Meillä on 2 lasta, joista toinen on vielä vauva. Parisuhde on hyvä, olemme vahvasti kiinni toisissamme ja erittäin hyviä ystäviä. Taloudellinen tilanteemme on hyvä ja olemme erittäin tiivis ja onnellinen perhe.
Miehellä vaan on alkoholiongelma. Itse en voi sietää edes tissuttelua kotona. Mies taas ei voi olla ilman. Hän juo muutamia pahimmillaan useita kertoja viikossa. Isompia juominkejakin on usein. Keskimäärin kahdesti kuussa hän lähtee juopottelemaan joko työn puitteissa tai kavereidensa kanssa.
Viime yönä mies tuli neljän aikaan yöllä aivan umpihumalassa. Heräsin viiden jälkeen kun hän meni suihkuun. Ihmettelin ja menin katsomaan mitä on sattunut. Mies oli kussut keittiön lattian. Oli ilmeisesti sammunut sinne ja herännyt märkänä. Ja jättänyt kuset lattialle. Oli pakko alkaa siivoamaan jälkiä ettei lapset näe ja ettei lattia mene piloille.
Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Mies on kännissä kaatunut valtaisaan kiveen, jonka seurauksena tikkejä laitettiin aika paljonkin. Mies on ollut putkassa, on eksynyt ja kävellyt kännispäissään pitkät pätkät etsimässä kotiaan. On sammunut lattialle ja kuseskellut ja oksentanut. Lista on loputon, mutta yhteinen tekijä on niissä se, että mies vetää aivan totaaliset perseet ja sitten toikkaroi sekopäisenä. Ei onneksi joka kerta, mutta riittävän säännöllisesti kuitenkin.
Mies on myös peliriippuvainen. Meillä on talous kyllä kunnossa, mutta kaiken ylimääräisen rahan mies pelaa. Joskus hän pelaa valtavasti ja joskus vähemmän. Ja minä en tiedä todellisia summia, sillä mies ei niitä ikinä tunnustaisi.
Kotitöissä ja lastenhoidossa mies parantaa koko ajan, mutta silti työpanos on vielä valovuosien päässä monesta tietämästäni tasa-arvoisesta suhteesta.
Väkivaltaa ei ole, mies on koulutettu, fiksu ja hyvässä asemassa. Hän on normaalisti ihminen joka saa mut nauramaan ja rakastaa kovin lapsiaan.
Tuon kusipyykin jäljiltä kuitenkin tahtoisin suoria mielipiteitä. Onko tässä mitään järkeä? Niin monen vuoden pettymyksien jälkeen voin varmana sanoa että mies ei tuosta muutu. Hän ei yksinkertaisesti pysty lopettamaan juomistaan eikä pelaamistaan.
Miehellä vaan on alkoholiongelma. Itse en voi sietää edes tissuttelua kotona. Mies taas ei voi olla ilman. Hän juo muutamia pahimmillaan useita kertoja viikossa. Isompia juominkejakin on usein. Keskimäärin kahdesti kuussa hän lähtee juopottelemaan joko työn puitteissa tai kavereidensa kanssa.
Viime yönä mies tuli neljän aikaan yöllä aivan umpihumalassa. Heräsin viiden jälkeen kun hän meni suihkuun. Ihmettelin ja menin katsomaan mitä on sattunut. Mies oli kussut keittiön lattian. Oli ilmeisesti sammunut sinne ja herännyt märkänä. Ja jättänyt kuset lattialle. Oli pakko alkaa siivoamaan jälkiä ettei lapset näe ja ettei lattia mene piloille.
Eikä tämä ollut ensimmäinen kerta. Mies on kännissä kaatunut valtaisaan kiveen, jonka seurauksena tikkejä laitettiin aika paljonkin. Mies on ollut putkassa, on eksynyt ja kävellyt kännispäissään pitkät pätkät etsimässä kotiaan. On sammunut lattialle ja kuseskellut ja oksentanut. Lista on loputon, mutta yhteinen tekijä on niissä se, että mies vetää aivan totaaliset perseet ja sitten toikkaroi sekopäisenä. Ei onneksi joka kerta, mutta riittävän säännöllisesti kuitenkin.
Mies on myös peliriippuvainen. Meillä on talous kyllä kunnossa, mutta kaiken ylimääräisen rahan mies pelaa. Joskus hän pelaa valtavasti ja joskus vähemmän. Ja minä en tiedä todellisia summia, sillä mies ei niitä ikinä tunnustaisi.
Kotitöissä ja lastenhoidossa mies parantaa koko ajan, mutta silti työpanos on vielä valovuosien päässä monesta tietämästäni tasa-arvoisesta suhteesta.
Väkivaltaa ei ole, mies on koulutettu, fiksu ja hyvässä asemassa. Hän on normaalisti ihminen joka saa mut nauramaan ja rakastaa kovin lapsiaan.
Tuon kusipyykin jäljiltä kuitenkin tahtoisin suoria mielipiteitä. Onko tässä mitään järkeä? Niin monen vuoden pettymyksien jälkeen voin varmana sanoa että mies ei tuosta muutu. Hän ei yksinkertaisesti pysty lopettamaan juomistaan eikä pelaamistaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
terapiaan, en tiedä auttaisiko vaikka pelijuttuun?
Ehkä pitäisi ajatella: mikä parhaaksi LAPSILLE.
Siitä olisi mielekäs lähteä miettimään.
Sehän tässä mietityttääkin. Kun kuitenkin mies on hyvä isä. Vanhempi lapsi kyllä jo oireilee miehen juomisesta ja ihmettelee pitääkö miehen TAAS lähteä juomaan.
Tässä punnitsen asiaa sekä omalta, että lapsien kannalta enkä vaan tiedä vastausta.
Jos lapsesi oireilee ISÄN JUOMISEN TÄHDEN on isän juominen mennyt normaalin yli. Lähde ja anna lapsillesi onnellinen rauhallinen elämä.
lapsesi isona muistaa kuinka lapsena aina heräsi kun isi tuli kännissä kotiin ja kuinka isi aina pissasi lattialle ja oksenteli..ja tissutteli..
Kyllä meilläkin mies ottaa mutta ei koskaan (lue siis vain ehkä vappuna ja juhannuksena ja ehkä uutena vuotena)lapsen nähden eikä ikinä ole örveltänyt noin vaikka kännissä on ollutkin..lapsi ei ole miehen juomista huomannut tai noteerannut..
Parisuhde on hyvä.Oletko itse oikeasti tuota mieltä?Miehelläsi on sen mittakaavan ongelmia,että hänen itsensäkin pitäisi havahtua ja varsinkin lasten takia.
Elin lähes samanlaisessa liitossa,meillä myös lapsia..Olin monesti miettinyt lähtöä..vihdoin uskalsin ja nyt puolivuotta eron jälkeen en voisi Onnellisempi ja helpottuneempi olla.Arkeakin jaksaa taas paremmin,vaikka välillä se rankkaa onkin lasten kanssa yksin.
Alkoholisti ei lopeta ennenkuin kokee olevansa pohjalla. Se mikä se pohja on on yksilöstä kiinni, toiselle katuoja, toiselle perheen menettäminen.
Pahinta mitä alkoholistille voi tehdä on ymmärtää hänen juomistaan ja "mahdollistaa".
Mäkättäminenkään ei auta vaan juopolla on mielestään sitten hyvä syy taas juoda, toisaalta jos parisuhteessa menee hyvin sitäkin pitää alkoholilla juhlistaa. Joten kauheaa ja surullista sinulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää mies jos ei suostu lähtemään hoitoon tai AA;han. Tuokin halu täytyisi lähteä omasta motivaatiosta.
Jos jäät sairastut itse ja lapset sairastuvat myös.
Voimia surulliseen päätökseen, halaus jotta jaksat.
Kiitos paljon hyvistä kommenteista ja miettimisen aiheista. Tilanne on nyt tällä hetkellä tämä: mies varasi ajan A-klinikalta ja olemme menossa sinne yhdessä. Kerroin miehelle että minäkin olen jo niin rikki juomisesta, että tarvitsen apua. Tähän asti ollaan keskitytty mieheen ja lapsiin. Nyt haluan myös minä purkaa sydäntäni.
Mies koittaa taas elää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä taas otan häneen etäisyyttä. En pysty halaamaan,suukottelemaan. En tällä hetkellä edes haluaisi häntä elämääni. Tiedän kuitenkin kokemuksesta että tämä tunne menee ohi.
Ilmoitin miehelle että tällä kertaa olen tosissani. Nyt se on otettava nollalinja juomiselle tai sitten erotaan. Kohtuukäyttö ei ole mahdollista. Siinä käy samoin kuin aina ennenkin. Eli määrät ja kerrat kasvaa hiljalleen kunnes taas huomaan juomisen olevan joka viikonloppuista. Sitten tulee taas änkyräkännit, jotka on henkisesti minulle jotain aivan järkyttävää. Sen jälkeen hillitön morkkis ja katumus. Muutaman viikon juomattomuus. Jonka jälkeen lähdetään taas lipsumaan.
Jos en rakastaisi miestäni, olisi päätös helppo. Jos mieheni olisi paha lapsilleen, olisi päätös helppo. Jos mieheni olisi väkivaltainen tai ilkeä, olisi päätös helppo. Mutta mies on hyvä kaikin tavoin. Hänellä vaan on alkoholiongelma. Ja tuo ongelma syö ja rasittaa perhettämme. Myös minua. Myös miestäni.