käsittääkseni minun täytyisi ottaa selvää kaljamerkeistä, pokerista, moottoreista ja urheilutähdistä. ai niin, ei unohdeta BB:tä. lisäksi täytyisi seurassa kerskailla tekemisilläni omahyväinen virne naamalla. nyt varmaan joku tyttö ilmestyy kiistämään tämän. jos olet ruma tai läski älä vaivaudu. ps.tiedän, voisin myös olla joku saatanan ympäristöaktiivi tai muu saatanan hihhuli.
Miten sosiaalisuutta opetellaan?
................
281311
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Pokeria kyllä voisi opetella. Sitähän pelattiin usein jopa Star Trek: The Next Generation -sarjassa. Oluiden tunteminen ei myöskään olisi pahitteeksi, mutta se ei kuulu "suomalaiseen sosiaalisuuteen", jossa oleellista kai on markettioluiden järjestäminen oikeaan järjestykseen ("Lapin Kulta on alemman tason olutta, Karhu ylemmän").
Mutta noin muuten olisin itsekin kiinnostunut tietämään, miten sosiaalisuutta opetellaan jotenkin tietentahtoisesti. Jos vastaus on, että olemalla sosiaalinen, niin huomautan ongelman olevan se, että kynnys rupatteluun vieraiden kanssa on hyvin korkealla, eikä puheenaiheita tahdo keksiä.
Niin, sosiaalisuutta ei tosiaan opi muuta kuin olemalla sosiaalinen. Se on laajastri määriteltynä se, mitä yritän tässä nyt hieman avata.
Sitä voi aloittaa vaikka siitä, että tunteeko entuudestaan ketään. Jos tuntee, niin on sosiaalisempi häntä kohtaan. Ottaa häneen yhteyttä mukavimmalla tavalla jonka tietää. Olkoon sitten vaikka netti, facebook, mikä tahansa. Jos on joku läheisempi ystävä tai usemapi, niin alkaa olemaan enemmän aktiivinen heidän suuntaansa.
Tässä vaiheessa pitää sitten olla ajattelematta sitä että "eiväthän hekään ole minua kohtaan osoittaneet kiinnostusta." Niin. Niin voi olla, mutta harvemmin yhteydenpito loppuu vain toisen aloitteesta, mutta paradoksaalisesti se voi alkaa vain ja ainoastaan siitä. Vaikka uudelleen.
Toisia ei kannata painostaa, eikä tuoda itseään väkisin tykö, mutta aktiivisuuden nostaminen jo olemassa oleviin kontakteihin edesauttaa sitä että voi myöhemmin aktivoitua lisää.
Seuraavaksi voisikin miettiä että onko olemassa yhtään mitään sellaista mielenkiintoista asiaa, jota ei voi harrastaa kokonaan yksin. Tai ei sen harrastus tarvitse olla, vaan mikä tahansa asia mikä kiinnostaa. En voi sanoa mikä se voisi olla, koska en tiedä itse kunkin mieltymyksiä.
Sellaista ei kannata ruveta harrastamaan mistä ei pidä, edes sosiaalistumisen toivossa, koska se johtaa varmasti ylitsepääsemättömään stressiin.
Jos jonkun tällaisen keksii, niin ei kun harrastamaan. Jos et ole täysin luotaantyöntävän oloinen, niin veikkaanpa että ennenpitkää joku tulee juttusille. Tässä vaiheessa ei sitten paeta tilanteesta! Nuo ovat niitä hetkiä, jollain ihmisiä mittaillaan siinä mielessä että onko tuosta seuraksi. Jos heti "torjuu" toisen, niin ei häntä varmaan uudestaan huvita tulla juttusille. Joten siinä vaiheessa pitää sitten mennä sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja ihan oikeasti ottaa osaa keskusteluun. Vaikeaa se on, mutta perkele ei se vaan mene niin että täysin pehmeästi pääsee ei-sosiaalisesta sosiaaliseksi. Jossain kohtaa on se kynnys.
Voi myös opetella pikkuhiljaa ja aivan mitättömistöä asioista alkaen ajatella toisin kuin normaalisti. Siis niissä tilanteissa kun huomaa käyttäytyvänsä ei-sosiaalisesti. Ja toimia pienissä asioissa toisin. Jos esimerkiksi itsen on vaikeaa katsoa tietyissä tilanteissa ihmisiä silmiin, niin nyt tekee niin että katsoo hiukan pidempään.
On myös hyväksi alkaa hieman enemmän luottamaan kanssaihmisiin. Suurin osa ihmisistä ei tarkkaile, eikä liioin välitä siitä millainen sinä olet, eivätkä he etsi tilaisuutta päästä repimään sinut kappaleiksi, jos sanot tai teet jotain "väärin". Itse asiassa varmasti hyvin suuri osa ihmisistä pitää omista ystävistään juuri heidän erikoisten ja omalaatuisten piirteiden vuoksi, eikä siksi että he ovat jossain todella hyviä. Ihmiset ovat inhimillisiä ja tykkäävät muista inhimillisistä ihmisistä. Heille voi puhua kaikenlaisesta, ei itseään kannata sensuroida.
Jos oma ongelma taas on se että pitää toisia hirvittävän tyhminä, kuten aloittaja ilmeisesti tekee, niin kannattaa siinäkin pikkuhiljaa ajatella toisin. Useimmiten ihmisten älykkyystaso on melko samalla viivalla. Lähes kaikki ovat kapasiteetiltaan yhtä fiksuja. Tietyt "helpot" puheenaiheet ovat varmasti suosittuja siksi, että ne ovat myös aiheita mistä moni tietää jotain. Ei mistään kvanttifysiikasta tai edes kirjallisuudesta tule hyvää puheenaihetta random-seurassa, koska todennäköisyys on että suurin osa ei niistä tiedä. Mutta yleensä jokainen tietää jostain paljon. Ja sitä voi sitten puida muiden samanhenkisten kanssa, vaikka harrastuksessa tai...netissä. Mutta on ylimielistä ja helvetin tyhmää asettautua muiden yläpuolelle aloittajan tavoin ja ruveta halveksumaan, koska siinä todellakin on juuri halveksuja itse, joka osoittaa tyhmyytensä.
Pointti on sosiaalisuuden opettelemisessa se, mikä kaikissa muissakin asioissa. Pitää edetä hiljaa ja jakaa opetteleminen helppoihin pieniin paloihin ja lähteä saavuttamaan niitä yksi kerrallaan. Kenestäkään ei tule Sarasvuon kirjan jälkeen sisäistä sankaria, tai kurssin jälkeen armotonta Auervaaraa, vaan tämäkin asia pitää maltillisesti harjoitella pienin, mutta varmoin askelin.
En tiedä oliko tästä nyt mitään hyötyä, mutta tuollaista tuli mieleen.
Ajattelin laajentaa tuota omaa "aloitusvinkkejä..." viestiä tuossa alempana mutta tuossa tulikin jo niin paljon asiaa ettei tarvitse...
joo just, kyllähän sitä samanhenkisten ihmisten kanssa voi olla...
MUTTA!!!
ei niistä cs-porukoista sitä kivaa naisseuraa oikein löydä.
aloituksessa ei puhuttu muusta kuin sosiaalisuuteen oppimisesta. Vastasin siihen.
Mutta kaikki liittyy kaikkeen, jos opettelee olemaan yleisesti sosiaalisempi, niin tapaa useampia ihmisiä ja mitä useampia ihmisiä tapa niin sitä todennäköisempää on että tapaa myös jonkun aivan erityisen ihmisen.
Se ei ole mitään sen suurempaa tiedettä, vaan ainoastaan matematiikkaa. Mitä enemmän tapaa toisia sitä enemmän on mahiksia.
Onhan kaikilla ihmeellisillä super-geekseilläkin tyttöystäviä ja poikaystäviä. Mutta nämäkin ihmiset ovat olleet jollain tapaa sosiaalisia.
kirjoituksesi oli hyvä, mutta tiedätkö kun on näitä ihmisiä jotka sivuutetaan kun he yrittävät puhua, ja heidän kommentteihinsa ei kiinnitetä huomiota...
miten tästä pääsee eroon, jos jo tekee mielestään kaiken oikei, mutta perusluonne on vain arka ja ujo.
Eivät kaikki sivuuta, se on aivan varma. Jos ongelma on oma ujous tai arkuus, niin siitäkin pitää opetella pois. En tiedä täsmälleen miten, mutta jollain tapaa pikkuhiljaa käyttäytymällä aluksi pienissä asioissa tosiin kuin ennen, ja siirtyen myöhemmin isompiin.
Kannattaa myös harkita siedätyshoitoa, eli itsensä järjestämistä sellaisiin tilanteisiin, joissa on pakko reagoida toisiin. Näitä voivat olla esimerkiksi harrastukset, joissa joutuu jotenkin esille toistuvasti tms.
Pitää pitää mielessä että täysin helppoa keinoa sosiaalistua ei ole. On vain tapoja tehdä sitä helpommaksi.
Ihmepilleriä ei ole tai vippaskonstia, millä se tapahtuu. Jossain vaiheessa pitää joka tapauksessa tehdä isompia hyppyjä oman epämukavuusalueen ulkopuolelle. Se on vääjäämätöntä. Mutta ei sinne tarvitse suoraan hyppiä, voi myös harjoitella ensin.
Harjoittelumetodit ja tavat ovat jokaiselle omansalaiset.
Tässä oli itseasiassa ihan hyviä ohjeita. Taisin kyllä tietää ne ennestään, mutta se, että joku kirjoittaa ne ääneen, on kuitenkin melko kannustavaa. Huomenna siis reippaampi ote. Valitettavasti en ehdi enää tänään kommentoimaan enempää.
kirjoitetaan ääneen? :)
Jos sinulla on hattu päässä, onko kyse siitä, että olet tunkenut sen korvasta sisään ja se siten kirjaimellisesti on päässäsi. Tai jos olet sienessä tai marjassa, oletko silloin keksinyt jonkin konstin kutistaa itsesi, jotta olet sisälle päässyt? Kaikkea ei ole tarkoitettu tulkittavaksi kirjaimellisesti.
jäljillä
auttoi
Ei ne puheenaiheet, vaan se, miten sanoo. Sosiaalisuus on ihan vitun paljon muutakin kun kaljapullon etikettien tuntemista.
Paljon kaikesta (turhastakin) tietävä ihminen voi olla sosiaalisesti ihan jumalattoman käsi. Kannattaisi keskittyä siihen, miten käyttäytyy eikä siihen, mitä sanoo.
siinä ilveilet kun toiset jauhaa vaan siitä texas-hold-em-upista, turnauksista, ulkomaisista tileistä jotka ei peri rahansiirtokuluja ja veronkierrosta?
mieti sitä ihan keskenäsi. Jos kaverisi eivät puhu kun pokerista, niin vaihda kaveriporukkaa.
niin täältä pesee:
Hankkikaa laadukkaat vaatteet.
Siistikää itsenne.
Kuntoilkaa.
Syökää terveellisesti.
Pitäkää huolta itsestänne (myös iho).
Näillä siis tehdään toisen lähestyminen helpommaksi. Se on merkki että välität itsestäsi ja että välität myös muista.
Opettele ryhti ja hengittämään jotta ääni kulkee vapaasti.
Ala hymyilemään.
Kävele pystyssä ja kuin sinulla olisi tärkeä päämäärä.
Katsele ympärillesi tietoisesti mutta älä pälyile, tuijottele tai vaikuta eksyneeltä.
Kohtaa ihmisten katse hetken ajan.
Noilla annat kuvan terveestä itsevarmuudesta.
Tervehdi reippaasti.
Puhuessa katso kiinteästi ja rauhallisesti silmiin ainakin suurimman osan ajasta.
Kuunnellessa katso silmiin ja osoita kuuntelevasi vaikkapa toista välillä vaikka sana "niin" (käytä eri sävyjä), pieni hymy ja pään nyökäytys kelpaa myös.
Kommentoi toisen puhetta ja nosta esille asioita mistä toinen puhui olipa se kuinka tylsää tahansa.
Älä väännä väkisin vitsiä vaan tee huomautuksia jotka voivat olla nokkelia muttei millään tavalla loukkaavia tai härskejä.
Noilla selviät small talkista.
Katso tv-uutiset.
Lue Iltalehden Internet-otsikot.
Selaile lehtiä olitpa missä hyvänsä.
Keksi miten kertoa itsestäsi, elämästäsi ja tekemisistäsi mielenkiintoisesti.
Kerro vapaasti juttuja jotka olet kuullut kavereiltasi ja jotka ovat hauskoja mutta joissa ei sorkita toisten yksityisyyttä liian tarkasti.
Nuo tarjoavat eväät small talkiin.
Kävele kaupungilla ja vieraile eri paikoissa oppien kuljeskelemaan kaupungilla ja suhtautumaan eri asioihin aivan kuin niissä kaikissa olisi jotain mielenkiintoista mutta samalla tuntien ne.
Opi ilmeekkäästi ilmaisemaan itsesi ja vaikuta siltä että otat ihmiset avoimesti vastaan.
Ole tietoinen itsestäsi ja toimintatavastasi etukäteen mutta tilanteessa älä ole liian itsetietoinen että menet lukkoon kun toimit/puhut toisten valvovan silmän alla.
Pyri rentoutumaan olitpa missä tahansa ympäristössä samalla säilyttäen kuitenkin tapasi ja ryhtisi.
Ota vastaan kaikki mikä tulee vastaan tyyneydellä äläkä ylireagoi vaikka sisällä saattaisikin kiehua osoittaen kuitenkin ettei sinua tallota maahan.
Tuossa joitain sekalaisia vinkkejä.
Kaikkein tärkein:
Luota ja usko itseesi koska kukaan muu ei tule niin muuten tekemään ellet itse niin tee ensin.
Mites olisi vaikkapa Stella Polariksen järjestämä vuorovaikutuksen peruskurssi?
http://www.stella-polaris.fi/koulutukset_kurssit.html
Tämä on kyllä aina yhtä viihdyttävä palsta. :D
Stella Polarikseltahan voi tilata räätälöityjä kursseja:
http://www.stella-polaris.fi/koulutukset.html
Kootkaa siis sopivan kokoinen ATM-poppoo ja tilatkaa itsellenne parin päivän koulutuspaketti.
Taidan mennä ihan pelkästään Tobias Zilliacuksen takia!
riittää jos tykkää pelata Gothic 2:sta.
Ei muuta tällä kertaa.
Vaikea sanoa, kuinka paljon sosiaalisuutta oikeasti pystyy opettelemaan. Sosiaalisuuten liittyvät haasteet ovat melko yksilöllisiä. Jos ongelma on enemmän siinä, että ei uskalla ujouttaan sanoa sitä, mitä ajattelee, niin tästä voi päästä eroon harjotuksella ja pyrkimällä tietoisesti vähentämällä itsesensuuria. Sen sijaan jos ongelmana on se, että ei ole varsinaisesti mitään sanottavaa porukassa, niin sitten asia on vähän haastavampi. Ensinnäkin pitäisi varmaan etsiä sellaisia ystäviä, joilla on samantyyppiset kiinnostuksenkohteet ja arvomaailma. Tämä voi tosin olla hankalaa, jos oma maailma on kovin erilainen verrattuna tavallisiin ihmisiin. Itsensä sivistäminen ja erilaisten asioiden harrastaminen auttaa, mutta harvemmin kaveriporukassa keskustellaan pelkästään itseä kiinnostavista aiheista, eli kyllä sitä pitäisi kyetä myös sanomaan jotain ihan arkipäiväisistä asioista.
Olen paljon miettinyt miksi sosiaaliset tilanteet ovat omalla kohdallani toisinaan vaikeita. Yritän aina olla tällaisissa tilanteissa positiivinen, hymyilevä, kuunnella muita, kysellä toisilta heidän kuulumisia jne. - siis tehdä juuri sitä, mitä aina neuvotaan. Silti usein on vaikea tuntea oloa luontevaksi. Ehkä se luontevuus on juuri se juttu...toiset tuntuvat vain heittäytyvän siihen hetkeen sen kummempia ajattelematta, kun taas minä huomaan usein tarkkailevani itseäni ikään kuin ulkopuolelta sosiaalisissa tilanteissa. Sosiaalisuudesta tulee kohdallani siis enemmän suorituskeskeistä. Pärjään paremmin silloin, kun puhutaan enemmän asiateemoista liittyen vaikka työasiohin, ajankohtaisiin tapahtumiin, opiskeluihin. Kuitenkin kaveriporukan illanvietossa keskustelunaiheet ovat usein rennompia ja liittyvät usein aika arkisiin asioihin, omiin tai tuttujen hauskoihin kokemuksiin. Usein tuntuu siltä, että vaikka minulla olisi samanlaisia tarinoita kerrottavana, niin en niitä pystyisi mielenkiintoisesti ja hauskasti esittämään. Eli kuten joku aiemmin jo kirjoitti, sillä miten asiat sanoo on usein vähintään yhtä paljon merkitystä, kuin sillä mitä sanoo...
Netistä voi etsiä muita, jotka on kiinnostunut sosiaalisuuden opettelusta ja halukkaita tapaamaan esim. kerran viikossa tai kahdessa. Jos olette kovin erilaisia ettekä keksi paljon juteltavaa, tylsät puheenaiheet ja kiusalliset hiljaisuudet voi ottaa oppimisen kannalta.
Sanotaan, että harjoittelu tekee mestarin. Ei se kyllä ihan noin ole, mutta kyllä sitä paremman tason saavuttaa, riippuu kuinka paljon omaa sosiaalista älyä alunperin. Samahan se on vaikka kitaran soiton kanssa, voit harjoitella vaikka maailman tappiin, mutta jos et ole musikaalinen luonnostaan, niin voit saavuttaa vain tietyn tason. (joka varmasti on parempi kuin se taso, joka olisi harjoittelematta).
Ja tuosta asennevammastasi sinun ainakin on päästävä eroon, tuosta että sosiaalisesti taitavat olisivat jotenkin vähäpätöisempiä, jopa tyhmiä, joita kiinnostaa vain kalja ja lätkä. Tyypillistä kylläkin tuo tuollainen asenne asioita kohtaa, joita ei itse hallitse/tiedä, eli defenssi.
Jos rajaa pois paljon aiheita, joista ei halua tietää eikä puhua yhtään mitään, niin on paljon "aseettomampi" sosiaalisissa tilanteissa. On hyvä tietää jostain yleisistä aiheista jotain.
Tuo on totta, ja lisäisin siihen vielä että silloin kun muut puhuu aiheista joista on ihan pihalla, omaa "tyhmyyttään" ei tarvitse salata. Kysyminenkin on osallistumista, ja jos muut katsoo kieroon kun et tiedä voittiko Kimi Räikkönen koskaan maailmanmestaruutta ja kuka on Anna Puu, oma on ongelmansa. Tietämättömän ei pidä dominoida asioista perillä olevien keskustelua vaatimalla selityksiä kaikelle, mutta usein pari kysymystä auttaa pysymään keskustelussa paremmin kärryillä ja vähänkin järkevät tyypit arvostaa sitä että olet halukas osallistumaan keskusteluun ja tietämään mistä muut puhuu.
Tiedän että keskustelu on aloitettu pari vuotta sitten, mutta kommentoin silti:
Aloittaja on tyypillinen ylimielinen assburger, joka luulee olevansa älykkäämpi kuin kaikki muut. Sen lisäksi hän luulee, että kaikkien muiden jutut ovat tyhmempiä ja yksinkertaisempia kuin hänen omansa, vaikka kyse onkin vain hänen olemattomista sosiallisista taidoistaan. Muut eivät ole tyhmempiä, vaan hän itse on jotenkin vajaa tapaus.
Pidän itseäni sosiaalisena, mutta en silti tunne kaljamerkkejä (inhoan olutta), en osaa pelata pokeria, en pidä moottoreista (omistan kyllä auton työn takia) enkä kauheasti seuraa urheilua. Nuo mainitsemasi asiat ovat MIEHIÄ kiinnostavia asioita noin niinkuin keskimääräisesti.
Toisaalta eipä ole suurikaan vaiva opetella yleissivistävällä tasolla jotakin. Minä naisena katson esimerkiksi joka päivä Yle1-kanavan uutiset ja Urheiluruudun, joten tiedän kyllä, keitä ovat esim. Saku Koivu, Petteri Koponen tai Hanna-Mari Seppälä. Olen opetellut pari korttipeliä, vaikken erityisesti pidä kortin pelaamisesta ja osaan esim. shakin säännöt.
Kannattaa myös miettiä, että osaako jutella myös naisia kiinnostavista asioista esim. ovatko miehet katsoneet yhtään jaksoa ihan vaan uteliaisuuttaan esim. Frendejä, Salattuja Elämiä ja vaikka Sinkkuelämää? En itse seuraa BB:tä enkä mitään muutakaan sarjaa, joka tulee useamman kerran viikossa, mutta minusta on ollut mukavaa seurustellessa, että miehen kanssa löytyy myös yhteistä tv-tarjontaa.
Voi miettiä myös sitä, että mikä ylipäätään sinua kiinnostaa. Jos kiinnostaa esim. vain netissä pelattavat sotapelit, niin voisitko laajentaa kiinnostustasi esim. siihen, että etsit Youtubesta kivoja biisejä, lukisit netistä Iltalehden päivittäin ja ehkä aloittaisit aluksi yhtenä päivänä viikossa jotain kuntoilua? Kun ylipäätään kulkee silmät auki ja lähtee kodista ulos, niin se on jo ensimmäinen askel sosiaalisemmaksi.
Naapurille voi sanoa moi, kassatädille voi yrittää sanoa jotain jne. Joskus voi myös soitella vaikka sukulaisille. Jos omistat koiran, niin se on yleensä hyvä keskustelunavaaja varsinkin, jos koirasi ei ole mikään tappajaterrierin näköinen, vaan iloinen ja helposti lähestyttävä koira.
Ketjussa on tullut paljon asiaa, mutta lisäisin jotain vuorovaikutusvinkkejä.
Toiseen on paljon helpompi saada kontakti kun hymyilee edes vähän ja omassa mielessään pitää toista kiinnostavana tai mukava ihmisenä. Jos ajattelee kokoajan mikä idiootti toikin luulee olevansa, se vaan välittyy vastapuolelle vaikka sitä ei toisi ilmi.
Toisen kuuntelu ja keskusteleminen aluksi nimeenomaan toisen mielenkiinnon kohteista, luo kuvan että toinen merkitsee ja kiinnostaa ihmisenä. Jos asiasta ei tiedä, voi kysellä lisää. Kun on päästy alkuun, voi aihetta vaihtaa.
Olen joskus ollut ex-työpaikan vuorovaikutuskoulutuksessa. Siellä tehtiin harjoituksia, jossa toinen jutteli normaalisti ja toinen puhui normaalisti, mutta matki toisen asentoja (oli tavallaan peilinä keskustelukumppanille, vain peili tiesi harjoituksen jujun). Sellaisetkin ihmiset, joilla oli vaikeuksia saada toisiin yhteys, onnistuivat hyvin kontaktissa. Aivot tulkitsevat matkimisen hyväksyntänä. Suurin osa alkaa matkia toista huomaamattaan kun keskustelukumppanin kanssa on helppo olla. Eli jos treffikumppani illallisella nojaa eteenpäin, voit nojata hienovaraisesti samaan asentoon tai matkia käsien asentoa. Parodiaa matkimisesta ei kannata kuitenkaan tehdä ;-)
Puolustusasentoja kannattaa välttää, esim. kädet puskassa ja samoin mm. silmien pyörittämistä yms. jotka viestivät negatiivisiä tuntemuksia toisesta.