Lihomisvaiheen kehittyminen

Aliluonto kirjoitti:

Voiko ihminen kehittyä sellaiseksi että rasvankeräämistaipumus puuttuu kokonaan tai että se on niin vähäinen että ihminen ei liho?

Joku tuolla jossain tuumi että ihmisen rasvankeräämistaipumus (=varastorasva) ehkä joskus väistyisi. Moni ajattelee että se ei ole enää nyky-yhteiskunnassa välttämätön ominaisuus, ravintoa kun on saatavissa sieltä ja täältä päivittäin ja se ominaisuus voisi väistyä.

Siihen en kummempaa kommentoi kuin että suurin osa maailman ihmisistä elää tilanteessa jossa ravintoa ei ole jatkuvasti saatavissa. Ja jopa hyvinvoipainen ihminen saattaa joutua tilanteeseen jossa hänen on selvittävä useita päiviä syömättä.

Jo aluksi on hyvä tiedostaa että rasvankeräämistaipumus on kaikilla nisäkkäillä ja pidetäänkin selvänä että se on ollut tekijä jota ilman nisäkkyyteen ei ole voinut päätyä.

Selvää kaikille lienee myös se, että eläinkunnan kehittyessä evoluution myllerryksessä eloonjäämistä edisti se että pystyi varastoimaan kaiken sen energian jonka söi ja jota ei välittömästi tarvinnut.

Kun ruokaa hyvin harvoin oli runsaasti pitkiä aikoja ja sen saamiseksi piti koko ajan liikkua puhumattakaan että kaikki muukin tehtiin lihasvoimin, ei tarvinne perustella väitettä että liikalihavuus oli ihmisen alkuhistorian aikoina tuiki harvinaista.

Kun lihavuus ei ollut ongelma, ei ihmiselle myöskään kehittynyt mekanismeja jotka pysäyttäisivät rasvan kerääntymisen.

Aineenvaihdunnan säätely tapahtuu pääasiassa aivoissa, ja nimenomaan niiden sellaisissa osissa jotka kehittyivät ensimmäisenä, luultavasti ne olivat muokkaantuneet pitkään jo ennen kuin nisäkkäistä voitiin edes puhua.

Nykyinen aivotutkinta on päätynyt tulokseen, että nämä osiot eivät voi muuttua tai kehittyä enää millään tavalla, ne ovat sitä mitä ne alkuaikoina ovat olleet. Aineenvaihduntamme on siis niiltä osin lyöty lukkoon ja tähän joukkoon kuuluu myös sokeri-insuliini-rasva-energiankäyttö-mekanismit. Kun muutoksia tapahtuu, se johtuu siitä että sisäelimien toiminta muuttuu, ei aivoissa (sairausperäiset aivojen toimintahäiriöt ovat tietysti erikseen). Tässäkin on huomattava että ihmiselimet eivät alunperinkään ole kehittyneet kuin alle 30 vuoden käyttöä varten jonka ajan ne yleensä toimivat aivan mainiosti.

Voiko ihminen kuitenkin joskus tulevaisuudessa olla rasvankeräämistaipumusta omaamaton, siis lihomaton?

Nähdäkseni on muutama tie. Yksi on se, että eloonjäämisteorian mukaan ne ihmiset, joilla on heikko rasvankeräämistaipumus, eli ovat ns. läpipaskoja, selviävät paremmin erilaisissa mullistuksissa ja lisäävät geneettistä perimäänsä enemmän kuin lihomiseen taipuvat. Näin ollen lihavuusperimä vähenee ja sitä myötä lihavatkin vähenevät. Tämä tie ei vaadi ihmisen nykyisen fysiologian muuttumista, vaan perustuu siihen että lihavuusperimän kantajat eivät siirrä perimäänsä tuleville polville vaan polvi koostuu ihmisistä jotka pysyvät linjoissaan huolimatta siitä että ihmisen originaaleista elintavoista ei ole jäljellä kuin jotain rippusia.

Toinen tapa on se että kehittyy uusi nisäkäslaji josta tulee Uusi Ihminen. Luonnollisesti ympäristön pitää olla jo varsin varhaisessa vaiheessa sellainen että ravintoa on koko ajan riittävästi jotta rasvankeräystaipumusta (vast,) ei missään vaiheessa tarvita. Näin Uudella Ihmisellä ei olisi tarvetta kehittää vuosimiljoonien aikana rasvankeräystaipumusta vaan pysyisi hoikkana ihan itsekseen.

Tietysti on huomattava että jos ravintoa olisi koko ajan riittävästi koko ihmisen olemus muuttuisi. Hänen liikuntakykynsä tuskin kehittyisi nykyisenlaiseksi (se olisi melko tarpeeton) ja kenties hänen ei tarvitsi lainkaan nousta kahdelle jalalle. Hänen liikkeensä olisivat kömpelöitä ja aistit luultavasti nykyistä hiekommat tai ainakin niiden tärkeys olisi painottunut toisin kuin nyt. Ruoansulatuselimistö olisi luonnollisesti täysin erilainen kuten myös energiankäyttö, eikä ole varmaa että hän olisi nisäkäs.

Todennäköisesti hän ei pystyisi elämään kuin nykyihmisen tukemana, koska muuten on aika vaikea kuvitella hänelle vuosimiljooniksi optimaalisia yltäkylläisyyden olosuhteita, joissa kuitenkin hänen älynsä pystyisi kehittymään nykyihmisen älyn kaltaiseksi. Se nimittäin ei kehittyisi jos se ei olisi lajin eloonjäämisen kannalta välttämätöntä, ja tällaisessa kuvaamassani yltäkylläisyyden tilanteessa aivojen kehittyminen edellyttäisi että ravinnon saanti on pelkästään kiinni älyllisistä kyvyistä eli saada ruokaa suuhunsa pelkästään älyllisiä ongelmia ratkaisemalla ja samalla menetelmällä hänen olisi myös saatava lämpö, turvallisuus ja muut vastaavat asiat joiden hankkimiseksi ihminen on joutunut käyttämään älyään heikon ja hitaan fyysisen olemuksensa jatkeeksi. Ja tämä tilanne olisi jatkuttava kymmeniä miljoonia vuosia.

Todennäköisin vaihtoehto voisi olla se että ihmistä muokataan geneettisesti niin että lihavuutta aiheuttavat geenit poistetaan sekä perimästä että välillisistä lihavuuden syistä.

Mutta tämä kolmas vaihtoehtohan on mahdottomuus, onhan se jo monasti todettu että lääkärit eivät tiedä mitään ja koko lääketiede perustuu pelkästään siihen että se yhteistyössä KTL:n kanssa sairastuttaa ihmiset jotta he sitten ostaisivat lääkkeiksi kutsuttuja perunajauhepuristeita ja antaisivat rahansa lääkefirmoille ja perunanviljelijöille.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä