Eli olen tavannut miestä toiselta paikkakunnalta jo 4 kk:ta.Aluksi olimme molemmat aivan pilvissä ja puhuimme puhelimessa kaikenaikaa, tapasimme niin paljon kuin mahdollista ja mies ajoi luokseni vaikka keskellä yötä ikävän yllättäessä... Puhui kauniita ja kertoi tykkäävänsä ja olevansa todella ihastunut ja mietti olisko jopa rakkautta...
Nyt muutaman viikon ajan ollut yhteydessä kyllä tiivisti ja tavattukin, mutta sana tykätä ja ikävä vähentyneet... Sanoo ettei tiedä pytyykö seurustelemaan!!! Ei halua lopettaa suhdetta, koska pitää yhteisestä ajasta jota vietämme ja sanoi minun olevan täydellinen,,muttei tiedä
kuitenkaan mitä haluaa??
Haluaa jatkaa "tapailua" muttei lupaa saeurustelua, pelkää sitoutua. Kuitenkin meillä sopimus ettei muita tavata samaan aikaan...
Mitä tekisin?? jatkanko tapailua vai onko peli menetetty??? olen itse aivan rakastunut tähän mieheen!!! Mutta mielessä kokoajan, että katseleekohan mies jotain muuta samalla ja jättää, kun sopiva löytyy lähempää!!!
Meillä lapsia molemmilla ja tavattu on heidätkin...
Paha olla tälläisessä epätietoisuudessa :-(
Nyt muutaman viikon ajan ollut yhteydessä kyllä tiivisti ja tavattukin, mutta sana tykätä ja ikävä vähentyneet... Sanoo ettei tiedä pytyykö seurustelemaan!!! Ei halua lopettaa suhdetta, koska pitää yhteisestä ajasta jota vietämme ja sanoi minun olevan täydellinen,,muttei tiedä
kuitenkaan mitä haluaa??
Haluaa jatkaa "tapailua" muttei lupaa saeurustelua, pelkää sitoutua. Kuitenkin meillä sopimus ettei muita tavata samaan aikaan...
Mitä tekisin?? jatkanko tapailua vai onko peli menetetty??? olen itse aivan rakastunut tähän mieheen!!! Mutta mielessä kokoajan, että katseleekohan mies jotain muuta samalla ja jättää, kun sopiva löytyy lähempää!!!
Meillä lapsia molemmilla ja tavattu on heidätkin...
Paha olla tälläisessä epätietoisuudessa :-(
Vastaukset 8
Vanhimmat
hei,
Olen kokenut saman.1v.8kk meni elämää tuhlatessa ihmiseen joka hoki samaa ettei ole valmis sitoutumaan. Rakasti minua ja seurassani oli suorastaan loistava olla. Mutta ei minusta ollut hänelle puolisoksi. Tavata halusi kun hänelle sopi. Tätä olisi jatkunut jos en olisi lopettanut koko suhdetta. Voimia sinulle!
Kiitos viestistäsi.... Pitääpä miettiä asiaa tarkkaan.
Onkohan järkeä tuhlata aikaa moiseen mieheen :-( Vaikka rakastunut olenkin ja vaikuttaisi, että niin mieskin. Ehkä hän on vaan todella pahasti sitoutumiskammoinen..
tuttu tilanne.mies ihana ja rakas mulle.nyt tuli hiipunut ja alkaa epäilyttää koko homma.miten voisin edes suunnitella yhteistä tulevaisuutta jos toinen osapuoli ei osoita että haluaa myös sitä?todella vaikea tilanne,järki sanoo että häviä ja tunteet taas toisin.haluaisin rakastaa ja olla myös rakastettu,mutta eihän sitä yksin voi...meitä o varmaan monia muitakin samassa tilanteessa olevia.
samantapainen tilanne täälläkin...kerkesin jo reilut 3kk tavata säännöllisesti yhtä mukavaa miestä ja netin kautta tutustuttiin.Harmi,kun niin pitkään meni hyvin ja alkoi tuntua,että olen löytänyt sen oikean,suhteen joka kestää.Yllättäen mies muuttui käytökseltään kylmäksi ja kehtaa vielä väittää rakastavansa mua.Kyselin mieheltä,että miltä tuntuu nyt,kun tunnetaan paremmin ja oisko mahdollista,et meistä joskus tulisi vakavempaakin,niin en kunnon vastausta saanut,epämääräistä mutinaa..oishan se mukavaa,mutta...
Kohtalotoverit! Ei lannistuta,itse päätin jatkaa taas sinkkuelämää ja alan elää vain itselleni...
Ikävää kuulla, että muillakin samoja kokemuksia..
Mä olen nyt pari päivää yrittänyt ihan suoraan asiasta keskustella, mutta edelleen vastaus, että haluaa jatkaa, muttei kuitenkaan tiedä.. Tää on todella raastavaa. Tiedän, että viisainta olisi sanoa heippa koko miehelle, mutta silti tunne käskee vielä jäämään... :-((
KAtso rauhassa, miten asiat lähtevät menemään. Ehkä olette vain edenneet liian nopeasti, tai ehkä nyt on se hetki alkuhuuman jälkeen jossa miettii haluaako olla toisen kanssa oikeasti. Mikäli hän ei noudattaisi sopimustanne: ei muita, hän tuskin olisi sellainen ihminen jonka kanssa haluaisit seurustella.
Tiedän itse tuon epätietoisuus-tunteen kun ihanat sanat ja pitkät puhelut ja runsaat viestittelyt loppuvat, ja vieläkin olen vähän huolestunut. Mutta uskoisin, että tämä lähtee tästä helpottumaan/selkiytymään. Ei yhteydenpito voi jatkua sellaisena ikuisesti. Olen myös kuullut lukuisia kokemuksia tästä hetkestä kun yhteydenpito muuttuu. Silloin tulee epävarmuus. Emme ole yksin!
Anteexsi vaan arvon naiset. Mutta meitä miehiä alkaa ahistamaan, alatte suunnittelemaan tulevaisuutta heti kysymättä ja aivan liian "valoisana" meidä miesten arki alkaa huomattavasti aikaisemmin kuin teidän . ja melläkin olisi omakin suunnitelma tulevaan , jos se vain otettaisiin huomioon . Teidän rakkaus on niin "lapssellisen" aitoa että arkitotuus ei aina siihen sovi . ja taas mies saa moitteita??
Pitkä keskustelu nyt käyty!! haluaa,ei tiedä, tykkää, ei halua menettää jne...
Minä tein elämäni vaikeimman päätöksen,,, katkaisin välit kertaheitolla!Ei jahkailla enää. Oloni kävi niin sietämättömän vaikeaksi, etten voinut enää muuta!! En jaksanut epätietoisuutta tulevasta ja odotella osaako toinen päättää milloinkaan mitä haluaa! Jotenkin nyt niin pahamieli ja tyhjä olo, koska tunteet jostain syystä olivat/ovat niin vahvat, vaikka vain vähän aikaa tunnettiinkin! Aivan uudenlaisia tunteita minulle :(
Mutta pakko ajatella, että elämä jatkuu...yksin.
Ikävä jäi, mutta aika parantaa...