Oon vähän yli 2-kymppinen nainen ja asunut poikaystäväni tai "avomieheni" kanssa 1,5v yhdessä.
Ongelmana on ensinnäkin seksi, jota on enää niin harvoin... ehkä kerran kuukaudessa. Asia vaivaa mua, mutta ei miestä, joten olen se puutteessa oleva osapuoli.
Mies on peruslaiska luonteeltaan, ainakin kun hän on minun kanssani. Hän istuu yleensä tietokoneen ääressä mieluummin kuin tekee mitään minun kanssani. Mä taas haluisin tehdä kaikenlaista hänen kanssaan, käydä treffeillä, lenkillä, urheilla ....Suhteen alussa kyllä puuhailimme kaikenlaista. Kavereittensa kanssa mies kyllä tekee kaikenlaista.
Onko muilla samanlaisia ongelmia? Olen kyllä puhunut hänen kanssaan näistä onglmista mutta mitään muutoksia ei ole tullut. En tiiä kuuluuko nää vaan suhteen arkipäiväistymiseen.
Kyllä avoliitossa on omat puolensa, mutta en vaan osannut arvata että se on näin "tylsää".
Ongelmana on ensinnäkin seksi, jota on enää niin harvoin... ehkä kerran kuukaudessa. Asia vaivaa mua, mutta ei miestä, joten olen se puutteessa oleva osapuoli.
Mies on peruslaiska luonteeltaan, ainakin kun hän on minun kanssani. Hän istuu yleensä tietokoneen ääressä mieluummin kuin tekee mitään minun kanssani. Mä taas haluisin tehdä kaikenlaista hänen kanssaan, käydä treffeillä, lenkillä, urheilla ....Suhteen alussa kyllä puuhailimme kaikenlaista. Kavereittensa kanssa mies kyllä tekee kaikenlaista.
Onko muilla samanlaisia ongelmia? Olen kyllä puhunut hänen kanssaan näistä onglmista mutta mitään muutoksia ei ole tullut. En tiiä kuuluuko nää vaan suhteen arkipäiväistymiseen.
Kyllä avoliitossa on omat puolensa, mutta en vaan osannut arvata että se on näin "tylsää".
Vastaukset 10
Vanhimmat
Luonne-eroja. Olet selkeästi pirskahtelevampi osapuoli, kun miehesi taas mieluummin ajelehtii tuulessa kuin höyhen.
Nyt on aika nostaa kissa pöydälle. Joko jaksat katsella apaattista ja flegmaattista miestäsi TAI teet selväksi, että sä kuihdut ja näivetyt tällä menolla, etkä ole onnellinen...Jos muutosta ei tapahdu, aiot aloittaa elämän itseksesi.
Muista, että me elämme täällä vain kerran. Jos emme ole tyytyväisiä elämäämme, meidän on muutettava sitä.
Tsemppiä sinne!
...mun edelliseltä suhteelta! Olin vuosikausia suhteessa miehen kanssa, joka seurusteli tietokoneensa kanssa kaiken vapaa-ajan. Pakolliset kauppamenot yms. sentään hoiti kanssani, muuten pakeni koneensa ääreen.
Vuosia puhuin ja puhuin kuuroille korville, etteikö jotain voitaisi yhdessä tehdä. Pikaisen seksituokion jälkeenkin mies aina säntäsi koneelle. Eihän tuota kestänyt enää selväjärkisenä, vaan otin ja lähdin.
Nyt olen yli vuoden seukannut miehen kanssa jonka kanssa käydään lätkämatseissa, konserteissa, rafloissa, kavereita moikkaamassa jne. Eipä voisi enää mokomat tietokonenörtteilijät kiinnostaa... ;-D
Kuullostaa melko tutulta, olen myös asunut avon kanssa reilun vuoden yhdessä ja voi elämä kun on tylsää! Alku meni hyvin, mutta viimeiset puoli vuotta on mennyt alamäkeä. Ongelma mullakin tuo seksin puute, viime kerrasta taitaa olla yli 3 kk. Minä haluaisin mutta toinen ei. Nukkumaan mennessä kääntää vaan selkänsä mulle.Läheisyyttä ei muutenkaan enään ole. Taitaa olla lopun alkua tällanen, en oikeesti enää jaksa tällasta suhdetta, josta en oikeesti saa enää mitään irti. Välillä koitetaan jotain yhdessä tehdä, mutta sekään ei ole enää hauskaa, tuntuu vaan että on pakko tehdä jotain "muka kivaa" yhdessä. Yleensä kaikki päättyy riitaan. Ja taas on tilanne päällä.
...täälläkin... valitettavasti. Poikkis viettää valveillakotonaoloaikansa 95-prosenttisesti tietokoneella. Seksissä ei kyllä minun puolestani ongelmia, miehestä varmaan liian harvoin mutta ei paljon jaksa kiinnostaa kun minä kiinnostan häntä vain silloin kun haluaa seksiä. Ja silloinkin pitäisi lämmetä parin minuutin suorasukaisella hinkuttelulla... ei kiitos! Kun joskus kyselen, emmekö joskus puuhaisi yhdessä jotain kivaa, vastaus voi olla että ei ole rahaa... häh?? Opiskelijabudjetilla elämme, mutta ei sen kivan tarvitse mitään huippuravintolassa käymistä olla, vaan vaikka korttipeliä. Jos sitten ehdotan esim. sitä taikka muuta leppoisaa kotona tehtävää puuhaa, mies sanoo 'joo' tai 'ehkä' mutta jumii vain koneella. Mitäpäs minä sen enempää maanittelemaan, vetäydyn sitten yleensä toiseen huoneeseen lueskelemaan tai katsomaan leffoja/sarjoja.
Kavereitten kanssa hän sitten yleensä menee tukka putkella ja mielestäni liiankin auliisti esim. kuskailee paikasta toiseen...
Semmoista täälläkin, saa nähdä jos ja kun valmistun ennen häntä miten suhteelle käy, tässä opiskelukaupungissa asuminen kun ei muutenkaan tulevaisuudessa houkuttele.
moi.
mulla on samankaltaisia tuntemuksia, vaikkakin suhde on kestänyt vasta puolisen vuotta! ei tylsistytä vielä niinkään mutta minulla on koko aja pelko että mielenkiinto lopahtaa ja suhde ns rutinoituu. olen monta kertaa sanonut avomiehelleni että en ikinä halua että meidän parisuhde rutinoituu, tottakai työt jne otetaan huomioon mutta muuten en halua mitään aikataulua elämääni! hänellä on paljon aikaa vievä harrastus joten se rajoittaa yhteistä aikaamme paljon. töiden puolesta taas emme voi aloittaa yhteistä säännöllistä harrastusta, sillä joka toinen viikko jäisi välistä..
pitäisikö minun keksiä itselleni enemmän virikettä?? olen aika menevä ja tuntuu että en jaksa vai olla kotona.. mutta toisaalta en halua että vähäinen yhteinen aikamme tästä vielä vähenee.. neuvoja??
joudun taistelemaan huomiosta tv:n, tietokoneen ja muiden mahdollisten elektroniikkalaitteiden kanssa... olen tosi herkkä ja hellyydenkipeä mutta tuntuu välillä yksinäiseltä vaikka olisinkin hänen kanssaan.. :(
muilta olen kuullut vaan semmoisia selityksiä että "se on mies, ei se tajua, eikä se ymmärrä antaa sitä hellyyttä niin paljon". pitääkö minun tyytyä siihen vähäiseen vai mitä teen??
kuitenki rakastan häntä todella paljon enkä halua olla ilman... eli jotain kompromissia?
Mulla on ihan samanlainen tilanne!Usein tuntuu siltä, että minä olen ainoa, joka haluaa tehdä meidän parisuhteen eteen jotain. Olemme seurustelleet vasta vähän aikaa, mutta nyt jo olemme kuin vanha tylsistynyt aviopari.
Minä haluaisin hellyyttä, mutta miehelle se ei ole tärkeäää. Emme ole suudelleetkaan moniin kuukausiin. Seksistä on edes turha puhua. En jaksaisi tälläistä. Rakastan miestäni yli kaiken. Siksi onkin vaikeaa olla ilman toisen läheisyyttä. Telkkari ja netissä istuminen ovat hänelle tärkeämpiä. Tätäkö se tulee aina olemaan?
Ikää tosin hieman enemmän(43) ja tilanne toisin päin. Minä olen mies ja avokki näpeltää konetta ja kännykkää eikä innostu mistään, eikä halua sekstailla. Mistään ei kiinnostu vaikka alkuun puhuttiin kaikesta mahdollisesta harrastamisesta.( molemmilla urheilu tausta)Jos itse harrastan niin vinkuu että olen aina jossain, (2-3*vko/1,5h/kerta)
Taitaa olla tämä koneella kyykkiminen parisuhteiden yleisin vitsaus ja varmaan yleistymässä edelleen.
Itse olen sellainen ihminen, että olen aina pyrkinyt kehittämään itseäni. Tämä siis tarkoittaa, että opiskelen netistä asioita (en tee netissä juuri koskaan mitään turhaa, kuten ehkä tämän palstan lukeminen, vaan opiskelen ja teen työtä), yritän saada kovasti bisneksiä luistamaan ja käyn salilla. Nainen on kaikesta tästä ulkopuolella ja aikaa näihin menee...melkein kaikki aika. Jämät jää parisuhteelle.
Minusta esimerkiksi kortin lätkiminen tai saippuasarjan tuijottaminen telkkarista on pahimman luokan ajan haaskausta. Voin niitä tehdä, mutta en koe mitään kiinnostusta moisia kohtaan. Putoan sarjan juonesta kärryiltä kun mietin miten saisin esimerkiksi jonkin liiketoiminnan osa-alueen toimimaan paremmin.
Sitten kun haluaisin joskus tehdä naisen hyväksi jotain, niin en edes tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Jotain ilmeisen turhanpäiväistä jota voi tehdä kaksin. Ravintoloissa syön mielelläni, sitä on tehty jo paljon ja se ei ole enää sellaista tekemistä mitä nainen edes haluaisi. Laatuleffojakin katson mielelläni, sekin luu on loppuun kaluttu.
Tosiasia on se, että eukko on ihan samanlainen ja varmasti ajattelee samanlailla, kuin tähän ketjuun tulvineiden vastineiden takana oleva ihmiset. Voin siis odottaa suhteen näivettyvän loppuun pitkässä juoksussa jatkamalla näin.
Joku yllätysloma vois ehkä olla, ei olla ikinä lomailtu yhdessä kotipaikkakunnan ulkopuolella. Mutta mitäs me siellä sitten tehdään? Ei suomessa edes ole sellasia kohteita joissa olisi mitään kiinnostavaa, pitäisi mennä ulkomaille vähintään.
Miehet viihtyvät ja itse viihdyn verkkoympäristössä niin hyvin, että kyllä siinä on naisilla mahdoton taistelu voitettavaksi. On vain löydettävä poikkeushenkilöt, joille verkkoympäristö ja pelit ei anna mitään. Nämä henkilöt saattavat tosin usein olla muutenkin poikkeavia.
Ihme ettei kukaan ole vetänyt atm-juttua tänne. Tosin atm-miehet eivät kuulemma ikinä saisi ketään asumaan kanssaan;)
Hei kaikille!
Tämä viestiketju on ollut erittäin mielenkiintoista luettavaa, sillä tässä esiintyvät kysymykset pyörivät mielessäni lähes päivittäin. Olen 25-vuotias nainen ja elänyt onnellisessa avoliitossa jo 3 vuotta. Meillä ei mieheni kanssa ole mitään yhteisiä harrastuksia, lukuun ottamatta tv:n katselua. Itse harrastan päivittäin liikuntaa, enkä voisi sietää tv:tä. Miten saisimme yhteisen harrastuksen? Vai onko suhteemme tuhoon tuomittu, kun ajanviettotapamme ovat niin erilaisia?