Olen seurustellu 1½ maailman ihanimman miehen kanssa. Nyt ongelmaksi alkaa (ainakin mun pään sisällä) muodostua sanat "tarvitsen omaa-aikaa". Olen mieheni luona 24/7 vaikka minulla on omakin asunto ja olisin muutenkin valmis muuttamaan yhteen yms. Mutta mies haluaa vaan koko ajan enemmän ja enemmän omaa-aikaa ja mikään yhteen muuttaminen ei tule kuuloonkaan.
Suurin ongelmani on nyt siinä että tosissani haluisin antaa rakkaalleni sitä mitä hän tarvitsee, mutta en osaa olla yksin. Menen kotiin avaan mesen ja juttelen koko ajan muruni kanssa, mietin mitä kivaa tehtäisiin huomenna yhdessä vaikka ei oltais ees sovittu että se tulis hakemaan mua, keksin tekosyitä miks mein on pakko nähdä ja jos sanoo ettei pysty/kerkee/haluu/ehdi/viitti tulla mua hakemaan vedän herneen nenään ja koska se on niin ihana se on surullinen ku loukaa mua ja sit se tekee mitä mä haluun. Tulee paha olo itelleni kun yritän käyttää sen "heikouksia", mut en vaan pysty olemaan erossa siitä.
Olen muuttanut 170 km miehen takia ja koska mulla ei uudella paikkakunnalla ole vielä hyvä ystäviä elämäni pyörii miehen ympärillä. En saa itseäni niskasta kiinni keksiäkseni itselleni tekemistä, en tunne paikkoja en tiedä missä ois kiva käydä, missä tutustuis ihmisiin, miten pääsisin eroon tästä riippuvuuesta? Pelottaa olla yksin kotona ja käytän sitä myös tekosyynä päästä kullan kainaloon.
Osaisiko joku auttaa, tulen kohta hulluksi näiden tunnetilojen taki, en kestä itseäni enkä sitä että käytä maailman rakkainta ihmistä hyväkseni. Auttakaa oikeesti. En tiedä enää mitä teen....
Suurin ongelmani on nyt siinä että tosissani haluisin antaa rakkaalleni sitä mitä hän tarvitsee, mutta en osaa olla yksin. Menen kotiin avaan mesen ja juttelen koko ajan muruni kanssa, mietin mitä kivaa tehtäisiin huomenna yhdessä vaikka ei oltais ees sovittu että se tulis hakemaan mua, keksin tekosyitä miks mein on pakko nähdä ja jos sanoo ettei pysty/kerkee/haluu/ehdi/viitti tulla mua hakemaan vedän herneen nenään ja koska se on niin ihana se on surullinen ku loukaa mua ja sit se tekee mitä mä haluun. Tulee paha olo itelleni kun yritän käyttää sen "heikouksia", mut en vaan pysty olemaan erossa siitä.
Olen muuttanut 170 km miehen takia ja koska mulla ei uudella paikkakunnalla ole vielä hyvä ystäviä elämäni pyörii miehen ympärillä. En saa itseäni niskasta kiinni keksiäkseni itselleni tekemistä, en tunne paikkoja en tiedä missä ois kiva käydä, missä tutustuis ihmisiin, miten pääsisin eroon tästä riippuvuuesta? Pelottaa olla yksin kotona ja käytän sitä myös tekosyynä päästä kullan kainaloon.
Osaisiko joku auttaa, tulen kohta hulluksi näiden tunnetilojen taki, en kestä itseäni enkä sitä että käytä maailman rakkainta ihmistä hyväkseni. Auttakaa oikeesti. En tiedä enää mitä teen....
Vastaukset 45
Vanhimmat
Hanki uusi harrastus.: )
En voi muuta sanoa, kuin pie järki käessä.
Ei elämä yhden miehen takia lopu!
pate
Jos todella haluat muuttua, tarvitset siihen vähän energiaa ja tahtoa. Kipu nykyisestä tilanteesta auttaa sinua paljon nyt eteenpäin.
vaihe 1: potku perseeseen.
Voit olla myös ihan varma, että ennemmin tai myöhemmin miehesi pakenee pois, koska kukaan ei jaksa roikkujaa. Itse olisin jo juossut kirkuen karkuun :) Toinen asia mikä jokaisen aikuisen ihmisen PITÄÄ osata, on olla yksin. Harva sitä osaa.
Kuvittele miltä tuntuu, jos yhtäkkiä osaatkin nauttia ihan omasta seurastasi. Voit tehdä mitä ikinä haluat, ilman että sinun tarvitsee pyytää toisen hyväksyntää. Ah, täydellinen tasapaino. Parisuhdekin kukoistaa ja sinulla on paljon sinua tukevia ystäviä.
Nyt sitten muistat nämä motivaattorit ja kuvittelet jos et nyt muutu jäät ikuisiksi ajoiksi täydeksi luuseriksi, jonka rakkaussuhteet voi huonosti, tai niitä ei edes ole.
vaihe 2: tehdä muutos
Merkkaat nyt HETI kalenteriin kaksi peräkkäistä päivää, jolloin annat miehellesi vähän rauhaa ja itse opettelet yksin oloa ELI ELÄMÄSTÄ NAUTTIMISTA ITSESI KANSSA. Ei sitä tarvitse yksinoloksi kutsua. Otat jonkun tekemisen ekalle päivälle, joka ei liikaa vie huomiotasi itsestäsi. Esim laitat hyvää ruokaa tai siivoat kaikessa rauhassa tai kuuntele rauhallista musaa. Tutustu itseesi, koska siitähän tässä on kysymys. Ihmiset jotka eivät osaa ola yksin, eivät vain tunne itseään. Toisena päivänä käyt lenkillä ja tutustut vähän asuinpaikkaasi, sekä tutkit erilaisia harrastusmahdollisuuksia.
vaihe 3: lisä motivaatio
Muista joka päivä vähän motivoida itseäsi muistamalla mitä käy jos et nyt muutu. Merkkaat kalenteriin taas uudet päivät..jne
Itseensä tutustuminen kannattaa aina, vaikka se on joskus vähän pelottavaa. Se on avain täydempään elämään. joten hop hop!!! Onko jo ekat päivät kalenteriin merkattu ja miehelle kerrottu että hän saa viimeinkin sinusta vapaata, kun otat itseäsi niskasta kiinni? jos ei, niin vauhtia!! muuten onnea ja menestystä!!
Kiitos että jaksoit vastata. Olen nyt yrittänyt kovasti antaa aikaa miehelle. 2 viimeistä yötä olen ollut kotona. Eilen illala nähtiin nopeasti, käytiin syömäs ja vähä valokuvailemassa, mutta tulin kotiin vaikka olisin halunnut murun viereen nukkumaan. Huomiseksi sopisin tapaamisen yhden nettituttava tytön kanssa. Tänä illalla menen kuntosalille.
Olen yrittänyt hankkia harrastuksia ja kavereita, mutta jotenkin vaan aina muutun löysäksi ja tahmeeks ameebaksi. En tajua koska näin on päässyt käymään koska olen ollut itsenäinen itsetään huolehtiva nuori nainen jolla on ystäviä ja elämä. Mutta en ymmärrä minne ne kaikki on kadonnut. Minne on kadonnut se oikea ihminen joka olin se jolla oli seikkailu mieltä, kokeilunhalua, energiaa. Haluan löytää sen uudestaan ja varmasti suhdekkin toimii paremmin kun ihminen johon muru on aikoinaan ihastunut tulee takaisin.
varmasti innostuu, jos saa entisen intohimoisen energiapakkauksen takaisin. Niin innostut sinäkin :) Monesti olen huomannut että yksi asia, joka ihmisiltä vie elämänhalua, on "arjen realiteetit" ja liian pienet haasteet.
Kuka sellaisesta jaksaa innostua, että viikon isoin haaste on käydä kaupassa? tai että uskottelee itselleen että tämä on parasta mihin pystyn? Ei se tee meistä "lapsia", jos uskallamme aikuisenakin omata villejä unelmia ja tehdä hauskoja asioita, sekä nauttia elämästä. Silloinhan me pystymme auttamaan muita ihmisiä paljon paremmin. Mielestäni on suorastaan kansalaisvelvollisuus elää iloisesti ja leikkisästi. Sillä parantaa maailmaa ja ihmissuhteitaan paljon paremmin kuin pelokkaalla synkistelyllä.
Rock ja onnea sinulle!!
Muutin itse parin vuoden sisällä töiden takia paikkakuntaa muutamaan kertaan ja huomannut samanlaista aikaansaamattomuutta itsessäni. Kun ei ole sosiaalista verkostoa eikä tunne kaupunkia, on vaikeampaa jaksaa olla iloinen ja elämänhaluinen oma itsensä. Mutta yritä vain pitää kiinni siitä, että harrastat ja pidät itsesi myös arjen rutiineissa kiinni. Tekemistä löytyy kummasti, kun vain tekee ihan perusjuttuja: siivoamista, ruoanlaittoa, lukemista, lenkkeilyä jne. Ja harrastusten ja töiden parista voi löytää uusia tuttuja, ehkä myös poikaystäväsi kaverien tyttöystävistä. Täytyy vain itse olla aktiivinen ja jaksaa nousta sohvan pohjalta. Pahinta on jäädä jatkuvasti neljän seinän sisälle mietiskelemään yksinäisyyttä.
Olen nyt asunut pian kaksi vuotta samalla paikkakunnalla ja elämäni on tasoittunut, samalla oloni on parantunut. Kyllä se siitä! Ole myös ystävä itsellesi ja opettele nauttimaan kotona olemisesta yksin. Kuitenkin ihminen on loppujen lopuksi elämässä yksin, keheenkään ei pitäisi liikaa turvautua. Tällä en kuitenkaan tarkoita, etteikö läheiset ja rakkaat ihmiset olisi elämän suola. Uskon vain, että ihmisellä on enemmän annettavaa, kun on sinut itsensä kanssa.
Tsemppiä sinulle! Vaikeina hetkinä ajattele, että aika auttaa ja keksi vaikka pientäkin tekemistä, mikä saa ajatuksesi pois ahdistuksesta.
olen itse 3 pienen lapsen yh ja minulla on oikeastaan samanlainen ongelma. elämä pyörii vain lasten ympärillä, vaikka todellakin haluaisin muuta. yritän käydä treffeillä ja salilla.. mutta yksin se on aika raskasta lähteä harrastamaan.. mutta on mulla silti parempi elämä nyt kuin koskaan aikaisemmin. Tsemppasitte myös mua. Kiitos siitä =)
Yhdyn oheiseen seikkaperäiseen "Vesipedon" ohjeeseen opetella olemaan oma itsensä, roikkumatta toisessa.
Irrottautuminen pitää aloittaa pienin askelin keksimällä itselleen säännöllistä (ei liikaa) tekemistä, jolloin päiviin ja viikkoihin tulee järjestystä ja mielekkyyttä.
Alussa on suorastaan pakotettava itsenä tottelemaan omaa suunnitelmaansa - pikkuhiljaa systeemi alkaa toimia ja itsetuntosi alkaa kohentua melkein kuin huomaamatta. Kohta olet ylpeä itsestäsi oman elämän ohjailijana.
Näin vuoden alussa on tarjolla jos jonkinlaista harrastusta, ulkoilukin on mielekkäämpää valoisuuden lisääntyessä - kesää kohti mennään ja elämän ulottuvuudet vain monipuolistuvat.
Miehelle pitää antaa omaa tilaa, meille jokaiselle pitää olla vapautta, vangitseminen ahdistaa ja vie umpikujaan.
Matka oman mielen syvyyksiin ei ole välttämättä helppo, mutta kun määrätietoisesti tekee sen eteen töitä, olotilan muutos myös palkitsee sinut ja elät paljon onnellisempaa elämää, niin yksin kuin kumppanisikin ja uusien ystävien kanssa.
Kun alkaa seurusteleen niin helposti on alkuun niin siinä rakkauden lumoissa että unohtaa kaiken muun, ja kun jossain vaiheessa herää todellisuuteen, huomaa, että kaikki muu onkin päässyt katoamaan kun niistä ei ole pitänyt kiinni. Ystävät, tuttavat, harrastukset, niinsanottu "oma elämä" ja ehkä jopa oma itsensä on kateissa. Rakkaus on niin voimakas tunne että sitä tulee sokeaksi kaikelle muulle :)
Mutta nyt tsemppaat ja pyydä anteeksi mieheltäs että oot kohdellut sitä sillä lailla ja sano että haluat muuttua, varmasti miehes ymmärtää ja pystyy tukemaankin sua tässä asiassa! Eikö oo hienoa että miehesi voi sanoa sulle suoraan, jos se tahtoo vaikka viettää tänään illan poikien kanssa. Voi sanoa sen pelkäämättä aina että suutut, kiertelemättä ja kaartelematta asiaa sen enempää. Miehesi kaveritkin varmasti arvostavat sitä että annat miehesi mennä, ja toisaalta sitten varmasti ymmärtävät jos sinä haluatkin joku ilta omia miehesi ihan itsellesi.
Mutta harrastuksia kehiin, sieltä niitä ystäviäkin löytyy!
Onnea sulle!
Läheisriippuvaisuushan on sitä että haluaa toisen kaipaavan itseä, ei niinkään että kaipaa itse.
Läheisriippuvainen on hyvin uhrautuvainen ollakseen todella tärkeä toiselle. Eikä tuollaisesta nyt tunnu olevan kyse.
Lähinnä tulee lapsi/vanhempi suhde mieleen. Pelkäät omassa kämpässäsi ja kaipaat kyytiä jne.. Itsenäistyminen ja aikuistuminen voi olla hankalaa mutta on edessä väistämättä.
Kuvittele itsesi miehen asemaan. Kyllästtyminen venkoiluusi saattaa olla lähellä.
Olen ollut yksin, ausunut monta vuotta yksin ennen kuin tapasin mieheni. Olen ollut itsenäinen ja iloinen ja siekkailunhaluinen. Olen ollut elämänjanoinen itsestään huolehtiva nuorinainen. Se kaikki on vain kadonnut jonnekkin.:´( Yritän nyt löytää sitä ihmistä uudelleen.
Miksi pitäisi olla koko ajan yhdessä? Harrastuksia pitää olla, että mieli pysyy virkeänä. Leivo, tee ristikoita, ulkoile jne. Miehesi kyllä tarvitsee myös omia harrastuksiaan, kun hän esim. pesee autoaan ja vahailee sitä, ym fiksailuja. Yritä luoda hyvä suhde johonkin naisystävään jonka kanssa voit shoppailla ja käydä vaikka uimassa. Hyvä suhde on riittävää kun ollaa normaalisti yhdessä ja jutellaan n. 2 tuntia päivässä keskimäärin
Sulla taitaa olla riippuvuus autoista nimimerkistä ja esimerkeistä päätellen :D
Hei!Itse naisena ainakin ahdistuisin jos mies roikkuisi kokoajan kimpussani. Näin kävi juuri edelliselle suhteelleni. En saanut omaa aikaa ja kun sanoin siitä riita oli pystyssä. En vaan jaksanut katsella sellaista. Sanoinkin miehelleni että etsi itsellesi joku harrastus yms. Hän kun oli kanssa toiselta paikkakunnalta muuttanut tänne. Erosimme minun aloitteesta. Joten jos haluat oikeasti pitää miehesi itselläsi anna hänelle omaa tilaa. Keksi itsellesi jotain menoa...mene vaikka kuntosalille...sielläkin voi tutustua uusiin ihmisiin. Tai tapaile uusia tuttavuuksia netin kautta. Sekin nykyään kun mahdollista.
Itse pelaan salibandyä ja se vie suuren osan "vapaa-ajastani". Kun pääsen kotiin en jaksa olla kokoajan menossa jonnekin tai olla halittavana. Sitä vaan haluaa olla edes hetken rauhassa. Ex:säni kun halusi heti halailla yms kun tulin kotiin...Ymmärrän sen että hän oli ollut kotona jo monta tuntia ja odottanut minua kotiin. Mutta hän ei ymmärtänyt miltä musta tuntuu.
Se saattaa olla, ettei mies ole tuossa tapauksessa "se oikea". Terveessä ja tasaväkisessä suhteessa ei tuollaista riippuvuutta pitäisi tulla. Suhde loppuu ennen pitkää jos ripustautuu. Itsellenikin kävi joskus niin, vaikka se suhde olikin muutenkin lähtökohtaisesti melkein tuhoon tuomittu ja väärinkin eli suhde naimisissa olevaan mieheen.. Varokaa naiset (ja miehetkin) sitä koska missään muussa ei saa elämää tuhlattua yhtä hyvin kuin sellaisessa.
Olen itsekin tällä hetkellä suhteessa, joka ahdistaa kovasti. En osaa irottautuakaan, kun ehdin oikeasti rakastua. Niin se tuntui olevan molemmin puolin, mutta nyt olen huomannut olevani itse hyvin riippuvainen hänestä. Hän on varattu, mutta eroaikeissa (?). He asuvat jo erillään, ja edittiin jo suunnitella kaikkea yhteistä tulevaisuudesssa. Minä menin ja rakastuin, ja olen nyt hänelle sellainen varma tapaus. Se muuttikin kaiken. Hän ei olekaan enää varma erostaan, ja siitä onko meillä senkään jälkeen yhteistä tulevaisuutta. Aika kuulemma näyttää ja tiedän, että minun oltava hyvin kiltti ja taipuisa. Pienikin riita tai poikkipuoleinen sana on pahasta, minä en olekaan se millaiseksi oli luullut. Ahdistun, yritän olla kiltti, syytän itseäni, pyydän anteeksi, vaikka tiedän olelvani oikeassa. Minun vain täytyisi tukea, ymmärtää, ja jaksaa odottaa. Olen tullut riippuvaiseksi hänestä, vaikka en sitä oikeasti haluaisi. Tiedän, olen ihan aika ressu, vaikka luulen olevani järkevä, aikuinen nainen. Olen aina elänyt suurilla tunteilla, ja luottanut liikaa ihmisiin. Siitä olen sitten kärsinytkin kovasti.
Tuo on tuttu ja ilm.ihan tyypillinen kuvio, kun nainen menee ja rakastuu ja alkaa vaikka pyytämään vähän enemmän aikaa tms., niin sitten mies ei enää olekaan niin varma erostaan ja alkaa yleensä perääntymään. Ei se olekaan enää niin hauskaa jos toinen esim.alkaa vaatimaan jotain ja kärsiikin tästä minkä piti olla vaan hauskaa..ja kappas, ei tuo toinen nainen olekaan aina vain niin ihana ja "aina käytettävissä kun ehdit"-nainen.. Kaiken kaikkiaan kuluttavaa ja henkisesti tod.rankkaa, kun huomaa olevansa riippuvainen varatusta..ei kannata kokeilla. Nimerkillä "kokemusta on". Kaveri oli myös samassa tilanteessa 6-7v.ja edell.ovat yhteyksissä ja mies naimisissa on 3 lasta.. Näkevät tosin nyk.1-2 kert/v.etäisyyden takia ja naisellakin jonkinlainen uusi suhde.
Jäin miettimään oletko sittenkään läheisriippuvainen vaan yksinkertaisesti olet yksinäinen ja takerrut miesystävääsi, koska muita ei ole lähellä.
Yritä lähteä rohkeasti kirjasto, uimahalli tmv, missä voit tavata toisia ihmisiä ilman, että takerrut miesystävääsi. Hän saattaa tuntea sen niin ahdistavaksi, että alkaa itse voida pahoin, jopa haluta eroa. Jokaisessa liitossa täytyy olla omaa tilaa ja vapautta hengittää ilman, että on koko ajan tilivelvollinen toiselle.
Vaatii rohkeutta oppia olemaan yksinkin. Pidätkö esim kissoista? Ota itsellesi kisu, mutta vain siten että sitoudut sen hoitamiseen. Eläin on ihmisen paras ystävä:-)
Läheisriippuvaisille on omat läheisryhmät, joihin voi mennä, mutta yleensä läheisriippuvuus syntyy alkoholisti perheessä tai vastaavassa, joten itse osaat varmaan arvioida mikä oma tilanteesi on.
Jos todella rakastat miestäsi, älä karkoita pois takertumisella. Kaikkea hyvää Sinulle, toivottavasti löydät ratkaisun ongelmaasi.
harmi
..läheisrippuvaista alkas seurustelemaan. olikohan ne onnellisia ? vai oppikohan ne jotain ?
lähdin parisuhteesta ja miestä kummatkin oli läheisriippuvaisia, kuulosti juuri siltä mitä alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti paitsi että kumpikin oli toisissaan kiinni. joka paikassa oltiin yhdessä kaikki asiat lähestulkoon tehtiin yhdessä ja mihinkään ei voinut lähteä jos ei lähdetty yhdessä, itse aloin miettimään eläämää eritavalla ja huomasin sitten että ei elämä ole siinä kahdelleen neljän seinän sisällä nyhjäämistä vaan aloin kaipaamaan vapautta, lähdin suhteesta ja tulin todella onnelliseksi kun lähdin, mutta menin tekemään saman virheen heti seuraavassa suhteessa, se meni kasaan juuri sen takia mitä alk,per, koirjoittaja kirjoitti, nyt harmittää, mutta nyt on tarkoitus ottaa itteäni niskasta kiinni ja koota itseni, teempähän sitten tulevaisuudessa asiat eritavalla, mutta suhteeseen en rupea ennen kuin olen saanut itseni täysin kasaan...
..sinun kannattaisi hankkia toden teolla vaikkapa uusi harrastus uudelta paikkakunnaltasi. Kokeile vaikkapa aerobic-tunteja tai jotakin muuta, missä tapaat paljon uusia, samanikäisiä ihmisiä. Koeta mennä rohkeasti puhelemaan siellä käyville muille neitosille. Uudet ystävät tuovat paljon uutta tekemistä ja ajateltavaa. Uskon, että kultasikin ilahtuisi siitä, että saisit kertoa löytäneesi uusia ystäviä.
Ja mikäs on sen mahtavampaa, kuin keittää tupruttaa hyvät kahavit ystävien kesken ja vaihdella kuulumisia? :)
Itsekin muutin ihan uuteen kaupunkiin, josta en tuntenut ensin ketään. Rohkeasti hakemaan uusia ystäviä ja harrastuksia, kyllä kultasikin mahtuu aikatauluun vielä aivan sopivasti ;) ja sittenhän teillä on vielä enemmän puhuttavaa keskenänne.
Kaikkea hyvää ja onnea matkaan! :)
Hei
Minua jäi häiritsemään tuo "pelottaa"-sana viestissäsi. Muut ovat jo laittaneet ihan hyviä vinkkejä sinulle, mutta jos sinua ihan oikeasti pelottaa olla yksin asunnossasi, niin pitäisiköhän sinun jutella jonkun ammattiauttajan kanssa.
Tuli mieleeni, että joskus tuollaisten tuntemusten takana voi olla joku käsittelemättä jäänyt juttu esim. lapsuudesta, joka pulpahtaa esiin, kun elämässä joku asia muuttuu ratkaisevasti ja toimii ikäänkuin tunnemuistin ärsykkeenä.
En tietenkään tunne sinua, enkä todellista tilannettasi, mutta jos kotikonstit eivät auta ja yksinolo tosissaan ahdistaa, et ainakaan menetä mitään, jos käyt juttelemassa esim. terveyskeskuksen psykologille.
Tsemppiä ja valoisaa tulevaisuutta!
Mie pelkään kauheasti olla yksin... Pelkään kaikkia kummituksia (vaikken ole semmosta nähnyt) ja outoja ääniä... Kun oon yksin, niin säikyn jokaista ääntä ja alan kuvittelemaan kaikenlaista hurjaa.. Minua on peloteltu kummituksilla pienestä asti.. Ja nykyään kuulee kauheita kummitustarinoita joka puolella kun ihmiset innostuvat kertomaan omia kokemuksiaan.. Olen ihan paniikissa.. Olen varmaan hullu!
6 vuotias tai hakeudu hoitoon.
Aiheettomia pelkotiloja...
Paranoidinen?
Mikä tässä on niin vaikeaa.
Ilman, että tämä mies tietää, minä lähden Pariisin matkalle.
Narstinen, kun se mies.
En lähde kuitenkaan yksin, vaan hyvän ystäväni kannssa.
nuorten aikuisten ongelma. Ongelma jota ei tunnisteta omassa elämässä. Ja myös ongelma joka kertoo henkilön kypsymättömyydestä. Jos järjellä ajattelee, niinkuin tapana on, on moinen riippuvuus yltiä itsekästä ja lapsellista.
Ja kuinka paljon ihmiset käyttävät näitä diagnosoituja "ongelmiaan" tehdessään kanssaihmisten elämästä helvettiä.
Minä tapasin naisen joka myönsi että tälläinen ongelma on. Ensimmäisenä tuli mieleen, että ...ttu mikä kakara. En tapaile häntä enää ja niin myös viimeinen ajatukseni oli, ettää ...ttu mikä kakara.
Jos et pysty olemaan yksin niin harjoittele. Tuo kuitenkin lopulta jatkuu ja johtaa lopulta pettämiseen yms.
Ja kaikkien ei ole pakko ihastua, rakastatua, repiä muita ihmisiä typerillä vaatimuksillaan.
Kasvakaa aikuisiksi.
Itse menisin suoraan ammattiauttajan pakeille, olen itse ollut tuommoisen jutun takia siellä vuoden. Onneksi autto enkä enään käy :), varaudu siihen että kutistus maksaa paljon.
ekaks oletko keskustellut ongelmastasi miesystäväsi kanssa? jatkuva tungettelu taholtasi voi alkaa ahdistaa häntä, varsinkin jos on omaa tilaa tarvitseva ihminen,vaikka olisi miten ihastunut,rakastunut sinuun. et maininnut oletteko käsitelleet asiaa, olis mielestäni hyvin tärkeää tehdä se.
tokaks; mitä harrastuksia, menoja sulla oli ed.asuinpaikassasi? kannattais jatkaa jotain entistä harrastusta, sieltä saa ystäviä. voit tietty netin kauttakin hankkia ystäviä uudesta paikastasi. entä työpaikaltasi, pyytäisitkö kylään työkaveriasi, tai ulos johonkin menoon?
Lopuksi, tuli yks lisäneuvo; hanki lemmikkieläin, mieluiten koira, kissakin käy. etenkin koiran kanss pakko lähteä ulos, ja huomiosi kiinnittyy muuallekin kuin poikaystävään. voit hänen poissaollessaan rapsuttaa ja silittäää kisua tai hauvelia.
toiv. näistä jotain apua on, hyvää jatkoa sulle.
-sellaista tilannetta, että olisit suhteessa, jossa sinun jokaista askeltasi kontrolloidaan!
Jokaista tekoasi/käyntiäsi jossain seuraa ensimmäisen asteen kuulustelu!
Minä olen sellaisessa. Olen vain. Mutta jokaisesta sekunnista jonka olen yksin. NAUTIN!. Osaan nauttia. Ne pienet hetket on ihmeellisiä. =)
Tätä ei kannata kommentoida. tiedän mitä pitäisi tehdä! joo ò
Rutistus sinulle Nasira..
12 askeleen ohjelma!!!
eti jostain itsellesi sopiva.
on olemassa anonyymit läheisriippuvat mun mielestä. al anon jne. ainakin, ja AAL suosittelen.
vaikutat läheisriippuvuuteen sairastuneelta.
en tiedä oletko.
ja sitten sellainen sivusto kannattaa lukea kuin www.healingeagle.fi
etsiäksesi uudelta paikkakunnalta harrastuksia, menemisiä, tapahtumia ym. mikä nyt ikinä itseäsi kiinnostaakaaan. MUTTA kukaan ei kissan häntää voi nostaa kuin kissa itse...
Minä en ainakaan pikku paikkaan muuttaisi miehen perässä (kokemusta on). Muutin pieneen kaupunkiin, jaksoin 1.5 vuotta, erosin ja lähdin. Ihmiselle joka tulee täysin vieraasta ympäristöstä sisäpiiripaikkaan on hyvin vaikea saada omia juttuja aikaiseksi kun kaikki muutenkin tuntevat toisensa. Olo oli todella ulkopuolinen ja kaikki muutenkin tunsi mieheni joten omia ystäviäkään ei saanut. Mieluiten asuisin isossa kaupungissa missä voisi oikeasti keksiä omia harrastuksia ja juttuja. Ihmiset ei tunne toisinaan ja tarjontaa on paljon enemmän.
Ystäväni on muuttanut miehen perässä maalle ja hän vain joutuu olemaan aina sisällä kun ei maalla ole harrastuksia eikä omaa autoa tms. Minä en jaksaisi montaa vuotta nähdä vain miestä ja kun omia kavereita haluaa pitää päästä sitten kauan kaupunkiin takaisin. Eihän siellä maalla ole kun miehen sukua ja joitai miehen kavereita..
Kommentoin vähän väärään kohtaan, mutta oma elämä pitäisi suhteessakin molemmilla olla niin kuin muutkin. Roikut muuten sitten lopun ikääsi tuossa suhteessa entistä onnettomampana ja mies alkaa käyttää ylivaltaansa hyväkseen (usein pettävät yms) jos tuo ns.ylivalta jatkuu tai hän ei lopeta suhdetta. Tämä on vain valitettavasti karu totuus. Ketään ei voi noin omistaa. Ihminen on aivan vapaa lähtemään ja tekemään mitä haluaa (lain rajoissa)...tuo on lopun alkua minun kokemuksen mukaan.
Sillä se tulee tapahtumaan anno domino 2009. Olet sairas joka ahdistaa ja tukahduttaa suhteen loppuun ennen kuin se on kunnolla edennytkään. Suhteesi on tyypillinen alle kaksi vuotta ja toinen osapuoli vittuuntuu tosissaan. Olisi jo vittuuntunut mutta ei ole ehtinyt löytää tilallesi toista naista, vaikka etsii parhaillaan. Se kun löytyy niin potslojo, saat mennä lennosta. Ja joudatkin. Sen jälkeen hyppää mieluummin tuonen virtaan mutta älä ala häiriköidä ja ahdistella ex-rakastasi. Sinä et ole hänelle rakas, olet rasite ja painajainen.
paitsi, että itse olen samassa tilanteessa kuin miesystäväsi! Itse olen nainen ja tuo nk.miesystäväni on samanlainen kuin sinä, takertuu ja keksii tekosyitä tulla luokseni. Olen elänyt tätä "painajaista" kohta kolme vuotta pääsemättä miehestä MILLÄÄN keinoin eroon; hän tulee aina takaisin "surkeana" ja "uikuttavana" ja minä onneton aina lopulta annan periksi ja taas se alkaa. Inhoan tuota miestä ja keksin koko ajan miten voisin päästä hänestä eroon, välillä se onnistuukin tosin vain hetkeksi. Toinen mies taitaisi olla ainoa keino, mutta en haluaisi ketään uutta tilalle enkä ainakaan käyttää hyväkseni ketään jotta pääsisin eroon tästä miehestä. Mutta jonain päivänä sen teen jos muu ei auta. Sairastun jo itsekin -henkisesti.
Mieti mitä teet toiselle ihmiselle ja hänen sekä fyysiselle että henkiselle terveydelle ja anna hänen mennä jos hän haluaa!
Moi!
Jäi vaan hämäämään toi termin läheisriippuvainen käyttö,se on ymmärtääkseni Tommy Hellstenin kirjasta "virtahepo olohuoneessa" ja tarkoittaa kylläkin perhettä jossa on esim alkoholismia josta ei puhuta elikkä silloin lapset ym ovat läheisriippuvaisia,ei tarkoita sitä että on riippuvainen ihmisestä.
Olen itse käynyt hyödyttömässä terapiassa, kun terapeutti luuli luultavasti minua läheisriippuvaiseksi. Terapia oli hyödytön ja ongelmat todellisia. Erosin myöhemmin ja jos olisin muka sairastunut läheisriippuvuuteen, olisin saattanut vaikka perua. Minua päinvastoin inhotti sitä enemmän, mitä mukavammaksi ex eron jälkeen muuttui. Läheisriippuvilta särkyy sydän siinä vaiheessa ja he palaavat mieluummin vanhaan helvettiin kuin aloittaisivat uuden elämän. Onhan heille omat al-anoninsakin sopeuttamassa elämään alkoholistin kanssa.
Muita ongelmia minulla kyllä oli: Pelko, ahdistus, lievä masennus. Seurauksia väärinkohtelusta.
Jonkinlaisesta riipuvuudesta voisi tuossa olla kyse ja rakkaudesta ja riippuvuudesta on kyllä saatavilla tietoakin. Ei roikkuminen ole hyväksi kenellekään. Voisi olla paikallaan hakeutua juttelemaan jonkin ammattilaisen kanssa tuosta.
Hanki rakastaja.
mulla kans muies on sellanen joka haluaa koko ajan olla llähellä ja koskettaa minua ahistaa tämä asia suunnattomasti onneksi voimme mieheni kansasa puhua täysin rehellisesti ja sanon aina suoraan että just toi saa mut ahistumaan.jos on uusi paikkakunta mene ja etsi paikkoja tutustu ihmisiin pyydä ystäviäsi käymään.mikäli olet liikaa kiinni miehessä se vopi olla huonokin asia oma aika on minulle parasta nautin olla yksin saan paljon enemmän aikaseksi yksinään ku mieheni kanssa keksi joku harrastus joka suhteessa ihminen tarvitsee omaa aikaa itse en jaksaisxi katsoa samaa naamaan koko ajan siihen kyllästyy.
Ei pitäisi alkaa ahdistamaan. Mieti tarkemmin. Saat keskustella aiheesta ehkä lopun ikääsi ja se ei muutukaan. Otan osaa...
Itse hoidan läheisriippuvuuttani käymällä lavatansseissa. Siellä käydään nykyisin lähinnä tanssimassa, eikä niinkään seuraa hakemassa, joten se on turvallinen ympäristö parisuhteessa elävällekin. Varsinkin näin talviaikaan lavat ovat harrastuspaikkoja. Kesällä saattaa joku suhdetta etsiväkin tansseihin eksyä. Alkuun pääsemiseksi kannattaa käydä lavatanssien alkeiskurssilla.
Ensiksikin me olemme puhuneet mieheni kanssa asiasta jopa riidelleet, mutta olen nyt yrittänyt ryhdistäytyä. Käyn pari kertaa viikossa salilla, tällä hetkellä ei muita harrastuksia varsinaisesti ole. Kotona kyllä yritän häärätä kaikkea niin että mies voi tehdä mitä haluaa, mutta ei se ole sama kuin yksin oleminen. Olen yrittänyt netin kautta tutustua ihmisiin ja tänäänkin tapasin mukavan tytön jonka kanssa varmasti tulee pidettyä yhteyttä.
En ole ikinä kieltänyt miestäni lähtemästä jonnekkin tai tekemästä jotain, hän vain viihtyy kotona eikä se haittaa minua. Minä vain viihdyn liikaa hänen kanssaa. En ole mikään nalkuttava ämmä ja itse huonona hetkenä jopa erosta puhuin, mutta hän sanoi ettei haluisi luopua musta. Olen kuulemma parasta mitä hänelle on tapahtunu 10 vuoteen kuulemma ja pidän hänet jaloillaan. Uskon häntä ja en usko että pelkoa pettämiseen on, mutta en haluaisi silti kuristaa häntä hengiltä. Rakastan häntä ja niin kuin aloitusviestissä kirjoitin haluaisin, mutta en osaa/pysty.
Ihan ammattiapua olen muutenkin miettinyt ja voisi olla hyvä ratkaisu tässä tilanteessa. Se että menetin työpaikkani noin 2 kk sitten on vielä enemmän aiheuttanut ahdistusta ainakin minulla. Ei minulla ole enää muuta elämää. Onneksi sain uuden työpaikan ja työt alkaa ensiviikolla ni tutustuu taas uusiin ihmisiin.
Kiitos kaikille ihanille ihmisille ideoista:)tästäkin saa jo motivaatiota kun ihmiset haluavat auttaa ja neuvoa. Kiitos!
Riittävä itsenäisyys ei tarkoita samaa kuin etäinen suhde.Kyllä hyvässä liitossa välillä on toista ikävä, ja niin kuuluukin olla.Myös huolestuminen toisesta jossain tilanteessa on aivan tervettä, esimerkiksi silloin kun toinen on purjehtimassa ja rajuilma iskee.
Hyvään parisuhteeseen kuuluu ilman muuta riippuvuutta , ja toisesta huolehtimista.
Mielestäni riippuvuus muuttuu sairaalloiseksi silloin kun toinen riippuu enemmän kuin toinen tahtoo. Vastarakastuneet voivat ensihuumassa riippua vaikka kuinka paljon ja hyvä niin kauan kuin kumpikin riippuu.
Ajan myötä käy vain niin että aletaan haluta omaa aikaa, ja sen pitäisi tapahtua molemmille.Mainitsitt tuossa että et tunne paikkakunnan ihmisiä ja et osaa lähteä harrastuksiin.Hyviä keinoja voi olla aluksi vaikka kansanopiston opintopiirit, joissa usein löytää ystäviä.On tietysti hyvä jos tulee myös yhteisiä ystäviä tai ystäväpariskuntia.Näissäkin asioissa on kovasti eroja riippuen ihmisistä. On paljon vanhoja pareja jotka ovat aina olleet miltei vain yhdessä, eivätkä kärsi siitä lainkaan.Maalla tuo on ollut varsin tavallista.Kaikki on tervettä silloin jos se sopii molemmille.
Sieniä ystäväni, sieniä.