Olen kohta 34-vuotias eikä minulla koskaan ole ollut tyttöystävää.Kaikki johtui koulukiusaamisesta joka syrjäytti minut hyvin pitkäksi aikaa nuorista.
Haluaisin löytää ihmisen, jonka kanssa voisi aloittaa ihan vain käsistä pitelemisestä ja sen jälkeen tehdä yhdessä jotain. Ihan vaikka opiskella, mennä leffaan, mennä lenkille, mutta yhdessä.
Olen jo yli kymmenen vuotta yrittänyt saada tyttöystävää itselleni.Ja on erittäin raskasta kuin jo lähes kaikki, ainakin joista itse olisin kiinnostuneita, ovat jo varattuja.Tuntuu, ettei minulle jää ketään eikä mitään.En myöskään haluaisi henkilöä, jolla on jo lapsi enkä myöskään mitään hyvin kokenutta henkilöä.
Monesti myös oma ujouteni on pilannut tyttöystävän saamisen. Lisäksi mukaan on myös mahtunut henkilöitä, jotka ovat omaa itsetuntoaan nostaakseen ovat flirttailleet minulle ja sitten he ovat ilmoittaneet olevansakin varattuja - se on sattunut minua erittäin paljon.
Tavallaan katkera kun katson elämääni. Olenko menettänyt jotain sellaista mitä en voi koskaan enää kokea ? Haluaisin nimittäin kokea kerran nuoren ihmisen rakkauden, jossa saisi olla vain kahdestaan, tehdä jotain todella hauskaa yhdessä, välittämättä aikuisen ihmisen joka päiväisistä vastuista.Olla lapsenkaltainen ja rakastua toiseen sokeasti.Niimpä katson itseäni nuorempia naisia.
Voinko kokea vielä teinirakkauden, kaikkine huolettomuuksineen edes kerran elämässäni ? Ja sitten jatkaa vaikka parisuhteessa- tietenkin aikuisen vastuun kantaen.
Kiitos !
Haluaisin löytää ihmisen, jonka kanssa voisi aloittaa ihan vain käsistä pitelemisestä ja sen jälkeen tehdä yhdessä jotain. Ihan vaikka opiskella, mennä leffaan, mennä lenkille, mutta yhdessä.
Olen jo yli kymmenen vuotta yrittänyt saada tyttöystävää itselleni.Ja on erittäin raskasta kuin jo lähes kaikki, ainakin joista itse olisin kiinnostuneita, ovat jo varattuja.Tuntuu, ettei minulle jää ketään eikä mitään.En myöskään haluaisi henkilöä, jolla on jo lapsi enkä myöskään mitään hyvin kokenutta henkilöä.
Monesti myös oma ujouteni on pilannut tyttöystävän saamisen. Lisäksi mukaan on myös mahtunut henkilöitä, jotka ovat omaa itsetuntoaan nostaakseen ovat flirttailleet minulle ja sitten he ovat ilmoittaneet olevansakin varattuja - se on sattunut minua erittäin paljon.
Tavallaan katkera kun katson elämääni. Olenko menettänyt jotain sellaista mitä en voi koskaan enää kokea ? Haluaisin nimittäin kokea kerran nuoren ihmisen rakkauden, jossa saisi olla vain kahdestaan, tehdä jotain todella hauskaa yhdessä, välittämättä aikuisen ihmisen joka päiväisistä vastuista.Olla lapsenkaltainen ja rakastua toiseen sokeasti.Niimpä katson itseäni nuorempia naisia.
Voinko kokea vielä teinirakkauden, kaikkine huolettomuuksineen edes kerran elämässäni ? Ja sitten jatkaa vaikka parisuhteessa- tietenkin aikuisen vastuun kantaen.
Kiitos !
Vastaukset 14
Vanhimmat
Enpä tiedä voitko kokea, mutta ainahan on toivoa, niin kauan kun henki pihisee, onnea jatkoon ja toivottavasti joskus napsahtaa!
päin vaikutat?
En ole alkuperäinen kirjoittaja, mut olen susta kiinnostunut. Vaikutan etelä-savossa. Halataan kun nähdään.
itse olen kekipohjanmaalta.. mutta joo halataan kun tavataan :)
Ei turhaan pirä puukkoo käres.
minnekkään. Tiedän kyllä mitä pittää tehä jos mies käy liian hätäiseks, ei siihen puukkoa vält tarvi :) Ja ei halaamisessa mittään pahaa oo..
Must tuntuu vaa et siä pohojanmaallon enemmän maaseutua kuin kaupunkia. Mää oon syntyny länsisaumesa. Nyt asustelen itäsuomessa. Näihen seutujen naiset on sitte rintavia.
vain edelliseen, pohojalaiselle. Totta on että kyllä täälä on maaseutua enemmän. Ite oon vähän aikaa ollu etelässä ja onhan sielä porukkaa enemmän :) Mutta kun on tottunu pienestä asti touhuammaan rauhassa
Minuakin kiusattiin koulussa. Suurimmaksi osaksi se johtuikin varmaan siitä kun minulla on sellainen kuin ADHD enkä itse mahda sille mitään. Amiksessa nyt lähinnä vittuiltiin joskus, mutta se on lievää oikeaan kiusantekoon verrattuna. Olen nyt kahdenkymmnenviiden ja tiedän että missä vain voi onnistua jos yrittää tarpeeksi. Tiedän myös sen, että nuorena naisen kanssa pitää olla varovoinen.
Moi, olen sinun naispuolinen vastineesi, eli kesällä 34 täyttävä nainen, jolla ei ole kokemuksia seurustelusta. Taustalla myös vuosien koulukiusaaminen, josta jäi tunne, että olen ihan kamala ja etten kelpaa kenellekään. Muutamia kertoja on sattunut, että olisin ehkä kelvannutkin, mutta silloin on kyseessä ollut mies, josta on jäänyt olo että sille nyt kelpaisi suunnilleen kuka tahansa. Haluaisin tuntea, että juuri MINÄ olen tärkeä jollekin miehelle. En haluaisi olla mikään hätävara, jonka kanssa ollaan kun ei nyt parempaakaan satu olemaan tarjolla. Kumppanin löytymisessä ei tietysti auta sekään, että ylipainoa on vaihtelevasti; välillä enemmän, välillä vähemmän.
sinkut-palstalle, niin saat paljon enemmän vastauksia.
Onnea!
Oikeestaan paljosta harmista olet jääny paitsi. Naisten kaa oleminen on sellasta nuorallatanssia, ettei paremmasta väliä. Jos sulla noin mallillaan on asiat, niin käytä maksullisia ennemmin kun norminaisia. Sillon säästyt paljolta pahalta, eikä sun tarvia kokea kaikkee paskaa mitä ne päälle syytää.
Minulla nimittäin on rehellisesti sanottuna kokemusta helvetin vähän siltä rintamalta. Olin nurempana sen verran ujo. Siitä se kai johtuu. Kunhan opin tutemann kumppanini niin kyllä se siitä sitten.
Minä taas olen ollut miesten hyväksikäyttämä 14-vuotiaasta lähtien. Aina on löytynyt joku joka pettää, juo ja valehtelee. Minäkin olen ollut koulukiusattu, lisäksi alkoholistikodista, joten olen antanut kohdella itseänikin huonosti, ihan vaan kiitollisuudesta että kelpaan jollekin. Vuosi sitten erosin juoppopetturista jonka kanssa olin 16 vuotta.
En ole minäkään ikinä kokenut "teinirakkautta", ihastumista, käsikädessä meininkiä. Kaikkiin miessuhteisiini on liittynyt ahdistusta ja vähintään henkistä väkivaltaa. Seksuaalisesti minua on vain satutettu, itse en ole saanut mitään nautintoa. Tavallaan olen "kokenut" mutta kokematon.
Kaipaan hellyyttä, omaa perhettä ja lapsia. En tiedä löydänkö enää, huonoa en enää ota. Mieluummin olen yksin. Olen myös ujo, minua jännittää jo pelkkä juttelu ihastuksen kanssa.
Tsemppiä meille.