Moi kaikki.
Me ollaan seurusteltu miehen kanssa nyt nelisen kuukautta ja kaikki on mennyt varsin ihanasti. Miehellä on entisestä liitosta pieni tyttö, joka on vihdoinkin oppinut luottamaan minuun ja tyttäreeni, joka on poikaa muutaman vuoden vanhempi eli yhdessäolo toimii hienosti.
Mies oli entisessä liitossa vara-iskänä kolmelle muulle lapselle, ja nämä lapset käyvät miehen luona pari kertaa kuussa yökylässä, päivän mittaisilla vierailuilla ja ovat olleet kokonaisia viikonloppujakin.
Tämä entisen liiton aikaisten lapsipuolten visiitit ovat alkaneet vaikuttaa suhteeseemme. Jos olemme alustavasti sopineet yhteistä tekemistä, ja e-vaimo onkin ehdottanut lasten yökyläilyä tai pitempää olemista, niin se menee minun ja tyttäreni edelle. Miehen mielestä lapsille on annettava aikaa, sillä he kärsivät heidän erostaan ja hän haluaa olla heidän elämässään, vaikka ei biologinen isä olekaan (lapset näkevät myös biologista isäänsä ajoittain). Lisäksi emme voi olla silloin ollenkaan yhdessä, sillä miehen mielestä on parempi, ettemme tule heille hämmentääksemme lasten mieltä. Ärsyttää vaan todella paljon, että lapset tulevat ja menevät miten sattuu, mies ei osaa sanoa e-vaimolleen ei tai ei halua sanoa ei, sillä potee vieläkin huonoa omaatuntoa erosta lasten suhteen, ei osaa asettaa meitä edelle edes kerran tai edes kysyä, että mitä jos ollaankin kerran kaikki saman katon alla!
Nytkin sovimme tulevalle viikonlopulle lähtevämme lasten kanssa (siis miehen poika ja oma tyttäreni) laskettelemaan, mutta mies soitti tänään ja kertoi, ettei voidakaan, sillä hän on vara-iskän duunissa koko viikonlopun näille muille lapsille :( Mies tuli vasta eilen viikon työreissulta, tekee loppuviikon ylitöitä ja on poikansa kanssa eikä nyt nähdä edes viikonloppunakaan lasten takia. Jotenkin tuntuu, että ollaanko me tytön kanssa ihan itsestäänselvyyksiä vai mikä meidän arvo tässä enää on? Tekisi mieli tehdä irtiotto ja katsoa, osaako mies enää ikävöidä meitä ollenkaan.
Kertokaa ihmeessä mielipiteenne ja neuvokaa, mitä tässä olisi hyvä tehdä.
Me ollaan seurusteltu miehen kanssa nyt nelisen kuukautta ja kaikki on mennyt varsin ihanasti. Miehellä on entisestä liitosta pieni tyttö, joka on vihdoinkin oppinut luottamaan minuun ja tyttäreeni, joka on poikaa muutaman vuoden vanhempi eli yhdessäolo toimii hienosti.
Mies oli entisessä liitossa vara-iskänä kolmelle muulle lapselle, ja nämä lapset käyvät miehen luona pari kertaa kuussa yökylässä, päivän mittaisilla vierailuilla ja ovat olleet kokonaisia viikonloppujakin.
Tämä entisen liiton aikaisten lapsipuolten visiitit ovat alkaneet vaikuttaa suhteeseemme. Jos olemme alustavasti sopineet yhteistä tekemistä, ja e-vaimo onkin ehdottanut lasten yökyläilyä tai pitempää olemista, niin se menee minun ja tyttäreni edelle. Miehen mielestä lapsille on annettava aikaa, sillä he kärsivät heidän erostaan ja hän haluaa olla heidän elämässään, vaikka ei biologinen isä olekaan (lapset näkevät myös biologista isäänsä ajoittain). Lisäksi emme voi olla silloin ollenkaan yhdessä, sillä miehen mielestä on parempi, ettemme tule heille hämmentääksemme lasten mieltä. Ärsyttää vaan todella paljon, että lapset tulevat ja menevät miten sattuu, mies ei osaa sanoa e-vaimolleen ei tai ei halua sanoa ei, sillä potee vieläkin huonoa omaatuntoa erosta lasten suhteen, ei osaa asettaa meitä edelle edes kerran tai edes kysyä, että mitä jos ollaankin kerran kaikki saman katon alla!
Nytkin sovimme tulevalle viikonlopulle lähtevämme lasten kanssa (siis miehen poika ja oma tyttäreni) laskettelemaan, mutta mies soitti tänään ja kertoi, ettei voidakaan, sillä hän on vara-iskän duunissa koko viikonlopun näille muille lapsille :( Mies tuli vasta eilen viikon työreissulta, tekee loppuviikon ylitöitä ja on poikansa kanssa eikä nyt nähdä edes viikonloppunakaan lasten takia. Jotenkin tuntuu, että ollaanko me tytön kanssa ihan itsestäänselvyyksiä vai mikä meidän arvo tässä enää on? Tekisi mieli tehdä irtiotto ja katsoa, osaako mies enää ikävöidä meitä ollenkaan.
Kertokaa ihmeessä mielipiteenne ja neuvokaa, mitä tässä olisi hyvä tehdä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Todella ikävää, että mies tekee ohareita teidän yhteisiin suunnitelmiinne noiden ex-lapsipuoliensa vuoksi. Vaikka lapsilla pitääkin olla etusija elämässä, tuo alkaa kuulostaa enemmän ex-vaimon systemaattiselta halulta hyppyyttää miestä mielensä mukaan! Mies on hivenen typerä, kun ei sitä huomaa! Ei siinä mitään, ihan ok, että pitää välejä näihin ex-lapsipuoliin - mutta ei hän tosiaan ole mitenkään velvollinen näihin kyläilyihin ym järjestelyihin! Ex-vaimo hoitakoon, onhan lapsilla biologinen isäkin. Tsemppiä painiessasi hankalan ongelman kanssa!
miehesi on perus nynny joka haluu miellyttää kaikkia mutta ei omaa, eli tuo mies tulee saamaan jossain vaihees sydävika oireita jne, sinuna lähtisin pois, et ole hänen hoitsu!
Tyttäresi kanssa sinne laskettelemaan ja odota ihan rauhassa milloin mies ottaa sinuun yhteyttä.
Onhan miehesi kiva ja mukava kun toimii ns. vara-iskänä, mutta onhan luvatut asiat pidettävä sinulle ja tyttärellesi, sekä tietenkin omalle pojalle.
Sinuna antaisin tilanteen rauhoittua ja kävisin siellä laskettelu reissulla ja palattuasi kysyis millä sijalla sinä olet miehen elämässä? Sekä kysyin miten ja mitä mies ajattelee suhteenne tulevaisuudesta ja sen mahdollisuuksista jos hän peruu lupaamansa asiat sinulle.
menevät jossain vaiheessa parisuhteen edelle, olivat sitten omia tai ei.
Hyvin yleinen on tilanne että naisen on vaikea suhtautua tasa-arvoisesti muihin kuin omiin lapsiinsa.
Kannattaisi varmaan ottaa asia puheeksi miehen kanssa ihan suoraan, ei kai mikään "irtiotto" ole ensimmäinen keino ?
Ensinnäkin, on ihailtavaa kuinka lämpimästi miehesi suhtautuu lapsiin! Siinä hän on oikeassa että lapsille on annettava aikaa ja heidän kanssaan on oltava erotilanteen jälkeen. Erotilanteet ovat AINA lapsille traumaattisia ja vaikeampia käsittää kuin aikuisille, ja miehesi ymmärtää sen harvinaisen hienosti.
Kun hän on niin huolehtivainen ja lämmin ihminen, uskon että hän pystyy rakastamaan sinuakin syvästi ja kestävästi - jos vain et itse sitä estä. Älä vaadi huomiota tai oikuttele kuin lapsi, vaan neuvottele asiasta rakentavasti kuin aikuinen. Kerro millaista elämää sinä toivoisit hänen kanssaan, miettikää yhdessä miten sitä voi ruveta toteuttamaan.
Kun kerran seurustelette, on turhaa "säästää" lapsia tosiasialta, joka tulee eteen kuitenkin. Miksi et voisi heti alkaa tutustua heihin, ja kertoa viivyttelemättä, että olet nyt miehesi kumppani. Voisitte olla kaikki yhdessä eikä sinun tarvitsisi "pakoilla" lapsia. Siinä asiassa voisit mielestäni olla ehdoton, ja se jo asettaisi elämän normaalirajoihin, johon kuuluu iso joukko lapsia - sille taas ei mahda mitään. Siitä huolimatta voitte järjetää omaa aikaa, tavalla tai toisella. On tehtävä sopimuksia exvaimon kanssa tai järjestettävä lapsenvahteja. Toisaalta ymmärräthän senkin, että lapsiperheessä vaan ei normaalistikaan ole paljoa kahdenkeskistä aikaa, muillakaan. Elämä vaan järjestetään sen mukaan että meitä on nyt näin monta....
Toinen missä voisit olla ehdoton, on se että exä on menneisyyttä, mielestäni voit hyvinkin vaatia että miehesi on mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan.
paljon lapsia, joista suurin osa ei edes ole miehen biologisia lapsia niin ei se oikeuta silti muuttamaan tehtyjä sopimuksia ja lupauksia, toisaalle.
Minun mielestä miehen exä käyttää säälimättä hyväkseen miehen hyväntahtoisuuttaan, jäin vain miettimään milloin lapset ovat loppupeleissä äidillään? Jos ne ovat oikealla isällään vaikka joka toinen viikonloppu ja sit tällä ei biologisella isällä viikonloppuisin ja viikollakin?
Tekeekö tämä äiti reilusti miestä kohtaan?