En tiedä mitä tehdä. En yhtään. Ajatukset vaan laukkaa päässä ja miettii erotako vaiko ei.
Olemme mieheni kanssa suerustelleet reilun vuoden ja asuneet niistä n. 6 kk yhdessä. Kaikki on suht hyvin ja meneekin hyvin. Mieheni on kiltti,huomaavainen,rakastaa minua todella ja on tuki ja turva asioissa kuin asioissa. Mutta olen jo hetken aikaa miettinyt että onko tämä kuitenkaan sitä mitä haluan. Miehelläni on suuria velkoja joiden takia hän on totaalisesti lamaantunut ja voimat vähissä. Ymmärrän hänen reaktionsa asioihin ja olen yrittänyt olla tukena ja auttaa.
Mutta omat voimat alkavat olla vähissä tämän suhteen. Tämän tilanteen johdosta kun olemme paljon joutuneet setvimään asioita ja puhumaan tilanteesta. Olen huomannut että olemme mieheni kanssa niin erimaailmasta. Hän on taivaanrannan maalari,minä taas järki-ihminen. Ja näin ollen yhteenotot ovat välillä järisyttäviä. En välillä ymmärrä hänen ajatusmaailmaansa,en sitten yhtään.
Minut on opetettu että työtä pitää tehdä että ansaitsee elantonsa. Mieheni on ilmoittanut ettei koskaan aio tehdä töitä. Mikä stressaa minua ihan mielettömästi. En halua elää elämää epätietoisuudessa,suunnittelematta tulevaisuutta.
Tällä hetkellä mieheni on ilmoittanut ettei kykene oikein mihinkään. Hän makaa päivät ja tuijottaa tv:tä. Toki hän kyllä tekee paljon kotitöitä kun minä olen töissä.
Kuvioon on astunut myös kalja. Onneksi putket ei kestä kuin korkeintaan 3 päivää. Mutta siihen hänen vähäisinkin raha menee.
Ymmärtäisin jos hän yrittäisi tilanteelleen jotain tehdä,mutta hän on mieluummin lamaantuneena kotona ja odottaa että jotain tapahtuisi.
Olen ajatellut että jos minä ja meidän elämämme ei anna hänelle voimia selviytyä tilanteesta ja yrittää niin miksi minun pitäisi jaksaa? Olen jaksanut vain sen takia että mieheni on muuten todella hyvä minulle. Ehkä eniten minua stressaa tässä tilanteessa lause " En mene koskaan töihin." Hän kun ei osaa sanoa mistä sen rahan sitten tekee ja aikoo hankkia.
Joka hetki miettii mitä tehdä. Erota vaiko ei? Kuinka paljon minun tarvitsee jaksaa?
Olemme mieheni kanssa suerustelleet reilun vuoden ja asuneet niistä n. 6 kk yhdessä. Kaikki on suht hyvin ja meneekin hyvin. Mieheni on kiltti,huomaavainen,rakastaa minua todella ja on tuki ja turva asioissa kuin asioissa. Mutta olen jo hetken aikaa miettinyt että onko tämä kuitenkaan sitä mitä haluan. Miehelläni on suuria velkoja joiden takia hän on totaalisesti lamaantunut ja voimat vähissä. Ymmärrän hänen reaktionsa asioihin ja olen yrittänyt olla tukena ja auttaa.
Mutta omat voimat alkavat olla vähissä tämän suhteen. Tämän tilanteen johdosta kun olemme paljon joutuneet setvimään asioita ja puhumaan tilanteesta. Olen huomannut että olemme mieheni kanssa niin erimaailmasta. Hän on taivaanrannan maalari,minä taas järki-ihminen. Ja näin ollen yhteenotot ovat välillä järisyttäviä. En välillä ymmärrä hänen ajatusmaailmaansa,en sitten yhtään.
Minut on opetettu että työtä pitää tehdä että ansaitsee elantonsa. Mieheni on ilmoittanut ettei koskaan aio tehdä töitä. Mikä stressaa minua ihan mielettömästi. En halua elää elämää epätietoisuudessa,suunnittelematta tulevaisuutta.
Tällä hetkellä mieheni on ilmoittanut ettei kykene oikein mihinkään. Hän makaa päivät ja tuijottaa tv:tä. Toki hän kyllä tekee paljon kotitöitä kun minä olen töissä.
Kuvioon on astunut myös kalja. Onneksi putket ei kestä kuin korkeintaan 3 päivää. Mutta siihen hänen vähäisinkin raha menee.
Ymmärtäisin jos hän yrittäisi tilanteelleen jotain tehdä,mutta hän on mieluummin lamaantuneena kotona ja odottaa että jotain tapahtuisi.
Olen ajatellut että jos minä ja meidän elämämme ei anna hänelle voimia selviytyä tilanteesta ja yrittää niin miksi minun pitäisi jaksaa? Olen jaksanut vain sen takia että mieheni on muuten todella hyvä minulle. Ehkä eniten minua stressaa tässä tilanteessa lause " En mene koskaan töihin." Hän kun ei osaa sanoa mistä sen rahan sitten tekee ja aikoo hankkia.
Joka hetki miettii mitä tehdä. Erota vaiko ei? Kuinka paljon minun tarvitsee jaksaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
normaali ihminen käy töissä ja ansaitsee elantonsa siten. ellei sitten ole jollain toisella tavalla järjestänyt / järjestynyt se asia, rahaa tulee jotenkin muuten jostain muualta. tai sitä on, niin ei tarvitse tulla. normaali ihminen myös jäätyään työttömäksi hankkii rahaa silti jostakin, etsii uutta työtä, tai jos sitä ei löydy, niin ottaa tuet ainakin työttömyydestä ja ehkä myös sossusta.
normaali ihminen ei makaa perse homeessa kotona jos rahaa ei tule mistään, ja velkaa on muille jakaa. jos miehesi kokee olevansa työkyvytön, passita hänet työkyvyn arviointiin ja sitä kautta sairaspäivärahalle / sairaseläkkeelle. jos hän taas on työkykyinen, ei kun töihin. jos on työkykyinen ja ei suostu töihin, niin lähde menemään, älä rupea elättämään toista.
ihminen. Ei mitään sairauksia tai esteitä työelämään. Vain oma ajatuksensa estää työnteon.
Työttömyysrahaa saa,mutta niin kuin jokainen työtön tietää,ei se huima rahasumma ole. Siitä vähennetään velkoja,kaljajuomiset ja jotain ehkä antaa vuokrarahaa tai kauppalaskuun.
Mutta ei etsi työtä milläänlailla.
En ymmärrä tätä ajatusten kulkua. Itse jos olisin velkainen,tekisin niin paljon töitä että saisin ne maksettua. Ja nämä velat hän on ihan itse aiheuttanut samalla periaatteella: töihin en mene,mutta rahaa elämään hankin lainaksi.
Nyt on maksujen aika edessä ja elämä tuntuu nyt sujuvan tuolla sängyssä leffoja katsellen.
Odotellen että asiat jotenkin joskus järjestyisivät. Stressaa ihmisen saamattomuus ja lamaantuneisuus elämään. Passiivisuus.
Mutta jaksamista löytyy ja riittää juomiseen. Jos sitä ei tee niin äreäksi tulee.
Mun voimavarat on ihan loppu.
Sinuna jättäisin koko kaverin.
Tuo kuulostaa aika hälyttävältä. Minkälaisena näet tulevaisuutenne, jos miehesi on tuollainen? Ei kovin valoisalta näytä. Hän tuntuu olevan todella laiska ja saamaton. Jaksatko elättää hänet lopun elämääsi ja elää köyhänä? Jaksatko olla hänen tukenaan lopun elämääsi, jos hän masentelee? Itse olen myös aika rationaalinen ja ainakin koitan miettiä asiat aina järjellä ja myös toimin sen mukaan. En kestäisi tuollaista puolisoa. Exäni oli saamaton, kävi kyllä töissä, mutta minua silti ärsytti hänen passiivisuutensa joitakin asioita kohtaan. Välillä valitin siitä hänelle, ja kun en halunnut tulla nalkuttavaksi muijaksi, lähdin suhteesta.
Ei kannata tuhlata aikaa suhteessa, joka ei toimi. Jos et oikeesti näe teillä yhteistä tulevaisuutta, kannattaa lähteä. Ei se helppo valinta ole, mutta kannattaa ehdottomasti harkita vakavasti. Mieti, missä tilanteessa suhteenne voisi olla 5-10 vuoden päästä? Ja olisitko silloin katkera, kun et ole lähtenyt aikaisemmin?
haloo, herätys! hän ei elä yksin, että myös sinua olisi ajateltava ja ennenkaikkea tulevaisuutta. ja antabuskuuri päälle ihan ekaksi. vastuunottoa pitäisi kaverin alkaa ottaa, kuten myös sinunkin. taidatte olla aika nuoria, mutta kannattaisi kyllä herätä todellisuuteen ennenkuin se on paljon paljon vaikeampaa.
enää niin nuori...
Selittäisitkö missä asiassa mun pitäisi ottaa vastuuta? Kun kaikesta jo otan ja pyöritän arkea melkein yksin.
Suosittelen todella sinulle että jätät tämän miehen koska sinulle tästä tulee sydänsärkyä eikä tämä nyt ole oikein ja hän ei ikinä ota vastuuta teoistaan jos sinä häntä passaat. Minä jätin mieheni tai heitin pellolle 15 vuoden jälkeen kun sain tietää että hän oli valehdellut minulle raha asioistaan ja tehnyt velkaa ja ottanut lainoja hirveitä summia selkäni takana vaikka on aina ollut töissä ja ansainnut todella hyvin. Hänellä ei ole ollut mitään todellista syytä pistää meitä tälläiseem vaaraam rahojen kanssa ainoastaan että on ollut tyhmän tuhlaavainen ei ottanut vastuuta raha asioista ja ei osaakkaan ottaa, olen huomannut että hän ei osaa ottaa vastuuta mistään. Älä tee samaa virhettä kuin minä, näin kyllä asioita näitten vuosien aikaan ja aina ajattelin että miten meillä on aina varaa kaikkeen, eikä ikinä kysellä hintoja ja nyt sitten tiedän minkälainen hän on. Hän on aina ollut erinomainen valehtelija. Halusin uskoa häneen mutta en enää. Meilläkin on 4 lasta, joilla ei nyt mahdollisuuksia lomiin eikä harrastuksiin koska me maksetaan isin tekemiä laskuja. Elämä on liian lyhyt ja luettuani tekstisi teidän luonteet ovat aika paljon niinkuin meidän ja voin sanoa että anna mennä ja eti itsesi kaltainen mies, ihan tosissaan!!! Tsemppiä vaan
masennus? Kannattaa määrittää se ensiksi pois. Jos vain laiskuutta niin tuskin tuo parempaan muuttuu.
masennusta on. Mutta kyllähän kykenee normaaleihin asioihin kun haluaa. On välillä pirteä ja iloinen.
Ja jaksaa lähteä jonnekin jos pyydän.
Tämä saamattomuus omiin asioihin vaan mättää. Niille hän ei tee mitään.