Eli pieni kyselyn poikanen:
Kertoisitko puolisollesi jos olisit pettänyt?(tai oletko kertonut??)
Missä menee mielestäsi hyvän käytöksen/flirtin ja pettämisen raja, mitä et enää puolisoltasi hyväksyisi?
Entä syyt miksi et tai miksi kertoisit?
Kertoisitko puolisollesi jos olisit pettänyt?(tai oletko kertonut??)
Missä menee mielestäsi hyvän käytöksen/flirtin ja pettämisen raja, mitä et enää puolisoltasi hyväksyisi?
Entä syyt miksi et tai miksi kertoisit?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Periaatteessa raja kulkee siinä, että mitä ei voi tehdä toisen nähden, on pettämistä. Siis tarkoitan, että jos pitää salaa tehdä jotain toisen ihmisen kanssa, se on pettämistä. (esim tekstailu, puhelut, tapaaminen jne)
Kertoisin, koska se on luottamusta.
En ole pettänyt puolisoani enkä aio pettää. en ole sellainen henkilö, että haluaisin tuottaa surua ja murhetta rakkaalleni.
kaikki mitä puolisoni ei voisi jonkun muun kanssa tehdä minun katsellessa tai niin että tietää että voin nähdä. jos pitää tehdä salaa jotain, todennäkösesti omatuntokin soimaa jo...
Jos olisin niin tyhmä, että pettäisin, en ehdoin tahdoin kertoisi, koska en haluaisi tuottaa tuskaa.
Jos mieheni kuitenkin osaisi epäillä ja kysyisi, en valehtelisi.
...ja siitä alkoi uusi alkumme. Kävimme parisuhteemme pohjamutia myöten läpi. Siitä on nyt aikaa kolmisen vuotta. Eikä minulla ole sen jälkeen ollut tarvetta "hakea elämääni parempaa". Tajusin tämän perheen merkityksen. Ja mies myös.
Sain tänään kuulla että miehelläni on suhde. En voi edes kuvailla miten loukkaantunut ja hätääntynyt on olotila. Illalla hänet näen, hän viettää öitä poissa kotoa työn takia.. Olen muutaman kerran pitkin vuotta yrittänyt saada miestäni terapiaan mutta aiemmin hän on sanonut että eiköhän selvitä tästä itse, mutta nyt Joulun jälkeen hän suostuikin tähän terapia-ajatukseen...nyt vain mietin että miten uskoa ja luottaa siihen että saamme asiat selvitettyä..hän kertoo että ei pysty muokkaamaan tunteitaan sanoiksi..tuntuu että hän ei halua yrittää kuitenkaan. Taistelufiilis puuttuu, tuntuu kurjalta..pienet ihanat lapset..mitkä seikat omalla kohdallasi avasivat silmät yrittämään?
mieheni on pettänyt..toistamiseen..kännipäissään..en tiedä miten tästä eteenpäin...
että mieheni oli pettänyt minua. Asiassa on ollut aikamoista sulattelua, ja nyt se perkeleen viikonlopun pano on ilmottanut että sillä on sukupuolitauti. En tiedä mitä pitäisi ajatella, ensi viikolla testeihin ja sitten kuulemaan miten on.
Kertoisin jos pettäisin, ja olen kertonut kun petin. Ja aivan vain omantunnon takia, se varmasti olisi jäänyt vaivaamaan, ja varmasti joskus tulisi julki, jotakin kautta. Mitä nopeammin kertoo sitä helpompaa se on, itse kerroin heti samana iltana, vaikkakin pelotti, mutta tunsin tehneeni oikein. Mieheni ei varmasti kertoisi, niin kuin ei kertonutkaan, mutta tuli lopulta ilmi, toivottavasti vain se yksi kerta riitti hänelle.
Mielestäni, jos joku tulee miestäni pokaamaan baarissa, en voi sietää sitten millään, ja laitan senkin mieheni syyksi, jota tietysti ei saisi tehdä. Mutta pitääkö paikkansa : pettää kerran, pettää aina?