Vaikka kyseessä onkin viranomaisten mukaan ns. vähä-oireinen lastentauti, sen moninaisempia muotoja on eri ihmisillä.
Omassa perheessäni tauti esiintyi jokaisella erilaisena:yhdellä jatkuvana oksentamisena, toisella voimakkaana kurkkukipuna hengitystietulehduksineen ja kolmannella parina näppynä. Mutta meille kaikille oli yhteistä järjettömän voimakas päänsärky, kovat lihaskivut ja äkillinen kova kuume. Vaikka noudatimme todella tarkkaa käsihygieniaa, sairastuimme kaikki vuorotellen.
Minun tapauksessa molemmat käteni turposivat molemmista ranteista useita senttejä, sormet eivät turvotukselta taipuneet lainkaan. Käteni ja sormeni olivat niin kipeät, etten saanut itse löysiä kotihousuja jalkaan, enkä pystynyt edes lehtiä selaamaan. Kipu oli ihossa ja ihon sisällä ja se oli samaan aikaan polttavaa, pistelevää ja kutiavaa. Raapia ei vaan voinut kun se sattui niin vietävästi. Aivan kuin olisin työntänyt käteni tulikuumaan keittolevyyn ja samaan aikaan kynsissäni olisi ollut paleltumisvamma. Kämmenet olivat täynnä ihonsisäisiä paukamia ja niiden seassa pinnallisia vesikelloja. Kämmenet tykyttivät sydämmenlyöntien tahdissa eikä tuplattu kipulääke ja allergialääke auttanut kertakaikkiaan yhtään. Nukuin yöt kylmäkallet hihansuiden sisällä niin että kämmen sai kylmää sekä ylä- että päällipuolelta. Päivisin kuljin kylmäkallet kämmenissä. Jalkoihin tuli vain vähäisiä oireita jotka pystyi jotakuinkin sietämään. Mutta kun olin kestänyt käsissäni kolme vuorokautta yhtämittaista polttavaa kipua, alkoi usko kertakaikkiaan loppua. Neljäntenä päivänä vesikellot alkoivat näyttää siltä että alkavat kuivua, ja poltteleva kipu muuttui pikkuhiljaa syyhytykseksi ja kirvelyksi. Samalla sormet alkoivat hiemat taipua, ja ranteiden turvotus alkoi laskea. Seuraavaksi odottelen kynsien irtoamista.
Minulla oli ainakin niin kovat tuskat, etten suhtautuisi tähän tautiin kevyesti. Ja toivon todella että tämä tauti saataisiin vähenemään rokotteella kuten vesirokko. Tämän kun valitetavasti voi sairastaa uudestaan. Ihmeellistä on, että tauti muuttaa muotoaan siten että joku voi sairastaa sen luullen saaneensa perusflunssan. Siksi varmaan suhtautuminen enterorokkoon saattaa olla hyvinkin vähättelevää.
Omassa perheessäni tauti esiintyi jokaisella erilaisena:yhdellä jatkuvana oksentamisena, toisella voimakkaana kurkkukipuna hengitystietulehduksineen ja kolmannella parina näppynä. Mutta meille kaikille oli yhteistä järjettömän voimakas päänsärky, kovat lihaskivut ja äkillinen kova kuume. Vaikka noudatimme todella tarkkaa käsihygieniaa, sairastuimme kaikki vuorotellen.
Minun tapauksessa molemmat käteni turposivat molemmista ranteista useita senttejä, sormet eivät turvotukselta taipuneet lainkaan. Käteni ja sormeni olivat niin kipeät, etten saanut itse löysiä kotihousuja jalkaan, enkä pystynyt edes lehtiä selaamaan. Kipu oli ihossa ja ihon sisällä ja se oli samaan aikaan polttavaa, pistelevää ja kutiavaa. Raapia ei vaan voinut kun se sattui niin vietävästi. Aivan kuin olisin työntänyt käteni tulikuumaan keittolevyyn ja samaan aikaan kynsissäni olisi ollut paleltumisvamma. Kämmenet olivat täynnä ihonsisäisiä paukamia ja niiden seassa pinnallisia vesikelloja. Kämmenet tykyttivät sydämmenlyöntien tahdissa eikä tuplattu kipulääke ja allergialääke auttanut kertakaikkiaan yhtään. Nukuin yöt kylmäkallet hihansuiden sisällä niin että kämmen sai kylmää sekä ylä- että päällipuolelta. Päivisin kuljin kylmäkallet kämmenissä. Jalkoihin tuli vain vähäisiä oireita jotka pystyi jotakuinkin sietämään. Mutta kun olin kestänyt käsissäni kolme vuorokautta yhtämittaista polttavaa kipua, alkoi usko kertakaikkiaan loppua. Neljäntenä päivänä vesikellot alkoivat näyttää siltä että alkavat kuivua, ja poltteleva kipu muuttui pikkuhiljaa syyhytykseksi ja kirvelyksi. Samalla sormet alkoivat hiemat taipua, ja ranteiden turvotus alkoi laskea. Seuraavaksi odottelen kynsien irtoamista.
Minulla oli ainakin niin kovat tuskat, etten suhtautuisi tähän tautiin kevyesti. Ja toivon todella että tämä tauti saataisiin vähenemään rokotteella kuten vesirokko. Tämän kun valitetavasti voi sairastaa uudestaan. Ihmeellistä on, että tauti muuttaa muotoaan siten että joku voi sairastaa sen luullen saaneensa perusflunssan. Siksi varmaan suhtautuminen enterorokkoon saattaa olla hyvinkin vähättelevää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.