Olen nyt kerran hyvin selvästi ilmaissut haluni mennä mieheni kanssa naimisiin. Juttelimme asiasta vähän aikaa ja mies sanoi minulle suoraan, että kyllä minä häneltä sormuksen saan, niin paljon hän minua rakastaa. Mitä mieltä olette, kannattaisiko minun nyt vain hiljaa odotella että mies pistäisi rattaat pyörimään? Jotenkin tuntuu, että jos otan asian uudestaan puheeksi hän pitää sitä painostamisena. Ymmärrän ettei asialla ole kiire, olemmehan opiskelijoita vielä kumpikin, mutta voisihan sitä kihloissa olla useammankin vuoden. Olenko hiljaa vai avaanko suuni?
kihlausta odottaen
malttamaton
15795
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kaverini pisti yhdessäasumisen ehdoksi naimisiinmenon, ja ENNEN yhteenmuuttoa.
Kyllä saa olla vaativa.
Olemme asuneet yhdessä vuoden vuokralla. Itse olen laittanut rajaksi yhteisen omistustusasunnon ja lapset. Kumpaankaan en ryhdy ennen kuin olen naimisissa.
No toi on minusta ihan hyvä. Sanot reilusti, että naimisiin eka, ja sitten omistukämppä ja lapsia.
Mä en ensinnäkään tajua edes näitä, jotka on avoliitossa ja sitten itketään, että ei peri ja jne.
Miksi sitten ei mene naimisiin? Se on vastuunottoa perheestä - jos kerta lapsiakin tekee. Eli hoitaa ne sitten kunnolla.
MITEN SE PIENI KULTAINEN RINKULA SORMESSA MUUTTAA SUHDETTA?ei yhtään mitenkään.
ja kyllä aika monta kertaa kuulee ja lukee näistä ikävästi hoidetuista AVIOeroista, joissa nainen maksattaa miehellä kaiken ja suoranaisesti käyttää miehen rahoja ja miesta hyväkseen vain vihkivalan perusteella, SEKÖ ON SITTEN SITÄ RAKKAUTTA?
mun mielestä on väärin kiristää tuolla tavalla kihloihin ja naimisiin ja tekemään lapsia, kun ne asiat tapahtuu silloin kun AIKA ON OIKEA, ei silloin kun toinen pakottaa.
tää ap on aikas kakara jos luulee että suhde muuttuu jotenkin sormuksen tai vihkivalan myötä, kun ei se muuta muuta kuin siviilisäädyn, ei se ihmistä tai suhdetta muuta..
mitä enemmän toista painostaa niin sen kauemmin saat odottaa kihlausta..ellei sitten kihlaus tule pakotettuna ja tunteettomana:"tossa se sun sormus nyt on"-meiningillä.
mitä sitä vuosia odottelemaan, että toinen päättää.
mut: älä vaadi kihlausta. Odota.
Odota ainakin karkausvuotta: sitten voi kosia. :)
Miten se sormuksen saaminen muuttaisi teidän yhteiseloa? Ei se mitään muuta. Opiskelkaa, olkaa yhdessä, ei se kihloja vaadi.
Täällä on nyt tullut pariin otteeseen viittauksia siitä, että avioliitto ja siihen johtava kihlaus olisivat turhia juttuja, jotka eivät muuta parisuhdetta mihinkään. En siis saisi näitä asioita haluta. Totuushan on kuitenkin se, että näillä asioilla on ihan oikeasti väliä ja kyllä ne suhdetta muuttavat. Ja jos näissä avioliitonvastustajissa ei ole hitustakaan romantiikkaa, uskovat he varmaan ainakin avioliittolakiin. Siellä aivan selvästi listataan useita hyötyjä, joita ei parisuhteeseen saa muuten kuin menemällä naimisiin. Tällaisia etuja ovat mm. yhteinen sukunimi, perintöoikeus ja isyysolettama lasten syntyessä. Avioliitto vahvistaa perheen yhtenäisyyttä.
Toki on ihan mahdollista elää avoparina ja tehdä lapset avomiehelleen. Mikään ei sitä estä. Mutta miksi en saisi haluta avioliittoa, jos se mielestäni suhteen ns. kruunaisi. Eihän se asiaa ainakaan pahenna. Sama kuin autoa ostaessa pitäisi aina ottaa lada eikä mersua kun "samalla tavallahan sekin on auto, et sinä just sitä mersua tarvi".
sanoiko muka nämä "viittaajat" että avioliitto olisi turha tai että sinä et saisi näitä asioita haluta?
ANNA SEN MIEHEN KOSIA JA OSTAA KIHLAT SILLOIN KUN HÄNESTÄKIN NE TUNTUVAT OIKEALTA!(tätä ne viittaajatkin vissiin tarkoitti)
ja en ihan usko tuohon väittämääsi että nämä "viittaajat" jälleen vastustaisivat avioliittoa ja ovat epäromanttisia..taitavat vain ajatella suhteitaan muiltakin pohjilta kuin avioliiton...ja kyllä kannattaa ajatella avioliiton ja kihlauksenkin varjopuolia;
avioerokiistat(kuka saa sitä ja kuka saa tätä, mikä on mun ja mikä on sun, mulla on oikeus rahoihisi vaikka eksäs olenkin jne).
kihlaus, vaikka onkin ihana asia, saattaa omalta osaltaan tehdä suhteesta liiankin "virallisen" ja useimmiten kihlaus purkautuu, kun se on niin kevyin perustein solmittu tai jos toinen osapuoli ei ole edes ollut tosissaan tai tajunnut kihlauksen merkitystä tosiasiassa(lupaus avioliitosta).
se parisuhde kun ei aina ole ruusuilla tanssimista pinkit lasit päässä. aina ei parisuhde ole romantiikkaa pursuamaisillaan.
eläkää ja olkaa yhdessä vielä ilman varsinaisia sitoumuksia, päästäkää arki elämäänne ja katsokaa sitten kestääkö suhde.
tuo autovertauksesi oli TODELLA LAPSELLINEN..todistaa vain todellisen luonteesi..aina kaikkea uutta olisi saatava.
ennemminkin olisit voinut verrata käytettyä mersua ja uutta mersua..mutta varmaan oletat että kaikki hieman vanhempi on niin OUT..
itse asiassa paheksumasi lada taitaa olla ainut auto joka käynnistyy ykkösellä 31 asteen pakkasella.. KOKEMUSTA ON..muut uudemmat autot ovat jumittaneet ja simahdelleet kun lada piti vaihtaa sen jo viimeisiään vetelevän korin vuoksi..
oletteko edes kauaa seurustelleet..tunnetko miehen niin hyvin kuin luulet..
entäs sitten kun haluat lapsen ja mies ei samalla hetkellä halua lasta..PAKOTATKO MIEHEN TEKEMÄÄN LAPSEN KANSSASI..vähän sama asia kuin tuo nykyinen pakottamisesi kihloihin..
"Miten se sormuksen saaminen muuttaisi teidän yhteiseloa? Ei se mitään muuta."
"MITEN SE PIENI KULTAINEN RINKULA SORMESSA MUUTTAA SUHDETTA?ei yhtään mitenkään.- - tää ap on aikas kakara jos luulee että suhde muuttuu jotenkin sormuksen tai vihkivalan myötä, kun ei se muuta muuta kuin siviilisäädyn, ei se ihmistä tai suhdetta muuta."
Kyllähän nämä henkilöt aivan selvästi sanovat ettei kihloilla tai avioliitolla ole merkitystä.
"PAKOTATKO MIEHEN TEKEMÄÄN LAPSEN KANSSASI..vähän sama asia kuin tuo nykyinen pakottamisesi kihloihin.. " En ole pakottamassa, päinvastoin. Jos luet ihan ensimmäisn juttuni huomaat, miten kyselen siinä kannattaako minun ottaa asia taas puheeksi, ettei miehestä vain tuntuisi siltä, että painostaisin. Haluan nyt siis tehdä kaikkea muuta kuin pakottaa ja painostaa, haluan keskustella niin kuin aikuiset ihmiset. Aikuisia nimittäin olemme ja yhteisiä vuosia on takana useampia.
Kauanko olette seurustelleet ja asuneet yhdessä, entä minkä ikäisiä olette? Nämä asiat voivat usein vaikuttaa paljonkin miehen kosimishaluihin.
Minä olen 22 ja mieheni on vajaa pari vuotta minua vanhempi. Opiskelemme ja teemme töitä kumpikin. Yhdessä olimme olleet ennen ensimmäistä avioliittokeskustelua vasta alle 2 vuotta ja kihlaus tuntui tuolloin hätiköidyltä, kumpikin haluaa että kihlaus johtaa avioliittoon viimeistään 2-3 vuoden kuluessa. Voihan sitä kihloissa olla vaikka 10 vuotta ennen avioliittoon astumista, mutta kyllähän se kuitenkin parempi on, jos pystyy kihlautumisen hetkellä päättää edes häävuotta tai tehdä jotain suunnitelmaa tulevalle. Eikä vain, että "ehkä me sitten joskus menemme naimisiin", itse ainakin luen tuollaiset kihlaparit lähinnä "teinikihloiksi", joilla ei oikeaa ja vakavaa aikomusta avioitua vielä ainakaan ole.
Me kihlauduimme virallisesti (eli muutaman keskustelun jälkeen ostimme toisillemme kihlasormukset merkiksi kihlautumisesta, päätimme häävuoden (hääpäivä vielä yksityiskohtien vuoksi päättämättä) ja ilmoitimme kihloista sukulaisille ja ystäville, kun olimme olleen yhdessä melkein 3 vuotta.
Nyt olemme olleet kihloissa vuoden ja häät ovat vajaan kahden vuoden kuluttua.
Meillä oli takana mm. keskenmeno, toisen vakava sairastuminen ym. joiden asioiden kanssa painiminen kyllä on osoittanut, onko meistä toistemme kumppaneiksi jopa loppuelämäksemme. Turhaa ei kannata hätiköidä.
Voin sanoa, että aluksi se kihlasormus tuntuu tosi mukavalta sormessa ja sitä tekisi mieli kaikille näytellä, mutta ellei ole aikomusta sopia hääpäivää ja -vuotta kihlautumisen aikana, on se ehkä vähän turhaa?! Ei se sormus enää muutaman viikon tai kuukauden jälkeen tunnu erityisen ihmeelliseltä ja ei se arkielämää muuta koko kihlaus. Avioliitto onkin eri asia laillisine juttuineen, mutta kihlaus sinällään ei muuta mitään.
Voithan itse kuitenkin kosia, mikäli haluat. Miehesi ilmeisesti on kuitenkin ollut myötämielinen avioliitolle? Itse kosin romanttisesti miestäni, sillä tiesin, että hän ei välttämättä "uskalla". Ja todella mielissään hän oli, on monesti kavereille ym. kertoillut juttua, miten minä kosaisin sitten ja kysyin suoran kysymyksen :D Ei sen miehen aina tarvitse olla se, joka kosii.
Kaikkeen tottuu. Mikään uusi asia ei tunnu uudelta kuin muutaman viikon. Ei kihlaus, vihkiminen, yhteen muutto, asunnon osto tms. tunnu muutaman viikon kuluttua enää mitenkään "erikoiselta". Rakastumisen tunnekin menee ohi aikanaan.
Sormus on kuitenkin merkki sitoutumisesta. Sillä viestitään ulkopuolisille: en ole vapaasti iskettävissä. Mielestäni se muuttaa parisuhdetta siltä osin.
Surullista.
Siinä vaiheessahan sillä avioliitolla on merkitystä, kun se rakkaus on ohi.
Jäätkö YH-äidiksi 3 lapsen kanssa, ja "et omista mitään" kun olet heitä kotona hoitanut, mies ollut töissä ja kaikki hänen nimellään? Avoliitosta.
Tai jos mies kuolee (kuolevat nuorena nämä suomalaiset miehet) - avovaimona et peri. Jäät taas tyhjän päälle lapsikatraasi kanssa.
Ehkä kannattaa vähän miettiä LASTEN TULEVAISUUDEN kannalta ainakin, mihin suhteeseen heitä tekee.
Ei se, että kihloissa olemisesta (menemisestä), avioliiton solmimisesta (eli häiden järjestämisestä, hääjuhlasta) menee hohto ja innostus laantuu, kun asiat on saanut itselleen, tarkoita sitä että rakkaus loppuu sen jälkeen! Rakastuminen muuttuu joko rakkaudeksi ja kumppanuudeksi omaa puolisoa kohtaan tai sitten se rakastuminen hiipuu pois, tunteet hälvenevät ja huomaa muutaman vuoden kuluttua, ettei ehkä niin rakastanutkaan, kuin kuuli. Oli vain rakastunut.
Rakastunut ja rakastaa on eri asioita! Ensin sitä rakastuu ja on niin rakastunut ja onnensa kukkuloilla, on vaikea nähdä asioiden huonoja puolia (kumppanin huonoja puolia realistisesti jne.) ja kun se rakastumisen auvoinen tunne menee ohi, se siis joko muuttuu syväksi rakkaudeksi tai sitten ei.
Eihän sitä voi varmaksi tietää kukaan, miten käy. Yleensä ne nopeat avioliitot sen vuoksi purkautuvatkin, kun ei odoteta tarpeeksi, mihin suuntaan se rakastuminen muuttuu, muuttuuko se vuosikausia kestäväksi kumppanuudeksi ja rakkaudeksi vai ei.
Näin yleistetysti.
sen mitä minäkin ajattelen.
Olen tuon "Kihlaus ei muuta mitään?"-kommentin kirjoittaja.