voiko tuntea samaa aikaan näin paljon surua,uskoa ja vihaa toista kohtaan. Ollaan oltu avomieheni kanssa 5v.yhdessä.En muista että ikinä oltaisiin ihan tosissaan oltu rakastuneita.aina ollaan vain oltu niin ihastuneita ja niin samantyylisiä, ennen kuin muutettiin vuosi sitten saman katon alle.nyt mieheni ei tee YHTÄÄN mitään.makaa sohvalla,katsoo telkkaria tai on tietokoneella. minä hölmö olin niin innoissani kun muutimme yhteen,että halusin jo mennä naimisiin ja saada lapsiakin heti.ei onneksi lapsia olla hommattu, mutta hääpaikka on varattu ja maksettu.Kaikki häävalmistelut olis jo lähes tulkoon valmiina, mutta mä en ole.
En tiedä yhtään mitä haluan.Mulla on aina ollut tavoitteena saada aviomies ja lapsia ja oma koti.Nyt kun oon niin lähellä saada kaiken,niin en tiedäkkään mitä haluan.Pelkään, että jos nyt lähden, en löydä enää ketään tai jos löydän,olen jo liian vanha mihinkään. Tai sitten pelkään ettei seuraava mies ole nykyistäkään parempi.Ei tässä nykyisessä muuten mitään vikaa ole.Hän on erittäin mukava ja tunnollinen, muttei kuitenkaan minun kanssani tee mitään erikoista.Mieheni ei kuitenkaan ollut seurustellut vielä kenenkään kanssa, ennen minua.Joten pelkään ettei hän tiedä mitä muuta olisi tarjolla.En usko että mieheni rakastaa minua,vaikka hän niin sanoo ja haluaa kuulemma naimisiin ja lapsia.
Emme harrasta seksiä juuri lainkaan.Yksi syy on ettei meillä ole romantiikkaakaan,jota minä todella tarvisin.Toinen syy on ettei hän ole hygieeninen.Minua ällöttää ajatus suudella häntä,kun hän ei pese hampaitaan joka päivä tai ei käy suihkussa tarpeeksi usein (hän kuitenkin tekee töitä,jossa tulee hiki).Nyt jonkun mielestä alan kuullostaa pinnalliselta, mutta tervetuloa vain itse katsomaan miestä ketä röhnöttää sohvalla,haisee pahalle,eikä osaa pitää huolta niin suhteestaan kuin meidän asunnostakaan.En jaksa aina olla se ketä siivoaa tai valittaa kun on niin sotkuista.
Olen sanonut miehelleni että haluan myydä asunnon ja erota.Olen sanonut myös etten halua naimisiin.Mutta hän ei ota kuuleviin korviinsa.Pelkään kuitenkin tuntematonta.Ollaan molemmat kuitenkin oltu niin paljon yhdessä,että varsinkin minulla kaikki sinkku ystäväni ovat jääneet vähän taka-alalle tai sitten työt ovat vieneet mennessä.Eli jäädäkkö huonoon suhteeseen,ettei ainakaan yksin tarvitsisi olla vai lähteäkkö tavoittelemaan parempaa yksinään..ja miten ihmeessä sen teen?
En ole rohkea ihminen ja siksi varmaan olenkin näin hermoromahduksen partaalla tässä suhteessa.
Vai voisiko olla mahdollisuus saada mies jotenkin heräämään ja tajuamaan että nyt olisi aika ryhdistäytyä ja ruveta mieheksi?
Muilla samanlaisia kokemuksia???
En tiedä yhtään mitä haluan.Mulla on aina ollut tavoitteena saada aviomies ja lapsia ja oma koti.Nyt kun oon niin lähellä saada kaiken,niin en tiedäkkään mitä haluan.Pelkään, että jos nyt lähden, en löydä enää ketään tai jos löydän,olen jo liian vanha mihinkään. Tai sitten pelkään ettei seuraava mies ole nykyistäkään parempi.Ei tässä nykyisessä muuten mitään vikaa ole.Hän on erittäin mukava ja tunnollinen, muttei kuitenkaan minun kanssani tee mitään erikoista.Mieheni ei kuitenkaan ollut seurustellut vielä kenenkään kanssa, ennen minua.Joten pelkään ettei hän tiedä mitä muuta olisi tarjolla.En usko että mieheni rakastaa minua,vaikka hän niin sanoo ja haluaa kuulemma naimisiin ja lapsia.
Emme harrasta seksiä juuri lainkaan.Yksi syy on ettei meillä ole romantiikkaakaan,jota minä todella tarvisin.Toinen syy on ettei hän ole hygieeninen.Minua ällöttää ajatus suudella häntä,kun hän ei pese hampaitaan joka päivä tai ei käy suihkussa tarpeeksi usein (hän kuitenkin tekee töitä,jossa tulee hiki).Nyt jonkun mielestä alan kuullostaa pinnalliselta, mutta tervetuloa vain itse katsomaan miestä ketä röhnöttää sohvalla,haisee pahalle,eikä osaa pitää huolta niin suhteestaan kuin meidän asunnostakaan.En jaksa aina olla se ketä siivoaa tai valittaa kun on niin sotkuista.
Olen sanonut miehelleni että haluan myydä asunnon ja erota.Olen sanonut myös etten halua naimisiin.Mutta hän ei ota kuuleviin korviinsa.Pelkään kuitenkin tuntematonta.Ollaan molemmat kuitenkin oltu niin paljon yhdessä,että varsinkin minulla kaikki sinkku ystäväni ovat jääneet vähän taka-alalle tai sitten työt ovat vieneet mennessä.Eli jäädäkkö huonoon suhteeseen,ettei ainakaan yksin tarvitsisi olla vai lähteäkkö tavoittelemaan parempaa yksinään..ja miten ihmeessä sen teen?
En ole rohkea ihminen ja siksi varmaan olenkin näin hermoromahduksen partaalla tässä suhteessa.
Vai voisiko olla mahdollisuus saada mies jotenkin heräämään ja tajuamaan että nyt olisi aika ryhdistäytyä ja ruveta mieheksi?
Muilla samanlaisia kokemuksia???
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä mun mielestä sun pitäs nostaa kissa pöydälle!!
Kerrot miehelles et mitään häitä ei oikeesti tuu ellei asiat muutu! Väärin se olis naimisiin mennä. Ero teille tällä menolla tulee heti ku sää et enää jaksa!
T:Seppo 26
Aika toivottomalta vaikuttaa tulevaisuus tuossa suhteessa...Sohvaperunasta kun ei tahdo saada miestä ei sitten niin millään! Jos jo 5 vuoden ajan olet antanut miehen vaan maata ja haista, ei kovin helppoa ole muuttaa enää tapoja ja tottumuksia.
Olisi heti alussa pitänyt tehdä selväksi, miten suhteessa ollaan ja eletään tasavertaisesti ja toisiaan kunnioittaen.
Sanot ettet tiedä, mitä haluat, tiedäthän näköjään; et ainakaan sellaista tulevaisuutta, mitä tuon miehen kanssa näyttäisit saavan.
Ehkä eropäätöksesi saa hänet näkemään tilanteen oikeassa valossa ja muuttamaan tapojaan, mutta enpähän paljoa senkään varaan laskisi...
Sun oma elämäsi menee hukkaan, jos paapot miestäsi vaan... Kerro hänelle mitä haluat! Kerro mistä tykkäät, mitä haluat tehdä yhdessä tai yksin. Jos ihminen ei osaa huolehtia itsestään, onko hän valmis menemään naimisiin, lasten isäksi yms... Hyvä asia on, että hän käy töissä...
Meilläkin mieheni käy töissä ja minä opiskelen. Ja minä teen suurimman osan koti töistä. Välillä se ärsyttää, mutta toisaalta se kuuluu asiaan, jos toinen hankkii rahat kotiin.
Ei meilläkään enää ole niitä samanlaisia hetkiä mitä alussa oli, ainakaan niin paljoa. Mutta tavallaan suhde syvenee ja asiat muuttuu. On osattava tehdä niitä ihania hetkiä arjen keskelläkin. Ja tietysti tulee nauttia pienistäkin hetkistä. On osattava yllättää yms.
Miksi menisit naimisiin, jos viiden vuoden jälkeen on tuollaista?
Jos epäilet suhdetta nyt, niin ei se elämä ainakaan helpommaksi muutu jatkossa. Nyt pitäisi olla rakkautta, toisesta välittämistä ja uhrautumista. Kun lapsia tulee niin elämä muuttuu arjeksi, jolloin molempien pitää osallistua kodin askareisiin ja ymmärtää vaikeitakin aikoja ja pysyä puolison tukena. Eroaminen ei ole enää silloin hyvä ratkaisu kun on lapsia, tee se mieluiten nyt. Löydät kyllä miehen, jota sinä voit arvostaa ja haluta lastesi isäksi.