Miksi jotain voi jännittää niin paljon, että hyvin alkanut juttu loppuu siihen.
Miehen kanssa tavattiin ja tiesin että hän on ujo. Mitä enemmän tutustuttiin, sitä enemmän mies alkoi minua jännittämään, lopuksi siitä ei enää tullut mitään :(.
Kuitenkin kuulin hänen aloittaneen seurustelun jonkun toisen kanssa(tuttu ennestään. Mikä mahtoi saada hänet jännittämään minua niin paljon? Olen vielä aika kova juttelemaankin, niin tuskin kyse oli tästä. Millaisia ihmisiä te jännitätte?
Miehen kanssa tavattiin ja tiesin että hän on ujo. Mitä enemmän tutustuttiin, sitä enemmän mies alkoi minua jännittämään, lopuksi siitä ei enää tullut mitään :(.
Kuitenkin kuulin hänen aloittaneen seurustelun jonkun toisen kanssa(tuttu ennestään. Mikä mahtoi saada hänet jännittämään minua niin paljon? Olen vielä aika kova juttelemaankin, niin tuskin kyse oli tästä. Millaisia ihmisiä te jännitätte?
Vastaukset 16
Vanhimmat
"Mikä mahtoi saada hänet jännittämään minua niin paljon? Olen vielä aika kova juttelemaankin, niin tuskin kyse oli tästä."
Miksei? Ehkä se ajatteli, että hänen pitäisi pystyä puhumaan yhtälailla? Toinen vaihtoehto on, ettei se ylipäätään tykännyt paljosta puhumisesta tai kuuntelusta ja kolmas se, ettei se saanut omaa sanaansa kuuluviin ollenkaan. Muistatko, mistä hän puhui vai annoitko sille tilaa ollenkaan?
Olenkohan varma, että kyse oli jännittämisestä?
tai oikeammin sanottuna tunnen oloni vaivaantuneeksi sellaisten ihmisten seurassa, jotka ovat persoonaltaan/temperamentiltaan tyystin itsestäni poikkeavia (tai ehkä vain jotkut poikkeavuudet johtavat yhteensopimattomuuteen).
Kiinnostavaa, että oletat kovan juttelutaipumuksesi olevan toisen ujoutta riisuvaa.
Häntä varmaan jännitti se uutuus kun ei vielä tunne. Tutun kanssa joillekin helpompi olla jännittämättä ilmeisesti. Moni suomalainen on tuollainen ujo alussa. Olisi ollut silti reilua mihen antaa aikaa, eikä pötkiä pakoon kuin kaniini pensaaseen
mitenkään siitä välttämättä vapaudu, että toinen puhuu kuin papupata.
Jos kyseessä on ihan oikeasti ollut jännittäminen niin kuulostaa että kyseinen ihminen kaipaisi terapiaa tai lääkitystä. Ei minusta ole normaalia jännittää läheisessä suhteessa niin paljon että se vaikuttaa esimerkiksi jutteluun. Jonkin ison asian esiin ottaminen voi totta kai jännittää, tai erilaiset uudet tilanteet kumppanin kanssa, esimerkiksi tämän suvun tapaaminen tai seksin aloittaminen.
Mutta jos ei jännitykseltään pysty seurustelukumppanin kanssa jutteluun ja normaaliin tavalliseen olemiseen niin silloin on minusta jossakin häikkää ja pahasti.
Todennäköisintä, anteeksi kyynisyyteni, on kuitenkin ettei siinä mistään jännittämisestä ole kyse vaan ettei vaan ole ns kolahtanut sihde kunnolla.
mutta olen saanut sinusta sen vaikutelman, että et ehkä ole oikea ihminen ymmärtämään ujon ihmisen sielunelämää
Avaaja ei avauksessa puhu ujoudesta, joku muu ketjussa kyllä.
Ujous ja jännittäminen eivät ole minusta mitenkään yksi yhteen.
Ujous ei ole lainkaan paha tai huono ominaisuus yksilössä, joskin juuri nyt vähän epämuodikas. Ujo ihminenhän on useinkin varsin miellyttävää seuraa, kunhan jää saadaan rikotuksi alussa. Siis minulle ujous = ihminen ei tunge framille, monesti osaa kuunnella ja etenkin ihan normaalia ja luonnollista.
On myös normaalia jännittää uusia tilanteita.
Mutta minusta ei ole normaalia jännittää jokapäiväistä tavallista asiaa. Silloin se on minusta enemmänkin neuroottista tai muuten vaan ei-tervettä meininkiä. Taustalla voi olla jotakin joka asian selittää, mutta se olisi syytä vaikka terapiassa työstää pois.
Kukaan minun tuntemani ujo ihminen ei ole koko ajan kestolukossa. He eivät ole mitenkään neuroottisia kummajaisia vaan miellyttävää seuraa, joka saattaa hiota käsistä jos pitäisi hakea jotakuta tanssimaan (useimmille varmaan käy niin jos on kiinnostusta?), panikoivat jos pitää puhua isolle joukolle mutta suoriutuvat siitä kyllä, saattavat jännittää virallisten puhelujen soittamista jne.
Itse en ole ujo.
"Todennäköisintä, anteeksi kyynisyyteni, on kuitenkin ettei siinä mistään jännittämisestä ole kyse vaan ettei vaan ole ns kolahtanut sihde kunnolla."
Ujo voi jännittää sitä, miten sanoisi toiselle ettei juttu kolahda.
lukee että 'Miehen kanssa tavattiin ja tiesin että hän on ujo.'
Enivei, hyvä vastine sinulta. Mielikuvani osoittautui vääräksi.
Juurikin noin.
No pirukas, niinhän se mainitsikin sen jo.
Minä oioin... Joka tapauksessa minusta ujous ei haittaa ihmistä eikä ihmissuhteita, eikä tavallinen jännittäminen. Mutta jos on koko ajan sykkeet katossa ja stressitila niin se kuulostaa oudolle minusta.
esim. mun äidin seurassa monesti niin, et se rajoitata mun puhumista ja olemista muutenkin..jotenkin joutuu tarkkailemaan itseään kokoajan silloin enemmän kuin normaalisti.
Ei tuo tapahdu ihan aina, mutta aina silloin jos tiedostan sen, et me ollaan niinku ihan eri maailmasta sen kanssa...Tulee tunne, et ihankuin ei oltais edes koskaan nähty toisiamme aiemmin.
Eli jos oman vanhemman seurassa jännitän, niin ton perusteella voin sit jännittää ihan kenen tahans seurassa.:D
tuli ennen eroaikeita tuo sama olo..ihankuin olisi nähnyt toisen vasta ensimmäistä kertaa. Tuli semmonen hetken häivähdys ihan vieraasta ihmisestä.. Se oli kyl inhottava tunne sen muistan.
selvinpäin ollessa varmaan jotain 1700 eri asiaa, jos hiukankin annan sille tunteelle periksi ja se saa vallan, mut kännissä en jännitä mitään, enkä silloin jos teen kaikkeni sen eteen etten anna sille jännitykselle valtaa..aina ei vaan jaksa...
ketään. Kai sitä on jo liian monessa sopassa keitetty.
Oikeestaan vaan puhuminen oudolle porukalle saa perhosia vatsaan.