Sanokaas, voisiko laulutaitoa treenata mielikuvaharjoittelulla?
Puhevikaa korjatessani tein niin. Treenasin kadulla kävellessäkin toistelemalla mielessäni r-sanoja ja kuvittelin miten kielen pitäisi sijoittua suussa. Silloin kukaan ei nähnyt, tein myös kielen ja suun liikkeet. Mielestäni se auttoi. Näin liikeni enemmän harjoitteluaikaa, kuin kotona olisi voinut tehdä.
Eikös äänihuuliakin voi liikutella, vaikka ei ääntä päästäisikään? Ja jonkunlaisesta lihasmuististahan sävelessä pysymisessä täytyy olla kyse, äänihuulet oikeassa asennossa tietyn sävelen kohdalla. Toimisiko se oikeasti?
En kuvittele tulevani hyväksi laulajaksi tällä tavalla vaan lähtötaso on nolla ja toivoisin saavani edes sen verran edistystä, että kehtaisin osallistua yhteislauluun.
Puhevikaa korjatessani tein niin. Treenasin kadulla kävellessäkin toistelemalla mielessäni r-sanoja ja kuvittelin miten kielen pitäisi sijoittua suussa. Silloin kukaan ei nähnyt, tein myös kielen ja suun liikkeet. Mielestäni se auttoi. Näin liikeni enemmän harjoitteluaikaa, kuin kotona olisi voinut tehdä.
Eikös äänihuuliakin voi liikutella, vaikka ei ääntä päästäisikään? Ja jonkunlaisesta lihasmuististahan sävelessä pysymisessä täytyy olla kyse, äänihuulet oikeassa asennossa tietyn sävelen kohdalla. Toimisiko se oikeasti?
En kuvittele tulevani hyväksi laulajaksi tällä tavalla vaan lähtötaso on nolla ja toivoisin saavani edes sen verran edistystä, että kehtaisin osallistua yhteislauluun.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kauan laulanut ihminen "tuntee muiden väärin laulamisen kurkussaan" eli kurkussa tuntuu pahalta kun se menee vaistomaisesti siihen mutkaan mitä kuultava laulaja äänentuotossaan yrittää.
Mutta pihausta päästämättä tuskin edistyä voi, vai onko muita mielipiteitä...
Koen aika suuren ongelman olevan juuri muistamisen alueella. Voin kyllä tapailla sävelasteikkoa do-re-mi..., mutta kun pitää mennä pidemmin askelin, vaikka do-mi-fa jne, tai epäjärjestyksessä kuten lauluissa on, tulee ongelmia. Aivan kuten olemme opetelleet aakkoset litaniana, mutta jos on otettava vaikka vain joka kolmas kirjain, ei olekaan yhtä helppoa.
Puheterapiassakaan r:n pärinä ei tietenkään tapahdu ilman ilmavirtaa ja ääntä, harjoittelin toki ääneen mutta vaativinta oli oppia oikea tapa automaattiseksi. Ilman että tarvitsi tsekata etukäteen joka sana, onko siinä r ja muistaa, miten se äännetään. Se, että osasin edes kuvitella puhuvani luonnollisesti oikein, oli edistystä.
Äänentuottoharjoitukset on asia erikseen, mutta olenko ihan väärässä, että nuotissa pysymiseen tarvitaan muistia? Tätä ajattelin voivani harjoitella kuuntelemalla ja toistamalla mukana vain mielikuvituksessa silloin kun ei sovi äännellä.
eli solmisaatiosta tule yhtään mitään jos olet vain opetellut ne litaniana. Laula vaikka että priimi, sekunti, terssi, kvartti jne, ja sitten niitä solmisaationimillä. Sitten laulat helppoja lauluja solmisaationimillä, sitten vaikeampia ja niin edelleen.
Ethän sinä hyvänen aika aakkosiakaan käy läpi kun kirjoitat! Siis että abc...o: O. abc....l L. abc..........i I. jne, kunnes saat että Olipa kerran toivoton yritys.
Sinun pitää vain ympäröidä olemisesi ja tekemisesi musiikilla ja harjoitella harjoittelemasta päästyäsi, jolloin se alkaa sitten tuntua helpommalta ja voit harjoitella lisää. Olettaen tietysti että olet jossain määrin musikaalinen, mitä tällaisia miettivän olisi syytä olla.
Mutta mielikuvista niin itselläni vieläkin sormet alkavat liikkua musiikista, siis soittaen sitä pianolla. Vaikka siitä on jo aikaa.
"Ethän sinä hyvänen aika aakkosiakaan käy läpi kun kirjoitat! Siis että abc...o: O. abc....l L. abc..........i I. jne, kunnes saat että Olipa kerran toivoton yritys."
En, mutta aakkosistahan kaikki alkaa. Nyt on menossa laulamisen puolella "tavaamisaste". Olen yrittänyt etsiä netistä kuunneltavaksi inervalleja ja yksinkertaisia melodiota, ei ole vielä tärpännyt. Netin virtuaalipianolla olen noita kilkutellut, mutta aina ei jaksa tässä koneellakaan kököttää.
Kouluikäisenä soittelin vähän pianoa äidin opastuksella, joten kai sitä musikaalisuutta hieman on. Sävelkorva päässyt näköjään heikkenemään, kun en ole mitään soitellutkaan moneen vuoteen. Huomasin sen tuon nettipianon kanssa.
Koulussa ei vaan ikinä opetettu laulamaan, laulukirja vaan käteen ja menoksi. Kokeet pidettiin joka lukukausi. Ne jotka osasi luonnostaan, pääsi koulun kuoroon ja siellä ilmeisesti saikin oikeaa opastusta. Me, jotka ei osattu, auottiin vaan suutamme laulutunneilla muiden tahdissa.
Kun nyt joka puolella väitetään, että jokainen oppii, niin ainakin yritän. Jos saisin itsekseni sen verran pohjia, että alan uskoa itseeni, voisin ajatella opettajan hankkimistakin.
ei ole provo, mikä nyt valitettavasti tuli mieleen, niin voitaisiin lähteä siitä liikkeelle että minkä ikäinen olet?
Ehkä se opettajan hankkiminen olisi ihan hyvä asia. Mene työväenopistolle tai yksityiselle ottamaan pari yksittäistuntia ja kysy opettajalta haluamasi kysymykset. Onnea matkaan.
Mä olen treenannut unessa aika paljon. Mm Pavarotin kans vedetyt treenit oli tosi antoisia. Hänen kuolemankin jälkeen parit veisuut otettu. Korkeaveisuut. Kyl se kehittää.. ainaki mua. Ja väitän et Pavarottiaki..