Iltoja. Mietin,että netin kautta ystävyyden aloittaminen voi olla sikäli helpompaa,kun on helpompi kertoa omista ongelmistaan,kun ei toista ole nähnytkään,kun taas naamatusten keskustelu viriäisi vain päivän polttamimmista asioista ja itsestä kertomiseen pintapuolisesti ja vaikeimmista asioista kertomiseen tarvittaisiin luottamusta ja aikaa.
Pelkän sähköpostinkin välityksellä vaikeista asioista keskusteleminen ihan tuntemattoman ihmisen kanssa auttaa,jos on kertonut nettiviestissä omista ongelmistaan ja haluavansa keskustella näistä ongelmistaan jonkun kanssa. Siihen sitten vastaa kuka haluaa,ei tietenkään ole pakko ja jos saa vastauksen joltakulta on hyvä syy todeta,että hänellä voi olla samankaltaisia ongelmia kuin itsellä on tai ainakin haluaa auttaa.
Kun aloittaa tutustumisen netissä vaikeista asioista keskustelemalla luodaan mielestäni hyvä pohja ystävyydelle,mitä ei naamatusten tapaamisella ainakaan kovin äkkiä luotaisi,koska vaikeista asioista ei uskaltaisi puhua ja hyvä ystävyyshän vaatii sitä. Kuinka helppoa onkaan sitten puhua vähän keveämmistä asioista ja ottaa rennommin,kun tietää toisen vaikeat asiat ja hyväksyy ne.
Olen taas näinä päivinä huomannut,että edes yksi hyvä ystävä olisi hyvä olla olemassa,josta vaikeista asioista puhua. Loppujen lopuksi kaikilla on hyvä olla edes yksi ystävä,jolle voi kertoa kipeät asiat. Kun toinen jaksaa tukea toista vaikealla hetkellä,niin se kyllä joskus maksaa itsensä kaksinkerroin takaisin. Jos minulla olisi sellainen ystävä,joka luottaa minuun ja haluaa kertoa murheistaan,niin varmasti olisin hyvä kuuntelija ja neuvoja,mutta kun ei ole. Toivon,että tuki olisi sitten tietysti molemminpuolista vaikealla hetkellä.
En ole kyllä ollut helposti lähestyttävä ihminen uusille tuttavuuksille,mutta uudenvuoden lupauksessani lupasin muuttuvani ja prosessi pyörähti heti käyntiin,kun menin eilen mielenterveystoimistoon ja sieltä terveyskeskukseen ja sain sieltä kahta eri lääkettä masennukseen ja jännitykseen. Saman päivän iltana,eli eilen tyttöystävä jätti ja on vähän kumma olo,kun mm.ensimmäisen kerran minut jätettiin. Noo,asiassa on omat hyvätkin puolensa,näin tiedän,kun suhde oli välillä mitä oli,mutta olisin ollut valmis vielä jatkamaan. Kun ei paljon muuta ole ympärillä ja suhde on se mikä auttaa jaksamaan ja siihen panostaa kun sellaiseen rupeaa,niin erot on kipeitä paikkoja,kun jää taas tyhjän päälle,eikä ole edes ystäviä joille puhua.
En saanut lähetettä mielenterveystoimistoon,et olisi varmaan pitänyt esittää vielä vaikeampaa tapausta,mutta kohtsillää meen jollekki terapeutille puhumaan,vaikka maksaahan se.
Sain käsiini hyvän kirjan kun sattumalta sen kerran kävin vanhan kirjan kaupassa ja se on dale carnegien "miten saan ystäviä,menestystä ja vaikutusvaltaa". Elämä tuntuu yksinkertaiselta ja helpolta sitä kirjaa lukiessa,mutta hankalan tilanteen takia,niiden toteutus vaatii työtä,mutta sillä tiellä ollaan. Taas ja todennäköisesti hautaan saakka. Alkanut tuntumaan,että vaikka tästä "parantuisi",niin koskaan ei voi olla täydellinen ihminen,enkä kyl täydellisyyttä tavoittele ihmisenä,vaikka muuten kyllä vaadin paljon täydellisyyttä,vaikka sekin tuottaa vain stressiä,eli ongelma sekin.
Uskon vakaasti,että jonain päivänä voin kertoa itselleni,että nyt minulla on hyvä olla ja olen onnellinen. Tulee hyviä hetkiä,mutta täytyy yrittää olla elämälle rehellinen ja nähdä itsensä oikeassa valossa,mutta tällähaavaa se vaatii enemmän. Ystäviä ainakin. Löytyykö niitä? Kysyy 31v mies. Toivottavasti en puhunut liian tunteellisesti tai vakavasti,ettet säikähtänyt karkuun.
Jos olet mies ja haluat ystävystyä,niin varmaan ajattelet,et tekispä mieli kirjoittaa,mut miten sitä kehtaa.
Jos olet nainen ja haluat ystävystyä,niin varmaan olet jo kirjoittamassa. Eli,joo [email protected]
Pelkän sähköpostinkin välityksellä vaikeista asioista keskusteleminen ihan tuntemattoman ihmisen kanssa auttaa,jos on kertonut nettiviestissä omista ongelmistaan ja haluavansa keskustella näistä ongelmistaan jonkun kanssa. Siihen sitten vastaa kuka haluaa,ei tietenkään ole pakko ja jos saa vastauksen joltakulta on hyvä syy todeta,että hänellä voi olla samankaltaisia ongelmia kuin itsellä on tai ainakin haluaa auttaa.
Kun aloittaa tutustumisen netissä vaikeista asioista keskustelemalla luodaan mielestäni hyvä pohja ystävyydelle,mitä ei naamatusten tapaamisella ainakaan kovin äkkiä luotaisi,koska vaikeista asioista ei uskaltaisi puhua ja hyvä ystävyyshän vaatii sitä. Kuinka helppoa onkaan sitten puhua vähän keveämmistä asioista ja ottaa rennommin,kun tietää toisen vaikeat asiat ja hyväksyy ne.
Olen taas näinä päivinä huomannut,että edes yksi hyvä ystävä olisi hyvä olla olemassa,josta vaikeista asioista puhua. Loppujen lopuksi kaikilla on hyvä olla edes yksi ystävä,jolle voi kertoa kipeät asiat. Kun toinen jaksaa tukea toista vaikealla hetkellä,niin se kyllä joskus maksaa itsensä kaksinkerroin takaisin. Jos minulla olisi sellainen ystävä,joka luottaa minuun ja haluaa kertoa murheistaan,niin varmasti olisin hyvä kuuntelija ja neuvoja,mutta kun ei ole. Toivon,että tuki olisi sitten tietysti molemminpuolista vaikealla hetkellä.
En ole kyllä ollut helposti lähestyttävä ihminen uusille tuttavuuksille,mutta uudenvuoden lupauksessani lupasin muuttuvani ja prosessi pyörähti heti käyntiin,kun menin eilen mielenterveystoimistoon ja sieltä terveyskeskukseen ja sain sieltä kahta eri lääkettä masennukseen ja jännitykseen. Saman päivän iltana,eli eilen tyttöystävä jätti ja on vähän kumma olo,kun mm.ensimmäisen kerran minut jätettiin. Noo,asiassa on omat hyvätkin puolensa,näin tiedän,kun suhde oli välillä mitä oli,mutta olisin ollut valmis vielä jatkamaan. Kun ei paljon muuta ole ympärillä ja suhde on se mikä auttaa jaksamaan ja siihen panostaa kun sellaiseen rupeaa,niin erot on kipeitä paikkoja,kun jää taas tyhjän päälle,eikä ole edes ystäviä joille puhua.
En saanut lähetettä mielenterveystoimistoon,et olisi varmaan pitänyt esittää vielä vaikeampaa tapausta,mutta kohtsillää meen jollekki terapeutille puhumaan,vaikka maksaahan se.
Sain käsiini hyvän kirjan kun sattumalta sen kerran kävin vanhan kirjan kaupassa ja se on dale carnegien "miten saan ystäviä,menestystä ja vaikutusvaltaa". Elämä tuntuu yksinkertaiselta ja helpolta sitä kirjaa lukiessa,mutta hankalan tilanteen takia,niiden toteutus vaatii työtä,mutta sillä tiellä ollaan. Taas ja todennäköisesti hautaan saakka. Alkanut tuntumaan,että vaikka tästä "parantuisi",niin koskaan ei voi olla täydellinen ihminen,enkä kyl täydellisyyttä tavoittele ihmisenä,vaikka muuten kyllä vaadin paljon täydellisyyttä,vaikka sekin tuottaa vain stressiä,eli ongelma sekin.
Uskon vakaasti,että jonain päivänä voin kertoa itselleni,että nyt minulla on hyvä olla ja olen onnellinen. Tulee hyviä hetkiä,mutta täytyy yrittää olla elämälle rehellinen ja nähdä itsensä oikeassa valossa,mutta tällähaavaa se vaatii enemmän. Ystäviä ainakin. Löytyykö niitä? Kysyy 31v mies. Toivottavasti en puhunut liian tunteellisesti tai vakavasti,ettet säikähtänyt karkuun.
Jos olet mies ja haluat ystävystyä,niin varmaan ajattelet,et tekispä mieli kirjoittaa,mut miten sitä kehtaa.
Jos olet nainen ja haluat ystävystyä,niin varmaan olet jo kirjoittamassa. Eli,joo [email protected]
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.