Minkälaiset välit yleisesti ihmisillä on appeen ja anoppiin? Huonot, ei olla tekemisissä vai soitellaanko ja ollaan ystävyksiä? -Vai onko tällä palstalla liikujat niitä joilla on tässä suhteessa just ongelmia?
Minulla tilanne on hyvä, ollaan appivanhempien kanssa tosi hyvissä väleissä; ei pienintäkään ongelmaa; soitellaan suunnilleen kerran viikossa ja kerrataan kuulumiset ja puhutaan avoimesti kaikki asiat. En vois kuvitella olevani tilanteessa jossa näin ei olis...mitäköhän siitäkin tulis....kaikenlaista tältäkin palstalta oon saanu lukea! Tsemppiä kaikille alkavaan vuoteen!
Minulla tilanne on hyvä, ollaan appivanhempien kanssa tosi hyvissä väleissä; ei pienintäkään ongelmaa; soitellaan suunnilleen kerran viikossa ja kerrataan kuulumiset ja puhutaan avoimesti kaikki asiat. En vois kuvitella olevani tilanteessa jossa näin ei olis...mitäköhän siitäkin tulis....kaikenlaista tältäkin palstalta oon saanu lukea! Tsemppiä kaikille alkavaan vuoteen!
Vastaukset 12
Vanhimmat
soitellaan ja nähdään anopin( taino ollaan jätkän kanssa vasta avopari..) kanssa lähes päivittäin. jos soitan vaikka anopille ni sieltä vastaa iloinen ääni että kerro lapseni :D vähän ehkä turhan tuttavallista?
Välit on erittäin huonot appivanhempiin.
Meilläkin alussa anoppi soitti päivittäin ja jopa monta kertaa ja uteli kuulumiset ja tekemiset. Kun oli udellut kaikki tiedot alkoi armoton saarna, arvostelu ja haukkuminen. lopuksi alkoi jankkaamaan ainakin kymmeneen kertaan miten asiat kuuluu tehdä eikä suostunut ottamaan vastaan mitään toisia näkemyksiä asioista. Pahinta oli, kun hän oli pankissa töissä ja pääsi sitä kautta katsomaan meidän yhteistä (miehen ja minun) tiliä ja sitten miehen piti selittää mihin menoihin mikäkin raha oli nostettu ja miksi mihinkin oli rahaa laitettu. Vaihdettiin lopulta pankkia, kun alkoi olla jo törkeää tuollainen.
Itse aluksi jotenkin kestin anopin touhua, mutta kun ensimmäinen lapsi syntyi ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun laittaa anoppi aisoihin ja välit jäähylle anopin riehumisen takia.
soittelee kanssa mulle ja ollaan tosi hyvissä väleissä
Lopullisesti olisit anopista päässyt eroon viemällä asian oikeuteen. Hänellä ei todellakaan ollut mitään oikeutta missään puitteissa tutkia teidän tilitietoja. Se on lain mukaan rikos. Pankin toimihenkilö ei saa hoitaa läheistensä pankkiasioita. Tulipa vaan mieleen.
Kaikenlaisia hulluja sitä onkin.. anteeksi nyt vaan, mutta noin hävytöntä kyttäämistä ei kyllä kukaan kestä!
Anopin kanssa tullaan hyvin toimeen. Anoppi ei tunge meidän reviirille väkisin, mutta on kuitenkin yhteyksissä säännöllisesti. Joskus tuppaa ostelemaan esim. sisustustavaroita hyvää hyvyyttään, mutta ei kyllä loukkaannu, jos huomaa, ettemme siitä pidä. Meillä on molemmilla omat, välillä hyvinkin vahvat mielipiteemme, mutta ei se tarkoita, että pitää toisen varpaille astua.
Appea en ole koskaan tavannutkaan..
Täällä tuuletetaan tunteita.
Etupäässä miniät, ja joku uskalias anoppi silloin tällöin, mutta hänet kyllä isketään maan rakoon monen miniän voimalla.
Tavallinen perhe ei mieti joka hetki sukulaisuussuhteita.
Arvojärjestys ei normaaliperheissä ole siinä, onko joku anoppi, miniä vai käly.
Huomattava vielä, että miehet eivät ole juuri missään roolissa näissä keskusteluissa. Ei edes se poika ja aviomies, joka on naiset yhteen saattanut.
Häntä kohdellaan kuin lemmikkieläintä ja analysoidaan anopin asenteiden kautta.
Lapset aivan samoin. Heillä ei ole omaa tahtoa eikä tunteita, vaan heidät viedään hoitoon kun on tarve, ja anopin taidot kyseenalaistetaan useimmissa tapauksissa. Lapsen mieltä ei kysytä eikä sille panna painoa.
Minun mielestäni juuri "normaaleissa" perheissä puhutaan tunteista. Mikä edes on normaali perhekäsite? Jokaisella on varmasti ihan erilainen käsitys normaalista.
Joissakin suvuissa on normaalia käyttäytyä hillitysti ja "sivistyneesti" ja lakaista kaikki ongelmat maton alle ja pitää kulissit viimeiseen asti pystyssä. Joistakin on täysin normaalia räyhätä kännipäissään kaiket päivät suvulle milloin mistäkin harmittavasta asiasta.
Ennen ajateltiinkin lapsista noin mitä kerroit ja vanhempi ikäluokka onkin vielä tuota mieltä. Onneksi tuoreemmalla sukupolvella on ihmisläheisempi ote elämään ja lapsia pidetään arvossa. Asenteiden muuttaminen ja uuden oppiminen ei vain tapahdu hetkessä ja vanhanaikaiset ihmiskäsitykset elävät myös nuorilla.
Monella anopilla on juuri tuo vanhanaikainen käsitys lapsen alemmasta ihmisarvosta ja he pitävät edelleen ihanteena lapsen tottelevaisuutta ja alistamista. Ainakin suurimmaksi osaksi tästä syystä kyseenalaistan oman anoppini kyvykkäänä lastenhoitajana.
On siis "normaalia", että perheessä on ongelmia? Ja ne lakastaan maton alle?
On sellaisiakin perheitä ihan oikeasti, jossa kukaan ei ole ikinä tuntenut tarveta räyhätä kännipäissään! Mitähän ne ovatkaan menettäneet, kun sillä viisiin itsensä hillitsevät? Neuroottisia varmaan.
Onko epänormaalia, että perheen keskinäiset suhteet ovat kunnossa, eikä niitä ole pakko vatkata ja "puhua tunteista"? Mitkä ihmeen kulissit? Joka perhe asuu omassa kodissaan, ja kulissit on Ikeasta ostettu, vanhemmalla väellä Askosta.
Miten niin vain vanhempi väki on lapsista tuota mieltä? Lapsen vanhemmathan ne haluavat viedä lapsensa yökylään mummolaan ja päästä nauttimaan "omasta ajasta". Lapset syyllistetään siis pelkällä olemassaolollaan siihen, että vanhemmilla ei ole toisilleen aikaa, ja isovanhemmat syyllistetään, koska on heidän vikansa, että lapset joutuvat olemaan kotona ja vanhempien välit kiristyvät, kun joutuvat olemaan lastensa kanssa ilman lepoa.
Lapset viedään joka tapauksessa mummulaan, vaikka he vanhempiensa arvelujen mukaan joutuvat ikiaikaisten sääntöjen alle ja olemaan alistettuja ja tottelevaisia. Kyvytön anoppi kuitenkin kelpaa hoitajaksi, asiaa ei lapsilta kysytä, kun on siitä tärkeästä "omasta ajasta" kysymys.
ei toi kirjoittanut tainut sitä tarkoittaa miten tekstiä tulkitsit.varmasti jotkut pitävät omia ja appivanhempia vain ilmaisina lapsenhoitajina ja pahan olon kaatopaikkoina ja varmasti on sellaisia vanhempia ja appivanhempia jotka kyttäävät ja arvostelevat lapsiaan ja varsinkin näiden puolisoita, ja kohtelevat toisia kaltoin tai epäoikeudenmukaisesti.
mulla oli oikein asiallinen anoppi ensimmäisessä avioliitossa, lapsemme ei mennyt hänen luokseen hoitoon vaan yökylään silloin kun molemmille sopi.nykyinen anoppi ei ole anoppi ensinkään vaikka itse itseään sellaisena pitää ( ei ole oikeasti mieheni äiti vaan mummo!) ja on niin epävakaa sekopää etten missään olosuhteissa antaisi lastani hänen vastuulleen.Mies käy lapsen kanssa siellä kylässä mutta valvoo tilannetta koko ajan.itse en ole enää ko henkilön kanssa missään tekemisissä koska lapsemme ristiäisissä haukkui sukuni, kummit, kotini ja lemmikkini. miksi olla tekemisissä ihmisen kanssa joka saa aikaan vain pahan ja ahdistavan olon?olipa hän sululainen tai ei.
yhteydessä ollaan viikottain, soitellaan ja käydään molemmin puolin.
No problems ..!!
Yleensä kai anoppi-vävy-suhde toimii paremmin kuin anoppi-miniä-suhde. Kaksi naiste kun "kilpailee" yhden miehen suosiosta, vaikka usein alitajuisesti, ei siitä hyvä seuraa. Minun äitini suorastaan jumaloi miestäni ja osoittaa sen myös. Anoppini taas -no, ei ole kehunut minua kertaakaan missään asiassa. Jos jotain negatiivista sanottavaa on, sen kyllä sanoo miettimättä. Pysyis pois mun elämästä se despootti.
KAIKKI asiat puhut anopille. heh, olisi hauska nähdän ilmeet kun sänkyjutut ja muut tulee kehiin.