paukauttamaan päin naamaa avomieheni äidille (olemme oleet yhdessä vasta 2 vuotta) muutaman tosiasian, joita kukaan muu ei ollut koskaan uskaltanut sanoa (mutta kaikkien oli tehnyt mieli). asia koski lähinnä sitä, että näille lapset ja lapsenlapset eivät ole tasavertaisia, vaan näillä on suosikkinsa ja muut saavat tuntea, etteivät ole yhtään mitään. esimerkiksi avomieheni joutui itse kustantamaan lapsena harrastuksensa, kun taas tämän veljelle vanhemmat maksoivat kaiken. avomieheni otti lainan asuntoa varten ja avomieheni veljelle vanhemmat ostivat asunnon. sitten nämä lapsenlapset. avomiehelläni on 10-vuotias tytär ja tämän veljellä 3 lasta iältään 5v,3v ja 1v. näistä neljästä lapsenlapsesta ehdoton suosikki on avomieheni veljen keskimmäinen, jolle isovanhemmat siis ostelevat sitä sun tätä ja raahaavat VAIN tätä lastenlastaan mukana korrkeasaaressa ym. minulle on siis ihan sama kuka on suosikki, kyse ei ole siitä, vaan ylipäätään tuo koko asenne/kuvio on mielestäni sairas! menin siis laukaisemaan tästä avomieheni mutsille, kun en osaa turpaani pitää kiinni.
meni neljä päivää, ennen kuin muija tajusi,mitä olin sanonut. tämä tulee sunnuntaina ilmoittamatta kylään ja alkaa heti ovensuussa haukkua: "mistä sinä luulet tietäväsi, kuka minulle on tärkein! et tule koskaan kuulumaan meidän sukuun! sulla on tasan 2 viikkoa aikaa pakata tavarasi ja häipyä tästä asunnosta!" (asuntomme ei siis ole avomieheni vanhempien, vaan avomieheni oma) johan oli! avomies ei sanallakaan noussut puolustamaan mua. se taisikin sitten ratkaista meidän suhteemme suunnan. olen nyt etsimässä kämppää :) pääsevätpä kerralla koko sakki minusta, mutta mikä parasta: MINÄ PÄÄSEN NIISTÄ! seuraavan kerran valkkaan appivanhemmatkin vähän tarkemmin,... *hihittelee*
meni neljä päivää, ennen kuin muija tajusi,mitä olin sanonut. tämä tulee sunnuntaina ilmoittamatta kylään ja alkaa heti ovensuussa haukkua: "mistä sinä luulet tietäväsi, kuka minulle on tärkein! et tule koskaan kuulumaan meidän sukuun! sulla on tasan 2 viikkoa aikaa pakata tavarasi ja häipyä tästä asunnosta!" (asuntomme ei siis ole avomieheni vanhempien, vaan avomieheni oma) johan oli! avomies ei sanallakaan noussut puolustamaan mua. se taisikin sitten ratkaista meidän suhteemme suunnan. olen nyt etsimässä kämppää :) pääsevätpä kerralla koko sakki minusta, mutta mikä parasta: MINÄ PÄÄSEN NIISTÄ! seuraavan kerran valkkaan appivanhemmatkin vähän tarkemmin,... *hihittelee*
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hienoa!
Mulla ollu anopin kanssa ongelmia koko suhteen ajan
enkä voi sietää häntä!
Monet tutut jotka tuntevat anoppini (ei siis minun omat tutut) ovat kanssa päivitelleet anopin aikaansaannoksia.
Pari kertaa olen lohkaissut ja sitten on ollu mykkä-
koulua vuosi kerrallaan.
Viimisen kerran ilmoitin miehelleni joka ei myöskään nouse äitiään vastaa, että tämä oli viimeinen kerta ja seuraavalla kerralla mieheni saa muuttaa anoppini kanssa saman katon alle!
Mulla on kyllä ihan asialliset välit anoppiini mutta meillä ei ollut aivan noin dramaattinen tapaus.
Olimme juuri muuttaneet yhteiseen itse ostamaamme rivarikaksioon. Olin teetättänyt rakennusvaiheessa baarikeittiöön vitriinin johon käytin savulasia.
Anoppini oli aikoinaan toteuttanut oman unelmansa ja hankkinut kuusikulmaisen savulasipöydän. Hän tarjosi tätä pöytää varmaankin ihan hyvää ajatellen ja koska pöytä ei sopinut hänen kotiinsa enää. (Asuu yksiössä).
Minä sekä mieheni kieltäydyimme kun mielestäni lasipöytä on niin vaikea pitää puhtaana ja mieheni oli jo saanut kyseisestä pöydästä ihan tarpeeksi lapsuudenkodissaan. Tästäkös marmatus alkoi. Ei auttanut vaikka sanoin, että nuo tuolit olisi verhoiltava uudestaan sillä niiden kangas alkoi olla jo vähän nukkavieru.
Mieheni piti päänsä ja ilmoitti että koti on meidän koti ja kalustamme sen niin kuin haluamme. Näki että Anoppia korpesi mutta niin vaan sitten vihdoinkin uskoi eikä pöytätarjousta ole enää kuulunut.
Toinen samanlainen marmatus oli makuuhuoneen verhoista ja taisi olla ihan samana päivänä. Itselläni oli satiiniverhot varattuna makuuhuoneeseen niin hänen mielestään olisi pitänyt laittaa sinne entisestä kodista ne toiset makuuhuoneen verhot. Ei kiitos. Jälleen annoin Anopin aikansa marmattaa ja lopulta sanoin että kumpi täällä asuu sinä vai minä. Viesti taisi mennä perille sillä enää ei ole ollut meille sisustusasioita ehdottelemassa ja vaatimassa.
että pääsit eroon moisesta vätyksestä. Ei siis anopista, vaan siitä "miehestä".
Harva otus on yhtä kuvottava kuin aikuinen äidissään vielä kiinni oleva "mies", jolla ei ole omaa tahtoa - vaan mami päättää kaikesta. Hyi helvetti.
Niin juuri - sellainen kamala OIDIPUS-kompleksinen Mammanpoika...ei kiitos!
Niin juuri. Tuo pirun "paremmuusjarjestys" on ARSYTTAVA juttu! On sita meidankin suvussa, enka puhu nyt anopeista, vaan muuten vaan...oma aitini on esim. aina ollut "nro 2" (vai olisiko perati ollut "hannanhuippu), kun taas yksi tatini on ollut SUURI NRO 1. Number UNO, universumin VALTIATAR, jne, jne...
...ja mitas siita on seurannut? Pelkkaa paskaa ja jaynaa!
Onnittelut ja oikein sydämestä!
Myös minä sanoin mieheni äidille
just sen mitä ajattelin!
Siitä on aikaa nyt 8 vuotta ja kovin mamma
lähettelee terveisiä ja pyytää käymään.
(Silloin oli toinen ääni kellossa).
Minä en mielipidettäni muuta, eli se siitä.
Meillä mieheni oli kyllä "puolellani",
sille ei tarvinnut antaa monoa.
Mitäs me suorat naiset, heh hee :))
Taas ylipitkä.......