Tarttisin kipeästi nyt neuvoa omista oikeuksista. Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä viitisen vuotta. Hän on minua jo kertaalleen pettänyt ja lähtenyt toisen naisen matkaan, mutta sen annoin taannoin anteeksi.
Nyt sitten olemme siinä pisteessä, että hänellä on taas uusi nainen, jonka kanssa hän aikoo elämäänsä jatkaa. Meillä on yhteinen talo yhteisellä lainalla. Mitkä ovat minun oikeuteni taloon ja muihin asioihin liittyvissä asioissa. Itse en taloon aio jäädä vaan etsin jo kovasti uutta asuntoa. Mies aikoo talon pitää.
Itselläni ei ole tällähetkellä voimia edes miettiä moisia asioita, mutta tiedän että se on kuitenkin pian edessä.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia?
Nyt sitten olemme siinä pisteessä, että hänellä on taas uusi nainen, jonka kanssa hän aikoo elämäänsä jatkaa. Meillä on yhteinen talo yhteisellä lainalla. Mitkä ovat minun oikeuteni taloon ja muihin asioihin liittyvissä asioissa. Itse en taloon aio jäädä vaan etsin jo kovasti uutta asuntoa. Mies aikoo talon pitää.
Itselläni ei ole tällähetkellä voimia edes miettiä moisia asioita, mutta tiedän että se on kuitenkin pian edessä.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Käsittääkseni omistat talosta puolet ja vastaat lainasta omalta osuudeltasi. Käytännössä kait sinun pitää myydä oma puolikkaasi tulevalle ex-miehellesi ja pyrkiä kuittaamaan sillä jäljellä oleva asuntolaina pois tai käyttää rahat uuden asunnon hankintaan. Jälkimmäinen vaatinee järjestelyjä lainoissa. Mieti kuitenkin tarkkaan mitä teet. Asuntojen hinnat ovat laskeneet jonkun verran viimeisen puolen aikana ja sen arvo voi olla pudonnut siitä kun hankitte sen. Suuntaa talon nykyiselle arvolle saat etuovi.com:sta katsomalla paikkakuntasi hintatasoa. Voit lisäksi viedä lähtiessäsi taloon hankkimasi irtaimiston kuten huonekaluja, liinavaatteita , astioita ja elektroniikkaa.
Yritä toimia järkevästi vaikka kuinka kirvelisi ja pidä kiinni omaisuudestasi.
näin sen itsekki ajattekin olevan. Mutta tuo vielä et miten se talon nykyinen arvo vaikuttaa tähän? Siis kannattaisiko käyttää arvioitsija talossa?
myös molempien nimissä, jos lainakin on? Yleisperiaate lienee, että sen omaisuutta, jonka nimissä. Ja avoparilla ei ole mitään oikeutta toisen omaisuuteen.
on talo molempien nimissä, onneksi siinä suhteessa et mullaki on jotain sanottavaa näihin asioihin. Tietysti olis helpompaa jos itellä ei olis mitään, niin vois vaan lähtee.
mikäli muutat pois ja mies jää asumaan yhteiseen kotiinne. Sinulla on oikeus saada korvaus siitä hyödystä, joka mies saa käyttäessään yhteistä omaisuuttanne siltä ajalta, kunnes hän "ostaa sinut ulos" siitä asunnosta.
Yritä sopia miehen ja pankin kanssa siitä, että mies lunastaa sinun osuuden asunnostasi ja ottaa myös loppulainan nimiinsä. Kauppakirjasta varmaan näkyy, mikä sinun osuutesi talostanne on, (esim. onko sinulla 40% ja miehellä 60%). Parasta toivoa, että miehellä on lunastukseeen varaa ja mahdollisuudet (hänenhän mitä todennäköisemmin joutuu ottamaan sitä varten uutta lainaa). Tavaroista voit pitää ne mitkä olet ostanukin ja mitkä on sinun. Kysyit yhdessä viestissä miten talon nykyinen arvo vaikutta asiaan. Se vaikuttaa siten, että jos sen arvo on 200'000 €, ja sinä omistat siitä 40 %, niin (40/100)*200'000 = 80'000€ olisi se käypä hinta mitä mihen pitäisi sinulle maksaa, koska sen summan saisit jos laittaisitte talon myyntiin.
Vaikka tuntuu ettei ole voimia, niin yritä kerätä voimia sen verran, että viet asiaa aktiivisesti eteenpäin. Muista pitää omiapuolia (eli katso että saat sen mikä sinulle kuluu), mutta älä kuitenkaan ala hankalaksi (esim. viivyttelemään). Mitä nopeammin saat asiat hoitumaan, niin sitä nopeammin mies on pois mielestä, ja pääset aloittamaan uutta elämää.
Siitä teidän yhteisestä lainasta vielä, että periaatteessa kumpikin vastaa koko lainasta jos erikseen ei ole muuta sovittu, (esim. että velkaosuudet vastaavat omistusosuuksia). Tuossa esimerkissähän en ollut ottanut huomioon lainaa. Mutta jos esim. tuossa esimerkissä, yhteistälainaa olisi jäljellä vielä 40'000 €, niin 40/60 omistussuhteella ajatellen siitä olisi sinun osuutta jäljellä (40/100)*40'000 = 16'000 €. Tällöin siis käypä vaihto olisi se, että mies ottaa koko loppu lainan nimiinsä ja lunastaa sinun osuutesi asunnosta 80'000 - 16'000 = 64'000 €:lla.
tästä. Kuulostaa hyvinkin järkevältä nyt kun sen luin. Mies itse sanoi minulle että hän ostaa minulta lainan pois ja sillä hyvä. En ollut ollenkaan ajatellut että asunnon arvollakin on jotain merkitystä.
Täytyy siis tosiaan olla tarkkana näiden asioiden kanssa. Yritän nyt vain päästä siitä mahdollisimman nopeasti eroon, jotta voisin jatkaa elämääni. Se ei vain tule olemaan helppoa, tuntien tämän avomieheni, hän ei tule antamaan periksi...
Paperille vaan summat ylös, ja miehen kanssa keskustelemaan siitä, millä summa mies on valmis lunastamaan lainan ja ostamaan loppu osuutesi talosta.
Kohtuus kuitenkin kannattaa pitää, eli ottaa laskelmissa myös huomioon se, että aina nuo velan maksut ja suhteet eivät välttämättä ole menneet ihan tasapuolisesti, tai ole edes suhteessa omistusosuuteen. Jos velka on tosiaan on yhteistä, niin esim. opiskellessa toinen saattaa lyhentää enemmän mitä kuuluisi, tai sitten toinen saattaa ihan muuten vain lyhentää vähemmän, mutta sen sijaan maksaa jotain muuta kuluja enemmän.
mies ei kommunikoi laisinkaan kanssani. Asutaan siis edelleen saman katon alla, mutta en itse ole kyennyt paljon kotona kuitenkaan oleskelemaan, lähinnä kavereiden nurkissa.
En viitsi enää itse yrittääkkään ottaa mieheen yhteyttä, jos hänessä ei ole sen vertaa miestä niin minkäs minä sille teen...
Päätöksiähän tässä on alettava tekemään, ärsyttää vaan ku haluais unohtaa kaikki mahdollisimman nopeasti.
Jos mies on haluton lunastamaan tai myymään, niin varmaa kannattaa soittaa johonkin kunnan/kaupungin oikeusaputoimeen ja kysyä miten menetellään, tms. (Entiedä onko sitten käräjäoikeus, josta voisi hakea sitä pakko ratkaisua).
Kun sanoit, ettet ole paljon kotona kyennyt olemaan, niin miehen on helppo olla hieman lepsu ja veltto, kun asuu tavallaan nyt jo yksin siellä. En tiedä auttaisiko, jos sanoisit, sille miehelle, että asia ja ero on parasta selvittää yhdessä loppuun ja mahdollisimman nopeasti, sillä muutoin lähdet ajamaan asiaa yksin, ja silloin pahimmassa tapauksessa menee koko talo myyntiin.
Kaverini erossa kävi niin, että kaveri kuittasi lainanlunastamisella koko osuuden. Tosin he eivät olleet kerinneet maksamaan lainaansa ja asuntoaan yhtään (joten se oli käypä arvo). Ja toinen oli sen verran haluakas, että pisti nimen alle.
Toivottavasti joku sellainen osaa auttaa/neuvoa, joka on ollut samassa tilanteessa.
Googlella löysin, että jos ette pääse yhdessä sopuun, niin sitten pitäisi tehdä käräjäoikeuteen anomus yhteysomistuksen purusta. Määräävät sitten jonkun purkamaan tuon yhteisomistuksen, siis varmaankin myymän sen talon.
Sopimalla kuitenkin kaksistaan pääsette varmaan halvemmalla, sillä silloin ei tarvitse maksaa kenellekään ulkopuoliselle selivittelystä, myynnistä, tms. Toivottavasti pääsette sopuun tuosta asiasta.
toivottavasti päästään. Ja uskonkin siihen jos vaan jaksan sitä sen kanssa yrittää. Mutta tässä on sellainenkin ongelma, ettei tämä avomieheni ole puhunut kellekkään muulle edes eroonneensa minusta, saati sitten että olisi tästä uudesta naisesta puhunut.
Ala sinä puhumaan (ainakin erosta) jos mies ei uskalla, siis miehen/sinun sukulaisille, perheelle ja ystäville. On varmaan kova paikka kertoa siitä läheisille, mutta ehkä se sitten saisi miehenkin uskaltamaan puhumaan ja setvimään asiaa, ja vyyhti alkaisi purkautua.
olenki siitä paljon ihmisille itse puhunut. Kaikki sen läheiset tietää siitä minun kauttani.
Olen nyt kuitenkin sillä tavalla tyytyväinen itseeni, että olen saanut asioita järjesteltyä ihan omiin nimiini ja tuntuu hyvältä että on jonkin lainen suunnitelma, vaikka kaikki muu tuntuukin ihan kamalalta.
Eihän tällainenkaan asia voi ratketa hetkessä, ei niin rahallisesti tai tunteidenkaan puolesta. Sehän siinä kamalaa onkin kun itse yleensä elää omien tunteidensa kautta melkein kaikissa asioissa ja toinen sanoo ettei hänellä ole tunteita laisinkaan mihinkään asiaan. Sitä on aivan hirveän vaikea vain käsittää.
siitä vielä ettei tämä mies ole myöskään täällä kotona oleskellut, vaan tämän uuden naisensa nurkissa majaillut siitä lähtien kun petti minua... Eli talo on käytännössä tyhjillään. Nyt vaan joudun itse tänne tulemaan kun minulla on koira ja sekin kaipailee jo kovasti kotiin hoidostaan...
Asioiden järjestelyä varmasti helpottaa, että voit asua kotona. Toivottavasti mies pysyy jatkossakin poissa niin kauan kunnes löydät oman asunnon.
Vaikutat niin herttaiselta ja mukavalta. Kyllä se elämä vielä hymyilee... Niin minullekin on lopulta aina käynyt, vaikka sillä hetkellä tuntui maailmanlopulta, kun exä jätti.
tarinoita siitä miten kauan tämä kestää ja kuinka pitkään henkiseen ahdinkoon saan varautua. Vaikka olenkin tämän jo käynyt läpi kertaalleen saman miehen takia, mutta enhän siitä koskaan irti voinut päästä kun yhteen kerran palattiin.
Pitäisiköhän tässä itsekki alkaa miettimään jotain laastarisuhdetta, vaikka se ei kyllä oo ikinä kuulunut tapoihini...
Se kestää oman aikansa ennen kuin tunteista pääsee eroon ja alkaa päästä yli. Itse erosin miehestäni ensimmäisen kerran aikaisemmin, jonka jälkeen olimme erossa 6 kk, jonka jälkeen palasimme yhteen. Olimme yhdessä 4 vuotta. Ja nyt tuli ero, joka on lopullinen. Ollessamme yhdessä välillä mietin, onko mieheni mulle se "oikea". Me oltiin kovin erilaisia ja kiinnostuksen kohteetkin oli ihan eri. Välillä tuntui siltä, että ero ehkä olisi se oikea ratkaisu. Silti en koskaan uskaltanu lähteä suhteesta, siinä oli kuitenkin niin paljon hyvää. Paljon hyviä hetkiä. Jokin vain piti siinä suhteessa.
Kun erottiin, mun maailma mureni täysin. Jouduin aloittamaan taas alusta. Mut pikku hiljaa tää arkikin on lähteny sujumaan. Itken aina silloin tällöin ja ikävä iskee välillä tosi pahasti. Silloin koitan vaan miettiä, että tää oli paras ratkaisu. Jos suhde ei toimi täysillä, ei siinä kannata kuluttaa molempien aikaa. Vaikka meilläkin oli periaatteessa kaikki kunnossa, jotain silti puuttui. Tiiän, että mulla menee paljon aikaa ennen kuin pääsen tästä yli ja tunnen olevani vapaa, mutta mun pitää vaan antaa itelleni se aika. Kevät ja kesä on kuitenkin tulossa, ja toivottavasti silloin jo olis ees vähän paremmat fiilikset. Tsemppiä myös sulle, kyllä se olo kohenee. Anna vaan itsellesi oikeus ensin surra rauhassa ja pikku hiljaa jatkaa eteenpäin.
mukavista sanoistasi, en kyllä itse ole ihan samoilla linjoilla siitä herttaisuudesta... ;) ainakaan tällähetkellä.. tekisi mieli lähinnä kulkea paperipussi päässä, ettei kukaan tunnistaisi kun tuntuu että leima on otsassa epäonnistuneena ihmisenä... vaikka tiedänki ettei se oo mun vika, mut silti..
Mitä kuuluu ? Oletko saanut järjesteltyä asioitasi eteenpäin ? Vieläkö avomiehen uusi romanssi jatkuu vai onko palannut häntä koipien välissä kotiin ?
Kaikkea hyvää sinulle...
Eipä tässä mitkään asiat oikeen ole edennyt. Omat kiireet vievät kaiken energiani tällähetkellä, joka on toisaalta hyväkin, ei tarvitse jatkuvasti velloa asioita mielessään.
Miestä ei ole takaisin näkynyt, eipä sillä että olisin ottamassakaan. ;) Onhan sieltä vähän sellaista viestiä tullut, etten muka pärjäisi ilman häntä ja olen ikuisesti riippuvainen hänestä, mutta olen päättänyt näyttää että pärjään. (Eikä muuten apua ole tarvinnut vielä ainakaan kysellä..)
Kyllähän sitä pitäisi asunnon hankintaan ryhtyä kuhan kerkeis ja jaksais. Vielä ei ole vain ollut siihen voimia. Toisaalta meneehän tää näinki, vaikka eihän se kivaa ole, et ukko voi periaatteessa pamahtaa paikalle milloin haluaa ku onhan se senki talo.
Selvittelin hieman tuota tarvittavaa tulevaa paperihomman määrää, siis tarkotan kaiken omaisuuden jakamista, eikä tosiaan kuulosta hyvälle, ihan hirvee homma. En tosiaan suosittele kellekkään. Älkää hyvät ihmiset ikään ottako mitään yhteistä toisen kanssa, parempi on omistaa vain kaikki itse mitä on. Tämän minä ainakin olen nyt oppinut.