Olen runsaan puolen vuoden aikana tavannut yhteensä kymmenen miestä, joihin sain kontaktin parin nettideittiprofiilini kautta. Olisin itse ollut kiinnostunut viidestä tapaamastani, yksi oli kiinnostunut minusta mutta tiesin itse heti että hän ei sovi minulle ja neljä muuta tuntuivat miellyttäviltä ihmisiltä, mutta eivät oikealla tavalla sytyttäviltä (ja sain vaikutelman, että tämä tunne oli molemminpuolinen). Kaikki kymmenen olivat kohteliaasti käyttäytyviä, fiksun oloisia miehiä.
Minua ihmetyttää kuitenkin, että yksikään niistä yhdeksästä, jotka eivät olleet kiinnostuneita minusta, ei saanut sanottua sitä oma-aloitteisesti. Odoteltuani vastausta yleensä muutaman päivän lähetin itse viestin, jossa joko kerroin, että mielestäni tapaamisia ei kannata jatkaa (niille neljälle "laimealle") tai kysyin miehen mielipidettä jatkotapaamisesta (niille joita itse olisin halunnut tavata). Tuolloin he ilmoittivat, että ei kiinnosta. Jäin ihmettelemään, mitä olisi tapahtunut jos olisin jäänyt odottamaan heidän yhteydenottoaan: ilmeisesti olisin saanut odottaa ikuisesti. Kummallisinta tämä mielestäni oli niiden kohdalla, joita olin ehtinyt tavata usemman kerran ja joiden kanssa oli ollut seksiäkin.
Ainoa (rehellisyydessään myönteinen) poikkeus oli mies, joka heti ensitreffiemme lopussa antoi suoran kieltävän vastauksen – tuolloinkin minä sain kuitenkin esittää kysymyksen, ja sen esitin jo tuossa vaiheessa siitä syystä, että arvasin vastauksen: mies oli koko tapaamisen ajan ollut varsin torjuvan tuntuinen.
Pidetäänkö tällaista käyttäytymistä nykyisin täysin hyväksyttävänä? Onko muilla vastaavia kokemuksia, ja onko sukupuolella vaikutusta asiaan – katsotaanko nimenomaan naisen tehtäväksi kysellä suhteen jatkumista? Jos täydellistä hiljaisuutta pidetään korrektina tapana päättää nettideitti- tai jokin muu lyhyt suhde, niin kuinka pitkä aika viimeisestä tapaamisesta pitää kulua, että toinen osapuoli voi katsoa suhteen rauenneeksi? Vaihteleeko raukeamisajan pituus sen mukaan, montako kertaa on tavattu ja miten intiimi suhde on ollut?
Lisätiedoksi vielä: kyse ei ole nuorista, vaan olen keski-ikäinen, ja tapaamani miehet ovat olleet suunnilleen ikäisiäni. Kuvittelisin, että heidän kaltaisensa ihmiset ovat esim. työelämässä tottuneet siihen, että asiat saatetaan jollakin tavalla loppuun.
Minua ihmetyttää kuitenkin, että yksikään niistä yhdeksästä, jotka eivät olleet kiinnostuneita minusta, ei saanut sanottua sitä oma-aloitteisesti. Odoteltuani vastausta yleensä muutaman päivän lähetin itse viestin, jossa joko kerroin, että mielestäni tapaamisia ei kannata jatkaa (niille neljälle "laimealle") tai kysyin miehen mielipidettä jatkotapaamisesta (niille joita itse olisin halunnut tavata). Tuolloin he ilmoittivat, että ei kiinnosta. Jäin ihmettelemään, mitä olisi tapahtunut jos olisin jäänyt odottamaan heidän yhteydenottoaan: ilmeisesti olisin saanut odottaa ikuisesti. Kummallisinta tämä mielestäni oli niiden kohdalla, joita olin ehtinyt tavata usemman kerran ja joiden kanssa oli ollut seksiäkin.
Ainoa (rehellisyydessään myönteinen) poikkeus oli mies, joka heti ensitreffiemme lopussa antoi suoran kieltävän vastauksen – tuolloinkin minä sain kuitenkin esittää kysymyksen, ja sen esitin jo tuossa vaiheessa siitä syystä, että arvasin vastauksen: mies oli koko tapaamisen ajan ollut varsin torjuvan tuntuinen.
Pidetäänkö tällaista käyttäytymistä nykyisin täysin hyväksyttävänä? Onko muilla vastaavia kokemuksia, ja onko sukupuolella vaikutusta asiaan – katsotaanko nimenomaan naisen tehtäväksi kysellä suhteen jatkumista? Jos täydellistä hiljaisuutta pidetään korrektina tapana päättää nettideitti- tai jokin muu lyhyt suhde, niin kuinka pitkä aika viimeisestä tapaamisesta pitää kulua, että toinen osapuoli voi katsoa suhteen rauenneeksi? Vaihteleeko raukeamisajan pituus sen mukaan, montako kertaa on tavattu ja miten intiimi suhde on ollut?
Lisätiedoksi vielä: kyse ei ole nuorista, vaan olen keski-ikäinen, ja tapaamani miehet ovat olleet suunnilleen ikäisiäni. Kuvittelisin, että heidän kaltaisensa ihmiset ovat esim. työelämässä tottuneet siihen, että asiat saatetaan jollakin tavalla loppuun.
Vastaukset 30
Vanhimmat
kuuluu, jokin viesti lähettää. Jos ei nappaa niin sitten se ei kiitos, tai jos kiinnostaa niin kysymys tavataanko uudelleen, vai mitä mieltä olet? Minä ainakin haluaisin tavata uudelleen.
tapa sanoa ei.
tapa sanoa, ettei kiinnosta. Mutta positiivisesti ajateltuna; myös vastaamattomuuteen/hiljaisuuteen tottuu aikanaan, eikä pidä sitä mitenkään erikoisena. Se on vaan eräiden nykyajan ihmisten huono tapa, minkä kanssa on tultava toimeen mikäli mielii täällä surffailla.
Miksi sanoa ääneen jotain, joka käy jo ilmi muutenkin? Turha loukkaus se vain olisi useimmassa tapauksessa. Tietty jos toinen roikkuu, niin olisi hyvä löytyä selkärankaa sanoa asia suoraan ja tehdä palvelus, että roikkuja ei suotta elättele toiveita.
Mutta jos yhteydenpitoa ei ole enää ollut, niin mitäpä siinä vielä toista lyttäämäänkin paljonpuhuvan hiljaisuuden lisäksi? "Terve, arvaatkin jo varmaan miksen ole enää ottanut yhteyttä: siksi koska ei kiinnosta. Hyvää loppuelämää."
Itse olisin oikein tyytyväinen, jos minun tapailuni jätettäisiin silleen hiljaisesti. Sen sijaan minut on monesti blokattu mesestä yms, vaikka ensin on suhtauduttu ihan hyvin, ja olen siitä saanut sen kuvan että olen tehnyt positiivisen vaikutelman, enkä varmasti ole toista mitenkään loukannut. Sen sijaan tylyn blokkaamisen minä koin loukkauksena. Hiljainen hiipuminen olisi ollut ihan hyvä.
mies osaa lähettää sen viestin jossa sanoo ei kiitos, jo parin tunnin päästä deiteistä.
_Vain nynnyt ja luuserit vetäytyvät hiljaisuuden taa
Jos olen kymmenkunta naista netin kautta jututtanut ja yhden kanssa pidemmälle päätynyt, niin ainoastaan yksi nainen on oma-aloitteisesti sanonut ei kiitos ja sekin tapahtui heti ensimmäisen chattailyn päätteeksi. Muutamalta olen saanut kyselemällä tiedon ettei kiinnosta ja loput ovat vain kadonneet.
Eli taitaapa se olla sama tomintamalli sekä naisilla että miehillä.
tarkoitti ihan sellaisia treffejä joilla käydään kun on tutustuttu ensin netissä :)
Nettideiteistä minäkin puhuin. Suurimman osan olen "kahville" vienyt ja kuten sanoin, yhden kanssa pidemmällekkin. Kaikki livenä tapaamani katosivat ilman selitystä...
ettei ne miehet/naiset aina itsekään heti tiedä.
Oma (mielestäni lopulta kuitenkin hyvä) kokemukseni on nyt vuoden mittainen.
Ensin hidasta mutta kiihkeää tapailua, sitten selvä muutos miehen käyttäytymisessä. Ounastelin toista naista ja laitoin suhteen poikki. Mies kuitenkin jatkoi yhteydenpitoa, milloin milläkin verukkeella niin että lopulta taas suostuin tapaamiseen puolen vuoden tauon jälkeen. Nyt taas hyvin kiihkeää tapailua sillä erotuksella että olemme viimeinkin puhuneet asiat SUORAAN.
Totuus on että kumpikaan meistä - keski-ikäisistä, suht. hiljattain eronneista - ei halua tiivistä seurustelua virallisine kaavoineen, mutta tapailla kyllä. Hienoa. Meillä kesti puoli vuotta ymmärtää tämä ja kertoa se myös toisillemme. Eli halua on, kykyjä vakituiseen suhteeseen ei.
Mielestäni on hienoa, että asiat voidaan puhuaa suoraan, oli kyse sitten hyvästien sanomisesta tai suhteen jatkamisesta vaikkapa vähän perinteistä poikkeavin tavoin. Pidän aika outona useiden kirjoittajien tässä viestiketjussa esittämää ajatusta, että täydellinen vaikeneminen olisi jotenkin kohteliaampaa kuin suora kieltävä vastaus. Itselleni vaikenemisen merkitys on tämä: en pitänyt sinua edes sen arvoisena, että tuhlaisin kaksi minuuttia ajastani viimeisen viestin kirjoittamiseen.
vaikeneminen on aika tylyä, siinä itse jää miettiin ja ihmetteleen että mikä sille tuli?
Suoraan täytyy osata puhua ja sanoa asiat niin kuin ne on
Rehellisyys ei ole sitä että sanoo kaiken mitä ajattelee. Lisäksi myös kohteliaisuus ja huomaavaisuus ovat tärkeitä. Toki joskus kohteliaisuus ja rehellisyys ovat ristiriidassa, ja sillon pitää usein punnita asioita mielessään.
Antaisitko esimerkin tavallisesta tilanteesta, jossa tuo suoraan sanominen olisi paikallaan. Johan itsekin jo annoin yhden: sellainen, jossa toinen selvästi jää elättelemään turhia toiveita ja ansaitsee kuulla tylyn totuuden.
P.S. Kenties joku piti sinua sen arvoisena, että mietti uudemman kerran ennen kuin sanoi mitä sylki suuhun toi?
Rehellisyys ei myöskään ole sitä, että sanoo mitä sylki suuhun tuo. Asiat voi ilmaista niin monella eri tavalla.
En osaa antaa erityistä esimerkkiä tilanteesta, jossa suoraan sanominen on paikallaan, koska mielestäni se on paikallaan aina. Kuten edelliseen kommenttiisi vastannut totesi: "Asiallinen ja fiksu mies osaa lähettää sen viestin, jossa sanoo ei kiitos, jo parin tunnin päästä deiteistä". Lienee turha mainitakaan, että sama koskee myös naista - itse olen näin toiminut silloin, jos minulle on jo ensitapaamisen aikana selvinnyt, että en halua tavata uudelleen. Olen tällöin kirjoittanut jotakin sen tapaista, että oli mukava tavata tai että tunnuit mielenkiintoiselta ihmiseltä (tämähän on totta, koska yleensä uusien ihmisten kanssa keskustelu on kiinnostavaa ja tylsät tapaukset ovat valikoituneet pois jo kirjeenvaihtovaiheessa), mutta että minusta tunuu siltä, että meidän ei kannata jatkaa. Tämäntyylinen viesti on mielestäni rehellinen (= tuo esiin oman tahtoni jatkon suhteen) mutta ei loukkaava (ei arvostele toista).
Varsinkin jos on tavattu jo useampia kertoja ehditty tutustua vähän paremmin, hyvä mieli voi jäädä sellaisesta, jos toinen ei ainoastaan tylysti totea suhdetta päättyneeksi vaan jotenkin pohdiskelee tapahtunutta, sanoo esim., että hänestäkin tuntuu ikävältä tai mainitsee jonkin myönteisen ominaisuuteni joka hänelle oli jäänyt mieleen.
En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit tuolla, että toinen selvästi jää elättelemään turhia toiveita ja ansaitsee kuulla tylyn totuuden. Mistä treffikumppani voi tietää, onko toinen jäänyt elättelemään turhia toiveita, jos mitään yhteydenpitoa tapaamisen jälkeen ei ole ollut? Ja kai asiaan vaikuttaa sekin, onko itse antanut aihetta näihin "turhiin toiveisiin"? Joskushan on helppo huomata, että toinen ei ole kiinnostunut, mutta toisinaan torjunta voi tulla hyvinkin innostuneen, lämpimän suhtautumisen jälkeen, ja silloinkin, jos uudesta tapaamisesta on ollut jo puhetta.
Okei, ymmärrän nyt pitkälti mitä tarkoitat. Meillä lienee vähän eriävät käsitykset asiallisuudesta.
Ehkä tuo voisi olla ihan hyvä tapa, jos tosiaan heti tietää varmaksi, että toinen ei ole sopiva. Ainakaan minulle se ei kuitenkaan ole yleensä selvää heti. Mielummin jätän tilanteen auki ja se, miten vuorovaikutus mahdollisesti jatkuu, _näyttää_ sitten asian laidan sen sijaan että _päättäisin_ sen treffeillä ja sitten ilmoittaisin päätökseni toisellekin. Jos sitten käy niin, ettei kumpaakaan huvita enää pitää yhteyttä, lienee molemmille selvää, että eipä meillä sitten vissiin synkannut.
Siitä roikkumisesta... jos toinen jatkaa yhteydenpitoa, vaikka itseä ei hirveästi kiinnosta, eikä osaa sitä minusta haistaa, niin silloin toinen on kovasti enemmän kiinni minussa kuin minä hänessä. Tällöin minusta toinen ansaitsee kuulla suoria sanoja siitä mistä mennään. Henkkoht en silti kyllä sanoisi mitään niin lopullista kuin "meidän ei kannata jatkaa" - itsekin loukkaantuisin moisen kuulemisesta. Minusta tuollaisen toteaminen on röyhkeä väite: ikään kuin toinen näkisi jo ennalta mitä elämä on tuova tullessaan ja mitä ei. Mistä sitä tietää vaikka toisesta tulisikin vielä hyvä kaveri vaikkei kenties elämänkumppania? Tai mistä tietää että kaverillisemman kanssakäymisen kautta suhde vielä syvenisikin? Tarvitseeko ne sillat polttaa, kun sitä hiljaiseloa voi elää muutenkin silloin, kun enempi ei huvita?
Aika usealla naisella voi sitten olla eriävät käsitykset asiallisuudesta kuin sulla.
Ainakin mä tiedän monesti jo ekatreffien jälkeen, onko toisessa potentiaalia olla mulle se "oikea". Kai naisilla ja miehillä on sitten erilaiset tavat tutustua ihmisiin. Mulla esim. karsiintuu jo kirjoitteluvaiheessa suurin osa pois, ja vain mielenkiintoisimmat ihmiset siirtyy treffiasteelle. Käyn ehkä treffeillä kahden tai kolmen kanssa ja ilmoitan heti jos tuntuu että tämä ei ole mun ihminen. Jos näissä ei ole ketään kelvollista seuraavalle kierrokselle, aloitan sitten vasta uuteen ihmiseen tutustumisen.
En yleensäkään pidä siitä että jotakin ehkä kelvollista ihmistä pidetään varalla ja samalla etsitään ehkä parempaa, niin kuin joillakin miehillä on tapana.
Haistaa, siis täytyisikö naisella olla kristallipallo tai ennustajan lahjoja, että osaisi haistaa sinusta ettet ole kiinnostunut? Etkö ole kuullut että puhuminen on aika fiksua? Jos et ole kiinnostunut jostakusta naisesta, niin pieni viesti jossa kerrot, että hän ei ole sitä mitä haet, helpottaa hirveästi sitä haistelua.
Mielestäni on tökeröä olettaa että lähes tuntematon ihminen tajuaa ja haistaa susta, ettet ole kiinnostunut. Kun nainen ei tunne sua, eihän hän voi tietää sun ajatuksia.
Eihän sitä yleensä voikaan tietää heti, onko toinen sopiva. Aina ei voi tietää edes, haluaako tavata uudelleen ja jatkaa tutustumista. Juuri tästä syystä olenkin yleensä odotellut muutaman päivän, ennen kuin olen ottanut yhteyttä: voihan olla, että toinen on halunnut rauhassa selkiyttää näkemystään.
En tosiasiassa ole ihan niin lyhytsanaisesti kirjoittanut kuin "meidän ei kannata jatkaa"; sen ei ollut tarkoitus olla minkään todellisen lähettämäni viestin kopio vaan lähinnä tiivistelmä ydinsisällöstä.
Kaveruussuhteen syntyminen on tietysti hieno juttu, mutta kokemusteni mukaan näissä tapauksissa aika epätodennäköistä. Enkä ainakaan itse olisi kovin innokas virittelemään kaveruussuhdetta, jos toinen olisi tapaamisen jälkeen ollut aikapäiviä ottamatta mitään yhteyttä.
Mulle kävi niin että mies jonka kanssa oltiin pidetty yhteyttä kuukausia ja tapailtu. Alkoi vain vähentää yhteyden pitoa. Aloin kyselemään mikä on? Epämääräisiä vastauksia, kiireitä töissä, väsyttää. Joopas sivuilla kirjautuneena jatkuvasti... Pyysin että kertoisi jos meillä ei mitään enää. No tuli viestiä lopulta. En kyllä kuulema edes senkään viestin arvoinen, olin vaan kuukausia kuvittellut liikoja. Täähän on vaan sellaista etsintää. Eikä edes kuvitellut meistä koskaan tulevan mitään. Minun kanssa oli ollut vaan kiva kuluttaa aikaa. Onneks elämää paljon nähneenä ja oppinut nöyrtymään. Tyydyn nielemään tappioni. Olin vaan kerennyt tosiaan pistämään tunteet peliin.
Mulla on sitten varmaan sattunut hyvä tuuri miesten kanssa, kun jokainen jonka kanssa oon treffaillut jonkin aikaa on nakannut profiilin piiloon.
Toki mä oon sanonut että piilotan omani ja katson mitä tästä tulee ilman ylimääräisiä ihmisiä ja parin päivän päästä miehetkin on piilottaneet omansa.
etsimistähän tämä onkin. Siksikin kannattaa pitää pää kylmänä. Ei kai kukaan aikuinen nainen/mies enää kuvittele että joku alkujaan uppo-outo nettisuhde on heti kättelyssä Se Oikea? Tutustumista ja aikaa, keskustelujakin suhteen syveneminen vaatii. Ei kaikki tule tarjottimelle heti, tässä ja nyt.
Kannattaa miettiä myös hyvin tarkkaan mitä itse haluaa. Haluaako tosiaan hyvin tiivistä yhdessäoloa ja onko sellainen edes tarpeen? Elämää on muuallakin kuin miehen kanssa.
Oma linjani on, etten ole mennyt sänkyyn kuin tän yhden nettimiehen kanssa ja sekin vasta muutaman tapaamiskerran jälkeen. Yhdenillan juttuni ovat olleet sit ravintolatuttavuuksia. Linja on ilmeisesti kannattanut, koska juttu nettimiehen kanssa jatkui ja jatkuu - joskin hyvin erilaisena kuin nuorten seurustelusuhteissa (ymmärrettävää:40 on eri elämäntilanteessa!)
Edelleen pidän silmät avoinna ja varmasti tartun tilaisuuteen jos jotain kiinnostavaa ilmenee. Netistä en tosin ketään hae (eikä hae mieskään). Totuus on sekin, että jos juttumme tosiaan toimii ja riittää, eihän ne muut miehet sitten kiinnosta.
Tämä vuodatus siksikin, että pisti hieman silmään toi aloittajan prosentti: tapasin 10 miestä joista 5 kiinnosti. Puolet! Valtava prosentti! Itse nettideittaillessani tapasin vain todella kiinnostavia. Raakkasin paljon jo kirjoitteluvaiheessa. Tapaamani olivat mukavia miehiä kaikki, mutta heistä ensi tapaamisen jälkeen kolahti vain tämä yksi ja hän oli ainoa jonka halusin tavata uudestaan.
Jos on valmis kelpuuttaamaan noin helposti miehiä, onhan se selvää, että mukana on paljon "akanoitakin", joiden kanssa juttu sammahtaa kättelyssä ja kummallisesti.
Ylpeyttä naiset!
Olen itsekin ollut hieman hämmästynyt siitä, että niin moni mies on tuntunut kiinnostavalta, varsinkin, kun he ovat olleet keskenään aika eri tyylisiä ihmisiä. En kuitenkaan tarkoittanut, että olisin suin päin kuvitellut jokaisen heistä olevan se oikea, vaan että olisin ollut kiinnotunut tapaamaan heitä uudeleen ja jatkamaan tutustumista. Suureen kiinnostavuusprosenttiin on varmasti vaikuttanut myös se, että tapaamisia on yleensä edeltänyt tiivis kirjeenvaihtovaihe. Olen myös tapaillut vain todella kiinnostavia: kirjeenvaihtoja minulla on ollut aika lailla enemmän kuin tuo kymmenen.
Kysymys sinänsä on, kannattaako pikainen sänkyynmeno - tästä aiheestahan näillä keskustelupalstoilla on käyty lukuisia keskusteluja. Toisen näkökannan mukaan naisen kannattaa pihdata seksiä vaikka itse sitä haluaisi, sillä jos seksi alkaa heti, mies jotenkin automaattisesti ajattelee että tässä suhteessa on kyse vain seksistä, ja syvällisemmän suhteen mahdollisuus on menetetty. Itselläni on (myös) päinvastaisia kokemuksia: esim. avioliittoni (joka oli erittäin hyvä ja päättyi mieheni kuolemaan) alkoi siten, että toin hänet kotiini heti ensimmäisenä iltana, koska itse halusin fyysistä läheisyyttä.
olemaan...itse jo 4kk tapaillut tiiviisti yhden kivantuntuisen miehen kanssa,mukavaa on ollut yhdessä ja alkoikin tuntua,että tää mies taitaakin olla se oikea...huono puoli se,että välimatkaa 200km ja nyt mies haluaisikin tavata ehkä vasta 3 viikon päästä. On kyllä näyttänyt tunteensa ja sanonut rakastuneensa muhun sekä haluaisin mut joskus omakseen ja mieluiten olisi koko ajan luonani,mutta kun aina tietyistä syistä olemme tähän asti tavanneet vain luonani ja kun ehdotin,et menisin joku kerta vastavierailulle,tuli kummia selityksiä,et no katsellaan ja hänen luonaan yöpyminen onki hankalaa...alkoi hälytyskellot soida päässä,haluaako tää loppujen lopuksi mua sinne olleenkaa vai leikkiikö vain mun kanssa sitä parempaa odotellessa,et sellanen karvas pettymys...tai sit oon liian kärsimätön
Minunkin mielestäni on kurjaa jos ei vaivauduta edes sanomaan jos ei kiinnosta tavata uudelleen.
Itse tapasin myös muutaman, ja kyllä kerroin jos ei tuntunut siltä että kiinnostais.
Ja suurin osa myös miehistä sanoi suoraan, mutta kohteliaasti ettei kolahtanut.
Eräs ikävä treffikokemus kyllä oli, se ettei mies edes vaivautunut saapumaan treffipaikalle, eikä minkäänlaista selitystä tullut.
Sitten parin kuukauden päästä kaveri kehtasi kysyä otetaanko uusiksi kun edellisellä kerralla ei onnistuttu tavata.
En todellakaan enää mennyt, jos ei ole sen vertaa käytöstapoja että olisi ilmoittanut ettei kiinnostakaan tavata.
En sano tätä siinä mielessä että vain miehet niin tekisivät, löytyy niitä varmaan naisistakin.
On vain kummallista että ei rehellisyys enää ole muodissa. Eihän sitä ilkeästi tarvitse sanoa jos ei kiinnosta, fiksu ihminen kyllä osaa asettaa sanansa niin ettei toinen loukkaannu.
Tuollaisia naisia tulee vastaan ja minäkin tavallisesti poistun takavasemmalle ellei ole kysymys jostain erityisen haluttavasta.
Kyllähän sen huomaa jos nainen pyörittää useampaa miestä yhtä aikaa, henkilötiedot menevät sekaisin jne.
Ja monella fiksummalla on melko samantyylinen varaprofiili tai ilmoitus, jos tulee samalta naiselta sama viesti niin eipä paljon kiinnosta.
Itse en viitsi edes käydä hakemassa sitä irtoseksiä vaikka ssitä olisi tarjolla, ei intoa liittyä monen miehen porukkaan.
Olikohan tuo nyt minulle tarkoitettu kommentti vai oliko se vahingossa tullut väärään osoitteeseen? Mistä ihmeestä päättelit, että "nainen pyörittää useampaa miestä yhtä aikaa"?
Tapasin nämä kymmenen miestä yli seitsemän kuukauden aikana peräkkäin, yksi toisensa jälkeen, enkä ole edes kirjoittanut useamman kanssa yhtä aikaa, ehkä ensimmäisiä avausviestejä lukuunottamatta. Minua kiinnostaa vain yksi kerrallaan. Nettideittiprofiiliin tulleita yhteydenottoja tuskin olen viitisinyt käydä edes vilkaisemassa silloin, kun kirjeenvaihdossa on siirrytty käyttämään omia sähköpostiosoitteita. Jokainen kiinnostavan ihmisen hylkäämäksi tuleminen on ollut minulle katkera paikka, ja niidenkin suhteiden lopettamiseen, joissa itse en ole nähnyt jatkon edellytyksiä, on liittynyt vahva surumielisyyden juonne, sillä jo kirjeenvaihdon aikana olen ehtinyt kohdistaa toiveita ja odotuksia jokaiseen; kevyin perustein en siis ole lähtenyt tapaamaan ketään.
Seksiin ryhtyminen tarkoittaa minulle, että tämän ihmisen kanssa haluaisin yhteyttä: haluaisin tuntea hänet paremmin, mahdollisesti seurustella ja muodostaa parin. Miehillehän sen monesti ainakin väitetään tarkoittavan päinvastaista, mutta se taas on oman viestiketujunsa aihe eikä liity tähän.
He saivat jo mitä halusivat "joita olin ehtinyt tavata usemman kerran ja joiden kanssa oli ollut seksiäkin". Miksi enää tavata?
Toiset olivat ilmeisesti saaneet haluamansa jo useamman kerran. Kun aloit kyselemään perään jatkosta, tulkitsivat, että haluat muutakin kuin seksiä, silloin heille tuli aika nostaa kytkintä.
Jostain syystä saamiini kommentteihin näyttää väkisinkin tuppaavan mukaan mukaan teema "seksin harjoittaminen lopettaa miehen kiinnostuksen naista kohtaan". (Ks. myös vastaukseni 9.1. kirjoittajalle "mieskommentti" ja 7.1. kirjoittajalle "Vielä jatkaisin"). Aihe on ilmeisesti teille kirjoittajille tärkeä ja näette tähdelliseksi vakuuttaa muita omasta näkemykesstänne. Se onko harjoitettu seksiä vai eikö ole ei kuitenkaan mitenkään liity alkuperäiseen aiheeseen. Niihin yhteensä yhdeksään jotka halusivat suoriutua minusta eroon mahtuu myös niitä, joiden kanssa oli käyty vain kerran kahvilla, sekä niitä, joiden kanssa oli tavattu useamman kerran ilman fyysistä kontaktia.
Ymmärrän vielä sen, että kirjoittelu netissä voidaan pitkänkin ajan jälkeen kuitata hiljaisuudella. Ikävältä se tuntuu silloinkin, kun se tulee yllätyksenä. Kerrankin yksi nainen oli itse ehdottanut tapaamista ja meillä tuntui synkkaavan erittäin hyvin...ja sitten vain hiljaisuus. Ymmärrän kyllä jos heti kuvien vaihdon jälkeen vetäydytään hiljaisuudessa vain takavasemmalla, kun voi olla vaikea löytää sanoja.
Tietyllä tavalla ekojen treffien jälkeen on ymmärrettävää, että se ei-kiinnostunut osapuoli ei aktiivisesti tyrkytä sitä kieltävää vastausta, vaan odottaa jos toinen on kiinnostunut jatkamaan tapailua ja vastaa sitten "kiitos, mutta kiitos-ei" -viestillä.
Erityisen pahalta tuntui tämä viimeisin jättö, jossa olimme nähneet useamman kerran kesällä, eronneet sittemmin ystävinä ja puhuneet sitten naisen aloitteesta tapaamisesta uudestaan ihan kaveripohjalta. Minä innostuin asiasta ja ehdotin jotain ajankohtaa, johon ei vastausta enää kuulunut...
Tällä tavalla tuskin kukaan kohtelee ystäviään...
Epätietoisuushan lievenee: kun aika kuluu eikä mitään kuulu, tulee tietysti selväksi että ei toinen ei ole kiinnostunut. Minusta pahinta on se toisen mitätöiminen, jota täydellinen hiljaisuus viestii: et ollut edes sen arvoinen, että kannattaisi tehdä välit selviksi kanssasi.
Saamissani kommenteissa monet ovat edustaneet sitä kantaa, että vastaamatta jättäminen olisi jotenkin "kohteliaampaa" kuin kieltävä vastaus. Itse olen aina halunnut saada suoran vastauksen, silläkin uhalla että se sattuu, koska olen halunnut sulkea pois sen (teoreettisenkin) mahdollisuuden, että toinen on ymmärtänyt minut jollakin lailla väärin.
Tuo kertomasi tapaus kuulostaa erittäin loukkaavalta. Noin kohdeltu ystävä on entinen ystävä. Olen kyllä alkanut suhtautua aika skeptisesti mahdollisuuteen, että seurustelukumppanin etsimisenä alkanut yhteydenpito voisi jatkua kaveruutena. (Pitkän seurustelun hiipuminen ystävyydeksi on taas eri juttu; siitä minullakin on kokemuksia, ihan hyviä.)
Olen kanssasi samaa mieltä. Tarkoitin epävarmuudella lähinnä sitä pientä mahdollisuutta, että jomman kumman viesti olisi jäänyt saapumatta vastaanottajalle. Tiedän että tämä on ajatuksena naurettava, mutta on käynyt mielessä kuitenkin. Tietysti ymmärrän katoamisen olevan tyypillistä nettideittien kanssa, mutta omassa tilanteessani en olisi ikinä odottanut henkilöltä tällaista ratkaisua. Olen tarkastanut saapuneet ja lähetetyt viestit useita kertoja läpi...