Jotenkin on vaikea uskoa että löytyisi vakavasti otettavaa seuraa miehelle tuolta deittipalstoilta.
Tein tuossa hiljattain profiilin enkä oikeastaan edes tiedä miksi.
Ihmisillä näyttää olevan aivan uskomattomat vaatimukset ja naiset saavat hirvittävän määrän yhteydenottoja.
Samoin jotenkin tuntuu että vaikka panosti profiiliin niin on yksi hupaisa mies vain muiden suuressa joukossa. Ulkonäkö taitaa painaa myös aika paljon samoin kuin joku vekkulimaisuus. Jonkinlaisten ihme kriteerien perusteella valkataan sitä "parasta" enemmän kuin sitä "oikeaa".
Puhumattakaan nyt siitä että ei tuolla kukaan taida ihan tosissaan olla liikkeellä. Kalastellaan vain huomiota ja viestejä samoin kuin jotain hetken hyvää josta sitten ehkä kehittyy jotain joskus.
Olenko vain luonnostaan pessimisti vai olenko realisti tässä asiassa?
En ole siis perehtynyt asiaan kun vasta vähän aikaa sitten aloitin mutta taitaa parempi säkä käydä kun isken jonkun vaikka tuolta kaupungilta suoraan.
Tein tuossa hiljattain profiilin enkä oikeastaan edes tiedä miksi.
Ihmisillä näyttää olevan aivan uskomattomat vaatimukset ja naiset saavat hirvittävän määrän yhteydenottoja.
Samoin jotenkin tuntuu että vaikka panosti profiiliin niin on yksi hupaisa mies vain muiden suuressa joukossa. Ulkonäkö taitaa painaa myös aika paljon samoin kuin joku vekkulimaisuus. Jonkinlaisten ihme kriteerien perusteella valkataan sitä "parasta" enemmän kuin sitä "oikeaa".
Puhumattakaan nyt siitä että ei tuolla kukaan taida ihan tosissaan olla liikkeellä. Kalastellaan vain huomiota ja viestejä samoin kuin jotain hetken hyvää josta sitten ehkä kehittyy jotain joskus.
Olenko vain luonnostaan pessimisti vai olenko realisti tässä asiassa?
En ole siis perehtynyt asiaan kun vasta vähän aikaa sitten aloitin mutta taitaa parempi säkä käydä kun isken jonkun vaikka tuolta kaupungilta suoraan.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Jos välttämättä haluaa hakata päätään seinään, niin sitten homma kannattaa. Ehkä joku jotain löytääkin. Mutta useimmilla taitaisi olla kovan työn takana, ja suurin osa tuskin löytää.
Tyhjän tosiaan saa pyytämättäkin ja helpommallakin.
että suurin osa siellä treffipalstalla on "ammattipalstailijoita". Ovat jäänet sinne roikkumaan kykenemättöminä syvempiin ja pitempiaikaisiin ihmissuhteisiin. Jotkut vaihtavat profiiliaan säännöllisin väliajoin. Toiset eivät pidä omaansa edes ajankohtaisena.
Aikoinani tapasin sieltä joitakin miehiä ja niin kauan kun kaikki pysyi pintapuolisena, kirjoittelu- , chattailu- ja soittelutasolla oli kaikki "niiiiiin iiiiiiihanaaaaaaaa". Jostain ihme syystä tuli aina jotakin esteitä kun olisi pitänyt tavata. En nähnyt mitään itua jatkaa jos ei uskalla tavata kasvotusten. Luottamus menee sellaiseen. En pitänyt profiiliani kovinkaan kauaa, enkä usko että koskaan laitan uutta millekään treffipalstalle. Saattaa sinne tulla jokunen "normaalikin" välillä mutta ne häviävät varmasti sieltä samantien. Josko kohtalonani on olla ikisinkku tai sitten löydän jonkun ihan vanhan hyvän ajan malliin todellisesta elämästä.
Kyllä tuo kaikki on totta, mitä veistelet tuossa viestissäsi. Naisilla on tapana mitata omaa arvostustaan määrällisessä ja laadullisessa mielessä, ja sitten kun ne pääsevät tämmöiselle kentälle mellastamaan, missä voi vapaasti valita "kumppaninsa" ulkoisten vaateiden perusteella, niin ekstaasissahan ovat.
Palstalla on lähes mahdoton erottua joukosta, jos on ns. normaali mies. Jos ei ole puolialastonta poseerauskuvaa ja geeliä letissä, niin se on ihan yksi lysti, mitä siellä tekstiosiossa lukee.
Puhumattakaan tästä iänikuisesta dilemmasta sen viestin sisällön kanssa. Ensin itketään, ettei ole sisältöä, ja sitten kun runoilee jotain vähintäänkin kelvollista profiilin sisällyttäen, niin ei vastata.
Tämä kanalauma, joka ronklaa luonnossa, ronklaa vielä enemmän virtuaalisesti. Itse olen lopen kyllästynyt tähän markkinointiin ja diktatuurilliseen rankkaamiseen ja arvosteluun. Profiili on poistettu, eikä uutta ole tulossa.
Etsikää amatsoonit niitä alfauroksianne ihan rauhassa, ja pettykää parisuhteessa siihen, kun se ulkonäkö ei aina takaa ajatteluun kykeneväistä ominaispiirrettä. Jos teistä kenestäkään on edes parisuhteeseen valmiuksia.
Oman paikkakunnan naisista, joilla on kuva profiilissa harva on niin kaunis että mitenkään sykähdyttää. Mutta kun näiden vaatimuksia lukee, niin ei voi kun nauraa. Livessä minun silmäluomet ei räpsähtäiskään tämmöisille naisille.
Toivottavasti tuolla ulkona live-elämässä näiden naisten pissi laskee hatusta takaisin alas.
Kyllä se näyttää minun mielestäni olevan enemmän ajanvietettä. Eli miehenä en ota nettideittitouhua enää vakavasti, koska sitä eivät naisetkaan tee.
Oma profiilini on Matc.com:ssa mutta siellä on aivan sama meininki vaikka se on maksullinen.
Yhteydenottoja en enää ota naisiin. He eivät vastaa tai jos vastaavat niin kirjoittelevat jotain huuhaa-tekstiä muutaman kerran pari ja homma jää yleensä siihen. En myöskään vastaa enää parin rivin kuvattomiin viesteihin. Tämä puuhastelu on ainakin minun osaltani ohi.
Internet ja siellä pyörivät ohjelmistot ovat ihan jees, mutta deittihomma ei siellä näytä toimivan.
Nettitreffit voivat olla hyvä keino tutustua uusiin ihmisiin, mutta mitään takuita "sen oikean" löytymisestä ei tietenkään ole netissä sen enempää kuin livemaailmassakaan.
Kyllä deittipalstoilla on todella paljon naisia, jotka ihan tosissaan haluaisivat tavata jonkun, jonka kanssa voisivat elämänsä jakaa. Kyllä siellä on myös todella paljon miehiä, jotka ihan tosissaan haluaisivat tavata jonkun, jonka kanssa voisivat elämänsä jakaa.
Mutta, ja tämä on todella iso mutta, kaikki niin netissä kuin livenä kohdatut (kuin myös kohtaamatta jääneet) ovat vain ihmisiä. Kukaan ei ole olemassa vain ja ainoastaan vastatakseen jonkun toisen ihmisen tarpeisiin, vaan jokaisella on myös omat tarpeensa omat toiveensa, ja omat elämäntilanteensa, jotka on myös otettava huomioon. Se osuvatko kahden ihmisen tarpeet ja toiveet riittävän hyvin yhteen, että syntyy toimiva parisuhde jää nähtäväksi.
Kuka haluaa jäädä ottamaan tuosta kaikesta selvää? En ainakaan minä. Oleten, että deittisaitin henkilöt ovat jo "kypsiä" aloittaakseen uuden suhteen.
Näyttää kuitenkin siltä, että esim. naisissä on paljon eronneita joilla edes koko oma eroprosessi on vielä täysin käsittelemättä. Mitä tälläinen henkilö oikeastaan luulee löytävänsä (tai pystyvänsä tarjoamaan) nettideittipalstoilta??
Ja ilmeisesti miesten joukossa on ainakin kirjoitusten mukaan paljon "puutteessa eläviä" heeboja joiden kirjoittelut eivät kiinnosta ketään. Kyllähän on niin että maksulliset naiset löytyvät yleensä aivan toisesta osoitteesta.
Mutta käyttäkööt näitä palveluita ken haluaa. Minä en niiden toimivuuteen usko. Se on jo nähty.
Pessimisti että realisti :)
Kerron vain yhden naisen kokemuksista, itse olen löytänyt kolmen vuoden sisällä kolme seurustelukumppania, netistä. Ja joka kerta olen etsinyt sitä oikeaa, en parasta :) Ulkonäkö ei ole ollut minulle tärkeä tekijä, kehden ensimmäisen kuvaa en edes nähnyt ennen ensitreffejä.
Ensimmäisen kanssa seurustelua kesti 4 kk, mukava mies mutta, alkoholi näyttikin olevan isossa osassa hänen elämäänsä ja alkoholisti tuskin on minun oikeani.
Toinen herra oikea, hänen kanssaan katselin maailmaa 6 kk, hänen ongelmansa oli entinen elämä, kun ex-vaimo pyysi hyppäämään hän kysyi kuinka korkealle... Joten sekin hiipui aikanaan, koska en ole halukas taistelemaan miehestä muiden naisten kanssa, sellainen ei kuulu luonteeseeni.
Nyt on sitten löytynyt kolmas jonka kanssa seurustelen vakavissani :)
Tietenkään minulla ei ole ollut profiili esillä koko kolmea vuotta, kun olen löytänyt yhden oikealta vaikuttavan olen poistanut profiilini.
Ei minusta ainakaan ole ollut vaikeaa löytää, oikeanlaisia ihmisiä, pelureitahan netissä on ja kun on pariin sellaiseen törmännyt on oppinut varomaan heitä ja osaa tunnistaa ne kunnon miehet, tuolta seasta.
vain valita päältä ne jotka sinulle sopii.
kuitenkaan, olenhan useamman lapsen yksinhuoltaja äiti.
Mutta ehkä tuohon joukkoon on valikoituneet ne minulle parhaat miehet, joilla itsellä on lapsia, jotka ymmärtävät yksinhuoltajan elämää.
ottaneeksi huomioon.
Lapsettotaman miehenä sanoisin että kysymys ei ole että "ymmärtää" yksinhuoltajan elämää vaan että tahtooko suhdetta jossa toisella todella on tärkeämpiäkin ihmisiä jo elämässään.
Se on juuri sitä ymmärtämistä vaikka kuinka yksinhuoltaja/yhteishuoltaja sanoisi muuta että lapset vaikuttavat suhteeseen eikä siihen lapsettoman sinkkumiehen ole helppo tulla jo tutustumaan toiseen.
lapset vaikuttavat yksin-/yhteis- huoltajan elämään, sehän on totuus. Ja varmaan lapsettoman ihmisen on hirveän vaikeaa sopeutua siihen että jostain tulee lapsi joka vaatii sitä tai tätä, tai veeseestä kuuluu vaativa huuto äitiii ;) Pahimmassa tapauksessa lapset on vielä mustasukkaisia uudelle ihmiselle, joka on tunkeutunut heidän elämään, sama se sille vaikka siitä äippä tykkäiskin.
Kuinka sairas lapsi herättää yöllä ja unet on mitä on, tai pahojaunia nähnyt koululainen kömpii väliin kesken makeimpien unien tai jonkun muun...
Vaatiihan tuollainen sopeutumista ja vallan suurta sydäntä. Tai sitten tietoa siitä että tällaista tää on jonkin aikaa ja sitten helpottaa.
Moni mies jää paritta siksi, että valittaaa ja marmattaa koko ajan. Kuka haluaa tutustua selkeästi negatiiviseen nalkuttajaan?
pelkästään että yksinhuoltajan elämän ajan valtaa se lapsi usein sillä tavoin että jo tapailu voi olla hankalaa...
Se ei tarkoita etteivät yksinhuoltajat olisi hyviä kumppaniehdokkaita mutta kyllä aika paljon työtä vaatii olla siinä mukana.
Ja kun itsellä ei ole se elämänvaihe käsillä niin siihen on aika vaikea sopeutua.
että olen negatiivinen nalkuttaja?
Eikös se ole tosiasia että naiselle tulee yhteydenottoja nettideiteissä enemmän yleensä kuin miehille?
Aika omituista väittää minua valittajaksi ja marmattajaksi tuosta vain...
Lapsi vaatii vanhemmaltaan paljon, ja lapset täytyy pitää etusijalla ja monesti tämän tilanteen ymmärtää vain toinen lapsellinen.
Vaan mietippä kun kaksi yksinhuoltajaa järjestelee tapaamisia :) Itse nimittäin seurustelen tällä hetkellä yksinhuoltaja-miehen kanssa ja kuitenkin olemme onnistuneet tapaamaan aika tiheään.
Olemaan yötäkin toistemme luona ihan ilman lapsia, joten kaikki on vain kiinni loppujenlopuksi järjestelyistä ja omasta halusta tutustua toiseen.
Tuo tapaamisten järjestäminen on minusta tosi monimutkainen juttu. Ja varsinkin silloin jos vielä välimatkaa on esim. 200 km. Näihin kahteen ongelmaan loppui minun hyvin alkanut suhde yh-isän kanssa. Tunteita ei varmaan ollut tarpeeksi mukana sillä vahvat tunteethan voittaa suuretkin esteet ja hidasteet.
Meillä oli tapaamisia aika harvoin sillä minun lapset isällään vain silloin kun isä haluaa heidät luokseen. Eli muutaman kerran vuodessa. Sukulaisia ei ole, lasten kummit asuvat satojen kilometrien päässä ja minulla ei varaa palkata jatkuvasti lapsenvahtia. Suhteen toisella osapuolella lapset oli joka toinen viikko isänsä luona. Emme päässeet suhteessamme edes niin pitkälle että olisimme lapsiin tutustuneet. Tämä osoitti minulle sen, että ei tällainen yh-äiti pysty suhdetta luomaan ja ylläpitämään.
Mulla on sitten onnellinen tilanne, välimatkaa meillä ei ole kuin vajaa sata kilometriä, ei siis matka eikä mikään :)
Miehellä mahdollisuus saada lapsensa isovanhemmille ja äiti pitää heitä viikon/kk, molemmat asuvat aika lähellä. Minulla taas vähän samanlainen tilanne kuin sinulla, lasten isä ottaa heidät silloin kun hälle sopii ja minun vanhemmat silloin kuin jaksavat.
Joten olen tutustunut muutamaan 18-21 vuotiaaseen nuoreen jotka hoitavat lapsiani silloin tällöin 8opiskelevat kaikki hoitoalalle), tietenkin kotonani. Heille ei tarvitse kovin isoja summia maksaa, mutta jotakin kuitenkin.
Olemme myös kokeilleet samassa tilanteessa olevien yh-äitien kanssa lastenhoitopiiriä, eli joku voi aina joskus avustaa ja ottaa lapseni hoitoon. Mutta tämä ei oikein onnistunut, kun toiset oli tuuppaamassa lapsiaan jatkuvasti hoitoon ja itse sain hädin tuskin koskaan lapsiani hoitoon.
on valitaa siitä, että kaikki naiset (eli yleistetään, pidetään totuutena) saa pilvin pimein viestejä ja ei tarvitse kuin valita. Ja että miehet ei saa.
Ja lisäoletus: naiset saa aina seksiä. Pitäisi ottaa vain se juopunut impotentti kaljamaha perheenisä sieltä baarista - naisillehan kun on aina seksiä tarjolla, mutta kun prinsessoille ei kelpaa!
Ja miehet ei saa koskaan. (Ja miesten ei vastaavasti tarvitse huolia tai perustella, miksi ei ota siltä 50-vuotiaalta ylipainoselta baariruusulta, joka, kuten yllä oleva mies, jakaisi kyllä auliisti!)
että mitenköhän tuo asia on.
Taitaa se vain fakta olla että naiset saavat keskimäärin enemmän viestejä (niiden laadustahan ei ole takeita) sekä ehdotuksia miehiin verrattuna.
Tämä johtuu jo siitä että miehiltä odotetaan aktiivisuutta aloitteiden teossa.
Mitä valittamista se on jos toteaa faktan?
Minulle on aivan sama mitä keskimäärin naiset tekevät kunhan se yksi oikea sattuisi ottamaan sitä yhteyttä mutta jos hän on varattuna siellä sadan muun viestin kanssa niin tuskin hän välttämättä minua huomaa. Jospa se on sitten joku toinen joka niin tekee.
Viestin perusteella kyllä kuulosti enemmän siltä että se olet sinä joka valitat koska et ehkä saa mieleisiäsi viestejäsi naisena tai sitten olet se 50-vuotias ylipainoinen baariruusu.
Olen alle 30-vuotias mies joten olen pahoillani jos en ole kiinnostunut sinusta seksiseuramielessä, etsin ihan tosissani seuraa kaiken lisäksi.
Negatiivisuutta minustakin löytyy ja se kohdistuu "järjen jättiläisiin" kuten esimerkiksi tuollaisiin tapauksiin kuten sinä.
Ja en siis lukenut väärin ekaa viestiäsi.
avohoitotapaus siellä oikein on?
Sinä olet valinnut kumppanisi ja tehnyt omat ratkaisusi. Miksi siis lapsettomalla miehellä ei saisi olla samaa valinnan mahdollisuutta, haluaako aloittaa suhteen naisen kassa täysin puhtaalta pöydältä ja hankkia (saada) omia lapsia ?
Uusioperheessä on se ongelma, että saat kyllä kaikki perheen velvollisuudet, vaikka et ole ollut millään tavalla osallisena sen syntyyn. Kyse ei ole vain exän lasten olemassaolosta, vaan mm. niiden kasvatuksesta. Lapsella on myös vain yhdet vanhemmat, enkä ainakaan itse koe tilannetta millään lailla houkuttelevana vaihtoehtona. Myös exän mukanaolo voi olla riski uudelle suhteelle. Koskaan et voi olla varma, millaiset tunteet naisella on exsää kohtaan, ja onko mahdollista että jossain vaiheessa vanha suola alkaa janottamaan, eli homma menee pettämisen puolelle. Tilanne olisi sama, jos miehellä olisi suhteen aikana rinnakkaisia suhteita. Ei varmaan tunnu mukavalle...
Joillekin miehille yh:t kelpaavat, mutta kaikki eivät koe tilannetta mieluisana. Aivan varmasti myös naisissa on niitä, joille oma perhe on ainoa oikealta tuntuva ratkaisu.
Tarkennus otsikon kysymykseen, että lapsettomalla ja yksinhuoltajalla on jo lähtökohtaisesti täysin erilaiset elämäntilanteet.
Lisäksi on pakko huomauttaa, että jokainen lapsia saanut joutuu opettelemaan vanhemmuuteen liittyvät asiat ihan käytännön kautta. Kukaan ei ole seppä syntyessään, ja siksi lapsettomat eivät ole sen "tyhmempia" kuin muutkaan. Sinäkin olet ollut aikoinasi lapseton, joten siltä pohjalta...
oletakkaan että lapseton ymmärtäisi yh:n elämää, tai yleensäkään lapsiperheen elämää.
Kait sä luit kokonaan ton viestiketjun ennen kuin irroitit yhden lauseen yhdestä viestistä :)
sen vuoksi yh-äidit jäävät valitsematta.
Ainakin omalla kohdallani on näin kun olen yh-äitejä kohdannut että ei minusta taitaisi olla luimimaan siinä viidakossa vaikka kuinka hieno kumppani toinen olisikaan.
"kuitenkaan, olenhan useamman lapsen yksinhuoltaja äiti.
Mutta ehkä tuohon joukkoon on valikoituneet ne minulle parhaat miehet, joilla itsellä on lapsia, jotka ymmärtävät yksinhuoltajan elämää."
Iänikuista ruikutusta yksinhuoltajuudesta ja yksinhuoltaja arjen ymmärtämisestä. Miksi lapsettoman miehen pitäisi ymmärtää yksinhuoltajan elämää ?! Yksinhuoltaja on ne lapset itse kumppaninsa kanssa hankkinut, siihen lapsettomalla miehellä ei ole osaa eikä arpaa.
Minusta voidaan lähteä siitä ajatuksesta, että jokainen hankkii ja huolehtii hankkimastaan jälkikasvusta. Nykyisin alkaa olla jo liian paljon näitä "me kasvettiin erilleen ja erottiin" tapauksia, joiden kanssa lapsettoman naisen/miehen pitäisi alkaa leikkimään perhettä vailla minkäänlaisia tunnesiteitä. Aika paljon vaadittu, kun pitäisi uhrata oma elämä toisten ihmissuhdesotkujen ja lasten hoitamiseen.
Lyhyesti: omaa perhettä ei saisi olla, mutta toisten lapsia pitäisi hoitaa ja kasvattaa täysin pyyteettömästi. Kyllä se vain on niin, että jos perhettä haluaa, silloin lapset tekee ja kasvattaa itse...
Mies jolla lapset asuvat luonaan tuntuu olevan vaikea yhtälö suurimmalle osalle naisista. Tokihan asetelma heijastanee ongelmia miehen entisessä elämässä,mutta silti tuntuu että deittipalstojen naiset ovat itse lähteneet tavoittelemaan vapautta liitostaan,eikä "uudet" lapset kiinnosta.
Vuoden päivät roikuin s24:n treffeissä ja kyllästyin tähän kaavaan,sitten riitti!
Samalla lailla ne lapset näyttävät olevan myrkkyä miehille. Itse kaipaisin kumppania jolla lapsia koska jotenkin tuntuu, että sama elämäntilanne helpottaisi suhteen luomista ja siinä etenemistä. Mutta oman ikäiset ihmiset kaipaavat jo lapsivapaata elämää ilman korvatulehduskierretä ja päivähoito-ongelmia yms. Joten eiköhän se minunkin profiili pian bittiavuruudessa ole; tyhjän saa pyytämättäkin.
Siis ei lasten tarvitse edes asua vakituisesti miehen luona kun moni "lapsellinen" nainen nostaa jo nokkansa pystyyn.
Ikäänkuin miehen tulisi hyväksyä naisen lapset, mutta miehellä ei saisi olla omia lapsia... tai ne pitäisi "hylätä". Naurettavaa.
Kai sitä nyt jokainen psyykkisesti terve ihminen pitää yhteyden omiin jälkeläisiinsä eikä uhraa heitä jonkun netistä pokatun naisen vuoksi.
Toinen hämmästys oli se että nainen vaati että exän pitää olla täysin unholassa,mutta useinpa vain pulpahti tuo naisen kamala exä puheissa pintaan.
Minulle lapset eivät olleet myrkkyä.
mulla ei ole mitään sitä vastaan että mies on yksinhuoltaja tai yhteishuolossa olevat lapset asuu pääsääntöisesti miehellä.
Toki tiedän naisia joille edellisen liiton lapset ovat kauhistus, mutta ei silti saa yleistää.
> mutta ei silti saa yleistää
Miten niin ei saa, omien kokemuksieni mukaan 8/10:sta tapaamistani naisista joilla on omia lapsia ovat heti nyrpeinä kun sanon että minulla on myös jälkikasvua.
Turha asiaa on kieltää jos se on niin.
Täällä on paljon naisia jotka sanoo että miehen lapsellisuus on pelkkää plussaa.
Mutta mikäpä minä olen sanomaan että olet väärässä, sehän on sinun kokemuksesi, jonka olet henkilökohtaisesti kokenut.
Aivan samoin kun minä voin sanoa että minun lapsellisuuteni on karkoittanut aika monta miestä (ehkä sen 7/10), mutta siitäpä olen ainakin tiennyt että nuo 7 eivät ole minua varten :)
Niin suuri osa miehistä etsii huoltajaa ja passaajaa. Moni sanoo tämän jopa ihan suoraan. Minä olen monta miestä "heittänyt menemään" juuri tämän takia: EN ETSI PIIAN paikkaa. Miehet etsii todella usein piikaa tai elämänsä pelastajaa.
Jos miehellä on monta lasta, YH, niin vitonen vetoa, nainen joutuu piiaksi. Miehet nyt vain ei halua itse tehdä sitä kodinhoitotyötä. Täälläkin joka toinen mies valittaa perinteisen työnjaonroolin mukaan (lisättynä toki nykymallilla siten, että nainen tuo ½ talousrahoista... eli kotiäiti ansioäiti yhdistelmä KELPAA kuulemma miehille....).
Hemmetti. Aikuistuisitte pikkuisen miehet.
Tekisitte nyt hitto soikoon oman osanne töistä, niin naisia kyllä saisi.
Oma vikanne.
..haaveilla. Tästä prinsessasyndroomasta nauttivien naisten mielestä ihan normi perhe-elämä tuntuukin tottakai piikomiselta.
Siksi kelpomiehiin on aikanaan kyllästyttykin!
Kukapa piika haluaisi olla, mutta se tosiasia että minä tykkään laittaa ruokaa ja siitä että kotini on joltisenkaan siisti, ja miesystäväni luona vierailessa voin kokkailla ja hiukka järjestelläkin sillä välin kun mies tekee jotakin muuta, vaihtaa vaikka mun autoon öljyt. Jokainen yksin asuva vanhempi tajuaa sen että yksinään et joka paikkaan repeä.
Toisaalta taas en tykkää tehdä autohuoltoja, enkä puutöitä joten ottaisin mielelläni kumppaniksi miehen joka tekisi noita asioita joista minä en pidä ja minä voisin tehdä sitten toisia asioita. Ei minusta ole piikomista se että tekee toisen hyväksi jotakin.
Mun tyyliin kuuluu rapsuta mun selkää, niin mä rapsutan sun selkää :) Mutta ehkä mä katson asioita eritavalla kuin sinä.
toinen hyvin ahkerasti ahertaa katsomalla TV:tä.
Kyllä molempien pitää olla yhtälailla avuliaita :)
Aika hankalaa tässä miehenä olla yhden jos toisenkin. Jos on lapsia,joutuu nainen piiaksi ja jos ei,niin eihän naiset peräkamarin poikien kanssa seukkaa.
Mutta ethän sinä voi kaikkia miellyttää, jos sille tielle lähtee niin hukassahan sinä olet.
Kunhan yksi oikea ja aito ihminen kohdalle sattuu joka vielä miellyttää sua, niin siinähän sitä jo onkin.
Jossain on joku,ja se kyllä riittää!
No jumatsukka, kerrot että osaat hoitaa niitä muksujasi ja sitten myös hoidat ne, etkä laita sitä naista mehiläispönttöjä siivoamaan kun se tulee kylään.
Kunhan hänet löytää
Ihan oikeita havaintoja. Ihme että näinkin aikaisin huomasit touhun luonteen.
Moni yrittää jopa vuoden verran vakavissaan, kunnes tajuaa millainen vitsi
tämä nettideittailu suurimmalle osalle on.
Oikeastaan tuo nimi nettideittailu kertoo jo paljon. Monille touhu on
pelkkää deittailua, eivätkä ole vakavissaan edes mitään oikeaa suhdetta
etsimässä. Hypätään vain treffeillä kymmenien ihmisten kanssa ja arvostellaan
jälkeenpäin kuinka surkea treffikumppani taas olikaan.
Sitten on tietysti kauhea määrä niitä, jotka vain kirjoittelevat, eivätkä koskaan
uskalla edes tavata livenä ihmisiä. Tuhlaavat vain tosissaan etsivien aikaa.
Naisille ja niille komeimmille miehille nettideittipalstat ovat kuin
joku loputon seisova pöytä. Ensin katsellaan tarjontaa vähän aikaa ja sitten
aletaan maistelemaan. Ensin vähän tuota ja sitten tuota. Ei mutta tuo onkin paljon
paremman näköistä. No nyt se tosi hyvä löytyi, tämän otan. No mutta kun tuo onkin
vielä paremman näköistä ja alan jo kyllästymään tähän. En otakaan tätä vaan tuon toisen.
Jatkuvasti vaan pidetään takaovi auki ja kytätään löytyykö vielä "parempaa".
Ei ryhdytä mihinkään suhteeseen vakavissaan, vaan tapaillaan huvin vuoksi ja
samalla säädetään jo kolmen muun kanssa uutta "romanssia". Jokaiselle
tietysti näytellään että ollaan kiinnostuneita vain hänestä ja tietysti suututaan
jos toinenkin säätää monen kanssa.
Usein sitä toivoisi, että ihmiset miettisivät ensin mitä oikeasti hakevat ja
sanoisivat sen suoraan. Palstalla on ihan liikaa noita "En oikein tiedä mitä etsin" -tyyppejä.
Jos etsit vain kirjoittelukamua, sano se. Jos haluat vain deittailla
ja seikkailla ympäriinsä, niin älä anna toisille toivoa oikeasta suhteesta.
Vielä yksi juttu: Mitä järkeä on pistää profiiliin joku ammattikuvaajan
ottama tai jostain omituisesta kuvakulmasta otettu "taidekuva", joka
ei edes näytä teiltä? Ei ihme että ihmiset eivät meinaa livenä tuntea toisiaan,
kun kikkaillaan kuvien kanssa ja saadaan itsensä näyttämään ihan erilaiselta kuin
mitä normaalisti näyttää. Parempi olla heti kohtalaisen rehellinen sen
kuvankin kanssa, niin ei tule turhia pettymyksiä/yllätyksiä.
Kannattaa itse ottaa yhteyttä kiinnostaviin naisiin, siten saat sinäkin huomiota. Kaikki eivät vastaa, mutta aina on mahdollisuus että juuri se sinua kiinnostava olento päättää kirjoittaa takaisin.
Oma profiili ei välttämättä ole ollenkaan niin tärkeä kuin se mitä itse teet treffipalstalla.
Ja varmasti on sellaisiakin, joilla ei ole toivottoman rajoittunut maku tai muuta rajoitetta (pelurit, varatut). :-)
Varmaan riippuu osittain omasta aktiivisuudesta varsinkin kun on mies mutta jos naiset saavat lukuisia yhteydenottoja niin eiköhän ne valitse ihan muun perusteella kuin sen mitä minä ajattelen vaikkapa parisuhteen kannalta parasta olevan.
Olen tosissani liikkeellä mutten ota tätä tosissani kun olen sen verran realisti että ei tuosta kautta varmaan sen ihmeellisempää synny.
Ehkä tuo joillekin toimii, joillekin vähän huonommin. Eli olen kanssasi samalla pessimistisellä/realistisella kannalla. En myöskään usko, että etsimällä etsien se oma kulta löytyy, mutta tähänkin on jo tullut kärkästäkin kommenttia, ettei myöskään odottelemalla.
On siis vain katsottava mitä tulevaisuus tuo tullessaan, jos on tuodakseen. :)
Ei muuta kuin ottakaa profiilit pois jotka ette usko, oikeastaan en halua teitä tuonne sotkemaan kuvioita niiltä joilla uskoa vielä on.
Itse olen tavannut pari naista, toinen selkeästi väärä ja toinen aika upea, elämäntilanteensa vain niin hankala tapaus olisi ollut ettei sitten johtanut vakavaan romanssiin.
Nyttemmin olen aikalailla ihastunut naiseen johon harmikseni välimatkaa muutama sata kilometriä niin ei olla vielä päästy tapaamaan ja voi olla ettei tavatakaan ihan siitä syystä että jos sattuis vielä livenäkin kolahtamaan yhtä kovaa kuin mitä muuten niin tietäisi aika suuria elämänmuutoksia.
Tällä hetkellä yksi muukin mahdollisesti kiva tiedossa mutta katsellaan nyt juttu kerrallaan mihin johtaa.
Itse olen ottanut yhteyttä vain tuhon viimeksi mainittuun, muissa tapauksissa ensimmäinen yhteydenotto tuli naisilta, eikö elämä olekin ihmeellistä kun uskoa vain piisaa :D
on "uskosi" tulosta?
Epäilenpä.
Huomauttaisin myös että realismi ja pessimismikin eivät ole merkkejä katkeruudesta vaan olemassaolevien tilojen myöntämisestä.
Eihän sinullakaan varsinaisesti ole tapahtunut sen enempää. ;)
..ole, itse en paljon perustaisi naisesta joka haluaa nähdä asiat negatiivisesti, miksi edes yrittää jos ei ole uskoa?
On tapahtunut ;)
Sehän nyt on sanomattakin selvää että netissä ihmiset ovat kuin lapset karkkimaassa. Aina vaan näkee jotain "parempaa" jne. jota alkaa tavoittelee eikä huoli yhtään vähempää kuin täydellisen koska sehän näyttäisi olevan mahdollista kun valikoimaa on.
Tosiasiahan on se että mukava ihminen ei välttämättä osaa kirjoittaa hyvää profiilia, vähäjärkinen hullu taas osaa, hyvännäköinen kuvissa ei luonnossa ole sitä mitä kuvissa ja toisinpäin, naiset keventää painoaa ja miehet lisää tukan tuuheutta ja pituutta kun ei tulla ajatelleeksi että joskus ehkäpä nähtäisi ja totuus tulisi esille. Näkemisessä ei sitten olekaan kysymys siitä minkä näköinen toinen on vaan se ettei kuva vastaa näkymää ja alkaa miettiä kenen kanssa on kirjoitellut... ne tuhanne profiilit joita tuonne on luotu vain kyttäily tarkoituksessa, joko niin että varatut kyttää vaihtelua tai yhden kerran treffeillä käynyt kyttää treffikumppaniaan... huoh, kyllä ei muuta kun baariin vaan, siellä selviää toisesta paljon jo viidessä minuutissa.
No, baareista on vaikea mennä sanomaan. Niissä ei ole tullut käytyä. Nyt ikää on päälle 30, ja humalaisten örvellys ei kauheesti kiinnosta. ;)
Nettideiteistä tiedän sen verran, että parhaimmat naistuttavuuteni olen löytänyt kuvattomien profiilien takaa. Treffit ovat olleet pääsääntöisesti sokkotreffejä, ja samalla iso haaste ujolle miehelle. Ja ettei jäisi väärä kuva, seksi ei ole kuulunut ekoihin treffeihin. Olen saanut sen verran vanhanaikaisen kasvatuksen, että ensin tutustutaan, ja jos vielä sen jälkeen kiinnostus on molemminpuolista, seksin vuoro tulee vasta silloin, kun molemmat ovat siihen valmiit.
voi etsiä seuraa. Ja sitä paitsi baariin voi mennä aikaisemmin kuin puolenyön jälkeen. Tänä päivänä kukaan ei katso vinoon jos sinne menee yksin. Toisaalta on huomattavasti vaikeampi mennä luonnossa puhumaan mukavalta vaikuttavalle ihmisille kun kirjoittaa hieman mukavantuntuiselle.
Tarkoitukseni ei ollut väheksyä nettiä seuranhakuna vaan todeta sen olevan todellakin vaikeaa ja siinä vaaditaan pitkää pinnaan ja kärsivällisyyttä jotta niiden kaikkien leikkiprofiilien takaa löytää jotain oikeesti aitoa.
Suomi24 sivuilta. Olin sivuilla 5 kuukautta ja tavannut useamman miehen. Miehillä tuntui olevan tärkeämpää punttisalilla käyminen ja älytön liikuntainnostus. Itse en niistä piittaa, mutta kuitenkin olen normaalimitoissa kulkeva nainen, joten kuvittelin "kelpaavani". No enpä kelvannut, kunnes päätin, että nyt se on loppu ja tapasin ns. viimeisen treffiseuralaisen. Ja kuinka ollakkaan, hän oli se oikea.Kaikki vain natsasi yhteen ja lähes heti päätimme, että menemme kihloihin ja muutamme yhteen. Naimisiin
menemme heti kun muuttorumba on ohi :). Luulin tosissani, ettei tavallista töissäkäyvää suomalaista miestä löydy, joka ei ajattele vain itseään. MUTTA kyllä vain löytyikin. Rehellinen pitää olla puolin ja toisin, jotta heti alussa näkee mitä ollaan puolin ja toisin. Ei siis muuta kuin onnea matkaan sinulle. Toivottavasti löydän vastakappaleesi.
Tiedän, että täällä on paljon ihmisiä jotka eivät ole rehellisiä edes itselleen!! En tiedä miksi ajatellaan, että seuraa löytyy vain baarista? Onko se näin, että alkoholi kasvattaa itseluottamusta ja on helpompi lähestyä? Harmi jos näin on! Monella meistä on harrastuksia joissa on molemmat sukupuolet edustettuna ja jos uskaltaa suunsa aukaista voi sen "oikean" löytää sieltä.Ei sekään ole paha jos kadulla kävelessä vastaan tulee henkilö joka saa sydämen lyömään tiheämmin,niin hymyile :)
ja tottakai baarissakin voi käydä, mutta omalla vastuulla:)
Niin miksi itse tänne tulin on se että avopuolisoni vai onko hän nyt sitten "kämppis" hakee seuraa tositarkoituksella :).Kuvan jonka hän itsestä antaa on kaikkea muuta kuin totta, se on varmaan have siitä mitä haluaisi olla...
Puoli vuotta myöhemmin nyt voin todeta että olin oikeassa sekä johtopäätöksissäni että kaikessa muussakin.
Yhteydenpitoa oli jonkin verran jonka aloitin tietysti itse muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta.
Tähtitieteelliset ovat naisten kriteerit ja osa taas hakee juttuseuraa josta voi tulla sitten "kavereita" tai sitten kipinän löytyessä (jota ei varmasti kohdallani eikä monenkaan muun tapahdu) voi kehittyä jotain muutakin. Tähän kun lisätään se että miehet joutuvat kilpailemaan huomiosta suuren määrän muiden miesten kanssa niin aika ohut on leipä.
Tein tuolloin profiilin ja nyt hiljattain poistin sen, lopullisesti.
Netissä etsitään "parasta" vaikka suhteen kannalta pitäisi etsiä "oikeaa".
Kertoimet ovat huonot verrattuna siihen aika ja energia määrään mitä nettideittaus vaatii joten vedän omat resurssini muuhun tarkoitukseen.
Parempi iskeä vaikka kaupungilta, näkevätpähän sitten kerralla koko henkilön eikä tarvitse tipoittain tutustua vaan voivat heti todeta ettei kelpaa.
Miesten ainoa kriteeri on että nainen näyttää missille ja on 20 vuotta nuorempi. Oiskohan siinä syy miksei kysyntä ja tarjonta kohtaa?
mutta missiä en etsinyt ja ainut kriteeri ulkonäön suhteen oli se että nainen ei ole ylipainoinen. Onko tuo sitten sitä "misseyttä" nykyään naiselle tuo normaalipaino?
20 vuotta nuoremman etsiminen olisi jo lain vastaista. 10 vuotta nuorempi käy hyvinkin tai vaikka pari vuotta itseäni vanhempikin. Naiset ne vanhempia miehiä näyttävät etsivän elleivät itse ole 35 .
Kovin paljoa en kyllä kysynyt mutta tarjonta on vähäistä koska kilpailu on kovaa ja markkinoiden arvoilla mennään eikä muut asiat paina mitään.
Vaikka toki sanon heti, että uskosi on väärä. :) Täällä sieltä netistä löydetty vakavasti otettava parisuhde, vaikkei edes sitä vakavaa lähdetty niin hakemaan. Vuosia on takana monta, lapsia, liitto jne ja vakavasti mukana toiminnassa ollaan.
En itse ainakaan huomiota hakenut, mutta ei heti kiilunut vakavat parisuhteetkaan silmissä. Yksinkertaisesti lähti katsomaan mitä siellä on. En tiedä olenko minä tai mieheni naurettava, mutta itseäni ei ole koskaan perinteiset baari/yökerhoiskemiset kiinnostaneet. Pointtihan on se, että jos itse koet nettideittailun ikäväksi niin älä itseäsi siellä kiduta. Uskon kyllä, että internetin välityksellä voi tutustua siihen, jonka kanssa haluaa vakavaan parisuhteeseen, kunhan osaa valita oikein ja silmää karsia nämä huomiohakuiset ja ne, jotka haluavat vain netissä deittailla. Ne ulkonäköön toljottajat voi ihan yhtä hyvin sivuuttaa kuin baarissa/kaupungilla samantapaiset tyypit. Ja itselleni oikeasti tuo ei-niin-vakavasti suhtautuminen oli ihan hyvä juttu enkä koe mielekkääksi mitään parisuhdetta, jossa lopulta kuitenkin tuntemattoman kanssa lähdetään vakavasti parisuhdetta väsäämään vaan se vakavuus nousee pikkuhiljaa mukaan.
Kyllä sussa vähän pessimistin vikaa mielestäni on ja turhaan otat paineita sellasista asioista, jotka muissa tilanteissa varmaan ohittaisit sen kummempia ihmettelemättä. Mutta sillähän ei nyt lopuksi väliä. Sillä on, että koet itsellesi mielekkääksi tavan tutustua mahd. kumppaniin. Joillakin käy säkä ja joillakin ei - niin se taitaa olla "oikeassa elämässä" myös.
Varmaan pessimistin vikaa on mutta tuo alkuperäinen asiani tuli mielestäni todistettua kyllä tuon puolen vuoden aikana aika hyvin.
Avoimin mielin lähdin liikkeelle nähtävästi vähän liian vakavaa suhdetta hakemaan.
Vaikuttaisi siltä että suurin osa ei hae niin vakavaa suhdetta vaan juuri haluaa katsella mitä siellä on.
Aika harvalla käy säkä netissä, näin uskoisin pitemmällä tähtäimellä jos sitä vertaa siihen aikaan mitä siihen kuluttaa.
En oikein kyllä ymmärtänyt tuota vakavuus pointtiasi koska eikös kaikki ihmissuhteet ala ns. nollasta ja ei-vakavasti? Vai tarkoititko sitä että jos tuntisi toisen ystävänä ensin?
Netissä pitäisi kai olla se hulivili asenne päällä jossa sitten patsastellaan ja katsotaan yhden sun toisen kanssa toimiiko vai ei. Itseäni ei myöskään perinteinen yökerho iskeminen kiinnosta ja ajattelin että netissä voisi tutustua ennen kaikkea siihen ihmisen luonteeseen ja ajatuksiin mutta kuitenkin kuten totesin alussa en oikein uskonut että se tuottaisi tuloksia.
Eikä se tuottanut. Homman nimi on aika selvä mielestäni.
Onnea sulle ja kaikille niille jotka ovat onnensa löytäneet.
Olet oikeassa että kaikilla ei tässä touhussa netissä eikä muutenkaan säkä käy.
selvästi huomaa,arvostaako mies naista.
Jos,mies profiilissaan laittaa vaatimuksia,esm.niinkin intiimistä asiasta kun hampaat,en ymmärrä.
Mielummin ehdottasi tapaamista,eikä laittaisi kysymystä,minkalaiset hampaat sinulla on?
En ikinä vastais,vaikka hyvät hampaat onkin.
vitsiä.
Ulkonäköön liittyviä kysymyksiä en ole viesteissäni esittänyt koska ne ovat toissijaisia.
Enemmän kyselyt liittyivät harrastuksiin yms.
Täytyy nyt sanoa että juttuni varmasti menivät paremmin kuin monella muulla toisaalta koska mukana oli oikeaa viestittelyäkin mutta jos edes niiden kautta ei rakennu tapaamista enempää niin se aika minkä netissä käyttää voi käyttää vaikka kauppojen tai kirjaston hyllyjen välissä iskemässä naisia.
Ei tosin ole ollut tuuria sielläkään mutta kuten oletin niin netissä tutustumisessa on vakavia ongelmia ja seuran löytäminen miehelle todella hankalaa.
Miehellä pitää olla samantyyppisisä kiinnostuksen kohteita, riittävästi jotta tapaamiseen asti haluaa.. Kiinnitän ekaksi huomita käsiin ja ääneen. Jos lyhyempi n. 3-5cm ei haittaa, mitä on korvien välissä sitten ulkonäkö, jos kauhean epäsiisti, rasvainen tukka tai joka suuntaan harottava parta, olisi jo pelottava ilmestys. Miehet ovat usein säännöstään heittänyt oman pituutensa yläkanttiin, muutamat treffit oli aikoinaan noloja kun oli itse päätä pitempi ja enempikin.. ei pyöreys pyylevyys ole ongelma. Hoitaa oman taloutensa itse ja perus hygieniansa. Ei huumeita. Ei polta. Pitää lukemisesta, voi keskustella kirjoista, vähän tilanteesta mikä on päällä.. Kiinnitän huomita miten mies puhuu kavereistaan, äidistään, ettei olisi jatkuvasti ämmä, akka ym.. Olisi päässyt äidin helmoista pois, ettei äiti määritä ajatuksiaan. En itsekään ihan joka asiassa kannata monikulttuuria, mutta en jaksa kuunnella sitä jatkuvasti, että ne kansoittaa maan ja jää muka alakynteen...vie naiset ym.. tämä on mun henk.koht. mua ällöttää jos joku syö suu auki, että ruoka näkyy.. toisaalta mulla on sairauksia jotka vaikuttaa reumaattiset kivut ym, eli tälläistä olisi toive, mutta ei todellista pohjaa mutta olipahan ajatuksia.
36, ei lapsia, en polta(enää), alkoa ajoittain. En etsi varsinaisesti ketään, en usko deitti-ilm. en ole FB:ssä, välillä sivustoilla täälläkin, usein rupeaa lähinnä ottamaan päähän, kun lueskelee kirjoituksia asiaan esim kumppanin etsintää vaikuttavista määreistä, jokainen saa ajatella mitä haluaa, tuolla kommentilla tarkoitan, että ei löydäkään..
Tuosta ihanteesta, hyvin monella miespuolisella täällä ollut ehto, ettei ylipainoa ollenkaan; ihmettelen sinänsä jos ovat paljon saleilla ja lenkillä missä lie, käyväthän saman oloiset naisetkin siellä, mikäs vika niissä? Minusta on hassua mennä salille tai jumppaan mitä aerobic-olikaan, suurmmalla osalla naisilla on täydet meikit naamassa?? Minusta se on outoa, että liikuntaa harrastaessa on kuin ulos menossa, meikit naamassa, eihän siitä mielestäni saa mitään iloa kun ihan taatusti miettii onko huulipunaa? (kävelen ulkona ihan lenkillä) Tämä on mun mielipide, eihän sellaiselle kilpaillakaan varsinkaan ulkonäkö keskeisessä ajattelussa, joka näyttää hallitsevan suurelta osin miesten ja naistenkin koko ajatus maailmaa yleisesti täällä olevista kirjoituksista.
Kyse ei ole siitä, että istuisin vain kotonani ja koneen ääressä, olla suomi24 palstalla, on muutakin "elämää" kun arki elämä ottaa päähän vilkaisee tätä virtuaali elämää ja ihan mieluusti palaa arki elämään. Itse koen ongelmalliseksi kun ei tiedä oikein mikä on totta ja harhaa..nettiavaruudessa, omassa arjessakin välillä liiaksi extreme-lajia ja ei siitä tule mitn jos joutui miettimään nettiavaruutta.
On minulla ollut hyvä kirjoittava "ystävyys" tämän kautta, siitä on aikaa ja se lopetettu yhteis sopimuksella, jos alkaa seurustelu ja toista tärppäsi :) En silloinkaan etsinyt mitään, oli arjessa viritelmä, eli ajatusten vaihtajia voi saada mahdollisesti uudelleenkin tai sitten ei. Oman ikäiset ovat melkein kaikki perheellisiä (loput outoja tai jtn)ja baareissa ei kiinnosta juosta, jos siellä on käynyt, niin ystävä porukalla, eikä siinä ole oikeastaan vilkuillut ympärilleen. Ei ole perheen perustamis vimmaa tullut päälle.
Mies kaverit(varattuja) pitävät minua hyvänä tyyppinä, olen myös jotenkin pelottava, kun en heittäydy avuttomaksi, olen itsenäinen, en tarvitse miestä pönkittämään naisena oloa tai itseäni että minullakin mies, tietty työtä on vielä tuon itseluottamuksen kera. Olen suora puheinen ja tarvittaessa löytyy ja irtoaa tarinaa laidasta laitaan, olen tiukka moraalinen omassa elämässäni ja noudatan arvojani, kuten ei varattuja, jos muut elää suhteesta huolimatta sinkkuelämää, tehkööt niin, jos kaveri kommentoin siitä muuten. Itsekin olen humalatilasssa tehnyt/sanonut uskaltaltanut helpommin sanoa jtn itsestään, menee useimmiten tosi pieleen :) muuten en yleensä, vaatiihan se paljonkin laittaa itseään likoon ja mainostaa itseään jossain palstalla ja ajtus menee olikonyt fiksuataas..
Eivätkä ulkonäkö-määreiset edes tulekaan ottamaan kontaktia, mutta ei minulle huudellakaan että menes muualle jotta ihmiset mahtuu.. Ongalmallista tavallaan on tuo ikä politiikka, kun näyttää paljonkin ikäistään nuoremmalta on tullut hiukan kiusallisia tialnteita puolin ja toisin kun toinen osoittautuikin paljon nuoremmaksi.. Ikäerosta olen miettinyt ei este jos useampi yhdistävä tekijä, mutta aika totaali takaraja molempiin suuntiin 8 vuotta, 6 olisi ihan opitimaalinen, helpommin sulattaa ja enempi yhteisiä asioita kuten musiikki, itselleni erittäin tärkeä asia. Mitä lähempänä on /- 3 vuotta esim. yhteisiä asioita ja "nuoruus" muistoja enemmänkin, pitänee kommentoida että ystäviä on /- 10 vuotta.
Jeps kyllä vaan ylipainoisia ja juu useimmiten minulle liian lyhyitä, olen n.176-178 kengillä, pitkä ja lihava :D
Toivottavasti löydät oman ihmisen, itselleni alkaa olla ihan sama.. piti vaan narista vähä...
Minä olen kuullut monta positiivista tarinaa, kuinka tutut ovat löytäneet kumppanin treffipalstoilta. Monesti naiset ovat sanoneet, että suurin osa miehistä on outoja tai sitten "pelimiehiä." Naiset ovat sitten tarttuneet edes siihen vähänkin järkevältä tuntuvaan mieheen (ja jokseenkin hyvännäköiseen) ja suhde on syntynyt. Olen itse ajatellut kokeilevani samaa, sillä baareista ei ole löytynyt vakavasti otettavia miehiä. Itse ainakin haen järkevää miestä, enkä mitään vekkulikekkulia.
tilanne on hieman toinen.
Olen kuullut myös positiivisia tarinoita, nimenomaan naisilta.
Naiset todellakin tarttuvat vähän mihin sattuu tai sitten etsivät sitä järkevää (mutta hyvännäköistä!) kumppania.
Jos et ole siis hyvännäköinen mies ja siihen päälle "järkevä" jota naiset arvostavat niin kannattaa jättää väliin.
Tuntemieni miesten kokemusten (jotka muuten ovat järkeviä vaikkeivät jokseenkaan kaikki hyvännäköisiä) ovat nettideitistä enimmäkseen huonoja.
En edes ymmärrä miten kauniit naiset roikkuvat tuolla palstoilla koska kysyntää pitäisi olla paljon, syynä on se että heidän kriteerinsä eivät ole tältä planeetalta.
kerrottavanaan, siitä seurannee, että jollain miehelläkin on; ei kai se nainen yksin sitä kokemustaan kokenut?
asiasta sitten mitään.
Tokihan se noin menee mutta jos kertoimia katsotaan kun miehiä on deitissä monta jokaista naista kohti niin miehillä on huonommat mahdollisuudet löytää seuraa.
Sitten on vielä niitä miehiä joilla pyörii useampi nainen kun yksi käy vanhaksi.
Toisin sanottuna miehillä on todennäköisemmin vähemmän myönteinen tarina kerrottavana kuin naisilla.
Yksilönä olet miehenä selvästi altavastaajana.
Tietysti jos uskoo naiivisti rakkauteen ja kohtaloon niin sitten voi ajatella että myönteisiä tarinoita on paljon puolin ja toisin mutta realistina jo etukäteen ajattelin että huonot on mahdollisuudet ja tulin tähän ketjuun kertomaan että se tuli myös todistettua tuossa puolen vuoden aikana.
No luin nyt ketjun kun pomppasi eteen. Pahoillani olen kaikkien niiden puolesta jotka tahtoisivat oikeasti tavata ihmisen jonka kanssa haluaisi olla ja jakaa elämäänsä. Siis oikeaa sielun ystävää ja jonka kanssa vielä seksikin sujuisi. Se siis olisi minun ihanteeni. Vähän pyydetty, mutta paljon takana ;) Koska ulkonäkö on se kaikkein tärkein kuitenkin niin sillä mitä ajattelet tai olet ihmisenä ei oikeastaan näillä "markkinoilla" ole mitään tekemistä. Ikävää, mutta totta! Siis et voi olla sekä sielunkumppani ja "himoittava" rakastettu. Ytyä siis riittäisi ja olisi hyvä kun vastapuoli olisi sokea. Ihan oikeasti. No, oikeasti en toivo kenenkään vammautuvan vuokseni, mutta kiusaus olisi suuri ;) Hän, sokea, kuulisi ääneni (kuten ääntäni on kehuttu puhelimessa) ja lukisi ajatukseni kirjoitettuna (miten hienosti ajatteletkaan), mutta ei näkisi minua. Koskisi ja tuntisi läheisyyteni ja nauttisi siitä ja kokisi minut siksi ihmiseksi jota voi rakastaa. Nyt kun kaikki kehut on tullut niin on tosi ikävää kun tapaa ja kuulee, ettei nyt "sytyttänyt". Luulen että saat paremman tai kyllä sinä nyt jonkun löydät (aika loukkaavaa). En siis kirjoita pitkään ja hartaasti enää... Elämä on julmaa ja sillä hyvä. Realistinen olet ja saat olla. Ei siinä mitään. Jossain kuitenkin ketju pettää ja altavastaaja et missään nimessä ole. Sinä hallitset ja päätät valinnoillasi ja sillä kenelle annat mahdollisuuden. Pistäisit siteen silmille ja kuuntelisit tai koskettaisit .. tapaisitko sen ihmisen jonka kanssa haluat jakaa elämääsi vai miten kävisi?
mitään sielunystäviä vaan sellaista jonka kanssa se seksi sujuu ja jos näyttää hyvältä niin seksi tuntuu sitten paremmalta.
Tuo sielunkumppanuus juttu on vanhojen akkojen kotkotuksia, nussiminen se nykyään ihmissuhteen laadun määrittää.
Mitäpä jos suhtautuisit tähän niin, että ottaisitkin noista nettitreffailujen huonoista puolista hyödyn irti. Huonot puolet olisivatkin silloin todella hyviä
puolia.
Jokainen kun toimii myös netissä oman luonteensa mukaisesti. Ihminen on tapojensa orja.
Tätä kautta tietyt ominaisuudet tulevat vaan korostetusti ihmisestä esille.
esimerkkinä vaikka:
-aloitat viestittelyn naisen/miehen kanssa,joka osoittaa olevansa kiinnostunut sinusta.
Kinuaa kuvaasi,kyselee tietoja sinusta.. nuo selvitettyään lopettaa viestittelyn kanssasi ja kertoo sitten,että olisi kyllä kiinnostunut,mutta on jo löytänyt "sen oikean" .
Eli,samaan aikaan kun hän etsii jotakuta parempaa,on olemassa jo joku,
joka uskoo olevansa tälle ihmiselle "se oikea".
Kuinkahan monta tapaamiskertaa,tuntia,viikkoa tarvitsisi kuluttaa livenä,että huomaisi esim tämän ominaisuuden toisesta?
Onneksi on tämä nettivaihtoehto.
Kunkin tuotteen markkinoinnin laadussa, ja tuotteessa itsessäänkin on eroja, mutta siellä ne ovat kaikki pärstät ja profiilit hyllyllä. Niistä eikun valkkaamaan itselleen sopivinta. Ensin tietysti on pidettävä huoli siitä, että oma tuote on markkinointikelpoinen ja myydään taidolla.
itseään ja kuka ei sekä keikistellä siinä näyteikkunassa.
Aika kamalaa jos ihmistä verrataan tuotteeseen. Ainakin itselleni se on viimeinen pisara.
Ei kiinnosta kyllä jos joku pitää minua tavarana tai tuotteena olipa sitten joku joka pitää minua laadukkaana sellaisena tai ei.
ottaa,kun menee treffeille tai vaikka vaan kirjoittelee,kun ei ole tuntenut muuten.
Kyllä pitäs olla tarkempaa tietoa ihmisestä,en ainakaan enää itse luota nettituttuihin,jotenkin outoa,jos kuuskymppinen mies kertoo vielä,mitä äiti hänestä ajattelee?
ihan samalla tavalla kuin työntekijän ammattitaidot, työkokemus ja koulutus ovat se 'tuote', jota hän markkinoi mahdollisille työnantajille. Jos ei osaa markkinoida itseään, työpaikka jää saamatta. Jos ei osaa markkinoida itseään, kumppani ei löydy netistä.
Ehkä luonnossa tapaaminen on erilaista, se voi tapahtua 'ihmisten välillä'. Netissä kuitenkin miehet etsivät sopivaa tuotetta nimeltä Nainen, ja naiset valkkaavat Miehistä. Kyllä me tuotteita olemme tässä yhteydessä. Ei siinä huoraamisella ole mitään tekemistä, mistä sekin nyt piti mukaan vetäistä?
Niin, itse olen käynyt aika monella nettitreffeillä ja aina sama tulos: Ei kolahda, niin ei kolahda. Se on ne kemiat kun pitää kohdata, mutta en ole luovuttanut vaan itse ole ottanut yhteyttä mieluisiin miehiin ja kirjoitellut jonkin aikaa sekä sitten mahdollisesti ollaan tavattu.
Nyt kävi toisin.. Nyt kolahti.. Totisesti... =) Kannatti olla sitkeä sissi ja mennä jopa rasittaviksi tulleisiin treffeihin, koska minulle tuli jo se asenne, että ei siitä kuitenkaan mitään tule. Mutta nyt tuli =) ja olen itselleni ikikiitollinen siitä, etten luovuttanut, se voi todellakin tulla vastaan ja itse olen tavannut vuosien varrella ainakin 15 tyyppiä.
Tässä yhden melko kokeneen nettideittailijamiehen näkökulma:
Kaikki riippuu alkuun siitä miten hyvin kirjoittelunne matchaa. Sanakäänteet, huumori, harrastukset, mieltymykset jne. Ei kannata esittää mitään mitä ei ole, tosin auttaa jos saa omat juttunsa kuulostamaan hauskalla tavalla positiiviselta, optimistiselta ja erikoiselta (kiehtovalta).
Ylipirteä ihminen + kyyninen ihminen = huono yhdistelmä.
Ylipirteä + ylipirteä = hyvä yhdistelmä.
Kyyninen + kyyninen = hyvä yhdistelmä.
Älykäs ihminen ja hyvä kirjoittaja (incl. oikea kirjoitusasu) + yksinkertainen ihminen (huonot kielikuvat ja huono kirjoitusasu) = huono yhdistelmä.
Älykäs ihminen ja hyvä kirjoittaja + älykäs ihminen ja hyvä kirjoittaja = takuuvarmasti hyvä yhdistelmä, ainakin alkuun pääsee. Tästä voi jopa jäädä ystävyyssuhde, vaikka parisuhdetta ei syntyisikään.
Yksinkertainen ihminen + yksinkertainen ihminen = hyvä yhdistelmä. Nämä voivat mennä Topi Sorsakosken keikalle juomaan yhdessä viinaa ja puhumaan elämän kolhuista. Ehkä juoksuhaudoissakin käydään.
Jos olet fiksu ja jaksat kahlata ihmisiä läpi, niin tulet varmasti kokemaan paljon ihanien ihmisten ajatuksia ja läheisyyttä. Voi kyllä, sitä läheisyyden määrää... Tosin jos leikkiin lähtee, niin sitten kävelee väkisinkin paljon vastaan sellaisiakin ihmisiä, joita ei jaksa erilaisista syistä sekuntiakaan, mutta nekin tilanteet on vain käsiteltävä jotenkin, kukin tyylillään. Pääasia, että teette pelisäännöt 100% selviksi jo kirjoitteluvaiheessa. Hävetä ei kannata mitään, nyt kun on kuitenkin jo vuosi 2009, eikä 1899.
Aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka.
vaikka kuinka haluaisitte ajatella.
"Älykäs ihminen ja hyvä kirjoittaja älykäs ihminen ja hyvä kirjoittaja = takuuvarmasti hyvä yhdistelmä, ainakin alkuun pääsee. Tästä voi jopa jäädä ystävyyssuhde, vaikka parisuhdetta ei syntyisikään."
Tästä oli kokemusta, mutta kuka tekee ystävyyssuhteella jos etsii parisuhdetta?
Netissä kaikki taitaa olla vähän suorasukkaisempaa. Ihan samalla tavalla olet "yksi hupaisa mies muiden suuressa joukossa" muuallakin. Mutta baareissa miehet ja naiset eivät kulje suuret kyltit kourassa, jossa huudetaan seuraa ja ilmoitetaan kaikki tiedot kengänkoosta lähtien. Ja yhtä paljon niitä ei-tosissaan olevia on esimerkiksi tuolla yöelämässä. Netissä kaikki on vain suorempaa ja räikeämmin esillä.
Netti on hankala (kiusaus joillain jäädä roikkumaan, erottuminen, löytäminen) mutta myös helpompi tapa (pääsee tutustumaan nopeasti erilaisiin ihmisiin ilman sitä viikonlopun metsästysurakkaa, luonteenpiirteistä voi nopeammin saada tietoa, jos vaikka yksinhuoltajaisä/äiti niin kotoa käsin pääsee tutustumaan). Ja siinä on toki se, että asioita voidaan räikeämmin ulkonäön jne osalta valehdella. Puolestaan paljon kirjoitellessa saa jo jonkinlaisen käsityksen ihmisestä, jos osaa tulkita kirjoituksia.
Musta tuntuu, että tota nettideittiä kohtaan on ihan älyttömiä odotuksia ja sitä markkinoidaan varmana tapana löytää toinen. Tapahtuuhan niitä ikäviä kokemuksia muuallakin. Mutta vieläkään ei ole löydetty sitä varmaa pariutumistapaa, joka kaikille sopii.
Itselläni nettideitti tuotti hyvän tuloksen, joillekin sitten taas ei. Ei siihen kannata sen enempää uskoa, kuin siihen, että baarintiskiltä löytää itselleen juuri sopivan ihmisen.
Ongelmahan on että koska netissä miesten kynnys tehdä aloitteita poistuu niin naisille suorastaan tulvii yhteydenottoja. Ja koska netti karsii rankasti miehen mahdollisuuksia erottautua joukosta (kehonkieli, ääni, käyttäytyminen et cetera) niin tilanne on mikä on. Vähän kuin hakisi työpaikkaa täyttämällä netissä avoimia monivalintahakemuksia.
Vaikka profiili olisi miten hyvä niin se on silti vain yksi profiili siinä sadantuhannen profiilin vellovassa meressä, jotka ovat kaikki samanlaisia. Ja auta armias jos olet jotenkin siinä määrin erikoinen ettet mahdu yleisimpiin hakukriteereihin (170-190 cm / 65-90kg) niin kukaan ei edes tiedä että olet olemassa. Hyvästä profiilista ei ole iloa jos sitä ei kukaan lue.
Joku suositteli vaihtamaan maksullisiin palveluihin. Maksullisuus kuulemma jotenkin tasapainottaa koko hommaa. Jos nainen on maksanut palvelusta jotain niin se varmaankin tekee aktiivisemmin aloitteita ja vastaavasti kovimmat ääliöspammaajamiehet on poissa jaloista. ccdeitti, e-kontakti ja match.com saa puskaradiolta kuitenkin enemmän tai vähemmän epämääräisiä arvioita. Osaako joku suositella?