Vaadinko liikaa kumppaniltani...

Olen sun kanssa ehdottomasti samaa mieltä. Mun on tosi vaikea ymmärtää sitä, että mennään baariin viettään iltaa erikseen. Joskus joo, jos on jokin erityinen syy ja miksei kumppani voisi sitten myöhemmin liittyä vaikka seuraan mukaankin.Vietin itse monta vuotta melko riehakasta sinkkunaisen elämää, mutta kun tunsin että tapaamani mies ansaitsee mun luottamuksen ja rakastuin niin lakkasi baarireissut välittömästi kiinnostamasta. Ironista on se, että tulin kuitenkin jätetyksi ja suurin syy tähän oli samat näkemyserot kun teillä...Mä vaan lähes 10 v. kokemuksella tiedän mitä baarielämä on ja miten ilta saattaa viedä mennessään sitoutuneenkin ihmisen. Pystyn sanomaan, että flirttailevaa sorttia oleva nainen saa paljon huomiota osakseeen ja riski siihen että toiset alkaa kiinnostaa on hurjan suuri jos edelleen baareissa juokseminen uudesta suhteesta huolimatta jaksaa kovin kiinnostaa. Valitettavasti se on näin. Oon sitä mieltä, että jos nainen ahdistuu siitä et ei saa enää hillua baareissa niin paljon kuin ennen, niin ei hän kyllä ole yhtä sitoutunut teidän suhteeseen. Taitaa olla jo liian myöhäistä sanoa, mutta neuvoisin sua pitämään tunteet vielä vähän "vakan alla piilossa"ettet kovin pettyisi.

Omaan elämää, harrastuksia ja kavereita saa olla, mutta myös minä olen sillä kannalla, että erikseen baarissa käynti on vain turha riski. En rehellisesti usko, että jatkaisin suhdetta sellaiseen mieheen, joka haluaa käydä baarissa suhteessa ollessaan. Tosin nyt naisten puolustukseksi sen verran, että naiset yleensä vain testaa viehätysvoimaansa flirttailulla, eikä tarkoituskaan ole pettää.

Kyllä suhde kestää baari-illatkin jos on sitä oikeeta...
Rakastan sua semmosena kun olet,niinhän sen pitäs mennä...
Sitten ajan myötä toisesta alkaa löytyä ärsyttäviä piirteitä,aletaan nalkuttaa ja riidellä...ja tietenkin yritetään muuttaa toista omanlaiseksi,hyväksytymäksi itselle...
Mut eikö oikee rakkaus oo juur sellanen mikä kattaa "viat"ja kaikki..
En usko että rakkaudessa voi asettaa sääntöjä ja rajoituksia toiselle...
Siis sanot kirjotuksessasi,rakastaisin tyttöystävääni enemmän jollei hän käis yksin baarissa,niinkö??!!
hmm....

Et ole kumppanisi vanhempi, ja toisen pitää antaa mennä(tietenkään ei saa pettää). Itsellä tilanne että jos toinen alkaa "tukahduttamaan" niin suhde loppuu ennenpitkään.

Ollaan kolmekymppisiä ja mun mielestä baariajat alkaa olla takana. Joskus tietty on kiva käydä.
Miehellä on tästä aika eri käsitys.

Itsekin pörräsin nuorempana joka viikonloppu, mutta mies jatkaa yhä samaan malliin. Mua vituttaa siinä etenkin se kaljan kittaaminen ja mies tietää, mutta minkäs teet. Kaverinsa on samanlaisia.

Tiedän kyllä ettei hän sieltä naisia etsi (kantis on pikkubaari, jossa ei naisia edes käy) vaan yksinkertaisesti käy juomassa ja jauhamassa jätkien juttuja.

Ei meilläkään muita riidanaiheita ole. Alkkis siitä varmaan tulee, jos tää meno jatkuu. Onneksi se on sentään kiltti ja hyväntahtoinen juoppo.

Kyllä luottoa suhteessa pitäisi sen verran olla ettei baarireissut sillontällöon haittaa! Eihän sinne välttämättä pokaamaan olla menemässä vaan ystävien kanssa pitämän hauskaa. Jättäisin heti mieheni jos hän puuttuisi yhtään mihinkään menoihini: oli ne sitten harrastuksia tai baari-iltoja. Käyn 1-2 krt kuussa kuten käy miehenikin, yleensä eri paikoissa koska on vaihteeksi kiva olla omien ystävieni kanssa. Ikää meillä molemmilla on 25v. Uskollisia ollana oltu ja tietysti aina kotiin yöksi. Alkuhuumassa se kahdestaan nhjääminen on tietysti houkuttelevampaa mutta kyllä sitä 4v seurustelun jälkeen tekee mieli jo ihmistenilmoille.