Evoluutio ihmiskunnassa jatkaa olemassaoloaan ja karsii pois yksilöt, jotka eivät tänne sovellu. En tarkoita nyt geeniteknologian tuomia mahdollisuuksia, vaan nykyistä reaalielämää. Ihmiset joilla menee huonosti syrjäytyvät (esim. eristäytyvät, alkoholisoituvat), putoavat yhä syvemmälle suohon, josta yhteiskunnan tukiverkko ei voi heitä pelastaa. Korkeintaa se tarjoaa tekohengitystä ja jatkuvaa elvytystä, kunnes potilas menetetään.
Voittajia ovat ne, jotka jaksavat kilpailla toisia vastaan niin työelämässä, kuin vapaa-ajalla ihmissuhteissa. Yleensä sosiaaliset, rohkeat, älykkäät ja yhteiskunnan kannalta oikeista asioista kiinnostuneet ihmiset mestyvät. He muokkaavat yhteiskuntaa itselleen suotuisaksi. He ovat niitä jotka jatkavat elämää jälkeläisten muodossa. He petaavat jälkeläistensä elämän niin, että heillä on parhaat edellytykset selviytyä aikanaan omasta kamppailustaan paikasta auringossa. Tuo kilpailu tosin alkaa jo päiväkodissa, jolloin parhaimpia ja lahjakkaimpia kehutaan ja annetaan arvostusta. Peruskoulu jatkaa kilpailua ja palkitsee kiitoksin parhaat ja antaa parhaille eväät eliittien maailmaan. Palkitseminen on sinänsä ok, mutta pitäisi myös hyväksyä ja tajuta se että, kaikkia ei vaan kiinnosta se mitä koulussa opetetaan, kaikki eivät ole sosiaalisia, kaikki eivät ole lahjakkaita. Koulua se ei kiinnosta. Koulua kiinnostaa vain yrittää opettaa omia aineitaan. Jos et niissä menesty, niin kuka auttaa? Syrjäytymisen siemen on heidänosaltaan jo kylvetty. Myöhemmin yhteiskunta tulee antaamaan heille ammattiapuaan eliitti psykologien ja lääkärien muodossa. SE on sitä tekohengitystä yhteiskunnalta.
Tuota raadollista selviytymistaistelua jota käydään luonnossa eläinten kesken käydään samaa näkymätöntä (joskus näkyvää) taistelu myös ihmistenkesken. Heikoimat yksilöt karsiutuvat ennemmin tai myöhemmin pois. Kysymys on vain siitä kuinka pitkälle me heikommat yksilöt selviydymme. Montako vuotta vielä jaksamme? Itse olen silti jaksanu noin neljäkymmentä vuotta, vaikka usein haluisin pois täältä. Yrittäkää muutkin silti jaksaa!
Voittajia ovat ne, jotka jaksavat kilpailla toisia vastaan niin työelämässä, kuin vapaa-ajalla ihmissuhteissa. Yleensä sosiaaliset, rohkeat, älykkäät ja yhteiskunnan kannalta oikeista asioista kiinnostuneet ihmiset mestyvät. He muokkaavat yhteiskuntaa itselleen suotuisaksi. He ovat niitä jotka jatkavat elämää jälkeläisten muodossa. He petaavat jälkeläistensä elämän niin, että heillä on parhaat edellytykset selviytyä aikanaan omasta kamppailustaan paikasta auringossa. Tuo kilpailu tosin alkaa jo päiväkodissa, jolloin parhaimpia ja lahjakkaimpia kehutaan ja annetaan arvostusta. Peruskoulu jatkaa kilpailua ja palkitsee kiitoksin parhaat ja antaa parhaille eväät eliittien maailmaan. Palkitseminen on sinänsä ok, mutta pitäisi myös hyväksyä ja tajuta se että, kaikkia ei vaan kiinnosta se mitä koulussa opetetaan, kaikki eivät ole sosiaalisia, kaikki eivät ole lahjakkaita. Koulua se ei kiinnosta. Koulua kiinnostaa vain yrittää opettaa omia aineitaan. Jos et niissä menesty, niin kuka auttaa? Syrjäytymisen siemen on heidänosaltaan jo kylvetty. Myöhemmin yhteiskunta tulee antaamaan heille ammattiapuaan eliitti psykologien ja lääkärien muodossa. SE on sitä tekohengitystä yhteiskunnalta.
Tuota raadollista selviytymistaistelua jota käydään luonnossa eläinten kesken käydään samaa näkymätöntä (joskus näkyvää) taistelu myös ihmistenkesken. Heikoimat yksilöt karsiutuvat ennemmin tai myöhemmin pois. Kysymys on vain siitä kuinka pitkälle me heikommat yksilöt selviydymme. Montako vuotta vielä jaksamme? Itse olen silti jaksanu noin neljäkymmentä vuotta, vaikka usein haluisin pois täältä. Yrittäkää muutkin silti jaksaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
että tuon selviytymistaistelun säännöt luomme me ihmiset itse eikä mitkään luonnon vaistot.
Valitettavasti osa ei ole tätä sisäistänyt että voimme toimia toisin ja elävät kuten parhaaksi näkevät toisia simputtaen.
Näin elämästä tulee entistä raadollisempaa niille jotka eivät sovi siihen enemmistön tai niiden menestyneimpien näkemykseen minkälainen ihmisen tulisi olla.