Moi.
Ne kenellä näkemystä on... Jakakaa neuvoja:
Olen pitkään tapaillut minua nuorempaa naista.
Olen sanonut pariinkin otteeseen että en ole rakastunut ja että voidakseni viedä suhdetta eteenpäin (yhteenmuutto jne jne) tulee minun ehdottomasti olla rakastunut.
Naisessa on aivan mahtavia piirteitä paljon! Todella hienoja ja sellaisia mistä pidän ja mitä arvostan. Samaan aikaan löytyy (kuten kaikista) niitä huonojakin puolia. En esim välitä ko ihmisen perheestä juurikaan...
Nyt olen päässyt pisteeseen, jossa pitää alkaa tehdä valintaa: Jatkaa yhdessä ei-rakastuneena ja katsoa mitä tapahtuu tai sitten lopettaa homma ja menettää ne kaikki hyvät asiat joita meillä on.. Ko nainen kertoo olevansa rakastunut minuun..
En haluaisi satuttaa ketään... TUnnen olevani puun ja kuoren välissä... Pelkään niiden asioiden menttämistä mitä arvostan. Pelkään että kun tapaan toisen, niin nämä hienot asiat eivät sitten olekkaan niin hienosti....
Voiko tämä koko homma olla niin simppeli ja mustavalkoinen, että jos en ole rakastunut tähän mennessä, niin sitä ei tule tapahtumaan? Näinollen hyppy tuntemattomaan on ainoa vaihtoehto..? Vai pitäisikö VIELÄKIN odottaa ja katsoa mitä tapahtuu..?
Kunpa tietäisin mitä tehdä.... Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa...? Miten kävi?
Ja jos millään viitsitte jättää ne turhat vastaukset millä kukaan ei tee yhtään mitään, pois täältä...
KIITOOOOS!
-Miekkonen
Ne kenellä näkemystä on... Jakakaa neuvoja:
Olen pitkään tapaillut minua nuorempaa naista.
Olen sanonut pariinkin otteeseen että en ole rakastunut ja että voidakseni viedä suhdetta eteenpäin (yhteenmuutto jne jne) tulee minun ehdottomasti olla rakastunut.
Naisessa on aivan mahtavia piirteitä paljon! Todella hienoja ja sellaisia mistä pidän ja mitä arvostan. Samaan aikaan löytyy (kuten kaikista) niitä huonojakin puolia. En esim välitä ko ihmisen perheestä juurikaan...
Nyt olen päässyt pisteeseen, jossa pitää alkaa tehdä valintaa: Jatkaa yhdessä ei-rakastuneena ja katsoa mitä tapahtuu tai sitten lopettaa homma ja menettää ne kaikki hyvät asiat joita meillä on.. Ko nainen kertoo olevansa rakastunut minuun..
En haluaisi satuttaa ketään... TUnnen olevani puun ja kuoren välissä... Pelkään niiden asioiden menttämistä mitä arvostan. Pelkään että kun tapaan toisen, niin nämä hienot asiat eivät sitten olekkaan niin hienosti....
Voiko tämä koko homma olla niin simppeli ja mustavalkoinen, että jos en ole rakastunut tähän mennessä, niin sitä ei tule tapahtumaan? Näinollen hyppy tuntemattomaan on ainoa vaihtoehto..? Vai pitäisikö VIELÄKIN odottaa ja katsoa mitä tapahtuu..?
Kunpa tietäisin mitä tehdä.... Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa...? Miten kävi?
Ja jos millään viitsitte jättää ne turhat vastaukset millä kukaan ei tee yhtään mitään, pois täältä...
KIITOOOOS!
-Miekkonen
Vastaukset 10
Vanhimmat
että et ole rakastunut ja valmis siihen. Sinä pompottelet vaan hänen tunteitaan tällä jahkaamisella. Raakaa kuin se onkin, valintoja elämässä on tehtävä, jos ei tunnu oikealta olla siinä suhteessa. Tai entäs jos pidätte vaikka tuumaustauon, entä jos tunteesi heräävät sillä, että olette erossa jonkun aikaa, muutaman kuukauden? Mietiskele asioita omissa oloissasi ja juttele luotetun ystävän kanssa.
Tarinasi kuulostaa samalta kuin minunkin tilanteeni oli hiljattain,mies jahkaili tunteitaan siinä missä kaikkia muitakin tekemisiään.Minusta tuntui aika turhauttavalta yhdessä oleminen koska tiesin ettei hän rakasta minua mutta silti halusi olla yhdessä. Tulee tunne että siinä suhteessa olin korvike kun ei muutakaan hänellä ollut. Tulevaisuutta ei kannata rakentaa rakkaudettomaan suhteeseen,ei sellaisella suhteella ole minkäänlaista jatkuvuutta. Yhdessä olomme olikin pitemmän päälle telkkaria,sohvalla makaamista,syömistä ja seksiä. Yksinkin on mukavempaa kuin ahdistavassa suhteessa. Onnea sinun valinnoillesi.
Juuri tästä on kyse!
Illat menee sohvalla leffojen jne parissa..
Ihan kivaa joo.. mutta samaan aikaan tiedän että se ei missään nimessä riitä! Eikä saisi riittää sille toisellekkaan!
Miten teillä kävi? Kumpi laittoi poikki jne..?
Kiitos vastauksesta!
itselläni oli tunteita vielä miestäni kohtaan ja hän provosoi omalla käytöksellään minut jättämään hänet, kun ei osannut itse lähteä suhteesta tai päättää suhdetta paremman puutteessa tai tiennyt oikeasti omia tunteitaan minua kohtaan.Hän teki näin: alkoi yhä enemmän viettää kavereidensa kanssa aikaa, mennä yksin harrastuksiin, joihin olisimme yhdessä voineet mennä, ei ottanut minua mukaan sukulaistensa luokse, olla omassa kämpässään,joka hänellä oli koko seurustelumme ajan. Hän järjesteli itselleen omia menoja koko ajan piittamatta minusta ollenkaan. Samalla läheisyys, kosketus, suukottelu ja seksikin loppui.Lopulta olin siis yksin parisuhteessa ja totesin ,että nyt se on loppu, en viitsi enää noiden tavaroiden kanssa seurustella.
ja kerrot hänelle, ettet voi edetä ilman rakkautta häntä kohtaan! En epäile mitä kerroit, mutta se kuullostaa minusta siltä, että sinulla on asiat mukavasti, muttei niin tärkeitä juttuja. Sinulla on kumppani asioihin, kun sinulla ei ole muuta ohjelmaa tai seuraa.
Jos et rakasta kumppaniasi, niin hän ei voi koskaan olla sinulle se ihminen, jonka kanssa haluat elää ja jakaa oman elämäsi. LÄhteminen ja ratkaisun tekeminen ei varmasti ole helppoa, voi olla, että sattuu kauankin, mutta mielestäni se on kuitenkin ainoa oikea ratkaisu!
Et voi myöskään välttää toisen loukkaamista tai satuttamista. Mitä pidempään jatkat, sitä vaikeampaa tulee ero olemaan. Olettaisin, että kuitenkin haluat rakastua ja uskon, että niin tulee joskus käymään, kun kohtaat oikeanlaisen ihmisen. Rohkeasti vaan hyppy tuntemattomaan ja itsenäisesti eteenpäin!
olet hänen kanssaan enemmän ystävä kuin muuta. Ystävän kanssa ei kannata muuttaa yhteen,sillä siinä saattaa just käydä kuin mietit. Tapaat jonku johon todella rakastut ja silloin ehdottamasti haluat olla hänen kanssa yötä päivää! Silloin ei epäile mitään. Se tulee satuttamaan paljon enemmän kuin että olet hänelle nyt rehellinen ja kerrot että annetaan ajan kulua ja katsot muuttuuko tunteesi suuntaan tai toiseen. Ole rehellinen itsellesi ja myös hänelle.
Et ole rakastunut. Olet ehkä ihastunut ja hänestä on tullut sinulle hyvä ystävä. On parempi säilyttää ystävyys kuin yrittää epätoivoisesti korjata kariutunutta suhdetta myöhemmin. Keskultelkaa avoimesti asiasta, kerro hänelle tunteistasi suoraan (pikemmin niiden puuttumisesta) Fiksu nainen ymmärtää.
P.S. sinä seurustelet naisen kanssa, et hänen perheensä kanssa...
Tapailin itseäni vanhempaa naista. Hän oli aivan ihana, oikein huippu vaikka "vikansa" hänessäkin oli, mutta en vain rakastanut häntä. Naisella oli suuria tunteita minua kohtaan. Ensimmäisen kerran erottiin, nainen jätti. Aikaa kului ja alettiin tapailla uudestaan. Ajauduttiin tavallaan kokeilemaan uudestaan. Tämäkin loppui, melko nopeasti, naisen aloitteesta. Aikaa kului enemmän, oltiin kavereina tekemisissä. Lopulta ajauduttiin uudelleen parisuhteeseen, halusin saada selville voiko ne puuttuvat tunteet kehittyä kun sellaista sanotaan tapahtuneen. Kaikki menikin hyvin, mutta aloin voida pahoin huonon omatuntoni takia - tuntui kuin käyttäisin naista hyväkseni kun niitä tunteita ei vaan syntynyt. En valehdellut naisella tunteistani, puhuttiin kyllä asioista. Kaikki tapahtui noin puolentoista vuoden aikana. Lopulta oli pakko tehdä eropäätös. Noin vuosi on kulunut, toisinaan harmittaa kun mitään muuta ei kehittynyt niin hienon naisen kanssa, mutta toisaalta tiedän tehneeni oikein - minulla ei vain ole Suuria Tunteita häntä kohtaan. Nykyään ollaan ystäviä, ei seksin merkeissä kuitenkaan.
järkeä mennä naimisiin jos ei ole rakastunut/rakasta toista. Itse tein sen virheen, ja olen sitä katunut.
Kyllä avioliiitto on muuta kuin töllätä vierekkäin tylsänä telkkaria. Kemia, kipinä kantaa vaikeidenkin päivien yli.
paras vaihtoehto.
Muutaman suhteen läpikäyneenä ja ystävien tilanteita seuranneena olen huomannut, että rakkautta joko on heti tai ei ollenkaan.
Tietysti ne tunteet eivät vältäämättä ole aivan heti pinnassa, mutta alkavat tulla esiin sitä mukaa kun toiseen tutustuu.
Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa rakastan miesystävääni. Hänen tunteistaan en tiedä. Viikonloppuna täytynee käydä keskustelua meidän tilanteesta, sillä rakkaudettomassa suhteessa en halua jatkaa. Jokaisella on oikeus löytää se todellinen elämäkumppani rinnalleen, jonka kanssa jakaa ne elämän ilon ja surun hetket.