sen, että kohta en enää halua vierailla heidän luonaan.
Aina, kun menemme tämän vauvaperheen luo kylään, miehet ja naiset eristäytyvät omiksi ryhmikseen. Näin ei ollut ennen vauvan syntymää, aiemmin juttelimme kaikki yhdessä. Nyt perheen isä joko houkuttelee miehet parvekkeelle tai ajaa naiset ja vauvan pois keittiöstä, että miehet saavat olla rauhassa. Tämä on ikävää, sillä perheen äidin kanssa juttu kääntyy koko ajan pelkkään vauvaan. Jos porukassa olisi miehiäkin, olisi juttukin monipuolisempaa.
Aiemmin teimme matkoja ja retkiä tämän pariskunnan kanssa. Mieheni ehdotti taannoin, että vuokraisimme yhdessä ensi kesänä viikoksi jostakin mökin, mistä perheen äiti silminnähden ilahtui, koska lapsikin olisi sitten jo tarpeeksi iso mökkireissulle. Perheen isä innostui myös, mutta hän ehdotti, että vuokrataan ennemmin se mökki poikaporukalla ja mennään viikoksi saunomaan ja ryyppäämään. Naiset jääköön lapsen kanssa kaupunkiin ja keksiköön omaa ohjelmaa.
Perheen isä ei myöskään tunnu osallistuvan vauvanhoitoon kuin väkisin. Häntä ei näköjään saa suosiolla edes pitämään vauvaa sylissä hetken, että äiti saisi kotihommia tehtyä.
Olen pettynyt. Miksi perheen mies on muuttunut niin kummalliseksi? Yhtäkkiä naiset pitäisi jättää kaiken kivan ulkopuolelle, kun ennen teimme juttuja yhdessä. Kohta ei enää huvita mennä edes heille kylään, kun tuntee miehen puolelta kelpaavansa vain äidin ja vauvan viihdyttäjäksi. Mitä voisimme oman mieheni kanssa tehdä asian parantamiseksi?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joko isä ei yksinkertaisesti pidä lapsista, mikä tuntuu sinänsä kummalle, jos he ovat tarkoitusella halunneet lapsen.Toinen vaihtoehto voi olla, että isä on mustasukkainen lapselle.Kolmas, että hän yksinkertaisesti on epävarma miten olla lapsen kanssa ja osoittaa asian täydellä välinpitämättömyydellä.Ehkäpä hänelle se isyys ei oikein luonnollisesti istukkaan ja ei osaa olla rento.Miehesi voisi yrittää virittää vaivihkaa keskustelua tuoreen isän kanssa tästä vauvasta.Joskos hän sitte alkaisi olla suopeampi lasta kohtaan.Todella surkeaa lasta ajatellen.
että nainen on halunnut lapsen ja saanut miehen puhuttua siihen mukaan - vastoin tahtoaan.
mies on siitä kumma kapine, että se tekee outoja päätöksiä omissa nimissään, jotka sitten kuitenkaan eivät ole hänen mielensä mukaisia.
Kyllä musta näyttää enemmän siltä, että kyseessä on jälkeenpäin huomattu töppi, kuin mustasukkaisuus. Mustasukkaisuus vaivaisi myöskin perheen kesken, eikä vaan vieraiden länsäollessa.
Surkee lasta kohtaa joo. Siitä olen samaa mieltä, mutta näissä asioissa pitäisi äidin (tulevan) olla se suodatin, ettei vauvoja tehdä kuin miehen aloitteesta. Muuten tästä ei päästä.
väittämään, että kyseessä olisi se yleinen juttu että nainen on halunnut lapsen ja mies ei..
hmm, tosin voihan se ollakin niin, ettei mies ole miettinyt koko vauva-asiaa sen kummemmin, on vain suostunut tai jopa itsekin puhunut että olispia kiva jos meillä olisi vauva.. siis voi olla aivan hyvin myös niin, että mies on innolla ollut suunnittelemassa ja odottamassa vauvaa..
Enemmänkin kyse taitaa olla sillä tavalla keskenkasvuisesta kaverista ettei ole valmis tai kykenevä isän vastuuseen. Tuskin tulee koskaan olemaankaan, ellei sitten tapahtu jotakin todella radikaalia..
Totuus onkin ollut sitten rankaa, eli raskaana oleva isomahainen vaimo ei olekaan ollut enää viehättävä. Ei sellaisen kanssa viitsi kulkea missään kun ei sellaista viitsi esitellä ylpeänä kellekään..
Vauva vaatii paljon aikaa ja on sillä tavalla omituinen kapistus, ettei aina tiedä miten semmosen "älyttömän" kanssa toimitaan.. joten hoitakoot nainen sen, sehän on akkojen hommaa, koti ja lapset.
Enemmänkin pitäisi miettiä millainen miehen oma laspuudenkoti on ollut. Isänä toimimisen malli tulee sieltä. Ryyppyreissuineen kaikkineen.
miehen, joka kertoi sanasta sanaan tuollaista samantyylistä tarinaa.
Sitten aikanaan, eron hetkellä asiaa puitiin lähemmin. Vasta silloin mies kertoi, että oli halunnut kaverilleen monet kerrat kertoa, miten häntä ahdisti, kun hänet oli ajettu tekemään päätös lapsesta vastoin tahtoaan.
No vaimo sitten ihmetteli, mikset ikinä sanonut mitään, johon mies vastasi, ettet sinä kysynyt, ja vaikka olisit kysynytkin, en olisi uskaltanut kieltää, kun se asia oli sulle niin tärkee.
Ja tää juttu on kolmen vuoden takaa. Eikä ainut laatuinen ollenkaa.
Tietynlaista (dominoivaa) naistyyppiä miellyttääkseen miehet tähän haksahtavat - ja katuvat. Naiset esittävät asian niin, ettei siinä ole poistumisen mahdollisuutta. Vapaa päätös ei perustu sellaiseen toisen miellyttämiseen, vaan oman itsensä miellyttämiseen. Olkoon se sitten lapsellisuutta tai ei.
Eikä tässä tapauksessa malli tule lapsuudenkotoa, jos ei sitten sielläkin äiti ole pakottanut isäksi...mutta jotenkin taas tuntuu, ettei "pyhässä" äidissä voi olla vikaa.
Se on sairas asenne!
Ymmärtääkseni isä kyllä halusi lasta. Hän nimittäin jaksoi useamman vuoden ennen lapsen hankkimista toitottaa, että lapsi pitää hankkia hiukan ennen kuin nainen saa paperit ulos koulusta. Se olisi hänestä sopiva aika. Ja nyt se sopiva aika on tullut... eikä näköjään olekaan miehen mielestä sopiva.
Mies ei ikänsä puolestakaan ole mikään kakara, vaan reilusti yli 30-v., vanhempi kuin oma mieheni ja minä. Hänellä on edellisestä avoliitosta kaksi lasta, joten sikäli hänen luulisi tienneen, mitä lapsen hankkiminen tarkoittaa.
Mieheni on yrittänyt keskustella asiasta, erityisesti siitä, että olisi mukavaa, jos edelleen tekisimme kaikkea hauskaa mies-nais-porukassa. Hänestä lapsi ei ole este. Mutta lapsen isän mielestä tosiaankin nykyään on niin, että naiset juorutkoot keskenään. Täysin outoa.
tai aivoton? Ettei osaa sanoa ääneen asti että en halua lasta, en ole valmis isäksi?? Ja se on naisen vika - se, että mies valitsee rinnalleen vahvan naisen, olkoon sitten vaikka dominoiva ? se on naisen vika, ettei mies kykene sanomaan naiselle mielipiteitään vaan on lähes aivoton ja perässä talutettavissa ?
Tuosta dominoivuudesta: minua on sanottu dominoivaksi.
Olen äänekäs, ilmoitan mielipiteeni selkeästi ääneen - jokainen voi olla eri mieltä ja minä saatan alkaa inttämisen. Ilmeisesti olen myös ns. vahva tai voimakas persoona.
Mutta en ole dominoiva. En jyrää kenenkään näkemyksiä, minun mielipiteeni ei ole se ainoa oikea, annan kyllä muiden sanoa asiansa.
Jos perheessä tehdään päätöstä ja minä olen erimieltä kuin puoliso, toivon puolison kyllä perustelevan kantansa - niin minäkin teen. Jos tähän ei kykene, niin eihän se minun vikani ole.
Mieheni kertoi, että teinivuosina monet tytöt olisivat halunneet lapsia hänen kanssaan; perustaa perheen.
Kyllä hänellä oli ääntä sanoa, että ei onnistu: ei nyt tai ei sinun kanssasi.
Nainen haki sitten semmosen seurustelukumppanin, joka ryhtyi tekemään lapsia.
Pyhä äitiys, pyhä nainen. Jaa-aa. Vastuunsa se on miehelläkin. Lapsen tekoon tarvitaan kaksi ja miestä ei käsittääkseni voi raiskata ja siten pakottaa vanhemmuuteen.
Jos mies on niin "lapanen" ettei osaa suutaan avata siinä vaiheessa kun vauvanteko-asiasta puhutaan, on ihan turha uikuttaa jälkeenpäin. Ikävää vain on se, että lapsi on viaton tähän kaikkeen ja se, että se suurin vastuu lapsesta ja arjesta jää naisen yksin kannettavaksi.
Niin että kyllä se nainen loppujen lopuksi se häviäjä tässä on. Jos näin voisi sanoa. Siitäkin huolimatta siis, että hänellä on se lapsi, jota rakastaa. jne.
tuossa tilanteessa voisi tehdä niin, että naiset ja miehet kävisivät vuorotellen riennoissaan, kotiinjäävä mies/miehet, nainen/naiset olisi silläaikaa lapsenvahteina. Ja joka 3. kerta oltaisiin kaikki, miehet, naiset ja lapsi taas yhdessä aikaa viettäen. Siis kompromissi.
Taikka sitten yksinkertaisesti antaa ukko(jen) mennä sinne kapakkaansa aina sillon tällöin toteuttamaan itseään. Mutta se ei tietenkään poissulkisi yhteisiä tapaamisia.
Ehkä mies haluaa niinä harvoina kertoina, kun näkee ystäviä, irrottautua koko perhe/koti/vauva-kuvioista, omassa kodissaankin, seurustellen vain miesten kesken. Muuta selitystä en keksi.-Ehkä lähtöasetelma ollut se, että miehet ovat keskenään vanhoja kavereita, naiset tulleet kuvioihin myöhemmin.
Luulen, että kysessä on käytännön järjestelykysymys, ei niinkään, ettei vauva sinänsä olisi ollut miehen mielestä tervetullut.
Ko ystäväpariskunnan pitäisi keskustella ensin keskenään tilanne selväksi ja sen pohjalta toimia parhaaksi katsomallaan tavalla. Mikä on vaimon kanta asioihin? Luulisi, että hänkin haluaisi joskus lähteä tuulettumaan sinun/ muiden ystäviensä kanssa. Tilanne on kuitenkin muuttunut vauvan tultua kuvioihin ja siitä pitäisi keskustella eikä miehen lähteä sooloilemaan ihan itsestäänselvyytenä. Ja voihan olla, ettei tämä ystäväpariskunta edes tiedosta mitään ongelmaa olevankaan. Silloinhan ongelma on ainoastaan teidän.
vedit oudon johtopäätöksen. Minä ymmärrän asian näin, että naisen pitää kuunnella puolisoaan, olkoon kuinka dominoiva tahtoo.
Minäkin olen vahva persoona, mutta en niin hullu, että teen lapsen miehen kanssa, joka ei siihen ole valmis! Joka ei pysty perustelemaan tarvettaan alkaa isäksi.
Kyllä niistä asioista pitää puhua tietyllä varovaisuudella, pakottamatta. Eikä päälle käyden, omaa napaa tuijottaen.
On ihan eri asia vaatia miestä viemään roskis kuin alkaa isäksi...
Nykyään miehen voi kuulemma jo raiskata.
Siksi, koska se arki jää naiselle, luulisi, että asia pohditaan muultakin kannalta kuin omalta. Vaikka pyytää perustelemaan miestä sen, miksi hän haluaa isäksi.
Ja todellinen häviäjä on aina lapsi, eikä suinkaan nainen!!
se mies ei saa suutaan auki siinä vaiheessa kun vauvahaaveet leijuu ilmassa? Kyllä kuunnella pitää, mutta ennenkuin voi kuunnella, pitää puhua.
Tämä oli ajatus.
Pitäisikö naisen sitten tivata, udella, keskustella kerta toisensa jälkeen että mitä mieltä nyt olet ja haluatko nyt ihan varmasti ja oletko nyt valmis ja..
En hyväksy tätä ajattelu.- ja toimintamallia, että nainen on perheen pikku kotipsykologi ja "kaivaa virkkuukoukulla" miehestä hänen todelliset ajatukset ja tunteet, kun mies ei ole kykenevä puhumaan vaikka kysyisi...
Tämä oli minun ajatuksen taustalla.
metellä oli ajatuksena, mutta mä ainakin ymmärrän sen niin, että jos jotakin haluu se halu pitää pystyy perusteleen. Jos ei pysty tai peruste on jotakin ihan älytöntä (kuten, että naapurisssakin on vauva), ei kantsii alkaa tekeen muksui sellasen kanssa. Oli sit mies taikka nainen.
Kyl lasten hankkiminen on sitä paljon suuri asia, ettei siinä kannata säästää sanoja. Eikö susta? Kaivetaan sitte vaiks sillä virkkuukoukulla, jos tarve vaatii. Ikinä ei tee liian paljoo pohjatyötä tärkeessä asiassa!
Jos mies ei puhu mitään, on parempi jättää ajatus...kuitenki se kärsijä on laps, sitte ku se aika on.
Jotenkin jäi semmoinen kuva et talos on nyt äiti joka huolehtii kaikesta ja seurustelee vain naisten kanssa. Jos näin on niin mies voisi lähteä kälppimään ja mennä jonkun miehen viereen nukkumaan.kun omasta vaimosta tuli äiti niin luulikohan mies et kaikki muuttui samanlaiseksi kun lapsuuden kodissa on ollut.
Mies ei tuoreena isänä tarvitse kuin muutaman tiukan "Ei, älä nyt noin" tai "Anna mä, et sä osaa" ja kuoreenvetäytyminen tapahtuu!
Sehän lukee jo isän kasvoilla "Pidä sitten pentus'!" tilanne on herkkä, kuten toisinkin päin.
Huomion jakaminen, oma aika, mustasukkaisuutta -vaikkakin kulisseissa. kummituksia ennen niin kivassa parisuhteessa.
Ja onhan se totta, että vauvantuloon ei voi ennakolta valmistautua mitenkään.
Shokki se on kaiken pumpulin keskellä.
Tuore äiti ei oikeasti pysty muuhun, kuin juttelemaan vauvastaan ja koko elämä pyörii pikkuisen ympärillä. Joskus isä tuntee itsensä ulkopuoliseksi ja käyttäytyy kuten esim isä.
Kuvio on ihan tavallinen. Se helpottuu, kun lapsi alkaa olla isän mielestä normaalimpi ;) Ymmärtää puhetta ja hänen kanssaan on helpompi tehdä "juttuja".
Tilanne ei ole ilo kenellekään, mutta aivan tavallinen kuitenkin.
Minun mielipiteeni elävästä elämästä :)
älkää ainakaan jättäkö naista pulaan! ottakaa välillä lasta hoitoon ja JUTELKAA tälle miehelle! kysykää suoraan, että mikä on tullut. mihin katosi se mukava ja sosiaalinen mies?! selittäkää, että myös lapsen kanssa voi tehdä kaikkea mukavaa, kuten aiemminkin