Tapasin jokin aika sitten aivan mahtavan miehen, hän on söpö ja hauska.. mutta sormessa kiiltelee kultainen rengas. Olimme hyvissä väleissä, ihan vaan kavereina, kunnes hän kertoi minulle että vaimo on hakenut eroa.. ja PUFH noiden sanojen myötä ihastuin häneen totaalisesti. En ole kertonut asiaa hänelle, mutta luulen hänen arvanneen asian ja tunne taitaa olla molemminpuolinen.
Emme ole tehneet asialle mitään, ei salaisia tapaamisia, ei edes suukkoja.. vain (ainakin omalta puoleltani) suurta ihastusta ja odotusta - odotusta että ero tulisi voimaan jotta voisimme ehkä aloittaa tapailun.
Mutta mahtaakohan mies kuitenkaan olla valmis uuteen suhteeseen? Ehkä jos odotan vuoden tai kaksi?
Emme ole tehneet asialle mitään, ei salaisia tapaamisia, ei edes suukkoja.. vain (ainakin omalta puoleltani) suurta ihastusta ja odotusta - odotusta että ero tulisi voimaan jotta voisimme ehkä aloittaa tapailun.
Mutta mahtaakohan mies kuitenkaan olla valmis uuteen suhteeseen? Ehkä jos odotan vuoden tai kaksi?
Vastaukset 35
Vanhimmat
ole sellanen tapaus,kun minulla.
Mies oli eroamassa ja kun jäin koukkuun,ei eronnutkaan.
Olin vuosia ystävä ja hän ei eronnut,mutta minun oli vaikeaa irrottautua hänestä.
Kannattaa odottaa,että ero on varmasti selvä,ettei tule turhia kärsimyksiä.
olla noin, mutta voihan se olla näinkin;
Itse odotin 10 vuotta, että exsuhteeni alkaisi toimimaan paremmin. Mutta mitä enemmän ja mitä kauemmin puhuin siitä exälle, sitä vähemmän hän kuuli/kuunteli mitä sanoin. Siispä suhde vain huononeni siitä parempaa odotellessa!
Elikkäs - suhde on se, mikä on "tässä ja nyt". Mikäli tuossa ap:n tapauksessa alkaa odotella, että vaimo on varmasti ex, niin elämä kuluu ehkä tyhjän odottamiseen: Vaimosta ei ehkä koskaan tule ex tai sitten miehellä on toinen(kolmas) nainen kiikarissa: sellainen, joka elää "tässä ja nyt".
Jos suhteeseen jää koukkuun, se on oma "vika" ja siitä kokemuksesta pääsee varmasti jossain vaiheessa irti.
Nimim. Parempi kärsiä kuin odottaa....
Soita käräjäoikeuteen ja kysy onko ne eropaperit oikeasti jätetty?
Sieltä se selviää alle minuutin puhelulla.
Väitän, että mitään eroa ei ole haettu.
Sinulle on nyt huomisaamun kahvitunnille pieni tehtävä.
Kerro kuinka kävi, niin muutkin oppivat, että ei kannata olla liian sinisilmäinen.
kertoo kuka on paperit jättänyt ja kuka ei
ihan julkista tietoa, vaikka se oudolta kuulostaakin!
kunnes olet varma miehen erosta. Harkinta-aika on vielä vähintään puoli vuotta, ja voihan olla ettei eroa tule senkään jälkeen.
Kokemuksesta tiedän että sinulla on oltava kärsivällisyyttä ja paljon! Itse ihastuin mieheen, joka samoin kertoi hakeneensa eroa, ja siitä ystävystyttiin sitten paremmin. Meitä yhdisti oma erokokemukseni vuotta aiemmin, ja puhumista riitti. Nyt hänen eronsa on vihdoin virallinen, ystävyys tallella ja toivo jostain enemmästä viriää.. Tässä vaiheessa en halua suhdetta, ennen kuin hän pääsee omista tunteistaan selville vesille. Mutta katsellaan ja odotellaan. Kyllä se ajastaan selviää! :)
ainakaan ihan vielä. Kannattaa katsella siihen saakka, että ero on todellakin haettu ja tuomittu. Mä vartuin pitkään plus sen puoli vuotta, ja sitten ne päättivätkin vielä yrittää. Mä väistin kokonaan. Vähemmällä pääset, kun et tuossa vaihessa lähde tukihenkilöksi.
Jos sun aikasi on tarkoitus tulla, se tulee, ilman että avioeroon sotkeennut.
Yksi soitto ja pähkäily lopuu siihen paikkaan.
Samalla voitte kysyä vaikka "Mites Hjalliksella, Tanjalla tai Saulilla menee?"
Kaikki kerrotaan, mitä kysytään.
Jos on nimittäin kerrottavaa.
se erohakemus.
Miehet valehtelee niin paljon saadakseen pimppiä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000040602541
Otin neuvoistanne vaarin ja soitin käräjäoikeuteen..
Täytyy sanoa että heloptti suuresti, tosin pettymys oli yhtä suuri.. Hänen nimellään ei ollut avioerohakemusta :-( olisiko minun pitänyt kysyä myös vaimon nimellä? Onko sillä merkitystä?
Jos vaimo on yksin hakenut eroa, niin se ei ole miehen nimellä. Miksi vaimo olisi hakenut eroa yksin? Eikö mies halua erota, vai tekeekö kiusaa vaimolleen, vai tekeekö vaimo kiusaa miehelleen?
Ole varovainen, mutta älä kyynisty. Ota asioista selvää ja kysy mieheltä suoraan kuinka on. Selän takana toimiminen ei kuullosta kovin vilpittömälle.
Olettamuksien ja pelotteluiden varassa ei tosiasiat selviä. Kultainen keskitie. Ehkä asioille on selityksensä. Voi olla myös sellainen selitys, että eivät olekaan eroamassa, mutta entä jos ovatkin ja se vain vie aikaa - kuten joskus ihmissuhteiden kanssa voi olla vaikeaa.
Niinkin et mies ei halua sulle kaataa eronsa ongelmia. Ehkä ette ole (vielä?) niin syvällisiä ystävyksiä kuin olet ajatellut/toivonut.
No se mieshän oli sanonut tälle aloittajalle että vaimo on hakenut eroa, nimemomaan vaimo.
no joo niin sanoin aikonaan minäkin että minä hain eroa vaikka paperissa oli kummankin allekirjoitukset. muodollisesti yhteinen, mutta erohalu oli mun ja mun aloite.
Mieti nyt tarkkaan.
Soita toisenkin kerran.
Mies... saattaa sulle ½ vuoden ihanan seksisuhteen jälkeen sanoa, että "hei hei, vaimo veti kuule ne avioeropaperit takaisin ja mä taidan nyt valita henet kuitenkin...." (=eroa ei ole edes laitettu vireille koskaan, ja vaimo autuaan tietämätön koko asiasta ja sinusta....).
Mies haluaisi suhteeseen kanssasi mutta arvelee sinun olevan niin moraalinen ihminen että et ryhdy sivusuhteeseen naimisissa olevan miehen kanssa. Kertoi tällaisen jutun sinulle koska halusi saada sinut ihastumaan tai rakastumaan itseensä - onnistui.
Maybe?
Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää onko joku valmis uuteen suhteeseen vai ei.
Selvää on, että eroon sopeutuminen vie aikansa, vaikka tunteet olisi kuolleet vuosia aiemmin. Erossa muuttuu elämäntapa ja tottumukset.
Suosittelen, että mies eläisi itsekseen eron jälkeen ja "opettelisi" omat uudet "rutiinit", ennen kuin edes muutatte yhteen. Se ei estä teitä tapailemasta ja viettämästä aikaa yhdessä. Vähitellen totutte toisiinne ja yhteiset "rutiinit" muodostuvat. Kamalaa on sellainen että mies siirtyessään suoraan uuteen suhteeseen kantaa siihen edellisen liiton "rutiinit" ja tottumukset...
Vaikea on arvioida mitä miehelle merkitset. Oletko hänelle vain keino selvitä erosta, kokeilu kuinka hän pärjää muun kuin vaimonsa kanssa, vai oletko tosiaan hänelle tuleva rakkaus.
Malttia, suosittelen. Anna itsellesi aikaa tutustua mieheen mikä hän todellisuudessa on. Anna miehelle aikaa tutustua Sinuun puhtaalta pöydältä. Vasta sitten voi puhua rakkaudesta jos niikseen tulee.
Ihastuneena luulee tuntevansa toisen, mutta arkielämä kyllä palauttaa maanpinnalle. Anna miehen ensin erota ennen kuin annatte oman suhteenne räjähtää käsiin. Se on vain neuvo. Pari vuotta, kysyit? Ehkä, vuosi-pari siihen joka tapauksessa menee.
Elämässä voi toki ottaa riskejäkin, mutta tuossa tilanteessa pudotus voi sattua liian lujaa. Kaikki riippuu siitä mitä suhteeltanne "haluatte": tätä hetkeä, vai kenties pysyvää yhteistä loppuelämän tulevaisuutta...
Tein eroni jälkeen ison työn itseni kanssa ja mietin perin pohjin eroni syyt omalta kannaltani (miehen eroaloite). Pohdin elämäni ihmissuhteita ja omaa osuuttani niissä - mitä hyvää ja mitä huonoa.
En erityisemmin etsinyt uutta suhdetta, mutta sellainen mies sitten vain osui kohdalle. Mies itse oli juuri eronsa myrskyissä ja kovin sitoutumishaluinen. Hän on halunnut koko ajan enemmän ja kiinteämpää kuin minä. Olen halunnut pitää oman kotini ja oman elämäni. Hän asuu onneksi toisella paikkakunnalla, että ihan päteväkin syy yhteisen kodin perustamisen lykkäämiselle on perusteltu. Olen puhunut miehelle, että hänenkin pitää ensin selvitellä omat ajatuksensa ja huomata, että uusi suhde jättää helposti omat ongelmat pimentoon ja arki ne sitten nostaa myöhemmin pintaan. Olen myös halunnut vähän kerrallaan kysellä ja keskustella miksi mies itse päätyi eroon, minkälainen hän on ollut puolisona ja elämänkumppanina aikaisemmin jne.
Näitä ei tietysti kannata ajatella, jos ei ajatuksissa ole pidempiaikainen suhde ja haluaa vain pitää hauskaa. Mutta, jos ajattelee nyt, että loppuelämä tämän miehen kanssa, kannattaa olla hosumatta, vaikka mieli tekisikin.
Kuule, älä ala laastarisuhteeseen!! Sitä se on vastaeronneen kanssa. Hän hakee lohtua eksälleen, kokemusta on ja petyin. On sanottu, että erosta menee 2 vuotta, että on selvillä vesillä.
Kerro ja ryhdy tositoimiin tai joku muu nainen vie saaliisi. Näin kävi minulle, kun odottelin liian kauan.
Itse poimin juuri pitkästä avioliitosta eronneen saman tien. Ero tapahtui ex-vaimon toimesta. Ei tainnut osata arvostaa liian hyvää elämää, vaan haki jännitystä yli 20v avioliittovuoden jälkeen. Minä olin nähnyt huonon parisuhteen alkoholin kautta, joten osaan arvostaa kunnon miestä. Pidän hänet niin hyvänä, ettei tule kaipaamaan mitään muuta. Suhde on jatkunut jo pitkään, joten minusta ei tullut laastarisuhdetta. Jos olisin odotellut pidempään, niin joku muu olisi kyllä vienyt. Keski-ikäisenä harvoin löytää parisuhteeseen sopivia aarteita, joten olen samoilla linjoilla kuin edellinen, ettei sellaisia saa päästää karkuun.
oli vielä sormus?
Jos minun puolisoni on laittanut eka-vaiheen erosta käräjäoikeuteen,niin sormus olis heti lentänyt nurkkaan.
Se on vielä ihan kiinni siinä puolisossaan.
Laastariksi joudut jos jatkat.
siihen asti, kun käräjäoikeudesta tuli tieto, että mies on hakenut lopullista eroa. Siihen saakka katsoin olevani naimisissa ja sormus oli merkki siitä. Osittain muistutukseksi meille molemmille, että harkinta-aika oli vielä menossa eikä kumpikaan ollut vapaa uusiin suhteisiin. Ja osittain myös siksi, että en halunnut eroa.
jätin exliitossani vihkisormuksen pois jo vuosia ennen eroa. Vaikka olin naimisissa, en tuntenut olevani naimisissa. Joten harkinta-aikana en todellakaan enää harkinnut avioliiton jatkamista. Päinvastoin; huokailin helpotuksesta päivittäin, kun viimeinkin sain haetuksi eroa.
On kuulemma tämä: "Älä koskaan ala suhteeseen miehen kanssa joka
- haluaa erota vaimostaan
- on hakenut eroa vaimostaan
- on juuri eronnut vaimostaan "
Tuttavapiirissäni on äkkiä laskien 7 eronnutta miestä. Heistä 6 on aloittanut uuden suhteen joko ollessaan naimisissa tai välittömästi sen jälkeen. Useimmilla menossa jo ainakin kolmas nainen.
Vihaan yleistämistä mutta tässä asiassa on vaan todettava ettei mies osaa olla yksin. Miehellä pitää olla joku. Ja se "joku" on usein nainen jonka tämä eroamassa oleva mies saa tuntumaan maailman ihanimmalta. Hetkeksi.
Olen itse eronnut 5 vuotta sitten omasta aloitteestani ja siltikin meni kolmisen vuotta että katsoin olevani kypsä uuteen suhteeseen. Nyt olen ollut hyvässä suhteessa kohta pari vuotta.
Eron jälkeen olisi niin niin tarpeellista miettiä asioita ja opetella elämään itsekseen. Muuten sitä vaan kaataa kaikki aiemmat myrkyt sivullisen päälle.
Lisäisin listaasi vielä: Älä ala suhteeseen miehen kanssa, jonka vaimo on juuri hakenut hänestä eroa.
Nimittäin varsinkin tässä tilanteessa mies kaataa ne edellisen liiton "myrkyt" sivullisen niskaan. Miehet eivät valitettavasti aina edes pysty käsittelemään eroa; eron syiden myontäminen jo sinänsä voi olla miehelle mahdottomuus (- en halua tietenkään yleistää).
Olen ollut itse tuo eron jälkeen tullut nainen, ja voin sanoa, että helppoa ei ollut; suhteesta tuli myrskyisä, ja se kestikin vain kaksi vuotta. Mies tavallaan kosti minulle kokemansa eron ja vihan, jota tunsi exäänsä kohtaan.
Ja todellakin, ihmisen pitäisi eron jälkeen olla ilman suhdetta, jotta on varmasti selvillä vesillä, kun aloittaa uuden suhteen.
Kyllä se on nähty, että hyvin tämän päivän akoille toisten miehet kelpaa ja ei tuota mitään omantunnon tuskia rikkoa perheitä.
Se on niin nähty. Viimeksi pari kesää sitten yks minihameita käyttävä hutsu koitti rikkoa mun perheen. Epäonnistui onneksi surkeasti.
Ihan mielenkiintoinen keskustelu.
Minulle kävi vuosia sitten niin, että muuan nainen soitti MINULLE ja kysyi, milloin muutan pois kotoani. Olin äimänä! Nainen oli mieheni seurustelukumppani, jolle mies oli kertonut, että minä olin hakemassa eroa.
Tuli minulle ihan puusta ja puun takaa. Meillä oli jokseenkin mukava parisuhde ollut silloin liki parikymmentä vuotta.
Nainen olisi saalistanut hyvän miehen. Mies sai hyvää naista.
Mutta meidän avioliitto voi nykyisin paremmin kuin koskaan.
Väitän ap:lle, että mies suoraan sanoen valehtelee. Sanopa miehelle, että soitat ja kysyt vaimolta. Tai kysy suoraan.
jos eroa on hakenut vaimo, voi asia olla niinkin, ettei mies ole eroa edes ajatellut, saati halunnut. Kun harkinta-aika on vaimon vireillelaittama, asian edistyminen on tasan vaimon käsissä.
Mulle kävi noin, vaimo lähti todella näyttävästi ja vauhdikkaasti, julisti kovaan ääneen mennessään, että kuule se on ero nyt.
Mä menin liian nopeasti liian lähelle. Vaimo alkoi soitella ja kuulostella perään,milloin oli itse kipeä, milloin lapset tarvisivat hoitajaa, tai ainakin päiväkodista hakijaa. Ja mies meni.
Kun mä aloin olla enempi miehen luona kuin omassa kodissani, vaimolle alkoi tulla asiaa entiseen kotiinsa, milloin piti hakea unohtuneita vaatteita, milloin lasten rantaleluja, joskus oli niin huono olo, että piti jäädä yöksi, kun oli lapsien hakeminen. Mä tietysti jouduin poukkoilemaan miehen pyynnöstä aina silloin pois maisemista, mutta tokihan vaimo huomasi, että huusholliin oli jo joku tullut. Mä olin hölmö kun olin käskettävänä ja vaimon nuorassa, mutta sokeana en osannut ajatella, luulin, että asia oli loppuun käsitelty.
Nyt kun lopullisen eron hakeminen meni umpeen, vaimo oli saanut homman takaisin hanskaansa, ja koska ei halunnut hakea eroa, ei mieskään sitä hakenut.
Mä lähdin siitä suhteesta.
kauraa.. Kannattako enää tuhlata soittelujenkaan vertaa?
Fiksua ja vaimoon/perheeseen sitoutunutta miestä ei viedä. Jos mies ns.viedään ,joku edellämainituista asioista puuttui. Ja eikö silloin ole parempi että meni?
Ihminen susi toisella. Varsinkin naiset naisille.
Ei se paljon auta, jos on huonompi vaihe menossa, että esim. naispuoliset työkaverit alkaa tuputtaa toiselle sontaa ja tyrkyttämään itteään.
Mua niin ärsyttää. Mulla oli ennen periaatteita, etten mene pitelemään varattuja. Mutta miksi pitää tollasia periaatteita, kun muilla naisilla sellaisa ei ainankaan ole. Näille ämmillä kaikki ja kuka tahansa näyttäis olevan vapaata riistaa. Se susi voi olla kuka tahansa, myös se paras ystävä. Enpä ole hirveästi enään naisten kanssa ystävystynytkään, kun nekin voi näköjään koittaa rikkoa perheen. Kokemusta on myös siitä. Se äijä lähti kyllä kiertoon. Tervemenoa. Mutta eipä niilläkään kauan lempi leiskunut, hahhaa!
Eikö sinun siis pidä olla tyytyväinen kun pääsit moisesta miehestä eroon? Nämä muut naisethan tekivät sinulle palveluksen!
Jos ero ei olekaan jonkin vitun prosessin alku, vaan loppu, päätelause, niin saanko selvitä siitä yön yli nukkumalla? Onko pakko kitua, jos tuntee vain helpotusta ja huojennusta? Saako opetella uutta uuden ihmisen kanssa, saako aloittaa samantien? Jos on käyttänyt eroamiseen ja vatvomiseen aikaa vaikka pari vuotta, niin eikö siinä normaali ihmisellä ala olla jo palikat järjestyksessä? Voi olla helvetin helppoja eroja, joissa tunteita exään ja jotain tapahtumia ei enää tarvitse vatvoa. Tehty. Ero = kiitos ja kumarrus.
onnellisempana kuin koskaan aiemmin. Erosimme jo liitossa ollessamme, meillä ei olut muuta yhteistä kuin materia ja lapset. Emme keskustelleet muusta kuin em. aiheista keskenämme. Emme koskettaneet toisiamme enää vuosiin. Emme edes riidelleet, olimme täysin välinpitämättömiä toisistamme. Mieheni kolme vuotta aiemmin paljastunut sivusuhde oli saanut minut ymmärtämään ettei hän ollut minua varten, enkä minä häntä.
Eropapereiden jättö oli helpotus, se vapautti minut turtumuksesta, se antoi minule luvan katsella ympärilleni.
Uusi rakas tuli elämääni hyvin pian, ympäristö kutsui häntä laastariksi, tietämättömyyttään. Uusi rakkaus on antanut minulle enemmän jokainen vuosi, kuin aiempi liittoni koko 25 vuotena.