Entinen poikaystäväni haluaisi palata yhteen, erosimme puoli vuotta sitten jonka jälkeen pysyttiin ihan hyvinä kavereina. Olin enemmän kuin tyytyväinen tähän kaveruuteen, minä pistin suhteen aikanaan poikki kun tuntui ettei tasan käy onnen lahjat eikä muutosta näy. Nyt kuitenkin tämä exä on ilmaissut halukkuutta yrittämään uudelleen, enkä tiedä oikein mitä minun pitäisi tehdä. Olen listannut hyviä puolia, mutta huonoja tuntuu löytyvän helpommin, kuten:
Hyviä puolia:
- uskollinen
- rauhallinen, ei suutu suunnilleen koskaan
- on kiinnostunut elämästäni (ainakin jossain määrin)
- on valmis auttamaan tilanteen tullen melkein kaikessa
- kuuntelee ja tukee
- tekee kotitöitä
- siivoaa usein, on siisti siinä mielessä
- olisi joskus mahdollisesti ihanteellinen isä lapsille
- kannustaa minua olemaan positiivinen
Huonoja puolia (osa intiimejä):
- laiska ja kömpelö
- ei osaa päättää mitään eikä koskaan ole mitään mieltä mistään
- mammanpoika, hänen äitinsä hyväksi on tehtävä vaikka mitä, mutta omani eteen ei sitten mitään
- puutunut tunne-elämä, mies ei oikein koskaan näytä minkäänlaisia tunteita
- haluaa sitoutua heti, eli melkein naimisiin pitäisi heti mennä (eräs hänen sukulaisensa luulee että olemme kihloissa emmekä edes seurustele)
- makkarin puolella oli epätasa-arvoisuutta, saan orgasmin TODELLA helposti ja nopeasti, olen myös seksuaalisesti aktiivinen, mutta jotenkin hänen nautintonsa oli pääasia, hänen oli saatava aina suuseksiä, minä en saanut lainkaan vaikka olen äärimmäisen hygieninen ihminen, ettei hajuhaittoja pitäisi olla. Minä ajelin itseni posliiniksi, hän ei edes voinut siistiä omia karvojaan. Monia hänen fantasioita toteutettiin, minun ei lainkaan (halusin vain että kerrankin olisin itse huomion keskipisteenä). Myöskin jos seksiä ei herunut päivään niin alkoi valitella ja kiristää että kiveksiin tekee niin kipeää että pakko saada jotain helpotusta.
- ei "jaksa" harjata hampaitaan eikä pahemmin ajella partaansa, edes siistiä. Ja on käyttänyt yhtiä samoja housuja kolme vuotta, ei kertaakaan vaihda muihin, hyvä että välissä pesee edes.
- monesti latelee aika teräviä kommentteja tavoistani ja elämästäni, ilkeilee joskus
Itse koin niin paljon vaivaa tämän miehen eteen kun seurustelimme, ja hän ei läheskään yhtä paljon. Pidin hänen hemmottelustaan, ehdotin aina tekemistä, tarjouduin tekemään ruokaa ja erinäisiä palveluksia makkarin puolella, ostin vietteleviä alusvaatteita jne. Koin jääväni niin alempiarvoiseksi monessa asiassa, että melkein itketti kun kuulin ystäviltä mitä kaikkea ihanaa heidän miehensä olivat tehneet. Monesti otin asioita puheeksi mutta mikään ei muuttunut.
Pointti onkin, voiko ihminen muuttua? Kannattaako yrittää vielä? Mies on kyllä sanonut että voin sanoa ihan suoraan jos hän jotain tekee väärin, mutta mikään ei kuitenkaan koskaan muuttunut kun näin tein. Tosin itsetuntoni oli äärimmäisen alhainen kun aikoinaan aloimme seurustella, ehkäpä näin hänet parempana kuin hän oli. En tiedä. Mielipiteitä?
Hyviä puolia:
- uskollinen
- rauhallinen, ei suutu suunnilleen koskaan
- on kiinnostunut elämästäni (ainakin jossain määrin)
- on valmis auttamaan tilanteen tullen melkein kaikessa
- kuuntelee ja tukee
- tekee kotitöitä
- siivoaa usein, on siisti siinä mielessä
- olisi joskus mahdollisesti ihanteellinen isä lapsille
- kannustaa minua olemaan positiivinen
Huonoja puolia (osa intiimejä):
- laiska ja kömpelö
- ei osaa päättää mitään eikä koskaan ole mitään mieltä mistään
- mammanpoika, hänen äitinsä hyväksi on tehtävä vaikka mitä, mutta omani eteen ei sitten mitään
- puutunut tunne-elämä, mies ei oikein koskaan näytä minkäänlaisia tunteita
- haluaa sitoutua heti, eli melkein naimisiin pitäisi heti mennä (eräs hänen sukulaisensa luulee että olemme kihloissa emmekä edes seurustele)
- makkarin puolella oli epätasa-arvoisuutta, saan orgasmin TODELLA helposti ja nopeasti, olen myös seksuaalisesti aktiivinen, mutta jotenkin hänen nautintonsa oli pääasia, hänen oli saatava aina suuseksiä, minä en saanut lainkaan vaikka olen äärimmäisen hygieninen ihminen, ettei hajuhaittoja pitäisi olla. Minä ajelin itseni posliiniksi, hän ei edes voinut siistiä omia karvojaan. Monia hänen fantasioita toteutettiin, minun ei lainkaan (halusin vain että kerrankin olisin itse huomion keskipisteenä). Myöskin jos seksiä ei herunut päivään niin alkoi valitella ja kiristää että kiveksiin tekee niin kipeää että pakko saada jotain helpotusta.
- ei "jaksa" harjata hampaitaan eikä pahemmin ajella partaansa, edes siistiä. Ja on käyttänyt yhtiä samoja housuja kolme vuotta, ei kertaakaan vaihda muihin, hyvä että välissä pesee edes.
- monesti latelee aika teräviä kommentteja tavoistani ja elämästäni, ilkeilee joskus
Itse koin niin paljon vaivaa tämän miehen eteen kun seurustelimme, ja hän ei läheskään yhtä paljon. Pidin hänen hemmottelustaan, ehdotin aina tekemistä, tarjouduin tekemään ruokaa ja erinäisiä palveluksia makkarin puolella, ostin vietteleviä alusvaatteita jne. Koin jääväni niin alempiarvoiseksi monessa asiassa, että melkein itketti kun kuulin ystäviltä mitä kaikkea ihanaa heidän miehensä olivat tehneet. Monesti otin asioita puheeksi mutta mikään ei muuttunut.
Pointti onkin, voiko ihminen muuttua? Kannattaako yrittää vielä? Mies on kyllä sanonut että voin sanoa ihan suoraan jos hän jotain tekee väärin, mutta mikään ei kuitenkaan koskaan muuttunut kun näin tein. Tosin itsetuntoni oli äärimmäisen alhainen kun aikoinaan aloimme seurustella, ehkäpä näin hänet parempana kuin hän oli. En tiedä. Mielipiteitä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tuskin mies laiskuudestaan pääsee, ja jos ei jo osaa tunteitaan näyttää niin tuskin osaa tulevaisuudessakaan. Tuskin ainakaan pysyvästi muuttuu, ehkä joksikin aikaa että saa houkuteltua sinut ansaan. :P
kerralla jos ei toimi ensimmäiselläkään yrittämällä. Toinen kerta on jatkoaikaa. Ihmisen perusluonne ei miksikän muutu vaikka hetken jaksaisikin tsempata ja yrittää. Samat ongelmat ja vaikeudet ovat taas edessä päin vaikka hetken onnea riittäisikin kun molemmta yrittää. Hukkaan heitettyä aikaa.
Hehh.. tiiätkö alkoi naurattaan kun luin sun tekstiäsi. Juuri tänään listasin kaverini huonoja puolia, hyviä en ole listannu. Miten sattuikaan sun kirjoituksesi samaan ajankohtaan. Laitanpa listani tähän:
-viina
-luottamuksen rikkominen, mitä sovittu, ei pidä
-Itsekkyys
-ripustautuminen minuun
-laiskuus (kotityöt mm.)
-huono itsetunto
-ilottomuus
-joka asiasta natiseminen, aina eri mieltä
Hyviä puoliakin on mm, seksi sujui hyvin.
Luulen, että on oltava lujana eikä ottaa takaisin. Katselen tuota negatiivista listaa, niin unohtuu.
Eli en oikein usko, että sun kaveri on muuttunut tai osaako muuttua. Voithan yrittää, mutta saatat pettyä.
mutta on laiska?
Mun mies ei siivonnu, oli laiska.
Siivoaa kyllä mutta muuten on laiska, minnekään ei jaksa koskaan lähteä, liikuntaa ei harrasteta. Tuntuu että tuo siivoaminenkin on vain juurtunut tapa lapsuudesta, en ymmärrä miten voi olla samalla niin siisti mutta silti epäsiisti.
Ja tämä siivoaminen lähinnä käsittää tavaroiden noukkimista lattialta :D mutta on se jo jotain!