ajatuksia tosta yksinäisyydestä, niin minusta on alkanut tuntua, että monen kohdalla kysymys on vain huonosta itsetunnosta ja siitä ettei uskalleta lähestyä vastakkaista sukupuolta. Alkakaa ihan oikeesti tutustua itseenne ensin ja opetelkaa arvostamaan itseänne ihmisenä, koska monet teistä kuulostaa ihan hyviltä tyypeiltä, jotka on lannistuneet ehkä siitä että jotkut tyypit on antaneet pakit, vaikka itse olis ollut vielä kiinnostunut. Älkää hyvät ihmiset antako toisten päästä jylläämään pääkoppaanne, koska toisten mielipiteet on vain toisten mielipiteitä.
Antakaa itsellenne ihmisarvo, te kunnon tyypit, ja lakatkaa välittämästä ilonpilaajista. Ja menkää sieltä koneiden takaa ulos ja alkakaa ELÄÄ! Kun te itse tiedätte olevanne oikealla asialla, mitä ihmissuhteen merkitykseen tulee, niin älkää välittäkö niistä, jotka eivät ihmissuhteita, siis todellisia, arvosta - vaan jättäkää heidät omaan rauhaansa. Ei sellaisen ihmisen menetys ole menetys vaan siunaus pitemmän päälle! Etsikää sielunkumppania ja kun sellaisen löydätte niin pitäkää kiinni ja arvostakaa. Onnea teille kaikille jotka onneanne etsitte!
Antakaa itsellenne ihmisarvo, te kunnon tyypit, ja lakatkaa välittämästä ilonpilaajista. Ja menkää sieltä koneiden takaa ulos ja alkakaa ELÄÄ! Kun te itse tiedätte olevanne oikealla asialla, mitä ihmissuhteen merkitykseen tulee, niin älkää välittäkö niistä, jotka eivät ihmissuhteita, siis todellisia, arvosta - vaan jättäkää heidät omaan rauhaansa. Ei sellaisen ihmisen menetys ole menetys vaan siunaus pitemmän päälle! Etsikää sielunkumppania ja kun sellaisen löydätte niin pitäkää kiinni ja arvostakaa. Onnea teille kaikille jotka onneanne etsitte!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos olette masentuneita, ottakaa itseänne niskasta kiinni. Sekin auttaa.
masennukseen ei kyllä auta niskasta kiinniotto, sillä se on sitten jo lääketieteellinen ongelma, ja ratkaisut löytyy siltä puolelta.
Toi alkuperäinen juttu oli tarkotettu kyllä kannustukseks kaikille niille tyypeille, jotka nähtävästi omasta hyvyydestään huolimatta ja ehkä siitä johtuen ovat arkoja tai muuten ujoja, eivätkä uskalla joidenkin kielteisten kokemusten jälkeen uskoa omaan viehätysvoimaansa.
Henkilökohtaisesti huomasin, että masennukseen nimenomaan auttoi niskasta kiinniotto. Neuvona se tietenkin on ihan yhtä tyhjän kanssa, koska jotenkin pitäisi pystyä elpymään ensin siihen asti, että pystyy tarttumaan niskaansa. En tiedä, miten se onnistuu. Enkä tiedä tietenkään myös siitä, tehoaako niskaote kaikilla muutenkaan.
oikea masennustauti ei parane niskasta kiinniottamalla - hyvä kun jaksaa nousta sängystä ja syödä. Apeus ja mielipaha ovat sitten asia erikseen...
Voit olla, ja luultavasti oletkin, oikeassa havainnossasi hyvistä tyypeistä tällä areenalla.
Kuitenkin viestissäsi häiritsee valtavasti tuo ihmisten puheissa reaalielämässäkin silloin tällöin esiintyvä ELÄMISEN vaatimus.
Tarkennatko, mitä tarkoitat ELÄMISELLÄ.
Olen koneella aika paljon. Mutta myös oven ulkopuolella, koska minulla on normaali arki. Eli käsitykseni mukaan jokaisella ihmisellä, joka elää, on myös ELÄMÄ.
Tarkoittaako ELÄMINEN sitä, että tuhlataan holtittomasti rahaa, ryypätään kapakoissa, matkustellaan reppumiehinä arvaamattomissa maissa ja paikoissa, kehitetään niin paljon suhteita kuin mahdollista ja saadaan jokin tarttuva tauti?
Esimerkkini ovat karrikoituja, koska en todella ymmärrä, mitä muuta elämä voi olla kuin elämistä, kun hengittää?
Mitä tulee masentumiseen tai pakkeihin, niin ihmisen sieluntilat ovat totta, kuten pakkien jatkuvasta saamisesta johtuva turhautuminen. Ihminen on luontojaan energiataloudellisesti käyvä yksilö, joka ei halua tuhlata energiaansa asiaan, jonka kokee turhaksi.
Huolimatta siitä, että voisi olla tässä turhaumassaan väärässäkin tai että todellisuudentaju olisi vääristynyt tai kaventunut (kuten usein masennuksessa on).
Masennushan diagnosoidaan myös vaikeusasteen mukaan - on vaikeaa masennusta, keskivaikeaa ja lievää. Tauteja yhtäkaikki. Itselläni oli aikanaan diagnosoitu ensin keskivaikea ja sittemmin lievä masennus, ja ne kestivät yhteensä kyllä vuosia ja ne selvästi vaikuttivat elämään. Ja tarkoitin, että niihinkään ei pelkkä niskaote auta, vaan pitäisi pystyä ensin pääsemään jaloilleen jossain mielessä. En tiedä yhtään, miten se tapahtuu. Kuitenkin lopulta kyse oli siitä, että sainko tehtyä itse jotain huolimatta oireilusta.
tarkoitan lähinnä sitä että alkaa toteuttaa itseään omien haaveiden suuntaan eikä jää paikoilleen kotiin käpertymään - ettei pelkää liikaa niitä vastoinkäymisiä ja ala kartella tilanteita joissa niitä saattaa kokea, eli antaa itselleen mahdollisuuden uusiin kokemuksiin. Ei siinä mitään extremekokemuksia tarvitse hakea...
en lainkaan tarkoittanut niillä sinkuilla juuri masentuneita, koska sinkku ja masentunut ei ole sama asia - ainakaan aina. Elämän kokemuksiin pettyneistä oli kysymys...
Nyt ymmärsin, mitä tarkoitit ja se kuulostaa minustakin ihan oikealta elämältä.
Ei se, että roikkuu netissä, estä tietenkään elämästä oikeasti, oikeaa elämää noiden kriteerien mukaan.
Vaikeampaa on selvittää ne omat haaveet.
Monesti, muuten, ihmiset viittaavat oikealla elämällä juuri tuollaisten äärikokemusten suuntaan...
sitä toisten ajatusten toteuttamista - luullaan, että oikea elämä saadaan rahalla ja erikoisilla kokemuksilla, kun mielestäni oikeaan elämään avaimet löytyy jokaisen ihmisen sisältä. Tavaran yms. hankinnalla kun onnea ei voi saada, vaan mitä enemmän sitä tai niitä ihmekokemuksia haalii, sitä tyhjemmältä tuntuu. Mutta nykyihminen on niin sokaistunut, että se on kadottanut oikean suunnan onnenetsinnässä ja vain jotkut - esim. juuri nämä mainitsemani hyvät tyypit - ovat matkalla oikeaan suuntaan, ja niitä halusin kannustaa... Kuulostaako liian monimutkaiselta... Tarkoitukseni oli pelkästään hyvä!
vaan ihan selkeää.
Ymmärsin kyllä nyt mitä tarkoitit.
Mutta noin se todella menee, että ihmiset hakevat äärikokemuksia tai sanovat, että "se ihminen todella uskalsi elää", kun joi itsensä hengiltä tms. Että vahvasti elossa, kun kuoli...
Vaikeinta on löytää ne omat unelmat. Entäs jos ei olekaan mikään hyvin päämäärätietoinen ihminen, vaan ihan tavallinen ihminen, joka vain haluaa elää tasapainoista elämää normaalissa työssä? Tosin senkin unelman toteuttaminen on aika vaikeaa, kun tuollaisessa tapauksessa onni on usein muiden käsissä eli ratkaistavissa...
Sanoit että se johtuu huonosta itsetunnosta ja että ihmisten vain pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja mennä ulos tapaamaan ihmisiä. Mutta luuletko että se oikeasti on noin helppoa? Että päätän vain nyt alkaa todella itsevarmaksi ja mennä tutustumaan jokaiseen ihmiseen kadulla.
Vähän sama kuin menisit alkoholistille sanomaan että lopetat nyt vaan se juomisen, ei se vaikeaa ole.
Yleensä itsensä muuttaminen vaatii paljon muuta kuin pelkän ajatuksen, että nyt muututaan.
käskenyt ketään ottamaan itseään niskasta kiinni, vaan pyytänyt opettelemaan itsensä arvostamista ja lisäämään itsetuntemusta. Tiedän, ettei se helppoa ole - olen itse käynyt saman läpi, mutta itsetutkiskelun ja itsensä opettelemisen kautta se on mahdollista, tuo itsetunnonkin kehittäminen. Minua on kiusattu ja yritetty nujertaa vaikka millä keinoin elämässäni, mutta eräässä vaiheessa tulin siihen tulokseen, ettei minun ole pakko vain alistua, vaan voin pitää myös puoleni. Aluksi olin myös arka, mutta koska tunsin olevani oikealla tiellä lopuksi, eli aloin tajuta mitä halusin elämältä, niin aina kun minut torjuttiin, kylmästi vain nollasin tilanteen ja jatkoin etsintää. Miksi ihminen ajattelee aina että itse on huono, vaikka syyhän saattaa olla pelkästään siinä, että toinen on niin tyhmä, ettei tajua edes mitä aidossa ihmisessä menettää?
Itsetunto on käsittääkseni vähän samanlainen asia kuin omatunto, eli sitä ei kovinkaan tehokkaasti pysty tahdonalaisesti ohjaamaan. Toki kovalla "amerikkalaistyylisellä" itsensä psyykkamisella voi hetkellisesti saada itsevarmuutta, mutta pitkässä juoksussa se oma epävarmuus hiipii taas esiin. Itsetunto ei kehity oikein muuten kuin positiivisten kokemusten kautta - tunne siitä että on ollut vastaavanlaisesa tilanteessa aikaisemmin ja onnistunut siinä lisää itsevarmuutta, epäonnistuminen luonnollisesti heikentää itsevarmuutta ja itsetuntoa. Eli siten tällaisen negatiivisen kehän, jossa jokainen epäonnistuminen syö pikkuhiljaa itsetuntoa, syntyminen on aivan ymmärrettävää.
Toinen usein annettu neuvo on, että keskity niihin asioihin/harrastuksiin, joissa olet hyvä, niin itsetuntosi paranee. Tämä on ihan hyvä neuvo, mutta mielestäni itsetuntoa ei voi oikein ajatella yhtenä kokonaisuutena, vaan siinä on eri osa-alueita. Huonoa parisuhdeitsetuntoa ei oikein voi korvata sillä, että menestyy harrastuksissa tai työelämässä. Toki menestyminen auttaa varmasti jonkin verran, kun ei tarvitse häpeillä kertoessaan harrastuksistaan tai työstään, mutta ei se silti poista sitä epävarmuutta, mikä liittyy siihen parisuhteen muodostamiseen. Näin ainakin oman kokemukseni mukaan...
mun kohdalla siinä on käynyt juurikin noin. Pakko se on myöntää!
ainakin sulla mielestäni tie omaan onneesi todellakin sitten siinä, että aloitat sen ajatustyön ja itsesi tsemppaamisen ihan omasta itsestäsi ja tajuat, että sinä olet ihmisenä ihan arvokas, vaikkei joku satunnainen kumppani olekaan sitä ehkä sussa tajunnu. Mutta sehän ei ole sun virhees vaan sen toisen, joten miks sun tarttis sit siitä kärsiä??
Tilanteen nollaus ja menoks, ei siinä kuule muu auta mun mielestä. Tsemppiä, äläkä ainakaan lannistu. Onnea yrityksiin! ;)
HYVÄLLÄ tavalla. Hyvää uuden vuoden alkua sullekin! :)
ja oikein, oikein hyvää alkanutta vuotta sullekin! Tsemppiä elämään, sinä olet nimimerkistä päätellen ainakin vielä nuori ihminen, joten älä annan elämän tuulien sinua lannistaa vaan usko tulevaisuuteen! :)