Työpaikalla tilanne kärjistyy välillä hyvinkin kriittiseksi ja sekös minun motivaatiotani heikentää. Työasiat ovat jokaisella rempallaan ja tuntuu, että yksin minä joudun sitten setvimään niitä kun jokainen kysyy minulta asioista. Nämä työasiat painavat mieltä kotiin päästyäni ja siellä sitten perhe on kovilla. En oikein suhtaudu työkavereihinkaan enää kovin positiivisin mielin. Tiedän, että tässä tapauksessa ainoa ratkaisu on työpaikan vaihto. Mutta siinä on pari asiaa, jotka pidättelevät minua työssä.
- olen ollut tässä työssä vasta 1,5-vuotta
- työni on sikäli vastuullista, eli jos lähden miten käy firmalle (en ole johtoportaassa enkä esimiesasemassa)
- jos pomo saa tietoonsa, että olen hakeutumassa muualle, hän rupeaa hiillostamaan minua ja voi tehdä huonon työtodistuksen/mustamaalata minut
Sairaslomaa voin pyytää, mutta voin saada kenkää mikäli sairasloman todellinen syy kulkeutuu pomon tietoon. Perheneuvojan puoleenkin voin kääntyä, mutta mielestäni pilaan/olen jo pilannut mielenterveyteni olemalla ko. työssä. En todellakaan tahdo pilata enempää kotiolojani tämän työn aiheuttaman stressin ja väsymyksen takia!!
- olen ollut tässä työssä vasta 1,5-vuotta
- työni on sikäli vastuullista, eli jos lähden miten käy firmalle (en ole johtoportaassa enkä esimiesasemassa)
- jos pomo saa tietoonsa, että olen hakeutumassa muualle, hän rupeaa hiillostamaan minua ja voi tehdä huonon työtodistuksen/mustamaalata minut
Sairaslomaa voin pyytää, mutta voin saada kenkää mikäli sairasloman todellinen syy kulkeutuu pomon tietoon. Perheneuvojan puoleenkin voin kääntyä, mutta mielestäni pilaan/olen jo pilannut mielenterveyteni olemalla ko. työssä. En todellakaan tahdo pilata enempää kotiolojani tämän työn aiheuttaman stressin ja väsymyksen takia!!
Vastaukset 35
Vanhimmat
Palauta mieleesi, mitä ovat ne työtehtävät, joita työsopimuksesi mukaan teet. Jos teet sellaista, mitä et ole sopinut ja mitä sinulle ei ole esimies määrännyt, niin lopeta heti. Talkootyöt on erikseen. Niitä ei tehdä omalle työnantajalle. Työnjohto ja töiden jakaminen kuuluu työnantajalle, ei sinulle.
Taitaa ola korkea aika sinun käydä oikein perusteellinen kehityskeskustelu oman esimiehesi kanssa. Pyydä keskustelua ja valmistaudu siihen kunnolla.
Niin ja pidä kiinni työajoistasi. Älä tee ylitöitä, kieltäydy niistä.
Firmalle ei käy kuinkaan, vaikka lähtisit sieltä. Et ole korvaamaton etkä varmaankaan alasi ainoa osaaja Suomessa. Firma löytää tilallesi yhtä hyvän ja jossain tapauksessa voi löytää jopa osaavamman.
korvaamatonta makaa mullan alla. Elä ja nauti elämästäsi kun vielä voit!
Työsopimus kun on oikeastaan ympäripyöreä, niin hankala eritellä minulle kuuluvia työtehtäviä. Olen tarkistuttanut sopparini liitossa ja sieltä sanottiin sen olevan tietyiltä osin epäpätevä.
Esimieheni on niin "jees-mies", että keskustelu on aika tulokseetonta. Olen yrittänyt selittää miten asiat välillä ovat ja vastaukset ovat tyyliin "no niinhän se on joka paikassa...". Täysin turhia keskusteluja olen siis käynyt.
Ylitöitä joutuu tekemään nykyään usein, koska työn alla on välillä firman toiminnan kannalta tärkeitä asioita ja ne täytyy saada tehtyä. En tosin ole yksin niitä tekemässä. Korvauksena siitä saan kerrytettyä ylityötunteja, jotka joskus voi pitää vapaina. Siinäkin on oravanpyörä, koska vapaiden pitäminen onkin sitten hankalampaa.
Tuosta että firmalle ei käy kuinkaan olen eri mieltä. Kustannuksia kertyy varmasti työntekijän lähdön jälkeen. Etenkin, jos joudutaan tilapäisesti paikkaamaan lähteneen henkilön työt alihankkijalla, kuten tässä tapauksessa. Ja yleensähän nuo alihankkijan tekemät työt ovat pirun arvokkaita.
Vaikka kirjoititkin, ettet ylitöitä tee, niin pidä päätöksestäsi kiinni, sillä niitä ei todellakaan ole pakko tehdä. Ylitöihin tarvitaan työntekijän suostumus. Kun sinulle seuraavan kerran ehdotetaan ylitöiden tekemistä, sano pomollesi ihan ystävällisesti, että valitettavasti sinulla on muita suunnitelmia.
Vaikka työnantajalle tulisikin kustannuksia sinun lähtemisestäsi, niin ei se tässä asiassa paljokaan paina - työnantajankaan puolelta. En vielä muista kuulleeni, että jokin firma olisi mennyt nurin yhden ihmisen irtisanoutumisen vuoksi. Ja jos menisikin, niin eihän se sinun murheesi olisi.
Sinun täytyy nyt kylmän viileästi miettiä, tuleeko sama meininki jatkumaan sinun työpaikallasi vai onko sinne tulossa sellaisia muutoksia, että sinäkin voisit siellä jatkaa hyvissä ruumiin ja hengen voimissa? Kirjoituksesi perusteella vastaus on, että muutosta ei ole odotettavissa. Niinpä sinulla on vaihtoehtona jatkaa samassa oravanpyörässä uupuneena niin kauan kuin jaksat ja sitten romahtaa kunnolla, jolloin seuraukset voivat olla kohtalokkaat. Tai sitten voit ruveta etsimään uutta työpaikkaa ja suunnata energiasi siihen. Se antaisi sinulle toivoa. Tuon toivon avulla jaksaisit sitten antaa nykyisen työpaikkasi hölmöyksien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kun pohdit näitä asioita, sinun on hyvä muistaa, että päätös on sinun - ainoastaan ja vain sinun.
on tehnyt. Laita hiljainen haku päälle ja irtisanoudu heti kun löydät paremman paikan. Voit tietenkin puhua työilmapiiriasoista työterveyshoitajalle tai työsuojelupiirille tai jopa työvoimatoimistolle.
Jos esimiehesi kohtelee sinua huonosti, hän olettaa pystyvänsä korvaamaan sinut sormia napsauttamalla. Ei ole sinun murheesi jos niin ei todellisuudessa olekaan.
En tiedä millaista työtä teet, mutta olen huomannut että varsinkin asiantuntijaorganisaatioissa vallitsee aivan järkyttäjä johtajuusvaje. Mistä lie armeijasta kuppaisia kapiaisia värvänneet asiantuntijoille esimiehiksi... jälki on ainakin sen näköistä että huh huh.
Ai niin, uutta duunia etsiessäsi keksi ihmeessä itsellesi joku tapa purkaa stressi ja turhautuminen. Siis joku muu tapa kuin se jossa perheesi joutuu kärsimään.
Tsemppiä!!!
Toimi näin_
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000314&posting=22000000040201454
että se on vai väline joka mahdollistaa oman ajan parhaan käytön ja työtä tehdään ainoastan sen takia että pystyy elään eikä eletä tehdäkseen työtä. Mikäli sinulla on rahaa ja vaihtoehdot etelään tai töihin niin mee etelään.Tee työtä juuri niin kauan kuin viihdyt. Mikäli on mulkku pomo niin sano se sille jospa oppisi tavoille ja ilmapiiri paranisi.Mulla lyhin työ pesti kesti 3.5h:ia ei jaksanut sellaista pelleilyä(ei ollut kunnon välineitä eikä saanut kunnollisia työkaluja ei ollut rahaa muuhun kuin pomon manikyyriin).
Voiko sellaiseen työhön asennoitua, jossa ei viihdy? Ainoa asia joka edes vähän motivoi on se, että saa palkkaa. Onneksi sentään liksat ovat tulleet ajallaan.
jos lähtisit.Älä sitä mieti vaan terveyttäsi.Ei työnantajakaan miten sinulle käy mikäli YT-neuvottelujen päätteeksi antaisi sinulle potkut.
Sitä nähkääs syntyy työntekijän ja firman välille luottamussidos ajan myötä. Erityisesti silloin, kun kyseessä on alle 10 henkilön firma, kuten tässä tapauksessa ja jokainen työntekijä tavallaan on firman tukipilarina. En kuitenkaan ole osakas.
Mutta mikäli tuo sidos joskus katkeaa, niin varmasti tuntuu pomosta ja työkavereista hyvin karvaalta hetken aikaa. Siinä tavallaan pettää firman luottamuksen!
Olet ollut vasta 1.5 vuotta töissä,usko tai älä se sidos ei ole kovin luja. Ole itsekäs ja lähde lätkimään...olet luultavasti liian kiltti jo perusluonteeltasi.
voimia sinulle, kyllä se siitä...
kuvitella olevansa jollekkin firmalle tuiki tärkeä, vaikka se omaa turhamaisuutta tietenkin hivelee.
Meneppä pyytämään palkankorotusta tai vaatimaan mitään muutakaan niin näet miten tärkeä olet.
Ja jos tarve tulee on takapuolessasi kengän kuva ennenkuin kerkiät kissaakaan sanoa.
Oma asenteeni on aina ollut, että jos uskollisuutta haluavat niin ostakoon koiran. Minä olen töissä, enkä luo työpaikkaani mitään kuviteltuja luottamussiteitä.
Ja todellakin toivoisin että kouluihin otettaisiin työlain opettaminen osaksi opetussuunnitelmaa. Niin kovasti näytetään pelkäävän sitä maagista huonoa työtodistusta.
Edelleenkään työntekijälle epäedullista työtodistusta ei saa antaa. Siis ei saa. Se on laitonta. Arvostelut laitetaan vain jos työntekijä erikseen vaatii. Huonoa työtodistusta ei tarvitse hyväksyä, voit vaatia uuden. Vaikka liiton avulla. Työtodistuksessa saa periaatteessa olla vain tieto että olet ollut kyseisessä paikassa töissä niin ja niin kauan ja tehnyt sitä ja tätä. Muu on ylimääräistä.
Okei, vaikken ole ollutkaan kuin 1,5-vuotta tässä duunissa, niin silti on jotain tapahtunut kun tämä näin vaikealta tuntuu. Työkaverit näyttävät selvästi luottavan minuun täysin, ja olen muuten tosissani. Kerran olin mukana keskustelussa, jossa aiheena oli firman työntekijöiden vaikutus firman toimintaan. Meillä on ollut runsasta vaihtuvuutta viimeisen kahden vuoden aikana ja keskustelussa totesivat, että tekniikkapuoli ei kestäisi kasassa jos minä lähtisin sieltä. Tiedä sitten....
kuin kuvittelet niin silloin sinusta pidettäisiin parempaa huolta etkä olisi uupunut.
Eilen rohkaistuin hieman ja rupesin kirjoittelemaan avointa työhakemusta.
Mutta voitteko väittää, ettei tuntuisi pahalta lähteä pois kesken kriittisten projektien ja jättää firma oman onnensa nojaan?
Lue tämä viestisi ja vaikkapa koko viestiketju esimerkiksi vuoden kuluttua, niin toivottavasti huomaat ajattelusi vinoumat. Uskallan kirjoittaa näin, koska oma ajattelutapani on ollut hieman samansorttista. Suhtaudun edelleenkin työhöni tietyllä vakavuudella, mutta ääliötunnolliseksi minua ei enää saa. Se on tuhoon tuomittu tie!
Hienoa, että olet ottanut härkää sarvista ja lähtenyt etsimään uutta työtä. Onnea matkaan!
Otan nyt töissä vähän jyrkemmän asenteen asioihin suhtautumiseen. En kuitenkaan ole tyrmäävä, mutta pyrin pääsemään eroon tästä "lampaan luonteestani". Ennakkoluulojakin on ja niistäkin on päästävä eroon. Ne myös osaltaan sekoittavat ajatusmaailman.
Siinä samalla sitten tiirailen muita laitumia.
Olin ihan samanlaisessa tilanteessa kuin sinä. Ottivat sitten kolme henkilöä minun tilalleni kun lähdin äitiyslomalle.
Takasin tultuani oli hommat jo hiukka tasaantunut, ja nyt on hyvä olla.
Pääsit kuitenkin takaisin, eivätkä irtisanoneet. Niitäkin tapauksia kun kuulemma on ollut.
Vaikutat hyvin uupuneelta. On viisaampaa hakea sairaslomaa nyt kun tarvitset toipukasesi ehkä vain parin viikon loman. Jos et hae lomaa nyt, vaan jäät uupuneena työpaikalle, niin se aiheuttaa vain ristiriitoja ja johtaa useiden kuukausien sairaslomaan ja pahimmassa tapauksessa potkuihin. Aivan pahimmassa tapauksessa menetät työkykysi loppuelämäksesi.
Missään tapauksessa ei kannata nyt irtisanoutua, jos sinulla ei ole uutta työpaikkaa tiedossa. Myöskään sinun ei missään tapauksesa tarvitse olla huolissasi miten firman käy, koska et ole tulosvastuullisessa tehtävässä. Sinulla on oikeus jäädä sairaslomalle, jos olet uupunut.
Kerran kävin keskustelua pomon kanssa työrytmistä ja tulin maininneeksi, että välillä tilanne näyttää ja tuntuu melko pahalle. Taisin olla tuolloin vielä koeajalla. No tähän sain pomolta vastauksen, että siinä tapauksessa on järkevintä vaihtaa työtä, eli käytännössä tarjosi minulle potkuja. Näin siis ilmeisesti kävisi, jos hakeutuisin sairaslomalle työuupumuksen vuoksi.
siitä "korvaamattomuudestasi".Vaihda työpaikkaa ettet sairastu todenteolla.Itse olin vastuulisessa asemassa 8 vuotta.Oli 8 maan tulosvastuu.Poltin itseni loppuun ja jouduin sairaslomalle.Ei pelkästään työn määrästä vaan myös konsernissa vallitsevasta selkäänpuukottamis meiningistä ja alituisista organisaatiomuutoksista.Koskaan ei tiennyt milloin potkut osuisi omalle kohdalle.No se sattui sitten toissavuonna.Joten niin korvaamaton olin firmalle.
Ei sairausloman takia voi irtisanoa. Kokeilepa muutaman viikon sairauslomaa. Lopputulema voi olla, että toteat tarvitsevasi vielä ainakin toisen mokoman lisää tai että tunnet pitkästä aikaa olevasi hyvässä iskussa. Sopivan mittaisen sairausloman jälkeen sinun on helpompi pysyä jämäkkänä työsi suhteen ja samalla hakea uutta työpaikkaa, jos sellaista vielä mielit.
Mielestäni työnantajasi vastaus koeajalla esittämääsi kommenttiin kertoo, että et sinä eikä kukaan muukaan ole työnantajasi näkökulmasta "korvaamaton", vaikka pomosi saattaisikin omasta mielestään sellainen olla :)
Onhan sinulla jo lääkärille aika varattuna?!
Jos hyvä liksa niin jää ansiosidonnaisille. Opiskele pari vuotta (eli hyödynnä lama) vaikka uudelle uralla ja kahden vuoden kuluttua kun on paikkoja pilvin pimein niin siitä vain kokeilemaan.
Laman jälkeen kun alkaa todella iso pula työntekijöistä.
Nykyään voi ansiosidonnaisilla vaikka opiskelle loppuun kesken jääneet insinööri-opinnot yms. mikä on hyvä. Parempi se kuin kotisohvalla vain.
Siinä on vaan yksi mutta (onhan noita jo tullutkin esille), että tämä työ mitä teen vaatii paikallaoloa eikä siitä lähdetä noin vaan välillä käymään koulussa.
Kylläpä ne ainoat vaihtoehdot taitavat olla täydellinen asenteen muutos tai työpaikan vaihto.
Kuulostaa paljolti samalta kun mitä itse läpi kävin edellisessä työpaikassani. Siellä oli kaikki ihan päin peetä ja kaikki toimi ihan päättömästi ja jos yritti ehdottaa toimintaa helpottavia asioita niin tuli hudaa koska astuin narsisti pomon varpaille. "ollaan 15 v tehty näin ja tehään vastakin"
Jos lähtee vaikka ihan semmoisista perusteista kun että työkalut oli vanhentuneita ja rempallaan (atk). Meillä oli niin vanha "toiminnanohjausjärjestelmä" että siihen ei ollut saatavilla enää tukeakaan. Lisäksi tämä "toiminnanohjausjärjestelmä" oli vain minun koneellani joten toimintaa ei siis oikeastaan ohjattu millään järkevällä järjestelmällä.
Kaikki mitä yrityksessä tapahtui huoltotiedustelut, varaosat, varastosaldo, eri palveluiden kilpailuttaminen, tilaukset, toimitukset ja niiden seuranta, tarjoukset, ostolaskut, myyntilaskut, maksuasiat, kirjanpito, katelaskenta, intrastat, infomaili, puhelinvaihde, postit, vakuutusasiat, vahingonkorvauskäsittelyt, reklamaatiot, hinnoittelu, hinnaston ylläpito, toimistotarviketilaukset, esitetilaukset, inventaario (huom jostain laboratoriolaitteiden varaosista jotka on puutteellisesti merkattu ja sikin sokin hyllyissä)kahvittelut, ja jopa siivous oli minun vastuullani. Ja ans olla jos jossakin meni jokin mönkään. Syyttävä sormi osui minuun, sain paheksuvia katseita ja saarnaa ja pitkiä puheita.
Tietenkään kenestäkään ei ollut mitään apua missään kun kukaan ei näyttänyt mitään osaavan (tai sitten ei huvittanut puuttua). Esimerkiksi käytiin illan hämärissä hakemassa varastosta osia kaikessa hiljaisuudessa merkkaamatta sitä minnekään ylös. Varaosa saattoi tosin myös olla sellainen että tiedettiin mihin sitä käytetään mutta tuotenumeroa ei osattu värkistä ettiä eikä sitä ehkä missään koneella ollutkaan ja jos oli niin oli päin peetä. Varastosaldot oli tietysti päin helvettiä ollut jo 15 vuotta ennen minun siihen työpaikkaan ilmestymistäni mutta tokihan minun piti olla siitä vastuussa kuitenkin.
Hohhoijakkaa..kun sanoin että mulla olis vähän liika töitä niin suututtiin. Eräs kerta oli pyydettä ihmisiä ehdottamaan parannuksia ja kun olin käyttänyt aikaa pohtiessani asioita ja kirjoittanut siitä n.kolmisivuisen ehdotelman, sain huudot. Minä vain olin epäpätevä, valikoin vain mieleiseni työt. Sain myös varoituksen asiattomasta käytöksestä, (olin kuulemma haistatellut) töideni laiminlyömisestä ja huolimattomuudesta sekä huomautettiin että olen aiheuttanut rahallisesti mittavia vahinkoja. Pyysin kertomaan edes yhden esimerkin jostain mittavasta vahingosta kun kerta mua semmoisesta syytettiin. Sitten vaan ähistiin ja puhistiin eikä osattu sanoa esimerkkiä, mutta "se nyt on niinkun minä sanon!"
Työpaikalla oli muutenkin vihamielinen ilmapiiri. Asiakkaita ja yhteistyökumppaneita haukuttiin jatkuvasti, kollegoille huudettiin ja kiroiltiin. Läksytettiin. Usein mentiin "palaveriin" toiseen huoneeseen josta rupesi sitten hetken päästä seinän takaa kuulumaan huutoa. Työntekijöitä epäiltiin jatkuvasti virheistä ja vilunkipelistä ja virheitä yritettiin oikein tonkimalla tonkia esiin. Jos oli edes epäilys virheestä, alkoi kuulustelu ja pitkä saarna johon ei ollut väliin sanomista tai tilanne yltyi huutamiseksi. Jos annettiin jokin tehtävä, se tultiin jo valmiiksi vihaisella äänellä sanomaan, jotta tätä et sitten mokaa. Aina.
Sittenhän mä pikkuhiljaa hajosin. Koin painostavaa väsymystä, janotti jatkuvasti, huimasi, oli maha sekaisin, hartijat kipeänä, itketti, laihduin ja rupesin saamaan tiputteluvuotoa. Näin myös painajaisia, jossa yhdessäkin tein töitä koneellani, kun yhtäkkiä tukastani tarrattiin kiinni ja minut revittiin tuoliltani lattialle.
Menin lääkärille kun pelkäsin että mulla on joku anemia tai ehkäpä syöpä, kun noin on kaikki yhtäkkiä hullusti. Lääkäri sanoi että veriarvot on loistavat eikä mussa ole mitään vikaa (mitä nyt kärsin masennuksesta), mutta että "voisitko vaihtaa työpaikkaa, kuulostaa siltä että pomollasi on narsistinen persoonallisuushäiriö".
Olin soittanut minua edeltävälle työntekijälle joka kertoi myös hajonneensa, itkeskelleensä illat ja aamut ennen töihin menoa ja kehoitti minua lähtemään pois.
Vanhoja papereita pläräillessä huomasin että ennen minua ja edeltäjääni oli useita muita edeltäjiä jotka kaikki oli kestänyt toimessa vajaasta vuodesta pariin. Yhdeltä pitkään sinnitelleeltä kollegalta kuulin että nämä kaikki edeltäjäni ovat lähteneet itkien ja ovet paukkuen. Itse olin siinä vaiheessa ollut myös ehkä vähän yli puoli vuotta talossa ja pohdin itse myös sitä että miltä se paperilla CV:ssä näyttää.
Itse toimin näin. Soitin tutulle varatuomarille. (Olin niin stressissä että purskahdin itkuun heti kun kuulin hänen äänensä) Hän neuvoi minua lähtemään työstäni mahdollisimman pian. Hänen mielestään pomoni ja työyhteisöni kuulosti sairaalta ja minua kohtaan harjoitettiin työpaikkakiusaamista. Hän on kuulemma ollut mukana oikeudenkäynneissä joissa tämän kaltainen ihminen on saanut tuomion ja että se ei kuitenkaan muuta mitään. Ei tuonlainen ihminen muuta toimintatapojaan. Hän vaan kokee saaneensa väärän tuomion.
Saamallani varoituksella ei kuulemma ole yhtään mitään merkitystä. Ainakaan ilman allekirjoitustani. Niitä pitää tulla useampi mutta varmuuden vuoksi voisin vielä kirjoittaa vastikkeen että olen eri mieltä.
Hän kehotti minua ottamaan heti sairauslomaa ja hoitamaan asiani järjestykseen. Etsiä uusi työpaikka. Saisin kuulemma olla sairauslomalla kuinka pitkään tahansa, koska sairausloman takia EI VOI IRTISANOA ja minä todella olin sen tarpeessa. Lääkäri kuitenkin kirjoitti jotain nokkelaa koska totesi että "se kuitenkin voi tonkia sen sairauslomasi syyn jostain".
Sehän nimittäin olin niin vainoharhainen, että kun olin käynyt lääkärillä niissä verikokeissa kattomassa onko anemiaa ja muuta, niin hän halusi todistukset niistä KÄYNNEISTÄ. Siinä mä sitten käväsin eräs ilta pyytämässä tiskiltä todistusta mun käynneistä ja ajanvaraustiskillä ne katto huuli pyöreenä että "..no, saan mä tulostettua tästä koneelta tämmösen listan päivämääristä ja voisin laittaa tähän leiman ja mun allekirjoituksen oisko hyvä?" ja sen mä sitte kiikutin "isä aurinkoiselle".
Lain mukaan työnantaja ei voi tehdä sinulle huonoa työtodistusta. Työtodistukseen ei saa kirjoittaa mitään kommentteja ominaisuuksistasi työntekijänä ellet itse niin pyydä. Kehotan kuitenkin että et sanallakaan mainitse kenellekään minne olet menossa töihin, jos uuden työpaikan saat, koska kuulostaa siltä että sinäkin epäilet esimiehesi pään sisältöä.
Olen myös kertonut rehellisesti rekryfirmassa miksi lähdin. He pistivät yrityksen "mustalle listalle" ja käyttävät "viidakkorumpua" jotta eivät ainakaan itse palkkaa sinne ketään. Nykyinen työnantajani tietää myös kuvion. Heille minun ei tarvinnut edes alkaa kertoa kun he haastatteluassa katsoivat CV:täni ja totesivat "...sä oot sitten tehnyt aika paljon kaikenlaista siellä edellisessä duunissa...Ehkä liikaakin?" ja hymysivät kysyvästi. Siitä sain sitten aihetta valaista asiaa. Joten jos se edellisen duunin hullu esimies olisi yrittänyt torpedoida jatkosuunnitelmiani, sen valheet vetäisi vesiperän heti. Ei tarvinnut myöskään perustella miksi vietin edellisessä toimessani niin lyhyen aikaa.
Otin sitten sairauslomaa. Alkuviikosta kun olin jäänyt kotiin, minua ensin oksetti ja maha oli sekaisin. Loppuviikosta iski kamala päänsärky. Tämä kaikki oli seurausta kamalan stressin laukeamisesta. Sairausloman aikana kävin myös rekryfirmassa. Sain uuden työpaikan parissa viikossa! Kuukausi toisensa jälkeen sain elinvoimani takaisin. Minun ei tarvinnut sairastua vakavammin.
Lähde. Ei tuo ole sen arvoista että pitäisi "koittaa kestää". Sun elämä ja perhe on arvokas!!
Olen kasvanut vanhan kansan keskuudessa ja minulle on toitotettu vanhan kansan nyrkkisääntöä, että se on kelvattava mitä on saanut.
Luettuani "esseesi" hetken pohdin, että onkohan kaikki totta. Tuo esimiehen tyyli on vaan niin uskomaton, että ei luulisi moisen tyypin enää kauan olevan virassaan, jos joku nostaisi siitä metelin.
Onneksi meillä ei sentään ihan tuollaista ole, vaikkakin aggressioita välillä purkautuukin työyhteisössä. Mutta tuo syyllistäminen on vaivana täälläkin. Tuntuu että kaikkea pitäisi osata ja pitäisi onnistua kerralla. Jos ei onnistu, niin sekös on joidenkin mielestä firman loppu ja kenekäs vika se olikaan. Pomo ei varsinaiesti syyllistä, mutta työkaverit kylläkin. En nyt tarkoita yksin minua, vaan välillä muutkin saavat syyn niskoilleen. Vastuun siirtoa siis, jotta oma perse pelastuisi.
Tosiaan täällä meillä olevat ongelmat tuntuvat pieniltä kirjoitukseesi verrattuna, mutta pienistäkin kasvaa suurta ennen pitkää. Siemenestähän puukin kasvaa.
Niin, uskomattomaltahan tuo varmasti voi kuulostaa. Nykyisessäkin duunissa on omat vaikeutensa ja "vääryydet" mutta ne ei ole mitään tuon kokemuksen rinnalla mistä tuossa "esseessä" kerroin. Pala kakkuu :) Uskon ja toivon, että nuo on sellaisia -once in a life time- kokemuksia joiden on tarkoitus opettaa ja karaista ihmistä.
Kukaan ei nosta tällaisista asioista meteliä, koska siitä ei olisi mitään hyöytä. Kuten se varatuomarikin sanoi, että ei ne tapojaan muuta, ajattelevat vaan saaneensa väärän tuomion. Tämä yrityshän oli perheyritys. Vain yksi perheen ulkopuolelta minun lisäkseni ja tää päästään sairas ihminen oli itse itsensä "virkaan asettanut". En enää koskaan mene pieneen yritykseen töihin enkä varsinkaan perheyritykseen.
Ehkä teillä voisi vielä olla mahdollista keskustella tilanteesta? Onko teillä jotain henkilöstöhallintoa hoitavaa ihmistä? Pitäisi saada selville mikä on kenenkin vastuu ja etenkin, kuuluuko sinun vastuullesi muka kaikki? Samoin voisit kertoa mitä tämä pullonkaulaefekti tekee sinulle ja perheellesi? Uskotko että teidän yrityksessä on mahdollista puhua avoimesti?
Ainakin voisit yrittää? Minäkin yritin kertoa kuinka paljon minulla on tekemistä ja miltä se minusta tuntuu, mutta tuloksena mielestäni keskustelun aloitukselle oli tunnepohjaltaan loukkaantunut vastahyökkäys.
Toivottavasti teillä on kuitenkin tervepäisempiä ihmisiä töissä. Jos viestisi ei mene perille, niin sitten kannattaa harkita voimavarojasi ja miten haluat niitä käyttää jatkossa.
"Ehkä teillä voisi vielä olla mahdollista keskustella tilanteesta? Onko teillä jotain henkilöstöhallintoa hoitavaa ihmistä? Pitäisi saada selville mikä on kenenkin vastuu ja etenkin, kuuluuko sinun vastuullesi muka kaikki? Samoin voisit kertoa mitä tämä pullonkaulaefekti tekee sinulle ja perheellesi? Uskotko että teidän yrityksessä on mahdollista puhua avoimesti? "
Varsinaista henkilöstöhallintovastaavaa meillä ei ole, mutta esimies/pomo on se henkilö jolle yleensä valitamme. Vastuu on meillä tämän pomon mielestä jaettu siten, että kaikki tekevät kaikkea. No minun mielestäni se nyt ei näytä aina toimivan, vaan täällä selvästi pantataan omia tehtäviä. Allekirjoitan tuon, ilmeisesti on ollut tarttuvaa.
Kuten olen tainnut mainita aiemmissa viesteissäni, niin työn aiheuttamista vaikutuksista kertominen voisi aiheuttaa minulle potkut. Näin kävi siis työni alkuvaiheessa, kun sain harteilleni ison projektin ja sen edistyminen aiheutti jos jonkinlaista painetta. Tästä kerroin pomolle ja se tokaisi "että silloin on parempi vaihtaa työtä". Noh, omaa tyhmyyttäni jäin istumaan tänne. Nyt se lähteminen on vaikeampaa, kuin koeajalla. Enkä minä enää viitsi edes yrittää keskustella, kun ne vastaukset ovat niin ympäripyöreitä ongelmien kiertelyä.
Kiitos että kerroit tarinasi.
Minua ahdistaa samalainen tilanne tällä hetkellä niin paljon, on todella lohdullista tietää etten ole ainoa joka tälläista joutuu kestämään.
Ja tiedän ettei minun tarvitse tätä kestää. Toivottavasti löytyy vain uusi työpaikka pian.
On aivan mahdotonta tietää etukäteen, millainen työyhteisö odottaisi uudessa työpaikassa. Sitä vaan aina hyväuskoisena hakeudutaan mukamas parempiin ympyröihin, mutta huonolla tuurilla sama paska voi odottaa. Eli sen minkä taakseen jättää, sen eestään löytää. Minun työpaikanvaihtohaaveitani hillitsee kun ajattelee asiaa noin.
Ole hyvä vaan. Kiva huomata että kokemuksestani kertominen voi olla lohdullista jollekin ja näin helpottaa oloa, nimittäin silloin kun lähdin sieltä H*lvetistä, säälin jo valmiiksi sitä ihmistä, joka tilalleni tulisi. Olisi kamalaa jos he olisivat esimerkiksi ottaneet sinne jonkun jolla ei olisi kovinkaan paljoa työkokemusta tai jonkun joka jostain muusta syystä on epävarmempi. Tuollainen voi hajoittaa ihmisen todella pahasti :(
Toivon että löydät jonkun uuden paikan. Kannattaa kokeilla rekrytointiyrityksiä. He etsivät oikeasti aktiivisesti sinun puolestasi. Se on todella iso apu siinä tilanteessa kun itsellään menee jo kaikki voimat siihen että kestää päivästä toiseen. Sinun ei todellakaan tarvitse kestää minkään sairaan ihmisen mielivaltaisuutta.
Voimia sinulle siihen asti kun löydät sen uuden työn. Se olo kyllä alkaa kohenemaan heti kun pääset pois tuosta tilanteesta :)
Tuo on ilmeisesti aika yleistä, että jos ei ole henkilöstöhallinnosta vastaavaa ihmistä, niin johtotason ihmisillä ei ole resursseja (aikaa, mielenkiintoa, kykyjä) hoitaa tilanteita joissa jollakin on paha olla jostain syystä.
Nykyinen työpaikkani on hyvin paljon parempi kun edellinen, mutta täälläkin on tuo ongelma, että pomo sanoo kaikille joilla on jotain huolia, että "jos ei viihdy, niin sitten täytyy lähteä".
Tai sitten "Juttele esimiehes kanssa, jos on ongelma" Aijoo, ja "jos ei tule toimeen, niin sitten jonkun täytyy lähteä".
Noi mä oon nimittäin jo toistaiseksi kuullut useamman kerran kun uskaltauduin avautua ihmisestä joka heittäytyi ilkeäksi täyspäiväisesti ja kirjoitteli nettiin kollegoistaan ilkeitä asioita. Aluksi johtaja esitti puheissaan kuin olisi kovastikin välittänyt asiasta ja että tämän työntekijän toiminta ei ollut missään tapauksessa hyväksyttävää, mutta jonkin ajan päästä kun olisi pitänyt asialle tehdä jotain, ei tapahtunutkaan mitään ja kun myöhemmin otin aihetta esille, todettiin että nyt ei haluta kuulla asiasta enempää ja jos ette tule toimeen niin jonkun täytyy lähteä. Tai itseasiassa asia delegoitiin esimiehelle ja esimiehen kautta minulle kerrottiin että johtaja ei halua enää kuulla asiasta mitään tai joku saa lähteä. Itseasiassa tätä kijoittaessani käväisi nyt mielessä että tuo "takin kääntäminen" taitaa johtua siitä, että johtaja oli aluksi huolissaan onko tämä ihminen kirjoittanut sinne nettiin asioita joista voisi yrityksen tunnistaa. Kun kävi ilmi että ei ole tainnut, niin sitten asia ei kiinnostanut enää enempää ainakaan siltä osin että miten minä jakselen tämän asian kanssa =(
Esimiehen kanssa on yhtä turhauttavaa puhua koska se toistaa vaan johtajan puheet. Puhuu ympäripyöreitä ja tykkää olla asettumatta kenenkään puolelle. Kenenkään puolellehan ei voi esimiesasemassa toisaalta asettuakaan, mutta jos on selvä näyttö että jollakin viiraa päässä, on jopa ihan mustaa valkoisella ilkeyksistä, on jo aikaisemmin kiusannut yhden ihmisen pois talosta, jäänyt siitä kiinni ja jatkaa yhä työyhteisön sairastuttamista, niin siinä tapauksessa tulisi mielestäni tehdä asialle jotain eikä vaan sulkea silmiä ikäänkuin se ongelma lakkaisi näin olemasta. Yritä siinä sitten pitää semmosta fiilistä yllä jossa luottamus työntantajaan kukoistaa ja on hyvä meininki tehdä töitä... pah.
Loppujenlopuksi me ollaan kaikki vaan hyödykkeitä. Jossain työpaikassa on parempi olla kun jossain toisessa. Tahtoisin kuitenkin uskoa että on olemassa myös työpaikkoja joissa työntekijät nähdään ihmisinä ja olisi suurimman osan ajasta hyvä olla...Tää nykyinen tilanteeni ei ole todellakaan sietämätön. Harva tilanne on sen jälkeen mitä koin edellisessä duunissa, mutta onhan se silti pettymys ja vaikuttaa työmotivaatioon jollain tasolla.
Työnantajan tulisi tajuta tällaiset asiat. Kuinka pitkälle ihminen voi venyä niin ettei se vaikuta työmotivaatioon, työtulokseen ja sitäkautta koko yrityksen tulokseen.
Valitettavasti olet oikeassa =/
Mulla on kai käynyt hyvä tuuri joskus aiemmin kun on ollut aika asiansa tietäviä johtajia. Siis siinä mielessä että tietävät kuinka tärkeää on, että työnantajalla on luottavainen olo talon johdon suhteen. Että on sellainen olo, että jos on huolia niin aina voi tulla kertomaan.
Että aikamoista shokkihoitoa tällaselle sinisilmäselle "kyllä johtaja välittää susta" ihmiselle kun on ihan ihmeellisesti osunut kaksi semmoista työpaikkaa kohdalle joissa ei henkilöstöasioita ole taidettu todellakaan koskaan pohtia, ja vielä peräjälkeen. Hmph...Mutta en mä voi ruveta hyppimään paikasta toiseen siinä toiveessa että löytyy maailman paras työpaikka. Siitä edellisestä oli ihan pakko lähteä oman terveytensä vuoksi se on selvä, mutta nykyistä duunipaikkaa taitaa täytyä katella vielä. Antaa ajan näyttää josko tästä vielä hyvä tulis.
korvaamaton työpaikalla.. ota loppu tili ja vaihda firmaa... etsi ensin uusi työpaikka jos pelkäät sitä työtodistusta... ei ne kysy vanhan paikan työtodistuksia jos oot vielä työsuhteessa.. ja sairasloman syyt ei kuulu pomoille ne on yksityisasioita...