Ainakin frederico, rusalkaa, papeete1, gekko, iivar-runoilija, monte ja minä. Varmaan muitakin, mutta tämän päivän ja yön viestejä luettua ei heti tullut muita mieleen.
Mikä meissä on vikana?
Voin aloittaa omalta kohdaltani. Olen toivottoman ujo ja toisekseen elämäntilanne on ollut sellainen että uutta naista en ole kyennyt haluamaan. Palsta viehättää enemmän kuin baarit, vaikka sinnehän sitä pitäis suunnata, jos aikois pariutua. Ehkä ja toivottavasti keväällä.
Haluaako joku muu antaa meriselitystä?
Mikä meissä on vikana?
Voin aloittaa omalta kohdaltani. Olen toivottoman ujo ja toisekseen elämäntilanne on ollut sellainen että uutta naista en ole kyennyt haluamaan. Palsta viehättää enemmän kuin baarit, vaikka sinnehän sitä pitäis suunnata, jos aikois pariutua. Ehkä ja toivottavasti keväällä.
Haluaako joku muu antaa meriselitystä?
Vastaukset 55
Vanhimmat
niin aika opettaa :)
Kuus vuotta on takana, enkä paljon koe oppineeni.
Kyse ei ole siitä, ettenkö kelpaisi kellekään. Aika monta yritteliästä on mahtunut jo näihin vuosiin, vaikka en ole itse tehnyt asian eteen mitään. Niin, ja olen siis mies.
Toivottavasti ens keväänä on jo toisin :)
Sitte siinä käy kuitenkin niin, että kun itse orientoituu sille kannalle, niin kaikki karkkoaa ympäriltä :)
Taidan ymmärtää.. :)
Tuota noin. Elä ny pahastu tästä: mutta kuinka korkealla rima on sinulla? Vai ajatteletko että sillon kolahtaa kun sen oikean näkee?
romantikko metsästää aina vaan sitä tunnetta.
Mitä tarkoitat riman korkeudella?
Tunteen lisäksi ei ole juuri muita vaatimuksia.
Niin.
Omakohtaista kokemusta on asiasta..
Tällä hetkellä seurustelen ensimmäistä kertaa elämässäni ja olen täysin varma että osui juuri se oikea. Tunteeni, järkeni, sekä arvostetut vaistoni ja aistini ovat varmoja. Olen valmis mihin vain, ja olen löytänyt elämäni ja sen tarkoituksen. Punainen lankani..
Minä olin odottanut sitä jotain kolahdusta, mutta ei se ollut kolahdus. Se oli omituinen voima, joka väänsi käteni ja mieleni tekemään jotain uskaliasta ja jotain jota en olisi muuten uskaltanut tehdä. Tämä ihminen veti puoleensa niin kovin, ja kaikki oli selvää ja kirkasta minulle.
Tämä tapahtui lyhyen ajan sisällä siitä kun oivalsin jotain tärkeää.
Yksin ollessani, surin sitä että olin yksin.
Olen lukenut erään kirjan, jossa oli oiva ohje. En muista sanatarkalleen miten se meni, mutta minulla avautui silmät kun muistelin sitä kirjaa.
Sanoin itselleni mielessäni, ja sanoin sen todeksi, tahdon ja saan rakkauden ja kumppanin. Avasin itseni rakkaudelle.
Voidaan sanoa että minulla oli rima korkealla yhdessä vaiheessa, mutta mut.. Kaikesta oppii :)
Ihmeellinen maailma...
mukavaa lukea tällaista tekstiä.
Olen melko varma siitä, että oma vastaanottavaisuuteni ei ole ollut kohdallaan viime vuosina.
Se on juuri noin kun kirjoitit. Täytyy uskaltaa avata itsensä. Se on yksi ja varmaan tärkein niistä syistä että sitä tunnetta ei ole tullut.
Toki osaltaan syytän myös tarjontaa :) ja oman tahtotilan puutetta.
Ja tarjontaa on siellä missä eniten ihmisiä ;)
Kyllä sul tulee hyvin meneen asiat.
Keväällä kukkii, luonto ja rakkaus :D
nuori nainen.
Onnellinen on se mies joka sinut on saanut :)
Mä en halua olla kenenkään kanssa nytten.
Huono aika siihen puuhaan.
pitkälti sama syy.
Mulla vielä lisäksi se että olen niin ujo.
Et kuitenkaan kuudelle vuodelle pärjää mitenkään :)
sama syy.
Tää on nyt vaan huono aika.
Muuten mä olen kuin mikäkin kylän rohkein mutta tunnejutut on mun akilleen kantapää. Jestas että ihminen sitten osaa olla niin dorka ja suorastaan sairaalloisen ujo noissa puuhissa. Näkisittepä kun meikä alkaa sekoileen ihastuneena.. Mulle nauraa naurismaan aidatkin! Mäkin nauraisin ellei se olis niiiiin kamalaa.. :)
3 vuotta on nyt takana eikä loppua näy.
haluttomuus aloittaa kaikkea taas ihan alusta, tunteet toiseen mieheen, viihdyn yksin, olen vaikea ihminen, olen kaveriainesta varmaan enemmänkin kuin tyttöystävämatskua..
Onhan noita syitä...
Minä olen myös ikisinkku ja selitys on luettavissa esimerkiksi tuolta rakkaus- aloituksesta. Jos mies ei voi rakastaa yksittäistä naista, niin mitä hänellä on minulle annettavaa? En halua olla vain väline, jonka avulla saadaan seksiä ja seuraa ja kotitöitä. Olisin halunnut, että minua rakastetaan, omana itsenäni, ei vain naissukupuolen edustajana, jonka voi noin vain vaihtaa toiseen, jos ilmenee joku pikkuvika. Olisin halunnut, että joku tuntisi minua kohtaan sen saman, jonka tiedän pystyväni tuntemaan yksittäistä miestä kohtaan. Että jonkun mielestä olisin tärkeä ja erityinen ja että maailma olisi paljon pahempi paikka jos minua ei olisi. Että joku ajattelisi, että juuri tuon ihmisen kanssa haluan olla, en kenen tahansa b-kupin omaavan brunetin kanssa, joka ei nalkuta ja joka on valmis palvelemaan miestä. Aivan naurettava haave miehet tuntien, tiedän kyllä, mutta vähempään en tyydy, joten olen sinkku lopun elämääni.
periksi?
Jos kyse on vaan siitä, ettet ole kohdannut sitä oikeaa miestä, joka rakastaa sinua sinuna itsenäsi, juuri sellaisena kuin olet?
mahdollista. Miehet ei rakasta naista, yhtenä yksittäisenä olentona, ainoastaan naisia kollektiivisesti ja niitä asioita, joita rakastava nainen tekee miehelle. Kuten he tuolla rakkaus-ketjussa sanovat. Tämä on niitä asioita, joissa tekisi mieli kirkua, että ei voi olla noin, mutta valitettavasti tiedän itsekin, että kyllä se niin on.
Olen jo antanut periksi vuosia sitten. Mitä järkeä minun on käyttää elämääni yrittäen tehdä rakastamani mies onnelliseksi, jos hän voi ottaa kenet tahansa, eikä minulla ole siinä suhteessa muuta merkitystä kuin olla sukupuoleltani (mahdollisimman helppohoitoinen) nainen.
Ja olen jo kuullut, että olen itsekäs pihtarihuora, joten voit(te) säästää sanojanne.
ole tarkoitus täällä ketään alkaa nimittelemään, kunhan vaan kysyin haluaako joku muu avautua.
Haluaisin valaa toivoa sinuunkin. Olen ollut joskus rakastunutkin. Silloin rakastin naista juuri hänen itsensä takia.
Uskon ja toivon että meissä miehissäkin on monenlaista tapausta. Kyllä tälläkin palstalla niitä romantikkomiehiä on, mutta harvemmat sitä tunnustavat.
se ei taida olla mahdollista... Musta nämä on sellaisia juttuja, että naiset on tietynlaisia ja miehet tietynlaisia ja näin suurissa linjoissa eroja yksilöiden välillä ei ole.
Sanoin tuo huorittelu-jutun vain siksi, kun olen ennenkin sanonut sekä täällä, että irl, että mulle ei riitä se, että mies on ihan kiva ja kohtelee mua ihan kivasti ja blaa blaa blaa. Ja yleensä siitä saa vastaansa huorittelua, prinsessaksi kutsumista ja muuta mukavaa. Senkin uhalla sanon edelleen, että minulle ei riitä mikään välittäminen tai kiintymys. Niitä saan koiraltanikin.
" Jos mies ei voi rakastaa yksittäistä naista, niin mitä hänellä on minulle annettavaa?"
Jos nainen ei usko että - riippumatta mistään mitä teen, sanon tai annan ymmärtää - että voin rakastaa häntä ja vain häntä niin mitä annettavaa tuollaisella naisella on minulle?
Hän ei ota vastaan sitä mitä tarjoan. Miksi siis yrittää kyseisen naisen takia?
Olet tehnyt itsellesi ennustuksen joka toteuttaa itsensä koska et anna millekkään muulle tilaa etkä itse käyttäydy siten että sinua pystyisi rakastamaan ainakaan mistään muualta kuin niin kaukaa ettet sinä itse tunne sitä ja pääse siitä osalliseksi.
Vituttaa itseasiassa tollanen täys läskipäisyys mitä edustat. Hankkisit nyt ihan oikeita ongelmia elämääsi, sellaisia mistä voit oikeasti syyttää vastakkaista sukupuolta ja joka ei oikeasti riipu sinusta, ok?
ketjun mihin viittasin? Minäkö siellä yksin kirjoitin kaikkien puolesta ja vielä useilla rekatuilla nimimerkeillä?
Juurihan sanoin, ettei tuota mitä sanoit ole naiselle tarjolla. Kuten miehet itsekin sanoi, niin naiset on vain naisia, miehet on yksilöitä. Mutta kun minäkin haluan olla yksilö ja olen mieluummin yksinäni yksilö, kuin jollekin yksi naisista! Minkäs siinä sitten teet, paitsi olen yksin?!
Arvaa kuinka monta vuotta hakkasin päätä seinään ennen kuin tajusin, ettei sitä mitä halusin ole edes olemassa? Vihjeenä voin sanoa, että vähempikin olisi riittänyt. Luulin aina, että minussa on vikaa, että minussa on jotain sellaista, jota kukaan mies ei voi rakastaa, joten on tavallaan helpotuskin, että kaikki miehet on samanlaisia, ei vain ne, joiden kanssa minä olin.
Ja jos vika on minussa, niin onko se sama vika sitten noiden tuolla ketjussa kirjoittaneiden miesten puolisoissa? He vain luulevat, etteivät rakasta yksittäistä naista, koska heidän naisensa eivät usko heidän rakastavan, vaikka naiset luulevatkin heidän rakastavan? Menee kyllä sitten minulta vähän yli...
"...mitä annettavaa tuollaisella naisella on minulle?"
Nainen yrittää silti tehdä kaikkensa tehdäkseen sinut onnelliseksi, koska hän rakastaa. Hänellä on aika paljonkin annettavaa.
Ei ollut kyse siitä, ettei nainen ottaisi vastaan tunteita, vaan siitä, ettei ole mitään vastaanotettavaa. Kyllä minä sen kiintymyksenkin vastaanotan, mutta se ei ole tarpeeksi. Eikä se haittaa ettei se ole tarpeeksi, koska mies voi vain valita jonkun toisen. Ymmärrätkö mitä tarkoitan?
En lukenut koska katsoin sisääni ja totesin että ei päde minuun, kouraisin haarovaliäni ja totesin että olen edeslleen mies joten mitä muuta tarvii?
Ei mun tarvi lukea mitään artikkelia tietääkseni millainen mä itse olen. Se paska mitä muut puhuu musta tai sukupuolestani on heidän omien aivovaurioidensa tai maailmankuviensa tulosta - eikä se päde minuun tai kaltaisiini.
En todellakaan ymmärrä totuuden valossa mitään tuosta. Sanat ovat tuttuja mutta niiden merkitykset eivät vastaa havaitsemaani maailmaa.
täällä kenenkään sisäistä maailmaa muuttamaan.
Kyllä jokaisen täytyy tehdä ne ponnistelut itse.
mitä kirjoitin tuonne alemmas fredericolle(?), en jaksa uudelleen selittää samaa. En mä yritä halveksua miesten kiintymystä(ja sitä se nimenomaan on, ei rakkautta), mutta kun sitä mulla jo on.
oleellista. Oletetaan nyt sitten oletuksen vuoksi, että sinun perimäsi on enemmän naisen kuin miehen. Mikä on todennäköisyys, että teistä Suomen about kolmesta miljoonasta miehestä juuri sinä yksi osuisit minun kohdalle? Ei kovin suuri, joten minuun sillä ei ole vaikutusta, kun muut miehet kuitenkin on kuten sanoin.
ja kauniilta. Pidä kiinni noista ajatuksista. Joku mies vielä löytää sinussa aarteen.
ku alkaa jäämään koukkuun tähän palstailuun, täälä on kivempaa ku baareissa ja kuka tuola pakkasessa jaksaa taksitolpalla värjötellä kyllä kotona on mukavempaa olla, voi kattoo samal töllöö, kuunnella musaa, napostella.
Mä uskon et se on tää vuodenaika, mä ainakin kaipaan vaan kodin lämpöä ny mutta keväällä ku on ilma lämmin ja arska paistaa, voi viipyä iltaan asti uimarannalla, on terassit, grillailuu, siis ihan eri meininki.
että etin kaltastani ihmistä rinnalleni
Se ei oo vika vaan ominaisuus
jos on varustettu custom-työnä tehdyin osin.
Niitä kaltaisia voi olla tosi vähän.
löytää, mutta sitä ei saa...suhteeseen asti.
kuollu jo ja toinen oli ja on varattu.
kumpikin siis jotain sun soulmateja?
Mä oon onnellinen yhdestäkin. Siinäkin on tarpeeksi kestämistä hyvässä ja joskus pahassakin.:)
on se, että löytää ja saisi suhteeseenkin, mutta tietää, ettei hänellä ole tunteita, muita kuin noita kollektiivisia tunteita sukupuoltani kohtaan.
toisaalta tällasia samalla tavalla valuvikasiakaan ei hirveemmin oo liikenteessä.
syttyminen vaatii aikaa. Kuulun esim. itse näihin "hitaisiin"..Pikkuhiljaa kun luottamus vahvistuu ja toiseen tutustuu paremmin, voin toiseen vasta kiintyä.
Eli jollei alussa ole tunteita, tai tunteet ovat ristiriitaisia, niin ei se tarkoita etteikö niitä koskaan voisi olla. Harva kuitenkin pystyy ihastumaan tuntemattomaan. Uskon, et moni tarvitsee siihen toisen tuntemista pohjalle.
tää edustaa just sitä koulukuntaa... :D
tiennytkin että olen vänkyrän ja fredericon kanssa melkolailla samanlainen. Sanoisin herkkä ihminen.
Olen pahoillani. Olen hieman humalassa.
mut ihan pikku korjaus...
me ollaan vänkyrän kaa aika samanlaisia, mut tässä asiassa meissä on se ero
Et vänkyrä ystävystyy ennen ku ihastuu ja minä ihastun ennen ku ystävystyn :D
mikä oikeen ymmärsin tämän asian
joka on kuollut varmasti oli.
Siitä varatusta en niin varmaan pysty sanomaan, mutta pitkästä aikaa ihminen johon olisin halunnut tutustua paremmin. Siinä ei kovin syvälle päästy kun asia ilmeni ja meikäläinen vellihousuhan tietysti otti heti taka-askeleita, kun toinen oli kerran varattu.
tarkoitin vaan sitä hidas ja herkkä -osiota.
Kukin etenee parhaimmalta tuntuvassa järjestyksessä.
ei riitä mikään kiintyminen. En minäkään tuntemattomiin rakastu, en tarkoittanut sitä. Mulla on pahaksi onnekseni kyky rakastua niin, että koko maailma katoaa ympäriltä ja on olemassa vain se yksi mies, joka sillä hetkellä kelpaisi. Ja olen paljon mieluummin yksin, kuin jonkun kanssa joka ajattelee, että olet ihan kiva ja voin olla kanssasi, mutta yhtä hyvin voisin olla naapurin Katjan kanssa tai tuon tuolla seisovan tummatukkaisen tytön kanssa. Jos mies ei tunne kuin kiintymystä, niin mitä iloa siitä minulle on? Kiintymystä saan jo ihan riittämiin.
Tossa oot aika pitkälle oikeessa. Sinä tahtosit olla se maailman ainoo valo, tähti joka loistaa avaruuden halki miehen silmissä. Elämän ainoo kiintopiste..
Mie taas nään sen asian siten, että mulle se avaruus kasvaa koko ajan, Siellä on yks tähti joka oli ihan ensimmäinen, se oli sillon ja aika teki tehtäväsä se sattu niin pahasti ettei sitä vois sanoin kuvata
... mie liikuin eteenpäin, mut se tähti jäi sinne kuitenki... Puolentoista vuoden jälkeen törmäsin uuteen tähteen, se oli isompi, vahvempi, mut ei ihan niin kirkas ku se edellinen... Sen luota sinkoutuminen ei sattunu enää niin pahasti, vaikka sillon pirstouduin oikeestaan pahemmin ku ekalla kerralla, Sekään tähti ei kuitenkaa sammunu kokonaan ikina, vaikka tiedän etten koskaan enää käy lähelläkään sitä... Se on siellä historiassa omana loistavana pilkkunaan. Ei se vähennä sen arvoa olemassa olona.
Entäs sit... siihen voi kuuluu pieni vaaleenpunanen ja pehmee tähti joka jäi ohikulkiessaan matkallaan. Mie oon muuttunu ja ne tähtien valo on himmenny.
Sit mie löydän sen tähden joka oot sie, sie haluisit olla se ensimmäinen tähti. Ainoo, kirkkain ja vilpittömin, dominoida taivasta yksinvaltiaan oikeudella. Mie en osaa suhtautua siihen asiaan sillälailla. Jokainen tähti siinä avaruudessa on muokannu minua, osa on repiny kappaleiks osa on kasvattanu minua, ei ne voi noin vaan sammua. Ei mulla oo ketään muuta, ku se yks ja ainoo siinä ja nyt, Ensimmäinen on ehkä jo kuollukki mut aina sen muisto kulkee mukana, sen valo loistaa historiasta nykypäivään, se on tehny sen mikä minusta on tärkeetä.
Ei kyseessä ole niinkään se naapurin katja tai se brunette, sussa oli se vetovoima johon mie törmäsin... mut siellä on ne valot olemassa taustalla... Ei se vähennä siun loistoa, se vertailukohta vaan ei oo pelkkä pimeys.
En halua olla ensimmäinen, enkä ainoa, ei se minun ikäluokassani olisi enää mahdollistakaan, mutta sillä hetkellä kirkkain haluan olla(naisista, mahdolliset lapset ja ehkä lapsuuden perhekin tietysti menee edelle). Mitä mä yritän selittää on se, että mä en halua olla vain joku kuka tahansa, jonka voi korvata seuraavana päivänä, jos satun vaikka jäämään bussin alle. Mä en halua olla ihminen, joka sattuu olemaan nainen ja sen takia siltä saa pillua, eikä se polta kastiketta pohjaan, eikä kaikki vaatteet ole vaaleanpunaisia pesukoneesta tullessaan. Haluan olla ****, joka on ihanin nainen, jonka ***** on tavannut vuosiin ja jonka saadakseen mies olisi valmis luopumaan kaikista muista naisista ja joka saa sydämen hakkaamaan koskettaessaan ja jonka ajattelu saa hymyilemään ja jonka kanssa ***** haluaa viettää lopunelämäänsä ja jonka lähtöä/kuolemaa/tms ***** surisi kuukausia. Koska niin minä olen tuntenut ja pystyisin tuntemaan uudelleenkin. Kyllä minä tiedän, että tämä on juuri sitä miesten vihaamaa mahdotonta prinsessaunelmaa, mutta totuus on, että mieluummin elän yksin kuin jonkun kanssa joka on kiintynyt minuun, mutta aivan yhtä kiintynyt viiteenkymmeneen muuhun naiseen, joista kuka tahansa voisi korvata minut milloin tahansa.
Mulla se on kahdesti tapahtunu aamulla ku herää siitä "sen" ihmisen vierestä. Sitä kattoo vähän aikaa oudosti ku tajuaa että tuo ihminen on se jonka kaa tahtoo yhdessä viettää loppuelämänsä. Ei se nyt ihan omasta tahdosta oo kiinni että sen vaan päättää, mut se vaan tapahtu, Ikään ku tuli eteen loppuelämänsä ensimmäinen päivä. Olihan se järisyttävä kokemus, mut se oli vaan sellanen "loksahdus" ja eiks rakastumisen pitäs olla paljon enemmän?
ensisilmäyksiin, enkä siihen, että sen tapahtuisi kuin salama kirkkaalta taivaalta, mutta siihen uskon, ettei rakastuminen ole täysin oma valinta. Ihmisen voi valita, mutta en usko, että itseään voi pakottaa tuntemaan sitä kohtaan muuta kuin sitä kirottua :) kiintymystä. Naiset ja miehet vain on niin erilaisia. :(
Kolikolla on kaksi puolta... molemmat ihan erilaisia mut mitäpä se kolikko olis ilman sitä toista puoliskoo.
Ei se juttu oo niinku salama kirkkaalta taivaalta, mulla se kestää sellasen puolisen vuotta... Ekaks ihastuu ja sit joko rakastuu tai ei rakastu. Ja ei sitä näköjään voi pakottaakaan syttymään..
Kerran sitä on kokeillu ja sillon ku se ei syttyny niin käytiin aika pitkälle samantyyppinen keskustelu. Miehille kelpaa kuka vaan joka sattuu vastamaan tulemaan ja se ei ajattele ketään muuta ku itteesä. Onneks se törmäs minuun sit ku olin kuullu sen "ollaan vaan kavereita jookos" ehkä viikko siitä "loksahduksesta" jollon totesin että tuo nainen on se jonka kaa aion viettää loppuelämäni...
Ei ne oo niinkää erilaisia, meillä on vaan erilaiset tavat selittää ne asiat.
Ku kumminki pääasia on että rakastaa...
kiintymystä. no, lapsilta tietysti, muttei se nyt ole verrattavissa oleva asia. Ystäviini en tunne kiintymystä myöskään, yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Pystyn siis ihan helposti olemaan heitä näkemättä kuukausia tai vaikka vuosia ja silti he pysyvät ystävinäni. En vaan ole heihin kiintynyt, niinkuin voin kiintyä mieheen silloin kun se enteilee tunteiden syventymistä.
sitte parit aikaseksi? Vai meneekö tasan, kuka jää ilman? ;DDD
NIRSOJA!!!!!
mut etinki rinnalleni vertaista....
asenteella sen löytänetkin :)
olen aina kokenut että olen liian hyvä siihen. seukkailemaan aina, sinkkuna pysyminen on jo haastavaa
pitäisi olla jokin vika sinkuissa?
Se, että yhteiskuntarakenne ja tukimuodot on rakennettu tyyliin:
-Mies ja nainen
-kaksi lasta
-kultainen noutaja
-omakoti-, rivitalo
-kaksi opelia pihassa
Ei tarkoita että sinkuissa olisi jotain vikaa.