mitä

Sellasta sattuu jossain vaiheessa varmaan ois voinu tehdä toisinki mut näillä mennään. Enpä alkas sen kummemmin päivittelemään...

"jos törmäisit yli 70-kymppiseen ihmiseen, joka sanoisi ettei ole koskaan rakastunut?

Tiettävästi henkilöllä ei ole ollut koskaan minkäänlaista parisuhdetta."

Jaa? Ajattelisin varmaan, että yksinään viihtyvä ihminen kyseessä. Jos ei minkäänlaista parisuhdetta tuohon ikään ehtiessä, täytynee kyseessä tavallisimmin olla henkilö, joka jotenkin löytää "omasta sisäisestä maailmastaan" kaikki ne elementit, mitä ihmiset tavanomaisimmin tapaavat kaivata ja löytää vuorovaikutteisista (myös seksuaalisista) parisuhteista.

Tuon ikäisen ihmisen ollessa kyseessä ( yli 70-v.), saattaisin ehkä miettiä, että miksi hänen elämänsä meni siten, ettei mitään "rakkautta" koskaan löytynyt. Omistautuiko esimerkiksi täydellisesti työlleen? Oliko elämässä jotain muuta niin kertakaikkisesti rankkaa, ettei kyennyt/voinut yhteistä elämää kenenkään kanssa rakentaa tai ylipäätään rakkautta kokea?

Monet ihmiset varmaan vanhemmiten näkevät ja katsovat elämäänsä vähän eri tavalla, kuin nuoremmat ikäpolvet. Joku voi varmaan vanhempana ajatella, että p*skaaks mä sitäkään yhtä rakastin, vaikka kuitenkin olisi rakastanut ja kokenut syvästi.;) Ikääntyessään monet ihmiset yhä vähemmän välittävät siitä, mitä muut heidän elämänvalinnoistaan tai mielipiteistään ovat mieltä.

Tietysti joku voi olla niin tunnekylmäkin, ettei siksi ole parisuhteisiin edes osannut hakeutua tai sellaisia luoda, mutta kys. "antisosiaalit" lienee harvassa.

Suoraa vastausta kysymykseesi ei voi sanoa.

Toiset taas luulevat, että ihastuminen on rakastusmista ja "rakastuvat" vähän väliä. Jotta ihastumisesta tulisi rakastumista, on siinä vielä aika monen asian satuttava osumaan kohdalleen. Ei kaikille ole "se joku" jossain olemassa, vaan kysymys on tuurista, halusta ja monesta muustakin asiasta.

teininä sitä nyt jokainen on ollut "rakastunut" milloin keneenkin.