Tilanne lyhykäisyydessään on se, että en saa karistettua mielestäni erästä Herra x:ää. Ongelmia tilanteeseen tuo, että nää tyyppiä ehkä 3 kertaa kuussa ihan sattumalta. Olen kuitenkin jutellut hänen kanssaan diipadaapa "mitä kuuluu?" juttuja, mutta sepä lähinnä siinä. Herrasmiehenä hän kyllä aina tervehtii nähdessään ja on muutenkin kohtelias (avaa oven yms.) Tuollainen luonnollinen itsevarmuus saa kuitenkin minut ujoksi ja niinpä en ehkä onnistu antamaan itsestäni parasta mahdollista vaikutelmaa.
Olisi kiva kuulla, miten ootte ite onnistununut karkottaa ujoutta ja osoittamaan kiinnostusta tai ainakin viestittämään, että "oon oikeesti ihan hyvä tyyppi!" :) Olisi enemmän kuin kiva päästä vähän syvemmin tämän tyypin kanssa juttelemaan, enkä kuitenkaan heti voi alkaa "mitä kuuluu?"- jälkeen tentata mitään henkilökohtaista.
Olisi kiva kuulla, miten ootte ite onnistununut karkottaa ujoutta ja osoittamaan kiinnostusta tai ainakin viestittämään, että "oon oikeesti ihan hyvä tyyppi!" :) Olisi enemmän kuin kiva päästä vähän syvemmin tämän tyypin kanssa juttelemaan, enkä kuitenkaan heti voi alkaa "mitä kuuluu?"- jälkeen tentata mitään henkilökohtaista.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kun näet häntä seuraavan kerran jossain, sanot että:
"jos mä vaan olisin naisena pikkaisen rohkeampi, niin pyytäisin sinua Pizzalle"
"Mut eipä taida tulla mitään kun oon näin ujo ja romanttinen, joka odottaa mieheltä aina sitä aloitatta.. Olisimpa mä rohkeampi.."
:D
tää oli hauska! kunpa rohkeus riittäisi tähän :-)
tänhän voisi kirjoittaa lapulle ja ojentaa 'kohteelle', mitähän hän tykkäisi :-D
homma voisi stopata siihen, että vastapuoli olisi lukutaidoton.
Miten te edes tunnette toisenne, jos et mitään henkilökohtaista tai syvempää hänestä tiedä, mutta olette kuitenkin jo tervehtimisväleissä?
Itse sanoisin, että jos olette jo noin pitkällä, on vallan helppoa ehdottaa viatonta kahvittelua Herra X:n kanssa ja puhella siinä kupposen äärellä hiljakseen, lämmitellä ja tutustella. Ei kaiken tarvitse mennä täydellisesti ja jokaisen sanan viestiä, kuinka loistava henkilö oletkaan. Ihmisiähän me vain ja Herra Itsevarmuudellakin on varmaan ainakin pari luurankoa vaatekaapissaan.
vähän tuttuja.
Yritä tuon "mitäs kuuluu?" jälkeen sanoa kysellä kuulumisia toiseenkiin suuntaan.
Aina voi tehdä jotain viattomia kysymyksiä josta saa selville kiinnostusta ja josta voi jatkaa sitten pyytämällä vaikka kahville.
Vähän sama tilanne on myös mulla mutta naisen kanssa. Asiassa on vähän muutakin minkä takia en ole kysynyt kahville mutta se om harkinnassa.
No, meillä on vähän turhan montakin yhteistä tuttua ja sen vuoksi ollaan jouduttu usein samaan paikkaan ja sitä kautta morjes-tutuiks ollaan päädytty. :) Jotenkin tuntuu, että toi eka ehdotus ei sovi mun suuhun, mutta kai sitä nyt jtn pitää yrittää vaan jutella kun ei tässä taida mitkään taikasanat eikä lemmenliemet kuitenkaan tepsiä! :D
Kysyt siltä vaan seuraavan kerran kun näät, että kuules.. kiinnostaisko lähtee kahville tänään?
Minuun ainakin tehoaa ihan tuollainen tavallinen aloitus, eihän siinä tarvitse mitään maatamullistavia iskurepliikkejä heittää kunhan vain osoittaa että on kiinnostunut toisesta.
Siis mä en käsitä mikä toi kahville pyytämis -juttu oikein on. Siis että jos pyytää kahville (mikä on aika junttimaista, sori vaan, siis tulee jotkut huoltoasemakahvit mieleen, yyh)on se merkki suuremmastakin kiinnostuksesta? Ei helvetti. Mä en kuulu tälle planeetalle. En mä ainakaan ymmärtäis ottaa sitä treffikutsuna(!), vaan lähtisin jos mulla tekis mieli kahvia ja jutella kaverin kanssa. Kyllä kai miehet ja naiset odottaa edes hieman vaivannäköä kun haluaa tutustua toiseen, ei mitään kahvia rumasta kupista ja vaivaantunutta hiljaisuutta :o
En tiedä missä tuppukylässä elät, mutta onhan niitä nyt kahviloita kaupunki pullollaan. Muitakin kuin huoltamoita?
En asu tuppukylässä ja ymmärrän kyllä että kahviloita riittää joka lähtöön. Kyse oli siitä, mitä se tuo mieleen!
Sinä sen sijaan et ymmärtänyt asiani pointtia, joka oli se, että esim. minä en pitäisi kahville kutsua treffeinä. Eli suhtautuisin ehdotukseen kaverikutsuna ja vastaukseni riippuisi siitä haluanko kahvia ja haluanko kaverijuttuseuraa. Kahville kutsuminen on mielestäni arkista, tavanomaista eikä kuvasta mitään romanttista tai mielenkiintoista, mitä treffien mielestäni tulisi kuitenkin olla. Odotan mieheltä paljon enemmän kuin typerää tokaisua "lähetkö kahville" jos minuun haluaa tutustua. Koska itse olen aloitteellinen ja mielikuvituksellinen ja haluan nähdä vaivaa haluamani miehen eteen en voisi tyytyä "kahvimieheen". Mutta onneksi meitä riittää joka lähtöön. Voi varmasti toimia moneenkin naiseen noi kahvikutsut. Minun mielestäni se on tylsää, paitsi kaverimielessä.
sentään taas!
Vai pitää "neidille" olla oikein erikoistarjoilu kun "kahvimiehet" eivät kelpaa.
Haistatan suorat vitut tuollaisille naisille.
Parastahan on juuri mennä ensin kahville, tutustua ja sen jälkeen mennä niille oikeille treffeille jos kiinnostusta on.
Alapa jollekin kaverille ehdottelemaan ravintolatreffejä ruusupuskan kanssa niin sinähän täysin mokaat itsesi ja nainen saattaa hyvinkin sanoa ei.
Mikä teitä naisia vaivaa?
Eikö se ole aivan sama MILLTÄ TAVOIN sinne treffeille pyydetään tai missä ne ekat on eikös pääasia ole KUKA kysyy!
eli nyt ruetaan haistattelemaan ja kiroilemaan? Sä et edes ansaitsisi vastausta, koska olet pelottava, aggressiivinen moukka. Toivottavasti se nainen, joka kahvikutsuusi suostuu näkee heti millainen olet. Haistattelija. Naisvihamielinen. Haluat, että asiat menee täsmällisesti siten miten sinä haluat...
Kuten sanoin, on varmasti naisia jotka haluavat edetä tuolla tavoin. Mennä kahville jne. MINÄ en ole sellainen. Mahtuukohan päähäsi, että me naiset olemme yksilöitä, emme lauma samalla tavalla toimivia ja ajattelevia kanoja!
Itse taas pitäisin outona lähteä esittämään jotain suoranaista pariutumishalukkuuteen viittaavaa romanttista kutsua naiselle, johon en vielä ole edes tutustunut. Kas kun sen ensi kahvittelun tarkoitus on vasta ottaa selvää, kannattaako tätä toista ruveta siinä mielessä jahtaamaan. Saattaahan olla, että mieli muutttuu kovastikin jo kun kahviseuran persoona ja ajatusmaailma alkavat avautua. Kahveilla käynti antaa molemmille tyylikkään mahdollisuuden perääntyä, kukkapuskatreffit eivät.
On todella kivaa, että sinulta löytyy tarve jakaa tämä varsin oleellinen tieto mieltymyksistäsi koko kansalle. Jos nyt kuitenkin otat huomioon, että aloittaja tahtoi vasta haalia rohkeutta tutustua vastapuoleen, olisi melko hölmöä alkaa rahdata tähtiä taivaalta ja lirkutella Herra X:ää kylmiltään hoteisiinsa.
Aloitteelliseksi uskoutuvana naisena sinulta varmaan löytyy tilanteeseen sopiva neuvo tai ehdotus. Jollei voisit ihan asiallisuuden nimissä yrittää edes pysyä aiheessa...
Mielestäsi asiaan ei liity se mitä omakohtaisesti korostin, että kannattaa uskaltaa olla aloitteellinen ja rohkea, käyttää mielikuvitustaan ja unohtaa kaavamaiset "mennääx kahville" -tylsyydet?
Ok.
Aloittajan kannattaa olla aika passiivinen, kuten naisen kuuluukin. Ehkä hymyillä ja katsoa pitkään, odottaa, että se mahtiuros tulee ja pyytää kahville (jonka nainen itse maksaa) ja naisen tulee muistaa, että suostuessaan kahville hän osoittaa miehelle suuren kiinnostuksensa häntä kohtaan. Ja jos ei synkkaa, molemmat voivat teeskennellä, että eihän tässä mitään ollutkaan. Olisihan se nyt todella NOLOA jos toinen ei olekaan romanttisessa mielessä kiinnostunut. Siinä mun neuvoni. Täällöin ei ärsytä ketään, ei ota turhia riskejä ja, mikä tärkeintä, on tavallinen, normaali ja ennalta arvattava.
Ai, ja minä kun luen tuota ensimmäistä viestiäsi, että yrität treffejä järjestellä "tylsän" tutustumisen sijaan. Miten minä voinkaan lukea näin väärin...
Tai jos sinä vain yrittäisit puolustella höpinöitäsi uudestaan. Ei sinua ainakaan selittelyjen puutteesta voi syyttää, mutta sopii saada ne vähän paremmin maallaamaan kontekstiin.
Ps. Huvittavaa myös, että et sinä oikein vieläkään tuntunut saavan ulos mitään erityisemmän persoonallista vaihtista kahvittelulle.
Mulla on vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta ne on mun käsityksiä hyvistä treffeistä. Jokaisella on oma käsityksensä ja omat tapansa.
Jännä, että susta tuntuu siltä että sun pitää loukata mun tapaani kirjoittaa, ajatella ja arvostella mua. Ei mulla ole sellaista tarvetta sua kohtaan. Ei mua häiritse se, että muut käyvät kahvilla. Kyllä sä voit jatkaa ihan samalla tavalla jos se sulla toimii. Joskus voi ihan vaikka vaihtelun vuoksi pyytää vaikka teelle ;)
Heh heh, vai sinulla ei ole mitään tarpeita arvosteluun. Lapsellinen otsikkosi huuta aivan muuta. Opetteleppa tyttönen käyttäytymään ja siihen päälle vielä artikuloimaan.
Mitäs sinä muuten luulet ihmisten täällä esittävän paitsi mielipiteitä? Sinun käsityksesi tuntuu olevan ennemmin polkea muiden ehdotukset maanrakoon kuin tuottaa jotain rakentavaa omalta osaltasi. Ja en edelleenkään ole erityisemmän vakuuttunut, että sinulla oikeasti olisi mitään järkevää vaihtoehtoa haukkumasi kahvittelun tilalle. Kunhan loiskutat ja haastat riitaa kuin pahainen penikka.
Onneksi sinun kirjoituksesi ovat älykkäitä ja rakentavia.
On mukavaa, että olemme samaa mieltä edes jostain. Mutta eihän sinun olisi minua tarvinut alkaa kehumaan. Sehän on kuin yrittäisit lakaista aiemmat törttöilysi kivojen sanojen alle. Noh noh, tyttönen. Pyydä vain kiltisti kaikilta anteeksi ja huomaat, että sinullakin on heti paljon parempi mieli.
Mä en tiennyt aloittavani ihan näin provosoivaan keskustelua, mutta joo.. :D tosiaankin kuten edellinen osuvasti kertoi, tarkoitus olisi siis vaan vähän tutustua ja "tökkiä kepillä jäätä" ja jos ei kestä niin juosta karkuun. Kai sitä voi vaikka vohvelille pyytää, mutta pointti siis että jtn aluks sopivaa eikä liian tunkeilevaa!