minä olin meidän 2,5v suhteessa avoimempi ja puhuvampi osapuoli tyttäkaverini on varmaan joutunut sulkeen tunteensa lapsuudesta lähtien ja tavallaan ymmärrän häntä.
jotenkin tuntuu että hän ei luota minuun (ei muihinkaan)vaikka ikinä en ole pettänyt luottamusta enkä petä vaikka erottiinkin.
sovussa erottiin ja aijottiin olla ystäviä mutta kun on tavattu hän on vaivautunut ja todella kylmä minua kohtaan mikä tuntuu tosi pahalta.
olen pitänyt tarkoituksella hajurakoa häneen.
tuntuu että en saa mielenrauhaa ennen kuin saan jotenkin puhuttua mutta miten ??
hän on todella aito ja lämmin ihminen kun uskaltaa olla oma itsensä (mutta ne lapsuuden traumat??
onko tämmöinen avoin ja puhuva mies joka uskoo syvälliseen keskusteluun liian harvinainen ja varsinkin tämmöinen nainen säikähtää.
meissä kaikissa on hyvää vaikka ollaan erillaisia.
jotenkin tuntuu että hän ei luota minuun (ei muihinkaan)vaikka ikinä en ole pettänyt luottamusta enkä petä vaikka erottiinkin.
sovussa erottiin ja aijottiin olla ystäviä mutta kun on tavattu hän on vaivautunut ja todella kylmä minua kohtaan mikä tuntuu tosi pahalta.
olen pitänyt tarkoituksella hajurakoa häneen.
tuntuu että en saa mielenrauhaa ennen kuin saan jotenkin puhuttua mutta miten ??
hän on todella aito ja lämmin ihminen kun uskaltaa olla oma itsensä (mutta ne lapsuuden traumat??
onko tämmöinen avoin ja puhuva mies joka uskoo syvälliseen keskusteluun liian harvinainen ja varsinkin tämmöinen nainen säikähtää.
meissä kaikissa on hyvää vaikka ollaan erillaisia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.