Molemmilla on jotain kummallisia komplekseja. Pakko väitellä asiasta kuin asiasta niin kauan että jompi kumpi suuttuu kunnolla ja sitten ollaan monta kuukautta juttelematta ja muillakin on paha olo kun pitää tilannetta varoo ettei sohaise ampiaispesään. Kumpikaa ei kykene joustamaan missään yhtään ja sitten tullaan mulle itkemään, molemmat. Ja en osaa sitten neuvoa yhtään kun en edes tiedä mistä oli kyse.
Koittaisivat nyt aikuiset ihmiset tulla toimeen. Asioista "keskustelut" ovat lapsellista kinaamista. Joskus minusta tuntuu että suurin osa naisista ei aikuistu koskaan...vaikka kai tää vois miehiinki päteä, en siittä sitten tiedä..
Koittaisivat nyt aikuiset ihmiset tulla toimeen. Asioista "keskustelut" ovat lapsellista kinaamista. Joskus minusta tuntuu että suurin osa naisista ei aikuistu koskaan...vaikka kai tää vois miehiinki päteä, en siittä sitten tiedä..
Vastaukset 22
Vanhimmat
kumpi nyt on sun vaimo sun äiti vai...haloo
Pohjimmiltaan molemmat naiset ovat mustasukkaisia samasta miehestä, sinusta. Äitisi pitäisi antaa nyt periksi. ( =katkaista napanuora sinuun) Vaimosi on nyt läheisempi sinulle kuin äitisi. Äitisi antoi aikoinaan eväät elämääsi ja noiden eväiden vaikutus vaikuttaa parisuhteessasi. On hyvä kun et sekaannu heidän väleihinsä. Aika kyllä auttaa asiassa. Yleinen käsitys miniän ja anopin huonoista väleistä vaikutti aikoinaan minunkin suhtautumiseni omaan anoppiin avioliiton alkuvuosina. Aika auttoi ymmärtämään anopin hyväksymisen ja hänen sairastuttuaan osasin antaa hellyyttä hänelle. Ikävöin häntä kuolemansa jälkeen ja vasta silloin osasin arvostaa kaikkea, mitä hän jätti jälkeensä.
Jaa, minulla ei yleinen anoppi-miniä -käsitys vaikuttanut anoppisuhteeseen millään lailla. Anoppi itse omalla käytöksellään aiheutti välien rikkoutumisen ja minä tietenkin nuorena likkana lankesin hänen asettamiin ansoihinsa ja syntyi muhevat sanaharkat.
Itse pidän itseni, lasteni ja miheni puolia viimeiseen saakka vaikka anoppi yrittäisi mitä vain kiusaa tehdä. Jos joku on sitä mieltä, että minun tulisi antaa anopille periksi tai edes vähän tulla vastaan niin on varmasti asioita ja periaatteita missä näin en voi tehdä. Anoppi on luonnehäiriöinen ja väkivaltainen juoppo ja sadisti joten ei tulisi mieleenkään antaa lapsiani henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn kohteeksi.
Minusta väleihin voi ja kuuluukin sekaantua. Itse olisin kovasti toivonut mieheltäni edes jonkinmoista tukea minulle ja lapsille, kun hänen äitinsä alkoi minua ja lapsia kiusaamaan ja haukkumaan. Kaikista pahinta on minun mielestäni, että katsoo vaan hiljaa vierestä, kun omaa lasta pahoinpidellään ja kiusataan.
Kaikki sympatiat sinulle!
Siks tää onkin niin hauska palsta lukea, kun täällä on samanlaisia ämmiä kirjottelemassa näppikset kuumana, saa nauraa akoille ihan maha kippurassa ja vedet silmissä. Olen nainen, ja tunnustan että tietyissä asioissa monetkaan naiset eivät koskaan kasva aikuiseksi, mutta aika rohkea olet jos uskallat ton mennä sanomaan päin naamaa ;) (toivon vaan että vakuutukset on kunnossa)
Aika moni nainen haluaa olla korokkeelle asetettu prinsessa, jota oma mies palvoo, anoppia ei saa näkyä, ja anopit taas haluaa koulutella miniää. Mutta missään nimessä mies ei saa olla yhteydessä äiteensä ellei lupa ole rinsessalta herunut. Anoppi taas ei tajua että kun on miniän saanut, hän muuttuu oman lapsensa elämässä vieraaksi ihmiseksi.
Olen muutenkin aina ihmetellyt monien naisten tapaa käännellä ja väännellä asioita. Eli kuullaan mitä halutaan kuulla, ja tai väännetään asia itselleen sopivaksi. Sitten on tää omien johtopäätösten tekeminen jostain mitättömistä asioista. Esimerkiksi tällä palstalla joululahjoista täällä on ollut keskustelua! Niissäkin on jotain epäilyttävää, ja niissäkin on viesti takana. Lahjatkin on ihan selkeetä vittuilua.
Monien tän palstan ämmien pitäs saada hallusinaatioihinsa ja vainoharhaisuuteensa jonkinlainen lääkitys. Se voi olla aika yllätys kun todellisuudessa se elämä ei pyörikkään vain näitten prinsessojen ympärillä.
Asiat nyt vaan usein on niin että pojat jää riippuvaiseksi omasta äidistä, ja sitten kun mennään naimisiin niin äitipä se siinä huseeraa avioparin ilona.
Ei muuta kun anopit huut helkkariin ja aviopari omaa elämää rakentamaan.
ole minun miniäni. Olen onnellinen anoppi, kun minutkin hyväksytään perheyhteisöön. Saan hoitaa lapsia ja jopa tehdä kotihommia lasteni kodeissa - ihan luvan kanssa. Henkinen kasvaminen kuuluu ihmiselämään. Sopuisaa v.2009,kaikille miniöille ja anopeille!
"Mutta missään nimessä mies ei saa olla yhteydessä äiteensä ellei lupa ole rinsessalta herunut."
Heh heh..Anoppini tunki itsensä useana kertana viikossa meille kutsumatta ja ilmoittamatta ja alkoi laittaa paikkoja mieleiseensä järjestykseen. Aina haukkui meidät ja marmatti kaikesta samalla kun huseerasi. Anoppi ei ymmärtänyt normaalia puhetta, että sopii ilmoittaa tulosta ja mielellään vaikka itse kutsumme, kun meille sopii. Kun en kerran laskenut sisälle, kun taas yllättäen seisoi oven takana niin sitten tajusi soittaa ennen tuloaan. No häntähän ei kiinnostanut sopiiko meille hänen vierailunsa vaan alkoi raivoamaan puhelimessa jos ei meille sopinutkaan. Muutenkin anopin yhteydenpidot päättyivät aina kauheaan riitaan ja enemmän oli sääntö kuin poikkeus, että löi joka puhelun aikana luurin oman poikansa korvaan.
En ole missään vaiheessa kieltänyt mieheltäni (miten se käytännössä onnistuisikaan!) yhteydenpitoa äitiinsä, mutta anopin käytös itsessään on katkaissut yhteydenpidon lähes kokonaan.
"Olen muutenkin aina ihmetellyt monien naisten tapaa käännellä ja väännellä asioita. Eli kuullaan mitä halutaan kuulla, ja tai väännetään asia itselleen sopivaksi."
Niin mitenhän tämänkin asian voisi muuksi käännellä: anopin sanoin: "Minä tuon teille ruokaa, kun ette osaa itse mitään laittaa." No anoppi varmaan tarkoittaa tällä pelkkää hyvää ja haluaa vain auttaa..Ihan selkeää vittuiluakin on olemassa.
Ihan samaa olen monesti miettinyt. Vaikka totta puhuen useimmiten tätä palstaa ei viitsi lukea, koska keskustelu on niin yksisilmäistä. Niin muuten, minäkin olen nainen, ja ainoastaan miniä, en kenenkään anoppi. Silti olen sitä mieltä, että monesti olisi enemmän peiliinkatsomista miniöillä kuin anopeilla.
Vika on siinä, että jos joku sanoo jotain anoppi-myönteistä tai edes anoppi-neutraalia, niin miniälauma kaivautuu koloistaan kertomaan, kuinka juuri se oma anoppi on aivan kammottava luonnehäiriöinen terroristi, useimmiten juoppo ja kenties vielä omaa maailmankatsomustaan tuputtava, lapsenlapsiaan kaltoin kohteleva... Ja koska oma anoppi on sellainen, niin useimmat anopit ovat sellaisia. Mies, joka ei halua tehdä totaalista pesäeroa vanhempiinsa, on saamaton nyhverö peräkammarinpoika. Kunpa nämä tänne kirjoittavat miniät muistaisivat sen, kun heidän poikakultiaan tulevat miniät aikanaan erottavat äideistään.
Niin ja ap:lle. Jatka samaa rataa. Älä ota kantaa elämäsi naisten tappeluihin. Jos he eivät halua oppia katsomaan peiliin, ei sitä yleensä mitenkään pakottamalla saa aikaan. Lue Tekniikan maailmaasi ja ynähtele ymmärtävästi, kun "kuuntelet" kumpaakin osapuolta, eihän sinun pakko ole oikeasti kuunnella! Jokainen on vastuussa ensisijaisesti itsestään. Niin myös äitisi miniä ja vaimosi anoppi.
typerää kommenttia..
Niin kukaan ei ainakaan täällä meillä "naura" tälle asialle, päinvastoin on itku tullut monasti juuri anopin takia-myös omalle pojalleen jolla on kliininmen masennus.
Jos sinusta siinä on jotakin hauskaa,että anoppi paukuttaa tästä päätään nminulle- niin naura! Toisten suruille ja huolille nauraminen kertoo empatian puutteesta..
Enemmän sitä näkee tyttäret omien äitensä kanssa ostelemassa parin yhteiseen kotiin sisustusta yms. Vaihtavan tiuhaan kuulumisia, samoin tämä äitee huseeraa siellä avioparin keittiössä tyttärensä kanssa kuin kotonaan. Sovitaan usein lounaista ja tapaamisia keskenään.
Mutta tietenkään mies ei voi pitää yhteyttä omiin vanhempiinsa samalla tavalla, silloinhan miehellä on napanuora omaan äitiinsä. Nähty on omassa ystäväpiirissä tämä ilmiö niiiiin vahvasti. Ja kyllä olen asialle nauranutkin. Moni akka kun ei asiaa edes itse huomaa. Herran jestas, jos anoppi sanoo jotain, niin on maailmankijat sekaisin, mutta sitten oma äitee saa laukoa mielipiteitään verhoista, keittönpöydästä ja jopa lapsenkasvatuksesta, ja siinä tyttäret kuuntelevat, vaikka eivät olisikaan samaa mieltä niin eivät kuitenkaan loukkaannu.
Että kyllä ne tyttäretkin vois sen napanuoransa katkaista. Turha jauhaa paskaa siitä että "vaan miehet eivät osaa katkaista napanuoraa".
Ihan vaan olen.... naimisissa, lapseton, 33 -vuotias MINIÄ eli en mikään anoppi. Ja jos vielä kierrän puukkoa haavassa. Oma mies on todella lämpimissä ja läheisissä väleissä omaan perheenseensä, soittelevat monta kertaa viikossa. Mutta eipä se ole minulta pois. Enkä vois edes kuvitella että vaatisin miestä "luopumaan" hänelle tärkeistä ihmisistä, vaikka en ole itse heidän kanssaan juurikaan tekemisissä.
Samanlainen "ämmä" sanavalinnoista ja tyylistä päätellen. Mistä tuo pahansuopaisuus ihmisiin tulee? Ovat varmaan tulleet itse huonosti kohdelluiksi. Mene ja tiedä, mutta minusta ei ole mitään hauskaa, jos ei kykene yhtään asettumaan muiden asemaan. Siihen eivät kykene nämä ilkeät anopitkaan.
En ole pahansuopa, enkä "ämmä". Minusta tuo ämmittely on pahansuopaa.. En koskaan kutsuisi anoppia "ämmäksi".. Mitä tulee samanlaisuuteen, sitä täällä on kenenkään hankala todeta.
Ihmisiä tässä vaan ollaan, ei enempää eikä vähempää..
ja sen kuuluu olla vaimon puolella. Ei äitinsä.
Jos aviomies pitää äitiään ykkössijalla, äitinsä puolta, niin liitolla ei ole mahdollisuuksia.
Kasva aikuiseksi, ja ole vaimosi mies.
Olipas nasevasti kirjoitettu. Toivottavasti mies alkaa kasvaa suoraan, pois äitin helmoista
No etkait sä nyt poikariepu äitiäsi ala kuuntelemaan. Vaimo on vaimo ja äiti pysyköön poissa avioparin asioista.
Koita katkaista napanuora äitiin vaikka niin ettet kuuntele hänen juttujaan vaimostasi.
Jos olet aviomies et ole enää äitinpoika.
Eihän tuo kommenttisi liittynyt aiheeseen millään tavalla.
Opettele lukemaan aloitukset ensin, ennenkuin kirjoitat.
Siis miten luet, kun vastasin juuri siihen mihin pitikin.
Jos et ymmärrä niin ei kannata sitä kaikille toitottaa.
Todella noin sokea....
Toitotat vain omaa ajatustasi, joka ei littynyt alkuperäisen tekstiin millään tavalla.
Oletko sivunvalvoja vai mistä moinen pystyynhyppääminen.
Ja millaista vastausta olisit odottanut, kun ihan opettamaan rupeat. Mitä itse vastasit?
Sen minkä kirjoitin niin sen kirjoitin, mitä ihmettä se niin riipoo.
Jos et asiallista sanottavaa keksi, anna olla....
Tuo minusta kyllä valaisi aika paljon itse ongelmaa: joku lohkaisi oikein raivoisasti, että pojan on oltava vaimonsa PUOLTA!
Puolta ja puolta. Eiköhän tärkeintä olisi ensinnäkin kaivautua niihin syihin, miksi yleensä ollaan puolia rakentelemassa?
Miksi kenenkään muuten tarvitsee olla mitään PUOLTA mistään? Onko todella olemassa joku barrikaadi, jonka puolella ollaan, joko toisella tai toisella puolella. Missään nimessä ei siis voida kuvitella, että ei rakennettaisi barrikaadeja, tai ei yksinkertaisesti suostuttaisi sellaiseen? Vai kuinka?
Enhän minä. Kyllähän minä, mutta kun tuo toinen. Mutta ja mutta.
Ja se ainainen NAPANUORA! Kun sitä ei kuulemma ole katkaistu.
Paskapuhetta, sanon minä. KAIKILLA on napanuoria, milloin mihinkin suuntaan. Katsokaa vain itseänne peiliin. Ei nämä miniätkään ole täysin vapaita napanuoristaan. Ne risteilevät milloin sisaruksiin, milloin vanhempiin, milloin ystäviin, milloin työtovereihin, milloin mihinkin. Vain miehellä ei saisi olla yhteyksiä mihinkään, varsinkaan oman lapsuusperheen jäseniin.
Yleisimmin syy on miniän omassa mustasukkaisuudessa. Nimenomaan naisilla on tämä tarve, katkaista miehen suhde kaikkiin muihin ihmisiin ja varsinkin niihin, jotka hänellä ennen tämän naisen ilmestymistä on ollut. Lapsuuden perhe on siinä se kaikkein pahin ongelma. Kun miehellä nyt kerta kaikkiaan on ollut äiti, isä ja sisarukset.
Äiti on pahin. Tämä kun on peräti synnyttänyt miehen, imettänyt tätä ja pessyt, pukenut ja sukinut, pitänyt sylissä ja hoivannut ja hoitanut. Pojalle on saattanut siis jäädä tunne, että äiti on läheinen ja hyvä ihminen, jopa hyvinkin tärkeä. Ja mikä miniän mielestä pahinta: NAISPUOLINEN.
Siis uhka. Mies on saatava käsittämään, että hänen äitinsä on nyt vaimon rinnalla pelkkä nolla ja unohduksiin vaivutettava ihminen. Anopin läsnäolo on epämiellyttävää ja ärsyttävää ja siksi kaikki, mitä tämä ihminen sanoo, on tulkittava paskaksi. Jos anoppi kysyy, mitä kuuuluu, se on tunkeutumista toisten asioihin, koska mitä ne hänelle kuuluvat!
Ja kun miniä on tätä mieltä, on miehenkin oltava tätä mieltä. Miehen on oltava vaimonsa PUOLELLA. Jos hän haluaa tästä huolimatta tavata äitiään ja pitää tätä normaalina ihmisenä, hän on sitten äitinsä puolella ja vaimoaan vastaan. Jotenkin. Jollakin tavalla. Joka tapauksessa. Puolesta tai vastaan.
En ihmettele, että joissakin perheissä roihuaa helvetin tuli, joka kärventää miehen mieltä ja elämäniloa.