En halua olla täällä vankilassa,omassa kotonani lasten kanssa...ei pääse mihinkään ja oma elämä mennyttä,on vain lapset ja lapset...en sovi äidiksi ja haluaisin vain rauhan,onko pakko elää tämä huono elämä lasten takia....en haluaisi elää,en jaksa...jos tekisin itsemurhan miten kävisi lasteni..onhan heillä isänsä..en nauti elämästä yhtään,olen jatkuvasti pahalla tuulella ja ärsyttävä...tuntuu että koko elämä menetetty!!!!
Kadehsin ihmisiä jotka saavat viettää viikonloppuja ravintolassa tai muualla,itse en koskaan enää
Miten tästä vankilasta
pääsee pois?
11
1629
Vastaukset
- yksin minäkin
Surullista, että koet kotisi ja lapsesi vankilaksi. Minulla on päinvastainen tilanne, toivoisin, että minulla olisi mahdollista olla enemmän kotona lasten kanssa (työ vie paljon aikaa).
Mutta ainoat avaimet vapauteen mielestäni on oman asenteesi muutos. Lapset ovat pieniä vain hetken. Mainitsit, että lapsilla on isä, pyydä häntä hoitamaan lapsia enemmän, että saat hiukan omaa aikaa itsellesi. Pyydä apua ystäviltä, sukulaisilta, neuvolasta. Lapsille hyvä hoitaja, ja eikun menoksi sinne ravintolaankin aina silloin tällöin. Ja ihan oikeasti, sinulla on lapsissasi miljoona kertaa jotain arvokkaampaa, kuin niillä kaikki viikonloppunsa ravintoloissa istuvillä tyypeillä!
Otaksun, että olet aika nuori vielä? Elämä ei lopu muutamassa vuodessa, eli kyllä ehdit vielä nauttia elämästäsi itseäsikin hemmotellen.
Ei elämä ole huonoa, se on juuri sellaista, millaiseksi sen itse tekee ja miten siihen asennoituu. Eikä sinun tarvitse lasten kanssa kotona istua. Lasten kanssa voi mennä ulos, puistoihin, kerhoihin, ostoskeskuksiin, leikkipaikkoihin. Siellä on paljon muitakin lapsia ja ennenkaikkea muitakin aikuisia.
Itsemurha ei ole ratkaisu, se on vain pako elämästä. Käy juttelemassa asiasta jonkun terveydenhoitajan tms. kanssa.
Kyllä sinä jaksat, ja kyllä sinusta on äidiksi. Lapsillesi olet aina paras ja ennenkaikkea ainoa äiti. - pääsee ulos
vaikka mistä vankilasta.
- kohtalotoveri
ihankuin minun kynästäni, ainakin niinä hetkinä kun olen ihan piipussa. Jos lapsenhoidosta joutuu olemaan yksin vastuussa, niin silloin alkaa hyvin nopeasti tuntumaan tuolta. Luojan kiitos, eron jälkeen mieskin on alkanut osallistumaan enemmän lasten hoitoon. Sääli että siihen vaadittiin avioero ja rikkinäinen koti lapsille, ennenkuin mieskin suostui osallistumaan. Enkä minä olisi muuten enää jaksanut yhtään.
- täälläkin
Kyllä lasten kanssa voi tehdä vaikka mitä. Eniten se on kiinni omasta viitseliäisyydestä (ja jaksamisesta).
Järjestä itsellesi omaa aikaa. Jos ns. lähiverkostoa ei ole, auttajana toimii yhteiskunta tai jopa jotkut järjestöt. Ota asioista selvää ja hoida elämääsi hieman uusille urille. Itse olen tuon prosessin jo aloittanut. Nyt minulla on omaa aikaa päivisin mutta edelleenkin kaipaisin joskus jotain ilta/viikonloppulomaa.
- valitat
katsoppa tuonne uusioperhe juttuun.Siellä lasten äidit kynsin ja hampain pitää kiinni kun uusio äidit vie heidän tenavat.Et sinä voi olla väsynyt itseppä olet elämäs valinnut.Ja katsoppa hultajuus kiistoja sielläkin hakee äidit yksinhuoltajuutta minkä ehtii ja kerkee.
- ap.
Sinä et todellakaan voi väittää minulle että en voi olla väsynyt...jos tietäisit mitä minun elämäni on niin et väittäisi noin.
Mulla on vakava masennus ja siitä johtuen elämä tuntuu vaikealta,jos olisin normaali tilassa niin asiat olisi toisin.Lapset raivoavat ja ovat hankalia,koska vaistoavat mieli alani,olen jatkuvasti väsynyt-lääkityksenkö takia(?) ja kun en pysty levähtämään koskaan päivällä,yöt ovat levottomia,lapset heräilevät yms.Tiedän että on helppo sanoa toiselle niinkuin sinä kirjoitit,jos ei itse tiedä millainen olo voi olla masentuneena ja väsyneenä,en tiennyt minäkään ennen ja jopa vähättelin joitakin ihmisiä. - täytyy ensin
ap. kirjoitti:
Sinä et todellakaan voi väittää minulle että en voi olla väsynyt...jos tietäisit mitä minun elämäni on niin et väittäisi noin.
Mulla on vakava masennus ja siitä johtuen elämä tuntuu vaikealta,jos olisin normaali tilassa niin asiat olisi toisin.Lapset raivoavat ja ovat hankalia,koska vaistoavat mieli alani,olen jatkuvasti väsynyt-lääkityksenkö takia(?) ja kun en pysty levähtämään koskaan päivällä,yöt ovat levottomia,lapset heräilevät yms.Tiedän että on helppo sanoa toiselle niinkuin sinä kirjoitit,jos ei itse tiedä millainen olo voi olla masentuneena ja väsyneenä,en tiennyt minäkään ennen ja jopa vähättelin joitakin ihmisiä.kertoa tuntemuksesi miehellesi ja pohditte yhdessä tilannetta. Ja apua voi ja pitää hakea ulkopuolelta kun ei jaksa. Se on vaan otettava puhelin käteen ja soitettava esim perheneuvolaan/mielenterveystoimistoon jne..
Voisit kertoa olostasi jollekin läheiselle ystävälle..ehkä äidillesi/sisarelle jne...ei saa jäädä odottamaan kädet ristissä. Lasten etu on aina etusijalla ja varmasti haluat lapsillesi tasapainoisen lapsuuden. Ja masennus vaatii hoitoa...terapiaa, lääkistystä joskus osastohoitoakin. Sitä apua on haettava itse, kukaan ei tule ovelle koputtamaan ja tarjoamaan. - muille!
täytyy ensin kirjoitti:
kertoa tuntemuksesi miehellesi ja pohditte yhdessä tilannetta. Ja apua voi ja pitää hakea ulkopuolelta kun ei jaksa. Se on vaan otettava puhelin käteen ja soitettava esim perheneuvolaan/mielenterveystoimistoon jne..
Voisit kertoa olostasi jollekin läheiselle ystävälle..ehkä äidillesi/sisarelle jne...ei saa jäädä odottamaan kädet ristissä. Lasten etu on aina etusijalla ja varmasti haluat lapsillesi tasapainoisen lapsuuden. Ja masennus vaatii hoitoa...terapiaa, lääkistystä joskus osastohoitoakin. Sitä apua on haettava itse, kukaan ei tule ovelle koputtamaan ja tarjoamaan.Oli se sitten lasten isä,en tiedä onko kuvioissa - tai suoraan perheneuvola tai sossu. Olen varma, tiedän, että saat apua! Ei kannata piilotella omaa pahaa oloa. Tiedän, että apu on lähellä! ET ehkä edes usko sitä,miten lähellä! Ei kukaan tuomitse sinua väsymyksestäsi, päinvastoin kaikki haluavat auttaa:-). Ja oli teitä sitten sinä ja lapset tai isä mukaan lukien, apua saa aina hakea ja pyytää:ja sitä saa! Harva on yksin jäänyt. Jos ei sopivia aikoja heti löydy, kirjoita vaikka mulle: [email protected], haluan auttaa:-)!
- tuplaäiti
muille! kirjoitti:
Oli se sitten lasten isä,en tiedä onko kuvioissa - tai suoraan perheneuvola tai sossu. Olen varma, tiedän, että saat apua! Ei kannata piilotella omaa pahaa oloa. Tiedän, että apu on lähellä! ET ehkä edes usko sitä,miten lähellä! Ei kukaan tuomitse sinua väsymyksestäsi, päinvastoin kaikki haluavat auttaa:-). Ja oli teitä sitten sinä ja lapset tai isä mukaan lukien, apua saa aina hakea ja pyytää:ja sitä saa! Harva on yksin jäänyt. Jos ei sopivia aikoja heti löydy, kirjoita vaikka mulle: [email protected], haluan auttaa:-)!
juttu!! minä olen ihan loppu myös, pahaa masennusta en ole kuitenkaan vielä saanut koska uskon että masennus on oman pään sisällä ja helposti korjattavissa. minulla on mies kotona mutta ei hän paljoakaan osallistu tähän perhe-elämään. kun tulee töistä kotiin menee vain ensin syömään ja nukkumaan. herää vasta sitten kun lapset ovat jo yöunilla. eli hirveästi apua ei tästä meidänkään isännästä ole. töitä haluaisin kovasti, mutta eipä minulle niitä anneta koska olen äiti. on kiva kuunnella kuinka ystävät kehuskelevat saavansa työpaikan samasta paikasta, jopa minne olen hakenut. minua eí edes vaivauduta pyytämään haastatteluun ja sama tilanne eräällä tuttavallakin kun on äiti. minä en tuotteita näiltä firmoilta mitään osta ja levitän sanaa eteenpäin ihan kiusaksi. ottaa niin päähän tälläinen selkeä syrjintä.
- nähty
muistuttaisin että lasten jälkeen "vapaus"ei ole enää ennallaan nauti rakkaistasi ei se ole vankilaa..joka kokemus on heille uutta ja ihmeellistä sinun kanssasi,parasta maailmassa.
- knuunuu
Ensinnäki hemmetin hyvä juttu että oot löytäny paikan mihin purkaa pahaa oloa ja että oot uskaltanu tunnustaa että olet väsynyt ym. Nyt kun vielä saisit itsesi neuvolaan ja jonkun "ammattilaisen" luo juttelemmaan niin asiat lähtisivät uuteen suuntaan.Itse olen 22 v, 7 kk tytön onnellinen äiti ja meillä elämä on mennyt mukavasti, tyttö on nukkunut yöt aina pahemmin heräilemättä eikä se muutenkaan turhia oo itkeskellyt ym. mutta SILTI olen jostain syystä aivan poikki ja lopussa. Tiedän että minua vaivaa masennus. Vasta eilen sain soitettua neuvolaan ja varattua ajan että saisin elämäni uuteen, valoisampaan suuntaan. Sain ajan vasta kuukauden kuluttua mutta olen erittäin onnellinen kun tiedän että tulen saamaan apua ja että asiat lähtevät paranemaan. Toivon tätä samaa sinulle ja muille tällaisten asioitten kanssa painiville. Jos joku tahtoo jakaa ajatuksia voi mulle kirjoitella osoitteeseen [email protected]
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1802085
Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1641836Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I461786- 1231503
Liian paljon hylättyjä ääniä
Ottakaa avustaja mukaan jos ette osaa äänestää oikein. Moni varmaan sekosi kahden listan ja lipun takia. Oliko tarkoitus1691325Ikäero suhteessa
Huomasin äsken Iltalehden tuoreen artikkelin, jossa kerrottiin, että vain 5% parisuhteista on yli 10v ikäero. Millaisia571287Tiedän kyllä sen
Että käyt täällä. En kuvittelisi sellaista asiaa. Tiedän kyllä senkin, että olet ainakin ollut minusta kiinnostunut. Sen621084- 71981
Ähtärin vaalitulos ja nyt neuvottelut alkavat
Keskusta voitti yhden paikan Ähtärissä kun oli hyvin ehdokkaita ( 32) ja kansanedustaja veturina keräämässä ääniä. P27952- 15929