olen mennyt naimisiin n 8 kk sitten naisen kanssa jonka kanssa olen seurustellut jne 6 vuotta...koko aikuisikäni ajan käytännössä. tämä tietysti kuullostaa törkeältä minun osaltani, mutta en enään kestä.
Hän on lihonnut arviolta 15-20 kiloa naimisiin menon jälkeen, ja silmissäni muuttunut suoraan sanottuna epämiellyttäväksi:( teimme suullisen sopimuksen ettemme lihoa/ muutu tms kun menemme naimisiin, ja hän piti säälittävänä ihmisiä jotka eivät pidä huolta itsestään papin aamenen jälkeen. Nyt hän kuitenkin on suoraansanottuna lihava, ja minä en pidä siitä(ei ollut ennenkään mikään laiha, mutta ihan ok). karkkia hän vaan syö, ei muuta.
mitä teen? seksiäkään ei ole ollut kuukausiin, en vain kiihotu hänestä. Varsinkin kun on jostain syystä innostunut piereskelemään naamalleni päivittäin, suklaapatukka suussa. hän käy paskallakin sellain että ovi on auki, jotta varmasti kuulen ja haistan hänen tarpeensa. joskus itse villiinnyn ja pyydän esim ottamaan suihin(anteeksi kielenkäyttöni), mutta ei sitä kuulema jaksa kun on nenäkin tukossa.
ei sillä että itse olisin jotenkin hyvä tai täydellinen, kieltämättä en ole sattuneesta syystä jaksanut treenata tms kovinkaan paljoa itsekään tässä. No olen aina ollut hyvässä kunnossa, ja tämän naimisissa olon aikana paino ehkä noussut 5 kiloa tms.....miksi minä mitään tekisin?
Hän on lihonnut arviolta 15-20 kiloa naimisiin menon jälkeen, ja silmissäni muuttunut suoraan sanottuna epämiellyttäväksi:( teimme suullisen sopimuksen ettemme lihoa/ muutu tms kun menemme naimisiin, ja hän piti säälittävänä ihmisiä jotka eivät pidä huolta itsestään papin aamenen jälkeen. Nyt hän kuitenkin on suoraansanottuna lihava, ja minä en pidä siitä(ei ollut ennenkään mikään laiha, mutta ihan ok). karkkia hän vaan syö, ei muuta.
mitä teen? seksiäkään ei ole ollut kuukausiin, en vain kiihotu hänestä. Varsinkin kun on jostain syystä innostunut piereskelemään naamalleni päivittäin, suklaapatukka suussa. hän käy paskallakin sellain että ovi on auki, jotta varmasti kuulen ja haistan hänen tarpeensa. joskus itse villiinnyn ja pyydän esim ottamaan suihin(anteeksi kielenkäyttöni), mutta ei sitä kuulema jaksa kun on nenäkin tukossa.
ei sillä että itse olisin jotenkin hyvä tai täydellinen, kieltämättä en ole sattuneesta syystä jaksanut treenata tms kovinkaan paljoa itsekään tässä. No olen aina ollut hyvässä kunnossa, ja tämän naimisissa olon aikana paino ehkä noussut 5 kiloa tms.....miksi minä mitään tekisin?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Samalla lailla hän voi ajatella eli miksi minä enää mitään tekisin... Koittakaapa nyt vaan nauttia onnestanne ja jutella keskenänne vaikeista asioista ennenkuin päätyy ratkaisuun itsekseen.
Sinua on petetty!
Kun käy uimahallissa, tulee mieleen, että tommosta todellakin tapahtuu nykyään. Päin naamaa pieriskelystä en tiedä, mutta muuten. Ilmavaivoihin on olemassa lääkkeitäkin liikunnnan ja oikean ruokavalion lisäksi. Ja lääkeet tietääkseni täysin vaarattomia.
Niin uimahallit pullistelevat toinen toistaan enemmän virtahevon kokoisia nuorehkoja(kin), lapsellisisa naisia. Hyvä, että tulevat uimaan kuimminkin. Onko se sitten niin, ettei ehdi/viitsi/halua pitää enää itsestään huolta? Hyvä suhde motivoi huolehtimaan ulkonäöstä.
Ehkä naisesi ei tiedä, miten tärkeää hänen kokonsa on sinulle. Puhumalle hänen kanssaan ainakin saat omat ajatuksesi perille.
Ainahan ihminen muuttuu, oli sopimus tai ei.
Vedä käteen, siinä ratkaisu. Aivoja sulla ei oo.
En syyttäisi sopimuksentekijöitä idiooteiksi. Se toivottavasti suuntaa heidän tekemisiään tavoitteitten suuntaan. Ja jo se, että siitä on noin puhuttu pitäisi muistuttaa siitä, että asiaa on pidetty tärkeänä.
Enemmän ne ovat idiootteja, jotka ovat asian kokonaan sivuuttaneet, vaikka kuvista päätellen niin voi monille käydä.
No monethan tietysti nyt pitävät sinua ihan kauheana miehenä ja typeryksenä ja pinnallisena, kun moitit vaimoasi liikakiloista. Ymmärrän kuitenkin kantasi.
Yleensä puolisoita ei niinkään haittaa se, jos kumppanin paino vähäsen nousee. Mutta se haittaa, että kumppani jättää huolehtimatta itsestään. Halut kärsivät jo siitä. Addiktiot makeaan, televisoon tai tietokoneisiin tai harrastuksiin ärsyttävät ja verottavat ihan oikeasti parisuhdetta. Luottamus voi ilmetä wc:n oven auki jättämisenä, mutta se ei välttämättä miellytä toista, joka ei siihen ole tottunut.
Teidän molempien pitäisi olla valmiita kompromissiin. Älä missään nimessä lähde naljailemaan, mutta keskustelkaa asiallisesti itsestänne ja toinen toisistanne huolehtimisesta.
Oli tuo kyllä sellainen tarina, että provohan sen täytyy olla.
Onhan se provo, mutta jollekin ilmeisen tärkeä asia.
Aika tylylle kuullosti tuo naisesi lihominen ja ymmärrän kyllä että se ottaa päähän. Oma naisesi on lihonut vähän hääpäivästä ja nyt olen jo ruvennyt häntä patistamaan liikkumaan.
Minulta hän joskus kysyi ihan tosissaan että "Mitä juotko sinä näin keskiviikkona kolme olutta? Se ei ole terveellistä." Tästä oli pakko vähän avautua hänelle :) Itse harrastan liikuntaa noin 5 kertaa viikossa, en syö karkkeja tai krillisafkaa kuin ehkä kerran kuussa. Käyn myös joka arkipäivä töissä. Hän taasen käy noin kerran viikossa töissä, valvoo yösin ja nukkuu noin klo 15. Lisäksi hän ei enää urheile ja joka päivä on saatava karkkia. Joten hänen elämäntavoillaan en paljon viitsisi vihjailla minun 3 oluen juonnista kerran viikossa.
Naiset on omituisia olentoja joilta tuntuu monesti puuttuvan suhteellisuuden taju. Kuten jos esimerkiksi äkillisesti lihoo noin 15 kiloa ja röhnöttää sohvaperunana piereskelemässä niin voin sanoa että kyllä se vaikuttaa vähän vaikuttaa siihen missä valossa mies naistansa katsoo.
mieskin lihoo suhteessa ihan samalla lailla! Viisi vuotta naimisissa olleena voin sen rehellisesti sanoa... meillä kävi niin, että molemmat lihottiin suhteen alussa, kun oli kiva istua kaikki illat kotona yhdessä, syödä ja juoda. Nyt on molemmat ruvettu yhdessä pitämään huolta itsestämme. Huom. yhdessä! ei siinä auta toista lähteä syyttelemään, vika on yleensä molemmissa, yhdessähän sitä suhteessa ollaan.
"Naiset on omituisia olentoja joilta tuntuu monesti puuttuvan suhteellisuuden taju. Kuten jos esimerkiksi äkillisesti lihoo noin 15 kiloa ja röhnöttää sohvaperunana piereskelemässä niin voin sanoa että kyllä se vaikuttaa vähän vaikuttaa siihen missä valossa mies naistansa katsoo."
niinhän se vaan on:) myönnän että hieman liioittelin asioita alotuksessa, mutta sitä hermostuksissaan saattaa moiseen sortua.
Jos puolisosi joskus vielä sinusta innostuu, saattaapa laihtuakin. Eikös kuitenkin ole niin että laittautuu vähän kun ulos lähtee? Jos ei äijä kiinnosta yhtään siinä mielessä, ei jaksa rouvakaan panostaa ulkonäköönsä. Uutta miestä jos alkais etsiskellä, eiköhän kilo jos toinenkin karisis. Huonon eteen ei kyllä viiti vaivaa nähdä.
niinhän tuo saattaapi olla että ei ole enään kiinnostunut. yllättävän nopeasti vaan häiden jälkeen sitten se into taantui...ilmeisesti samana päivänä kuin häät. ensin vuosikaudet kinutaan naimisiin, sitten suostun, ja se on sitten kaikki ohi.
"Huonon eteen ei kyllä viiti vaivaa nähdä."
ei hän ole huono
Teidän yhteiselo, jonka ymmärsin kestäneen jo vuoia, tarvitsee hoitoa! Täällä on ehdotettu keskustelua ja se on hyvä jos sen osaa tehdä niin ettei syyllistä tai syyllisty. Tehän osaatte kun oikein haluatte. Aloittakaa vaikka päivärytmistä, onko kunnossa? Nykyään on muotia puhua ruokailutottumuksista, puhukaa tekin ja sopikaa yhdessä uusista yhteisistä asioista. Toteuttakaa asiat yhdessä niinkuin täällä sanottiin. Suhteen hoito on tärkeä osa yhdessäoloa se on kuin auton määräaikaishuolto tehtävä aika ajoin. On hyvä miettiä niin toisesta kuin itsesttänkin hyviä puolia ja asiota, niitä vahvistamalla onnistuu. Tsemppiä sinulle.