kumppanisi kanssa..?
Hei! Olen 25 v nainen ja poikakaverini 30. Kesällä olemme seurustelleet 2 v. Onko omituista ettemme asu vieläkään yhdessä? Muutin itse juuri uuteen isompaan asuntoon ja tuskastuin kaikkien kyselystä; "joko te muutitte saman katon alle?" tai "muutitteko te Mikon kanssa yhteen?" jne jne. Ja kun sanoin ei, ihmiset ihmettelet. Mikä siinä on sitten niin outoa? Kertokaapas.
Hei! Olen 25 v nainen ja poikakaverini 30. Kesällä olemme seurustelleet 2 v. Onko omituista ettemme asu vieläkään yhdessä? Muutin itse juuri uuteen isompaan asuntoon ja tuskastuin kaikkien kyselystä; "joko te muutitte saman katon alle?" tai "muutitteko te Mikon kanssa yhteen?" jne jne. Ja kun sanoin ei, ihmiset ihmettelet. Mikä siinä on sitten niin outoa? Kertokaapas.
Vastaukset 12
Vanhimmat
..poikaystäväni kanssa saman katon alle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Taisi kyllä olla hieman alle puoli vuotta mutta suunilleen.
Se vain oli meidän mielestämme oikea hetki vaikka monien muiden mielestä saattaa kuulostaa liian nopealta. Jokainen muuttaa kun siltä oikeasti tuntuu, ei ole olemassa oikeaa aikaa.
Teillä on varmaan jokin syy miksi ette ole vielä muuttaneet..? Joka tapauksessa, kyllä se aikanaan käy. Antaa sen mennä omalla painollaan.
Olimme seurustelleet 8 kk kun muutimme saman katon alla. Seurustelua edelsi kyllä vajaan puolen vuoden aktiivinen deittailu yms. ennen kun päätimme, että seurustelemme. Eli noin vuoden yhdessäolon jälkeen mies alkoi puhumaan yhteenmuutosta (oli kait kyllästynyt siihen, että majailimme molemmat sen pienessä yksiössä) ja haimme yhteistä asuntoa.
2kk seurustelun jälkeen käytännössä kämppäsin avopuoliskon asunnossa ja pidin omaani vain varastona. Kaikki tarvittavat vaatteet yms. siis kannoin 2kk seurustelun jälkeen avopuoliskoni asuntoon ja siirryttiin yhteistauloutaan pyykinpesun, siivoamisen ja ruokailun suhteen. Kotona kävin vain hakemassa täydennystä ja nukkumassa harvemmin kuin kerran viikossa.
8kk seurustelun jälkeen muutettiin yhteiseen asuntoon.
Tätäkii asiaa on tällä palstalla kyselty sata kertaa, mut vastaan silti.
Eli myö muutettiin avokin kanssa 4 kuukauden seurustelun jälkeen yhteen. Asuttiin eri paikkakunnilla ja mie omalta halusin jo pois. Ja yhessä ollaan nyt oltu 2,5v.
reilu vuosi seurustelua ja sitten muutettiin yhteen.. ja nyt en varmaan enää osais asuakaan yksin! :)
Me muutimme yhteiseen kotiin reilun kahden vuoden seurustelun jälkeen, josta tosin asuin puolisen vuotta ulkomailla. Meitä (minä 24, poikaystävä 25) ei kukaan kyllä ollut yrittänyt saada muuttamaan yhteen, joten kai sekin riippuu tilanteesta ja tuttavapiiristä.
On tietysti jokaisen oma asia missä muodossa haluaa seurustella, eikä ulkopuolisten kyselyistä tarvitse välittää. Yleensähän se kuitenkin menee niin, että kun rakastetaan ja tutustutaan niin halutaan olla yhdessä mahdollisimman paljon ja silloin on käytännöllisintä asua yhdessä. Ja mitä pitemnpään on tunnettu, sitä enemmän tunnetaan yhteenkuuluvuutta ja siihen liitty se että halutaan olla myös samaa perhettä.
Minusta 2 vuotta on jo aika pitkä aika "vain" seurustelua, miksiköhän tavanomaista sitoutumisen ja yhteenkuulumisen tarvetta ei ole syntynyt. Onko joku syy, miksi ette halua asua toistenne kanssa? Onko syitä, miksi ette pysty päättämään sitoutumisesta? Luultavasti on joku jarruttava tekijä, joka vaatisi selvittelyä, että suhteenne voisi olla muutenkin turvallinen ja tyydyttävä...
Luulin aikoinaan olevani hyvässä pitkässä seurustelusuhteessa, jossa ei yhteen muutto tullut edes mieleen. Loppuihan se, ja kun myöhemmin tapasin "oikean", perheen perustaminen olikin hyvin pian itsestään selvyys molemmille...
yhdessä 3½ vuotta, ennen kuin muutimme yhteen. Olimme tosin nuoria, 21-vuotiaita. Meillä kyllä keskusteltiin muutosta parin vuoden jälkeen, mutta odotimme opiskelujen ja intin takia. En kuitenkaan pidä outona, että halua ensin katsella rauhassa. Minun puolestani muut saavat muuttaa yhteen ihan mitä tahansa vauhtia, mutta on kummallista, että kyseenalaistetaan, jos jotkut haluavat edetä hitaammin..
yli 3 vuotta eikä vieläkään asuta yhdessä. Tosin ollaan suunnittelemassa, mutta itse kyllä haluaisin asua ensin hieman yksin enkä suoraan vanhempien luota muuttaa yhteen. Mieskin asuu vielä vanhempiensa luona.
"Onko joku syy, miksi ette halua asua toistenne kanssa? Onko syitä, miksi ette pysty päättämään sitoutumisesta?"
Minä en ole halunnut aikaisemmin muuttaa poikaystäväni kanssa yhteen, koska hän on liian höveli raha-asioidensa suhteen (on vielä edelleenkin) sekä työtön, kun ei vaan voi hakea töitä tai sitten joku työ ei vaan kelpaa. Elelee työttömyystuella. Sen verran tajuan minäkin, etten aikuista miestä rupea elättämään. Niin siinä olisi käynyt, jos saman katon alle oltais muutettu aikoja sitten. Mä en mikään hyväntekijä ole!
Oltiin kumpikin muuttamassa samalle paikkakunnalle. Hän töihin ja minä opiskelemaan. Muutimme siis edellisestä asuinpaikasta (jonne on nyt 250km) jossa asuimme erillään. Tuntui tyhmältä muuttaa tänne saakka ja sitten eriasuntoihin.
Voin itse sanoa että jos oisin seurustellut noin kauan eikä vieläkään avoliittoa suunniteltaisi niin kyllä alkaisi ihmetyttää.. Jotain sitoutumiskammoa??
Olemme seurustelleet nyt 4 vuotta ja muutettiin yhteen 29.08.08 tai siis minä muutin mieheni luokse, kun hän asui täällä valmiiksi.
Minä 20 ja hän 22 vuotta = ).
Tampereella asumme tälläisessä vaatimattomassa yksiössä. Kyllä tämä näin aluksi kelpaa.
Me olimme seurustelleet noin 10kk kun muutimme epävirallisesti yhteen ja 11kk kun virallisesti muutimme. Aika paljon saneli ikä (olin 20, mies 21 kun muutimme yhteen) ja elämäntilanne (kummallakin oli opiskelupaikka samassa kaupungissa).
Asuimme kumpikin yksin ennen yhteen muuttoa. Se oli suurin syy, kun oma asuntoni osoittautui lopulta asumiskelvottomaksi ja muutto oli joka tapauksessa edessä. Ensin majailin miehen luona, kun etsin asuntoa, kunnes ajattelimme, että mitä turhia, etsitään heti yhteinen.
Nyt on takana yhdessä asumista yli 2 vuotta. Hyvin menee :) Meille ei tullut tuo vajaa vuoden seurustelun jälkeen liian aikaisin, mutta olimme kyllä kokeneetkin paljon asioita ennen yhteen muuttamista, tiesimme, miten kumpikin toimii eri tilanteissa ja koko ajan sitä oppii jotain uutta omasta rakkaasta.