Kuukaudessa tosilaihaksi

Kerkesin toisella silmällä vähän aikaa katsoa. Siinä oli just se toinen suolihuuhtelussa, ja iloitsi painontippumisesta. Yritin selittää sille ettei se mitään laihtunut vaan paksusuolesta lähti ulosteet!!! Niitä on siellä normaalisti aina jossain vaiheessa menossa, joten sama juttu on edessä. Sit se bönde taatusti luulee lihoneensa parin päivän päästä, kun ulostemassaa alkaa oleen normaalissa vaiheissaan siellä.

Minäkin pidän normaalia vartaloa esteettisimpänä, mutta niin anorektikot kuin lihavatkin ovat mielestäni kaikkea muuta.

"- Oletko laihduttanut/harkinnut?"
Tietysti laihduttelen. Olen pahimmillani painanut 71kg, ja se johtui raskauksista. Olin aikamoinen tankki silloin, koska olen 157cm pitkä niin tuo on jo merkittävä lihavuus tänpituiselle.
Olin 2 kertaa ihan peräperää raskaana ja toinen raskauksista päättyi sitten vielä sektioon ja keuhkokuumeseen jne jne. joten olin sen rumban jälkeen aika huonossa kuosissa kaikinpuolin.

Nyt yritän päästä muutamasta viimeisestä kilosta eroon.

"- Miten nopeasti paino palautui entiselleen jos palautui?"
Siitä sitten laihdutin ihan mutamassa kuukaudessa alle 60kg enkä ole koskaan sen jälkeen uudestaan edes 60 kg noussut, joten mulla ei ainakaan noin pahaa painonheittelyä ole jojolaihdutuksen takia.

Mä kyllä tiedän normaalit periaatteet eli syöminen kulutuksen mukaan.

"Koetko koskaan mielipahaa syömisestäsi?"
-Enpä juuri. Ruoka ei ole mun ongelma, en elä syödäkseni enkä ahmi sellaisia määriä, että alkaisi se ahdistaan. En ole koskaan ollut bulimikko/anorektikko tms.

"- Miksi tavoitella kropalleen kokoa, joka ei ole luonnollinen?"
-Lihavuus on luonnotonta ihmiselle. Se johtuu siitä nykyään ettei ihmisten tarvi ruokansa eteen metsästää vaan sen kun menee kauppaan ja valkkaa kärryn täyteen mielitekoja vastaavia tuotteita. Ihmiset syö nykyään aivan liikaa, ja ravintoarvoiltaan huonolaatuista mössöä.
Eli minä tavoittelen luonnollista normaalipainoa.

- Muita ulkonäköpaineita?
-On muttei mitenkään erikoisen pahoja eikä nekään johdu ulkopuolisista seikoista, vaan ihan oman esteettisen silmän kertomista jutuista.

- Miten niiden yli kasvetaan?
-En halua kasvaa, varsinkaan jos se tarkoittaa sitä ettei välitetä yhtään miltä näyttää ja yritetään tehdä jotain lihomisennätystä.

Lihavuus on myös merkittävä terveydellinen riski. Johtuu just siitä ettei ihmisen elimistö siedä sitä häiriötilaa, koska se ei ole ihmiselle luonnollista.

Tätä jatkuvaa dieetihöösäystä. Ihmiset tuntuvat olevan niin yksinkertaisia, että ei tajuta sitä maailman yksinkertaisinta ohjenuoraa; laihdut, kun syöt vähemmän mitä kulutat. Terveellinen, perusruokavalio ja liikunta, ihan varmasti paino putoaa!

Joskus nuorena laihduttaminen oli minulle ongelma, peruskoulussa kuuntelin haukkumista ulkonäön ja painon suhteen sen verran, että olisin vain nopeasti halunnut laihtua. Oli syömisongelmiakin ja ruoka ahdisti. Mutta lasten myötä painoni on pudonnut kymmenisen kiloa (koosta M/38 kokoon XS/S/36). Kieltämättä nautin siitä, että nykyään voin jo melkein katsoa peilistä pientä ihmistä ja joskus joku on sanonutkin pikkuiseksi :D Olen ensimmäisen raskauden myötä alkanut syödä terveellisemmin kuin koskaan ja säännöllinen kunnon liikunta on tullut elämääni. Turhat rasvat ovat lähteneet siis pois ihan itsestään. Mitään ei tarvitse rajoittaa - kunnon ruokaa saa syödä ihan niin paljon kuin haluaa, sipsejä, suklaata ja karkkia ei ihminen ruokavalioonsa edes tarvitse. Joskus nykyäänkin niitä tekisi mieli, mutta terveydellisistä syistä ne ovat lähes kokonaan jääneet ruokavaliostani pois ja enemmän himoitsen terveellistä ruokaa ja vaikka pähkinöitä naposteltavaksi :D

Ongelmana mulla ei oo ollu muu ku pitää ottelu paino hallussa...

mut sillon puhuttiin ihan muutamista sadoista grammoista, joka passattiin nestehukalla kohdilleen, eikä sitä tarvinnu säilyttää ku punnituksessa.

Muuton syömisestä ei tarvinnu huolehtia, etenki ku tuo olut oli sillon vaan juhlajuoma pari kertaa vuodessa.

Nykysi ei voi puhuu laihduttamisesta sillä vaa-alla ei oo tullu käytyy ku pari kertaa sen jälkeen ku lopetin kilpaurheilun, peili ja farkut on toiminu paremmin mittarina, ja niissäki oon luottanu enemmän niihin farkkuihin.

Joulun jälkeen tuli pikkusen morkkista siitä ku sipasee yhdeltä istumalta konvehtirasian naamariin, ja alkaa kattoo mitähän iltapalaks söis, mut toisaalta seki on niin lyhytaikasta

Ite en tavottele mielestäni mitään ihmeellistä kuhan nyt taas alkaa rakentaa sitä rantakuntoa, nii ja nyt on tipaton tammikuu voimassa niin kauan ku peilistä näkyy se sama kaveri joka alotti joulusyömingit ja syysjuomingit.

Itte nyt on vaan vähän sellasessa roolimallin asemassa ettei kaikkee pysty lyömään ihan lekkeriks, samalla se sit aiheuttaa vähän paineita, ei niinkää ulkonäölle vaan elintavoille joka sit tietty vaikuttaa ulkonäköön. Syö hyvin voi hyvin juttua...

Tosin ku miettii miten niiden yli kasvetaan ? TOivottavasti en kasva yli tai ympäri, mut eihän se oo ku lopettaa se roolimallina olo ja ottaa bissee...

hölmö dokumentti, eikä taatusti realistinen. Toisella muka tuli kauheita psykologisia ongelmia ja toinen oli fyysisesti niin kipeä, ettei pystynyt edes ovea avaamaan. Mä olen kokeillut kaikenlaisia hullujakin dieettejä, enkä koskaan ole kokenut mitään tuollaista.

- Oletko laihduttanut/harkinnut?
Aina välillä koko aikuiselämäni.

- Miten nopeasti paino palautui entiselleen jos palautui?
Yleensä mulle tulee sellaisia aikoja, että tulee syötyä enemmän ja sitten sen jälkeen on taas pudotettava painoa. Yleensä viimeistään joulun aikaan tulee kiloja, niin kuin nytkin. Pitää taas pudottaa ne.

- Koetko koskaan mielipahaa syömisestäsi?
En jouluisin, koska silloin annan itselleni luvan syödä. Muulloin kyllä, koska tiedän, että kaikki ylimääräinen on reisillä ja perseessä seuraavana päivänä. Harmittaa, kun laiduttaessa kuitenkin joutuu tekemään tosissaan työtä, että pahimmillaan kuukausien työn pystyy tuhoamaan viikossa.

- Miksi tavoitella kropalleen kokoa, joka ei ole luonnollinen?
Mä kuulun niihin, joiden mielestä naisen kuuluu näyttää naiselta ja en ole koskaan edes käynyt alipainon puolella. Nyt olen jo sen verran vanhempi, ettei kukaan sano mitään, mutta vielä muutama vuosi sitten esimerkiksi kerran ostaessani sipsipussia kaksi ehkä kolmekymppistä miestä sanoi minua jokinorsuksi ja kysyi kannattaisiko jättää se pussi ostamatta! Tunsin oloni todella nöyryytetyksi, vaikka en painanut kuin ehkä 58-60 kiloa ja ymmärrän hyvin, että tuollaiset kommentit vaikuttavat nuoreen naiseen. Mulla on myös aina ollut suhteessa muuhun kroppaan liian iso perse ja siitä olen saanut kuulla niin paljon, että vieläkin ensimmäinen kriteeri vaatteiden ostossa on se, että miten hyvin se peittää perseen. Jos jostain asiasta huomautetaan riittävän usein niin siihen uskoo, oli se väite sitten kuinka hölmö tahansa.

- Muita ulkonäköpaineita?
Mä en ole koskaan kauheasti välittänyt ulkonäöstä, koska en ole koskaan ollut edes nätti, niin olen kokenut, että mikään mitä teen ei muuttaisi sitä ja niinpä mun ei tarvitse välittää. Tietysti olen toivonut olevani nätimpi, esimerkiksi joskus silloin nuorena ensimmäisten ihastusten aikaan, kun tajusin, ettei minun naamallani ole mahdollisuuksia, mutta nopeasti siihen tottuu.

- Miten niiden yli kasvetaan?
Ei niistä enää aikuisena jaksa välittää. Elämään tulee muuta ja sellaisia asioita joita ei voi muuttaa on ihan turha murehtia.

- Oletko laihduttanut/harkinnut?
Olen.

- Miten nopeasti paino palautui entiselleen jos palautui?
Ei ole vielä palautunut. Toisaalta mulla paino kelluu muutaman kilon haarukassa koko ajan ilman sen ihmeempiä laihdutuksia ja/tai lihotuksia. Se vakiohaarukan yläraja on se mihin lopetin laihduttaessa.

- Koetko koskaan mielipahaa syömisestäsi?
En. Fyysinen paha olo tulee jostakin syystä perinteisestä grillimakkarasta, en tiedä onko se sen kuoren syy. Siis ihan yhdestä makkarasta, ei tarvii sen ihmeemmin mättää niitä.

- Miksi tavoitella kropalleen kokoa, joka ei ole luonnollinen?
Mä en ole laihduttamalla tavoitellut. Käsivoimien osalta saatetaan mennä ylärajoilla, mutta ei se missään näy. Rasittaa vaan olka-hartiaseudun pikkulihaksia se treeni.

- Muita ulkonäköpaineita?
Ei ehkä paineita. Alan olla sen ikäinen, että sitä on jotenkin tuttu ja sinut kroppansa kanssa.

- Miten niiden yli kasvetaan?
Vissiin ikä, aika ja kumppanin mieltymys olemassaolevaan tilaan auttavat.