Petin poikaystävääni jokin aika sitten. Olin kännissä ( tiedän, ei ole hyvä selitys tälle) enkä muista aivan kaikkea. Yhdynnässä emme olleet. Olen katunut tätä suunnattomasti. Masennuin ja synkät ajatukset täyttivät pään. Olen yrittänyt miettiä syitä tälleja olen päätynyt siihen tulokseen, että haen edelleen hyväksyntää vastakkaiselta sukupuolelta. Haluan tuntea itseni halutuksi ja seksikkääksi. Minulla on huono itseluottamus. Ennen seurustelua minulla oli joitakin yhdenyönjuttuja, joilla hain juuri tätä hyväksyntää,en saanut niistä mitään muuta irti. Kuvittelin ihastuvani näihin tyyppeihin, koska he halusivat muka juuri minua. Sitten löysin maailman ihanimman poikaystävän. Olen aina ollut sitä mieltä, etten voisi pettää mutta kuinkas sitten kävikään. Sen jälkeen en ole sortunut. Olen tanssinut jonkun kanssa baarissa, mutta se on ollu vain viatonta hauskanpitoa, enkä ole ajatellut siinä tilanteessa mitään seksuaalista. Selvin päin ei tulisi edes mieleen pettää,mutta miksi se käy usein mielessä humalassa ? Vaikka rakastan kultaista ja ihanaa poikaystävääni ja hän huomioi minua tarpeeksi ja osaa rakastaa. Olen miettinyt, että pitäisikö erota, kun särjen vain toisen sydämen. Ja että olisiko se oikea ratkaisu tähän kaikkeen vai olisiko sama edessä taas seuraavassa suhteessa.. en haluaisi luovuttaa vielä. Sen verran voisin "puolustaa" itseäni, etten kyllä selvin päin kykenisi pettämään. En ymmärrä ollenkaan ihmisiä, jotka toisen selän takana pettävät rakastaan ja pystyvät pitämään sen sisällään. Minun omatuntoni ei kestäisi semmoista. Mieheni siis tietää että petin ja ollaan puhuttu tästä paljon. Meillä on niin ihanaa, eikä tämä aihe tule esille kuin vain sillon kun minua masentaa tai jos olen lähdössä yksin jonnekin juhlimaan,niin tottakai mieheni epäilee, ja hänellä on oikeus olla mustasukkainen. Miksi siis haen hyväksyntää muilta miehiltä vaikka seurustelen ?
Miksi petän, vaikka rakastan poikaystävääni ?
petturi__
256562
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Niin ja miksi humalassa flirttailen tuntemattomille ja teen semmoista, mitä voisi luokitella pettämiseksi. Eikös jo pelkkä ajatus ole pettämistä, ei aina tarvitse toimia. Kun petin, en ajatellut poikaysvätääni ollenkaan. En tehnyt sitä siis hänen kiusakseen tai että meillä olisi joku vialla. En hae jotain puuttuvaa muualta, minulla on melkein kaikki. En siis ajattele, että kun kerta ei mieheltä saa hellyyttä niin haenpa sitä jostain muualta. Kun kaikki on hyvin, niin miksi teen näin siltikin..en jaksaisi enää itseni kanssa. Ahdistavan pelonsekaiset tunteet, ajatukset..kädet tärisee kun kirjoitan tätä. En halua menettää poikaystävääni. Pelottaa vain että se on edessä joskus. Jospa minä tästä oppisin ja kaikki olisi hyvin ja eläisimnne yhdessä aina.
Nii, pitäiskö asiaa katsoa siltä kantilta että sopiiko se alkoholi kaikille?? Toki joku voi juoda kaljaa vaikka kuinka paljon ja tolkku on kaikessa mukana, mutta huikka "kirkasta" sumentaa järjen... Joku toinen taas juo yhden siiderin niin alkaa jalat pettämään alta.
En nyt väitä että alkoholilla olisi se suurin osuus asiaan.
Itse olin yli vuoden suhteessa, muutimme yhteen, ostin meille asunnon ja siinä vaiheessa alko seinät kaatuun niskaan kun silloinen naisystäväni kertoi olleensa miehien luona viikonloppuja vaikka piti olla siskollaan. Ja kun hän kertoi kaikki mitä ja kuinka monen kanssa hän oli minua pettänyt, niin kyllä olo oli todella halvan oloinen! No siinä ei kestäny kuin kaksi tuntia kun kaikki tavarat odotti pihalla ja avain oli pois häneltä, kyllä ulkoa kuului kysymys että "mitä mä nyt teen ja mihin mä meen keskellä yötä", mut eiköhän se tienny mihin mennä...
Eli se on hyvä et oot ollu rehellinen ja kertonu miehellesi siitä "pettämisestä", etenkin kun kyseessä ei ollu seksiä, vai mitenkä se oli... Eli se nyt ei ollu ihan rajumpia tapoja pettää toista... Jos kummatkin tahtoo samaa ja kemiat synkkaa, niin silloin on perus pohja kunnossa. Puhuminen ja asioista kertominen on niitä parhaimpia asioita millä saa omat ja toisen ajatukset selviämään edes pikkasen.
Itse pystyn nyt luottamaan naiseeni täysin, mutta kyllä se aina joskus kummittelee mitenkä joskus on joku satuttanu pahasti.
Totta kai on ihmisiä ketkä tahtoo huomiota muilta ihmisiltä, on naisia ketkä "rakastavat" jos vieraat miehet flirttaa tai hymyilee, mutta on myös naisia ketkä ahdistuu moisista asioista. Jos sulla on tarve saada huomiota muilta miehiltä, ni en kyllä osaa neuvoa miten voisit toimia asian kanssa...
Ainut neuvo on että älä juo mitään muisti pois humalaa ja parempi että juot vaikka viiniä äijäs kanssa kaksin kotona ja nautit siitä huomiosta siellä kotona...
Itse viihdyn paremmin kotona naiseni kanssa v.loput ja tykkään tehdä aamupalan ja antaa kokovartalohierontaa silmäterälleni. Tietysti miehiä ja naisia on erilaisia ja moneen junaan, joku tykkää ja toinen ei. Kortit on jaettu ja niillä on vaan pelattava...
Tähän on hyvin yksinkertainen ratkaisu: JÄTÄ ALKOHOLI POIS, jos rakastat miestäsi. Ilman alkoholiahan et tule häntä pettämään?
Seurustelen myöskin aivan ihanan miehen kanssa, jolta saan todella paljon huomiota päivittäin. Hän kohtelee minua kuin prinsessaa ja haluaa jakaa kaiken kanssani.
Minulla ei tulisi mieleenkään pettää häntä, mutta kuitenkin humalassa muut alkavat kiinnostaa, ei sillä tavoin että menisin heidän kanssaan sänkyyn. Vaan flirttailen, tanssin yms. Sellaista mikä on varmasti loukkaavaa poikaystävää kohtaan. Mutta voiko sitäkään sanoa pettämiseksi?
Kokemuksesta tiedän myös että kun on huono itseluottamus niin yrittää hakea sitä hyväksyntää monilta ihmisiltä eri tavoin. Pettäminen on yksi tapa.
Sinuna lopettaisin juomisen ja nautit vaikka sen alkoholin poikaystäväsi kanssa. Tällöin et petä. Niin minäkin teen ja elämäkin maistuu.
Olen miettinyt tuota, että kaikki korjaantuisi jos en joisi itseäni kaatokänniin. Mutta toisaalta onko se ratkaisu. Tai voi olla etten vain saa mistään vastausta siihe, miksi näin käyttäytyy humalassa. On totta etten selvin päin pettäisi häntä ikinä. Nautin rakkaani seurasta eniten ja olen onnellinen hänen kanssaan.
...koska et rakasta itseäsi. Tai hyväksy itseäsi. (viittauksena otsikkoosi)
Haet hyväksyntää itsellesi muilta miehiltä, koska heidän huomionsa pönkittää kehnoa itsetuntoasi. Mutta miksi sinulla on huono itsetunto? Ja miksi annat heidän määrittää sinut sen sijaan että itse sen tekisit? Miten ikinä kukaan voi perustaa itsetuntonsa miesten antamaan palautteeseen? Eihän se tule kestämään!
Paremman itsetunnon saat heti, kun opit kantamaan vastuuta asioista: sinusta, tunteistasi, elämästäsi ja valinnoistasi. Sinua ei esimerkiksi pakotettu juomaan, silloin kun päihtyneenä petit. Jos alkoholi on mielestäsi oikeasti syy pettämisellesi, niin eikö ratkaisu olekin helppo: olla juomatta sitä! Jos eroaisit, niin olisiko siinäkin oikeastaan taustalla syynä ongelmien väistäminen - ei kohtaaminen...
http://www.nyyti.fi/linkit_ja_artikkelit/artikkelit/itsetunto.htm
En tiedä miten pääsisin tästä ikinä yli. Masentaa. Itkeskelen ja nykyään olen alkanut miettimään tätä melkein päivittäin. On inhottava kun riidellessä poikaystäväni kanssa, hän sanoo jotain tästä ja sitten alkaa taas tästä asiasta puhuminen ja tulee todella paha mieli. Haluan tässä purkaa nyt kaikki tunteeni että pää olisi edes hetken tyhjä. Ei ole oikein ketään kelle puhuisin, niin täällä voin rauhassa avautua. En tiedä voiko humalaa laittaa syyksi tähän, koska ei kaikki huonon itsetunnon omaavat ole humalassa tälläisia, vai ovatko ? Vai onko se todella niin huono yhdistelmä minulle, että jos vähänkin otan ja muutun erilaiseksi, että alan kaivata sitä huomiota ja hyväksyntää. Kun petin poikaystävääni, hän oli sammunut ja minä eksyin toisen miehen luo. En muista, miksi menin hänen luokseen. Emme olleet yhdynnässä, mutta luulen, että hän katui jonkin verran, koska hän kertoi että on tyttöystävä ja muistan jotain semmoista että hän olisi ollut vähän vastaan sitä että oltaisiin pantu. Ei saanut kumia päälle tms, jotain muistelen. Minulle se olisi ollut aivan sama, silloin siis, en tajunnut mistään mitään. Jälkeenpäin tietenkin olin onnellinen edes siitä ettemme panneet,koska se olisi ollut tietenkin vieläkin hirveämpää. Mä tunnen itseni niin säälittäväksi. En miettinyt edes poikaystävääni silloin, hän edes mietti tyttöystäväänsä ja keskustelimme hänestä. Taisin minäkin jotain mainita omasta poikaystävästäni. Seuraavana päivänä kaduin tietenkin aivan hirveästi, eikä itkusta tullut loppua. On niin huono omatunto tästä kaikesta.. :( Vaikka olisi kuin humalassa,pitäis sen verran järkeä olla ja ei kai sitä kännissä voi unohtaa rakastaan. Mutta minä pystyin siihen, en tiedä miksi.. se oli vielä pahinta että jäin kiinni itse teosta. Hän näki meidät. Enkä minä edes siinä vaiheessa tajunnut lopettaa ja katua ja pyydellä anteeksi. Jäin hänen luokseen, mutta sitten vain juttelimme tapahtuneesta. Jos en olisi jäänyt kiinni,niin aivan varmasti olisin poikaystävälleni kertonut, sillä en olisi näin suurta asiaa..omatuntoni ei kestäisi sellaista. Näin vapaasti en pysty hänelle puhumaan, sillä se vain satuttaisi häntä. Vai pitäiskö minun puhua..hän ei siis nähnyt mitä teimme siellä mutta ei se epäselväksi voinut jäädä kun ilman housuja siellä olin. Kerroin hänelle mitä teimme. Hän tietysti ensimmäisenä ajatteli että olisimme panneet. Kielsin tietysti,koska sehän olisi valetta. Mutta onko sillä väliä, miksi emme panneet ? Kuuluisiko hänen tietää, että minä olisin varmasti antanut, sen verran säälittävä olen humalapäissäni, mutta vieraalla ukolla oli jonkin verran järkeä ja hän ajatteli tyttöystäväänsä. Tuntuu siltä, etten haluaisi pahentaa tilannetta ja hän pärjää ilman tätä tietoa.. vai mitä mieltä olette ? MIten olen voinut olla sellainen, aivan kuin poikaystäväni kanssa olisin pussaillut, mutta ilman tunteita..nyt ällöttää ajatus että pitäis vieraan miehen kanssa olla. Rakastan poikaysvätääni erittäin paljon, eniten maailmassa. En voi sietää ihmisiä jotka kykenevät tähän kaikkeen selvinpäin ja täysin tietoisina pettävät. En ole oikein selväjärkinen muutenkaan, olen tehnyt elämässäni paljon tyhmyyksiä, joita kadun todella paljon. Mutta en olisi koskaan uskonut, että kykenisin pettämään. Olin niin onnellinen, että minullakin on ihnminen jonka kanssa voi olla ja joka rakastaa. Ja menin pilaamaan kaiken..tuntuu että pitää heti pilata kaikki kun menee kerrankin hyvin. Ehkä en ansaitse itselleni onnea..vihaan itseäni niin paljon etten tunne ansaitsevani rakkautta keneltäkään, niin paljon olen murheita aiheuttanut lähimmäisilleni. Ammattiapua olen miettinyt, mutta kun pääsisi kynnyksen yli että tohtisin hakea sitä. Olen toki käynyt psykologilla ennen, mutta eri ongelmien takia. Pää pyörii niin täynnä ajatuksia, että miten saisin sen tuskan pois sisältäni lopullisesti. Välillä osaan kyllä olla onnelinenkin, ja nautin elämästä.
Tätä lukiessani löysin itseni.
Mieltäni painaa juuri samat asiat. Tosin petin edellisessä suhteessa humalassa muutamaankin kertaan. Todella humalassa. Ei ollut kyse varsinaisesta yhdynnästä molempien osapuolien humalatilasta johtuen (onneksi) Vihaan myös ihmisiä jotka pettävät selvänä ja harkitusti!! En ikinä tekisi niin. Vaikka nämä ravintola tuttavuudet ovat pyytäneet että näkisimme uudelleen. En ole koskaan ottanut yhteyttä. Kerroin exälleni muutamasta tapahtuneesta ja sain anteeksi. Mutta hajotin hänet täysin. Lopuksi katsoin parhaaksi jättää miehen, joka oli minulle parasta ikinä. Tunsin itseni niin huonoksi, etten voinut katsoa enää silmiin. Eli pakenin asiaa. Nyt elän uudessa suhteessa ja taas huomaan meneväni samaan oravanpyörään. itkeskelen ja tunnen oloni pahaksi.
Haen hyväksyntää miehiltä, sen tiedän ja sen tietää myös poikaystäväni.Olen myös miettinyt meneväni ammattiauttajalle, mutta rima on liian korkealla siihen. Pelottaa. Ennen puhuin ystävälläni asiasta mutta enää, en kehtaa, koska olen vannonut olevani jo ns. normaali. Pidän siitä kun vieraat miehet paarissa antavat huomionsa minulle.
Rakastan tätä poikaystävääni ja kadun myös että aikoinaan jätin entiseni. Mutta hän on nyt onnellinen. Suhteiden välillä sinkkuna minua oksetti se joka ravintola ilta oli eri miehen kanssa. Halusin suhteen ja sen sain. En halua luopua taas tästä suhteesta vain pelon takia. Meillä on yhteiset tavoitteet ja haaveet.
Juuri nyt painaa mieltä muutama viikko sitten viikonlopun ravintolareissu, kun heräsin eri osoitteesta. Emme harrastaneet varsinaista yhdyntää mutta tarpeeksi kuitenkin. Onko ratkaisu se alkoholin jättäminen? Myönnän että haluan nollata työni ja arkeni ravintolassa viihtyen ja nähdä ystäviä, mutta sitten on tämä varjo puoli. Usein ajattelin päättäväisesti että tänään menen yksin kotiin ravintola illan jälkeen. Tämä suhde on vielä pelastettavissa ja edessä valoisa tulevaisuus! Onkohan näin vai olenko aina yksin kun en halua tehdä pahaa toiselle niin joudun jättämään tämänkin suhteen...
Minulla ei ole koskaan ollut isää ei minkään laista mieshahmoa perheessä. Entiedä olenko väärässä, että se heijastuu aikuiselämään. Haen sitä miesten hyväksyntää ja kehuja joita en koskaan nuorena ole kotona mieheltä saanut.
Kiitos niille jotka keskustelevat asiasta asiallisesti
-Kun mikään ei riitä
en painikkaan yksin näiden ongelmieni kanssa. Olen hakemassa itse ammattiapua ennen kuin hajotan kaikki mitä olemme yhdessä rakentaneet. Minä petin aviomiestäni, kerroin sen hänelle mikä oli vaikeaa, mutta hän antoi anteeksi ja sanoi että rakkaus voittaa, vaikka luotto on hävinnyt osittain. En voisi elää ilman miestäni, ja teen kaikkeni että saan pääkoppani kuntoon. Sen verran lähellä oli miehen ja minun yhteisen tien pää, ja siinä samassa kärsisi yksi lapsi. Mikäli rakastaa todella asiat voi unohtaa, luottamuksen saa kyllä takaisin mutta se pitää ansaita. en iki maailmassa tekisi tätä toiste! Olen niin vainoharhainen, ahdistunut ja itsetunto on laskenut entisestään...
Mitä käytännössä aiheuttaa sen, että alat itkeskelemään tai tuntemaan pahaa oloa? Onko jokin tietty asia mikä sen laukaisee, vai onko se ihan yleistä, jokapäiväistä? Kuulostaa niin tutulta. Nautin myös siitä, että vieraat miehet kiinnittävät huomioni minuun, vaikka en niiltä mitään muuta haluaisikaan. Voisikohan syy olla se, että en tunne poikaystäväni hyväksyntää? Ja johtuuko se sitten, että en itse hyväksy itseäni tällaisena?
>Miten sinä voit väittää,ettet ollut yhdynnässä,ellet muista?? Minä uskon ,että olit yhdynnässä.Asia miksi
haet hyväksyntää on se,että olet määrätynlainen kana ja tietenkin jonkin sortin jakorasia..
Hävettäis tuollaisen naisen kanssa seukata.Toivottavasti miehesi saa selville ja potkii matkoihin sinut...
hyväksyntää kerjääviä pikkurinsessoja sitähän te olette, ja voivoi nyt sentään kun se on rankkaa kun ei saakkaan kaikkea mitä haluaa.
lyötäispä teille kaikille sellainen tatuoitu leima otsaan heti välittömästi ekan mokailun jälkeen, tietäis varoa kun törmäis, ja älkää nyt herran tähden enää aloittako mitään parisuhdetta kenekään kunnollisen miehen kanssa, te hajotatte ne ja ne ei palaa enää koskaan ennalleen, ja sitten un teitä tulee vastaa kaks tai kolme peräkkäin yhdelle kunnolliselle miehelle niin ei siitä enää normaalia seurustelijaa tule koskaan, vaan henkinen raato ja pelimies.
Oot varmaan itse jonkinsortin jeesustelija. Minusta on iso askel, jos tällainen henkilö joka kyseenalaistaa omat virheensä, tulee pyytämään tänne APUA ja haluaa eroon tällaisista tilanteista! Etkö itse ole vai mokannut ikinä elämäsi aikana? Ja tiedoksi vain, ihmiset muuttuvat myös silloin jos todella sitä haluavat; niin parempaan kuin huonompaankin suuntaan! Olisi mahdotonta sanoa, että kun kerran mokaa niin aina mokaa, sillä kaikki eivät todellakaan ole sellaisia.
Ihmiset ovat erilaisia ja toimivat eri tavoin eri tilanteissa. Jos saavuttaa itsekurin ja itseluottamuksen, asia saattaa korjaantua, mutta ei kuitenkaan silmänräpäyksessä. Ihmisten erilainen alkoholinkäyttö vaikuttaa myös suuresti asiaan ja tähänkin voi vaikuttaa ITSE.
Rinsessoja, tai ei. Eläviä ja tuntevia ihmisiä kuitenkin, Ihmisiä, joilla eivät asiat aivan reilassa ole.
Rehellisyyden puutteestahan tässä lienee on pitkälti kyse. Vaikka kerrotkin olevasi rehellinen poikaystävällesi, niin ennen sitä sinun tulisi olla rehellinen itsellesi. Älä syytä alkoholia siitä, mitä itse teet. Alkoholi vapauttaa ja poistaa estoja ja sinä teet kännissä juuri sitä, mitä sisimmässä itsessäsi uskot haluavasi tehdä.
Sinä sanot, että jos olisitte panneet, niin olisit kertonut poikaystävällesi totuuden, vaikka ette olisi jääneet kiinni. Sinusta tuntuu, että olisit sanonut. Totuus lienee kuitenkin, että et olisi kertonut mitään.
Kiinni narahtaneena syyllisyyden tunteet saavat sinut vakuuttumaan, ettet olisi asiaa salannut, mutta se on suoraan sanottuna paskapuhetta, olen sen itse saanut havaita. Niin monen eri ihmisen kohdalla. Viimeiseen asti asiaa peitellään ja salataan, kunnes näyttö on niin vakuuttava, ettei enää voi valehdella.
Ja ymmärrän kyllä sen. Onhan se helvetinmoinen paukku heittää kumppaninsa kasvoille. varsinkin, jos vielä uskoo rakastavansa itse.
Ammattiauttaja, josta mainitsitkin on juuri oikea paikka, josta apua kannattaa hakea. Tällä palstalla voit parhaassa tapauksessa saada purettua taakkaasi ja jos niin käy, niin olet kohta uudelleen samassa tilanteessa
Sen lisäksi, että petät ihmistä, jota sanot rakastavasi (`??? ) Petät sitä ihmistä, jota todella rakastat, eli itseäsi.
Mies voi antaa anteeksi ja antaakin, silloin kun todella rakastaa, muttei koskaan unohda. Sitä sinun on turha itsellesi uskotella.
Jos välttämättä haluat itsesäälissä piehtaroida, niin voit lohduttaa itseäsi sillä, ettet ole yksin ongelmasi kanssa , kyllä sinulle kohtalonsisaria riittää.
Minä pyrin kirjoittamaan sen verran realistisesti ja kovaakin, että hieman saisin ravistelluksi sinua.
Käänny rohkeasti ammattiauttajan puoleen, tai jatkat tuota samaa linjaa niin kauan, kuin sinulla riittää kysyntää ja sen jälkeen olet todella yksinäinen.
"Älä syytä alkoholia siitä, mitä itse teet. Alkoholi vapauttaa ja poistaa estoja ja sinä teet kännissä juuri sitä, mitä sisimmässä itsessäsi uskot haluavasi tehdä."
Alkoholi on sellainen aine, että se voi vapauttaa ja poistaa estoja, mutta ei läheskään aina. Toisinaan alkoholi, pienikin määrä, rentouttaa siinä määrin, ettei ihminen jaksa edes puhua. Joskus se tekee ihmisen pelkästään aggressiiviseksi tai/ja vittuilijaksi. Miehet alkavat uhota ja naiset säksättää ja hyökätä sanallisesti. Ihmisen sisimmällä on harvoin mitään tekemistä sen kanssa miten hän käyttäytyy alkoholin vaikutuksen alaisena. Se on kemiaa.
Joskus voisi harrastaa suhteellisuudentajua, jossa voisi miettiä mikä on oleellista ja merkityksekästä ja mikä ei. Nuori nainen on vähän innostunut humalassa hipelöitsemään toisten miesten kanssa, kerjännyt hyväksyntää. Mikä siinä se on paha juttu? Matti Nykänen rakastaa Merviään, mutta puukottaa häntä jokatoinen viikko - eikä hän muista siitä mitään. Tiedänpä leipäveitsen kanssa humalassa heiluvia perheenäitejäkin, isistä puhumattakaan. He eivät kyseenalaista rakkauttaan. Järki käteen siis. Ap:n jutussa ehkä eniten mietityttääkin hänen turvallisuutensa. Jos juo itsensä tolkuttomaan kuntoon, saattaa tulla raiskatuksi, pahoinpidellyksi - tai sattua ihan vain tapaturma, jota humalaisille sattuu kokoajan.
tuo nyt niin haudanvakavaa, ellei edes yhdyntää ollut? Tiedän naisjohtajiakin, joilla ei ole huono itsetunto ja erittäin hyvä parisuhde. Siitä huolimatta he villiintyvät juhlissa halailemaan ja pussailemaan yms. tietyssä vaiheessa, jos mies osoittaa huomiotaan. Toiset ovat rempsämpiä kuin toiset. Toiset tahtovat huomiota. So what? Ota iisimmin.
Entä jos poikaystäväsi pussailee kiihkeästi naisjohtajaansa, joka on järjetön milffi? ota iisisti vaan.
Mulla on aika sama juttu. oon pettäny poikaystävääni kännissä ja nyt en tiedä että mitä mun pitäis tehä. kamala olo koko jutusta ja tekisin melkee mitä vaan että voisin perua sen. Nyt vaan mietin että pitäiskö mun kertoa sille miehelleni vai olla kertomatta ja pistää juttu pois. en mä usko, että mä tähän pystyisin enää ilman kertomatta. mutta mua pelottaa että poikaystävä ei anna anteeksi, kun kerran meillä muutenki on mennyt niin huonosti välillä. Mä kumminki tykkään poikaystävästäni tosi paljon, mutta meillä on ollu tosi vaikeaa muutenki ja oon ehkä hakenu jotain ''huomioita'' sitte muualta.. Mä oon myös miettiny, että ku ollaan tän kans seurusteltu vasta tosi vähän aikaa, eikä ikinä muutenkaan tiedä mitä tulee tulevaisuudessa tapahtumaan, että oisko se sitten väärin jos jättäisin nyt kertomatta ja kertoisin myöhemmin.. ehkä se ei sitten tuntuisi niin suurelta asialta. ollaan kumminki molemmat tosi nuoria.. ja tää oli todellaki mun osalta aikamoinen teinin kännisekoilu, jos niin voisi sanoa. Se oli TÄYSIN merkityksetön juttu. Mä oon aivan sekasin tästä.
nauttineet varatut naiset olette upeita petättte ukkojanne. ja annatte esim mulle jotain mitä ette edes ukkojenne kaa tekis.. =) nielette ja b-rappua.. aamul herätään ja mitäs ei kai me... joo kyllä me! ja saa viel paukuttaa lisää...
Nauti rauhassa noista prinsessoista, jotka viinan syyksi pistävät pettämisen. Eihän se heille mitään merkitse niinkuin tuo ed. kirjoittajakin julistaa että täysin merkityksetön juttu. Joten ei sinun tarvitse huonoa omaatuntoa kantaa, jatka samaan malliin.
Tuo muuten pätee ukkomiehiinkin, viinan vieminä panevat muita naisia. Ei minua haittaa vaikka semmoinen sänkyyni eksyy. Pitää tosin valkata, ettei liian kännissä ole kun eihän semmoinen tositoimiin pysty. On se kumma aine tuo alkomaholi.
Jos oli täysin merkityksetön juttu, niin miten se sut sekaisin pisti? MItä tuota katumaan jos ei mitään merkinnyt. Vai oliko kuitenkin hyvä pano? Ai niin, et muista. Älä kerro kellekään, kanna vaan taakkasi aivan itse. Aikuisen ihmisen pitää nimittäin ottaa vastuu omasta elämästään omiin käsiin, ei kaataa toisen niskaan tekemiään virheitä vain omaa omaatuntoaan puhdistaakseen.
Viinaa on aivan turha syyttää. Kukaan ei ole niin kännissä, ettei tiedä mitä tekee. Jos on, niin siinä tapauksessa toki syytät tätä panijaa väkisinmakuusta?
Tuosta "pettämishalusta", niin olis viisainta kääntyä jonkun ammattiauttajan puoleen. Alkoholi vaan "päästää valloilleen" sisälläsi kytevät halut! Minkä ikäinen muuten olet? Puhutaan nimittäin, että yli kolmekymmpisillä naisilla ikäkriisiin liittyy tuo hyväksynnän (kelpaamisen) tarve!
Miehen mietteitä:
ollaan oltu avios 5 vuotta.kaikki on ihan hyvin arkielämässä.ollaan alettu kimpassa treenata paljon ja vaimo on saanu pudotettua painoo n.25kg.mikä on mielestäni upee juttu ja se on muuttunu mun mielestä tosi hyvän näköseksi naiseksi.ja kyllä mä huomaan et se on itekkin sen tajunnut.
ravintola ilta tiedossa:se viettää aluks iltaa tyttöjen kans ja mä muualla miesten kanssa,kaikki on vielä hyvin,soitetetaan vielä ennen ravintolaan lähtöö ja sovitaan et tavataan sit baarissa.kun sit nähään siellä halataan ja jutellaan jonkin aikaa.meen istuskelee frendejen kans ja se menee omaan seuraansa.menee jonkin aikaa huomaan et alkaa vaimo humaltumaan ja kohta ei ole näkevinäänkään mua ei tuu enää tupakalle hakemaan jne.menee yksikseen tanssimaan,vaikka tyttö porukan muut eivät mene,lähtee muiden miesten kanssa
tupakalle eikä ole huomaavinaan.kun seurailen sen tanssimista niin huomaan kuinka se luo koko ajan katsekontakteja vieraisiin miehiin ja käytös on sellaista flirttailevaa.huomaan miten hän esiintyy likka porukassa oikein iloisen elkein kikatellen silloin kun selän takana on muita miehiä.viime viikon loppuna:haimme yhdessä paukkua,niin hän sanoi mulle et oota tässä käyn wc:ssä,,ootin ootin ootin ja ei näkynyt kun sit vihdoin sieltä tuli ei tullutkaan mun luo hakemaan juomaansa vaan meni siihen likka porukan luo seisoskelemaan ja lähti siitä sit röökille kaverinsa kanssa ja pari äijää perässä,käveli siit mun ohi eikä ollu taaskaan huomaavinaan,,menin vähän perästä röökille ja siellä se kikattelinitten ukkojen kans.vittu sain tarpeekseni siin kohtaa ja menin kysymään et kaus täs pitää viel sua näitten juomien kans ootella,,,vastaus:enhän mä oo edes sun kans tänne tullu mitä sä nyt siin möykkäät,,vittu heitin lasit aidan yli ja sanoin et ei tarvii enää ootella munkaan..sanoin siinä et taidan lähtee vittu menee ni se tokas mulle et lähe jos ei hermo kestä,,,,,.en tiiä mitä aatella.jäin kuitenkin.ja kattelin kauempaa keimailevaa sen yksin tanssimista ja sitä kun se katse taas hapuili muihin äijä porukoihin ja lähellä valomerkkiä rouva sinkasta hävis yht äkkiä ulos tupakalle,,ilmann tosin kassiaan eli ilman tupakoitaan.en menny enää perään,vaan oottelin.kun tuli sieltä tuli valomerkki ja kävin kohteliaasti kysymäs et josko lähettäs kotiin päin meinas olla ensin sekin vaikeeta mut sit lähettiin.yritin puhua sit aamulla asiasta mut siitä alkoi kauhea riita et mä oon liian mustasukkanen ja mä en enää koskaan lähe sun kans ulos.oon nyt täs miettiny et aha no mun vikahan tää nyt sit taas olikin,kai se on siihen tyytyminen.mutta kun aiemmin ei ole vaimolla ollut tuollaista käytöstä vaan hän on huomioinut myös mut baarissa kuten minäkin hänet niinhän aviopuolisot tekee jos kerran samassa baarissa ollaan.johtuuko tämä nyt siitä että hänestä on tullut myös omasta mielestäänkin seksikäs,vai mistä???tekeekö tai käyttäytyykö muitten naiset näin?
tyydynkö osaani vaan olla hiljaa katsoa sivusta tota keimailevaa ja flirttailevaa käytöstä.en taas tiiä..!vituttaa!kattoo!
lisään vielää:olemme aina tanssineet viimeiset hitaat niihin rouva on minut hakenut,mutta ei nykyään enää puhettakaan!!!!!!
On kyllä syytä ottaa kunnon keskustelu selvinpäin asiasta.
Joko vaimosi käyttäytyy ihmisiksi jos sinä olet mukana baarikierroksella tai menee sitten yksin. Kysymys lienee enemmän siitä mitä silloin tapahtuu tai mitä uskot tapahtuvan ja miten pystyt asiaan suhtautumaan.
On valitettavan yleistä että vaimosi kokema muodonmuutos näkyy myös käytöksessä ja alkaa menetetetyn nuoruuden metsästys jossa mies ja mahdolliset lapset koetaan lähinnä kiusallisiksi haitoiksi.
Jos ette pysty asioista keskustelemaan ja huomioimaan toisianne ei tilanne hyvältä näytä.