Voisin kirjan, jollen 2 kirjottaa jo tästä ns suhteesta, jossa riudun ja riudun yhä vain. Olen vajaat 30v nainen, tässä tuhoon tuomitussa suhteessa elänyt on/off- tilanteessa kohta 10v. meillä on 1 yhteinen lapsi, pieni vielä. Mies on alkoholisti, ns.tuurijuoppo. Saattaa raittiina pysyä useamman kuukaudenkin, jonka aikana on hyviä ja huonoja hetkiä.mutta pelko kaivertaa minun mieltä, koska tiedän, että kohta rysähtää. Ja kun rysähtää, mies häipyy kuin pieru saharaan...ei mitään yhteydenottoa minuun, ei kysellä minun tai lapsen kuulumisia. ei vastata puhelimeen, ja jos vastataan, siellä ollaan erittäin ylimielistä ja narsistista ukkoa että...Luvataan ummet ja lammet..ja minä idiootti uskon aina vain, vaikka tiedän, ettei mitään järkeä. puhutaan ihan 2-3viikon putkista, jolloin elän kuin pimennossa. Kun viinakiintiö on täynnä, alkaa läpertely ja rakastan, en halua luopua, olen sairas, tartten apua, auta...argh. Hetken päästä annan jo periksi, ja näin ukko pääsee taas livahtamaan elämääni..kunnes TAAS.. ja tätä on siis kestänyt jo 10v. Tunnen olevani kuitenkin elinvoimaisempi, kun mies "reissussa", mutta silti kaipaan aivan liikaa..en halua erota, haluaisin uskoa, että hän pitää lupauksena..mutta tiedän ettei hän tuosta miksikään muutu. ei edes lapsestaan välitä.Selvinpäin hyvä isä..julmaa.Mistä helkkarista saisin voimia, että pysyisin kovana, enkä jumankauta sitä ryökälettä enään takaisin samaan talouteen ottaisi. Sekavaa tekstiä, mutta pää on erittäin sekaisin. En pysty torjumaan hänen lirkuttelu-viestejään, vaikka päivää paria aikasemmin olisi minut haukkunut, ja muutenkin välinpitämättömästi minua kohtaan käyttäytynyt. tiedän, että jos en itse tätä lopeta, kärsin lopun elämäni. Erossa ollaan oltu parhaillaan 6kk, vaan silti palattiin yhteen..tämä on niin sairasta...
sairasta "rakkautta"
bimlebam
2478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ala ruveta ajattelemaan nyt itseäsi ja lastasi, älä sitä uikuttavaa miestä joka elää kuin itse haluaa.
Muista, jos jatkat liitossasi huomaat vanhana olevasi katkera vanha nainen. Ala elää jo itsellesi!!
Kuten sanoit, huomaat olevasi elinvoimaisempi kun miehesi on poissa. Se on merkki jo siitä, että sisimmässäsi alat pikkuhiljaa tehdä työtä sen eteen, että voit jättää hänet.
Tiedän mistä puhun, itselläni meni myös monta vuotta mutta kun olin saanut "voimaa" tehdä päätökseni eron suhteen, kaikki meni älyttömän helposti, en tuntenut mitään. Nyt ollaan ystäviä miehen kanssa.
Tosiaan, ajattele itseäsi ja sitä, että joku päivä löydät onnen itsellesi, sellaisen onnen minkä ansaitset.
Yksikään nainen ei ansaitse tuollaista miestä!
Tekstiä, ei jaksa lukea.