Osaisiko kukaan viisaampi neuvoa minua?
Mieheni juo ja usein, kaikki viikonloput ja kaikki vapaat hän juo. Pelkään häntä kun hän juo. Hän ei ole koskaan tehnyt minulle fyysistä väkivaltaa mutta henkisesti kyllä todella paljon. Selvinpäin hän on mitä ihanin ja herkin ihminen. Mitä mun täytyisi tehdä, jätänkö hänet?? Rakastan häntä mutta en tiedä jaksanko enää kauan tälläistä menoa, tätä kestänyt nyt jo kolme vuotta. Hän usein humalassa heittää minut pihalle ja seuraavana päivänä ei muista mitään ja pyytelee takasin ja minä (tyhmä ilmeisesti) aina annan anteeksi ja palaan hänen luokseen mutta koska rakastan häntä niin en osaa pysyä poissa. Auttakaa mua!!
Mieheni juo ja usein, kaikki viikonloput ja kaikki vapaat hän juo. Pelkään häntä kun hän juo. Hän ei ole koskaan tehnyt minulle fyysistä väkivaltaa mutta henkisesti kyllä todella paljon. Selvinpäin hän on mitä ihanin ja herkin ihminen. Mitä mun täytyisi tehdä, jätänkö hänet?? Rakastan häntä mutta en tiedä jaksanko enää kauan tälläistä menoa, tätä kestänyt nyt jo kolme vuotta. Hän usein humalassa heittää minut pihalle ja seuraavana päivänä ei muista mitään ja pyytelee takasin ja minä (tyhmä ilmeisesti) aina annan anteeksi ja palaan hänen luokseen mutta koska rakastan häntä niin en osaa pysyä poissa. Auttakaa mua!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sinun pitäisi rakastaa itseäsi. Voit rakastaa miestä vaikka ette olisi yhdessä. Ainoa keino yrittää herättää mies on jättää hänet. Hän ehkä tajuaa hakeutua sitten hoitoon mikäli sinä merkitset hänelle jotakin.
Jos hän saa kaiken (juoda ja pompottaa sinua) mitään ei tapahdu ja rakastasmasi mies juo itsensä hengiltä ja ehkä myös sinutkin.
Tällä hetkelä hän rakastaa juomista enemmän kuin sinua ja sen kanssa sinä et pysty kilpailemaan.
Jäät aina kakkoseksi.
Jätä ehdottomasti tuo mies.
hän ei mene ikinä koska eihän hänellä mielestään ole mitään ongelmaa juomisen kanssa. Erossa ollaan oltu mutta sitä enemmän hän on juonut kun on jäänyt yksin. Rakastan häntä todella ja kun on selvinpäin niin on niin ihana ihminen. Ehkä en sitten vain arvosta itseäni tarpeeksi jatkaakseni elämää eteenpäin ilman häntä.
miehesi on jo käytännössä alkoholisti, vaikka hän ei sitä vielä itselleen tunnusta, lähimmäisistä puhumattakaan. Hän on koukussa alkoholiin aivan samoin kuin vahvemman huumeriippuvuuden omaava, vahvaan huumeeseen. Sinun pitää piakkoin päättää mitä teet elämälläsi ja kannattaako sitä pilata alkoholistin takia, sillä jatkamalla elämääsi hänen kanssaan, jatkuu hänen akoholin käyttönsä edelleen enenevässä määrin. Alkoholisti on mestari keksimään sytiä juomiseensa, vaikka se kuitenkin pohjommiltaan johtuu vain hänestä itsestään.
Kuukausi sitten tein irtioton eli vuokrasin kämpän, kun tuntui etten saanut nukuttua eikä työtkään sujuneet, kun mietti että missä kunnossa mies on kun menen kotiin. Olen pikkuhiljaa sisustanut kotia, nukkunut, ulkoillut, tapaillut ystäviänä, jolta olen saanut tukea ratkaisuuni. Alussa yksinolo tuntui suorastaan mahtavalta mutta Joulun aika oli aika rankkaa, kun oli tottunu väsäämään kaikkea joulujuttuja. Odotan että arki tuo taas normaaleja rutiineja elämään!
Tässä Positiivareiden ajatusten aamiaisesta muutama osuva ajatus:
Tartu rohkeasti omaan elämääsi, tai muuten siihen tarttuu joku toinen ja vie sitä miten lystää.
-Juhani Töytäri
Loppujen lopuksi me päätämme muistetaanko meidät siitä mitä meille tapahtui vai siitä mitä me teimme asialle.
-Randy K. Milholland
Tee itsellesi elämänohje: älä koskaan kadu
äläkä koskaan katso taaksepäin. Katuminen on
turhaa energian tuhlaamista. Et voi rakentaa
mitään sen päälle, voit vain upota siihen.
-Katherine Mansfield
olemme yleisesti ottaen tuollaisissa tapauksissa hävyttömän fiksuja.
Sinussa ei liene vikaa, miehessäsi tai työssä, normaalissa arjessa ei huomauttamista. Mutta se arki! Kuka vähäänkään fiksumpi sitä jaksaa ? Ajatuksia, älyä, tajua. Mutta kaikki peittyy harmaaseen massaan ja purkautuu... ? Juomalla. Ei se jättäminen mitään auta. Kunnon varoitus ehkä kyllä mutta tosissaan. Ja merkit siihen kanssa.
Tunnen tyypin!
Olen asunut suunnilleen samalla tavalla käyttäytyvän miehen kanssa nyt jo yli 20 vuotta. En ole ottanut eroa, koska rakastan miestäni. Annan aina pienen ajan kuluttua kaikki hänen tyhmät tekonsa anteeksi. Välillä ihmetten miksi, mutta päädyn aina samaan vastaukseen. Hän on maailman ihanin aviomies ja ihana isä lapsillemme! Kysyt mitä sinun pitää tehdä? Minä ainakin olen puhunut asiasta mieheni kanssa lukuisia kertoja. Olen myös kertonut lastemme tuntemuksia ja kommentteja, kun iskä on ollut "tuhannen juupassa". Aluksi hän aina suuttui aiheesta ja keskustelu oli hyvin lyhyt. Nykyään hän jo kuuntelee, koska maltan mieleni enkä arvostele häntä vaan yritän kertoa asioita rakentavasti ja kannustavasti. Se on tuottanut tuloksia. Hän ei enää osta niin paljon alkoholia kuin aikaisemmin ja hän juo sitä hillitymmin. Ei enää sitä pe-su-putkea, pahimpina aikoina arki-iltoinakin vaan saunailtana pari tölkkiä olutta ja ehkä lasi viiniä. Eli asiat ainakin meillä ovat menneet parempaan suuntaan, kun siitä on vaan jaksanut puhua. Ja sinä päivänä, kun hän itse myönsi kännäilyn olevan vain pelkkä tyhmä tapa, päästiin iso askel parempaan suuntaan!
Mutta silti..käsi sydämellä myönnän, että joka kerta, kun hän avaa tölkin tai viinipullon, pelkään sisimmässäni juomisen menevän överiksi..ikuinen trauma minulle..??!
Minunkin mieheni juo aika usein, en tiedä pitäisikö olla huolissaan. Hänelle ei tule mitään ryyppyputkia, mutta 3pv on raja minkä hän pystyy pitämään. Joka 3. tai 4. päivä on pakko saada juoda ja jos kiellän alkaa hän haukkua minut lyttyyn. Juo usein myös salaa, piilottelee pulloja mitä omituisempiin paikkoihin, siivotessa ja penkoessa niitä löytyy aina välillä. Todellisuudessa en tiedä edes kuinka paljon hän oikeasti juo. Eikö se silloin ole jo iso ongelma? Ja kun juo, ei pysty yleensä jättämään pariin lasilliseen vaan sitä juodaan sitten niin paljon että lopulta nuokkuu. Selittää sen sitten vaan väsymykseksi. Vaikka normaalisti valvoo vaikka kuinka. Hän käyttää myös masennuslääkkeitä, mikä ei ole hyvä yhdistelmä.
Olen monia kertoja sanonut hänelle etten halua asua alkoholistin kanssa. Muutaman kerran hän onkin uhannut etsiä itselleen ja lapsilleen asunnon. (Asuvat minun luonani joten en voi itse lähteä.) Pelkään ettei hän pärjäisi lastensa kanssa. Minua raivostuttaa ja itkettää miehen juominen, lapsetkin sen tietävät. Ja selvinpäin mies on fiksu ja työteliäs ja rauhallinen. Mutta en siedä että saa raivokohtauksen jos piilotan juomia tai valitan hänen juomisestaan. Miksei iso ihminen itse ymmärrä tai myönnä ongelmaansa. Tarttuisi ongelmaan ajoissa ennenkuin se on todellinen ongelma koko perheelle! MIksei miehet ymmärrä lopettaa vaikka tietävät tuottavansa vain pahaa mieltä perheelleen ja varsinkin vaimolleen. Miksi on niin vaikeata myöntää olevansa alkoholiriippuvainen vaikka tietää ettei kukaan niitä tyrhanpäiväisiä selityksiä ja syitä usko. Kukaan toinen ihminen ei ole syypää kenenkää juomiseen ikinä. Syy on vain ja ainoastaan itse juojassa.
Niin moni alkoholisti on menettänyt kotinsa ja perheensä vain oman itsekkyytensä takia. Itsekkyyttähän se on kun ei haluta myöntää ongelmaa eikä suostuta menemään hoitoon. Eihän kukaan voi toista pakottaa mihinkään.
Ja mitä itsekkyyttä onkaan pilata toisen ihmisen elämä oman itsekkään juomisen takia! Toinenhan siitä kärsii kun joutuu sellaisen kanssa elämään! Jos vähääkään rakastaa puolisoaan olisi syytä mennä hoitoon välittömästi!
Tilanne on paha. Tunnen pari kaveria, joiden vaimot ovat holisteja. Joka päivä menee töiden jälkeen viinipullo. Ja kun siihen yrittää mennä väliin, niin tulee se tavanomainen huomaitus: "saanko nyt edes illan nauttia, kun töissä on ollut niin raskasta!".
Etkä ota sitä takaisin vaikka toisi rekkalastillisen ruusuja.
Älä pilaa elämääsi ainakaan väkivaltaisen tai aggressiivisen juopon kanssa, ota sellainen jossa on joku muu vika. Täydellistä kun ei ole olemassakaan.
kaikille asiallisista vastauksista.
Täytyy ilmeisesti ottaa itseään vaan niskasta kiinni, pakattava laukut ja sanottava että se on moro.