Niin!?
Oliko Suomen johto tietoinen kuolemanleireistä
babi jar
18766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mikä merkitys sillä on, että tiesikö Suomen johto Saksassa ja Neuvostoliitossa olleista kuolemanleireistä? Suomen oli toimittava omalla tavalla säilyäkseen itsenäisenä.
Gulag.
mutta poliittisista syistä halusivat vaieta... miksi ärsyttää tarpeettomasti nukkuvaa karhua?
ainoastaan aunus ja karjala vapaaksi, sitten miekkani tuppeen - vai miten se meni?
Saisinko hiukan lähdeviittauksia, mihin selvä ja varaukseton tietosi perustuu.
Ketkä kaikki tiesivät?
Mm. Saksaan luovutetut saksalaiset juutalaiset ja vapaaehtoisesti heidän mukaansa menneet eivät olleet tietoisia kuolemanleireistä, internointi- ja työleireistä ehkä kylläkin. Heillä oli sodan kuluessa ja mm. ennen Barbarossaa kiinteät yhteydet omaisiinsa Saksassa.
neuvostoliiton ihmisoikeusrikkomuksista - tuskin suomen poliittinen ja sotilaallinen johto oli niin naiivia, ettei uskonut kommunismin tuhoavan vähemmistökansallisuuksia ja toisinajattelijoita kuolemanleireillä!!! mutta ei myöskään omaa asemaansa ajatellen lähtenyt puuttumaan neuvostoliiton sisäisiin asioihin... olihan suomi jo tuomittu neuvostolehdistön propagannassa fasistiseksi valtioksi, miksi antaa mielikuvalle lisäpontta?
suomalaisille ja erityisesti vasemmistolle Stalinin toimista Karjalassa ja muuallakin.
" Saisinko hiukan lähdeviittauksia," ....
Erehdyin että kysymys oli Saksan tuhoamisleireistä.
Otaksuisin, että suomalaiset alkoivat ounastella jo 1936, että jotakin kummallista Karjalassa tapahtui. Viimeistään tuolloin sikäläiset ilmaisivat toiveita, ettei täältä kirjoiteltaisi, lähetettäisi paketteja tai pyrittäisi ottamaan yhteyksiä heihin jne.
Aikaisemmin kommunistiseen solutustoimintaan osallistuneet kertoivat aavistaneensa tai oikeasti saaneensa vinkkejä, kun tutut yhdyshenkilöt vaihtuivat, tunnettuja nimiä hävisi noin vaan ja luottohenkilöitä yhtäkkiä sanottiin petturiksi ja vakoojaksi tai ilmiantajaksi jne. Teloituksiin ei uskottu, mutta ankarista "puhdistuksista" oli tietoa jo varhain rajan tällä puolen.
Stalinin vainoista suomalaisia kohtaan Karjalassa?
Siis olivatko??????????????????????????????????????????????????????????????
Stalinin touhut omiaan kohtaan oli hyvin tiedossa.
Oli, ainakin Saksan leireistä. SS:n ja Gestapon ylin johtaja Heinrich Himmler oli vierailulla Suomessa heinäkuun lopulla 1942. Hänen henkilökohtainen hieroja, suomalainen fysioterapeutti Felix Kersten tapasi presidentti Risto Rytin.
"Juutalaisia lähetetään Saksasta Latviaan ja Puolaan", Kersten sanoi Rytille 29. heinäkuuta. "Siellä heidät kylmävetisesti joukkomurhataan. Häpeän tällaista ihmisteurastusta."
Roope
Näin Kerstenistä tv-ohjelman, Rytin tapaamisesta ei siinä tietoa ollut, joten ilmoittaisitko lähteen, olisin utelias?
Ainakin Sakari Virkkunen kertoo tapaamisista Ryti-elämäkerrassaan. Herrat Ryti, Himmler, Kersten ja pari muuta lounastivat presidentin linnassa 29. heinäkuuta 1942. Toisen kerran Kersten kävi ulkoministeri Rolf Wittingin kanssa tapaamassa Rytiä 31. heinäkuuta. On julkaistu esimerkiksi kokoelmassa Sakari Virkkunen: Suomen prseidentit II - Kallio, Ryti, Mannerheim, sivuilla 190-191.
Jälkimmäisestä tapaamisesta Ryti vaikenee muistelmissaan. Virkkusen mukaan keskustelun pääaiheina olivat Suomen juutalaiset ja heidän mahdollinen luovuttamisensa Saksaan.
Mutta tuo edellä mainittu replikointi ei ole Virkkusen kirjasta. Olen itse käyttänyt sitä kirjassani Mannerheim - ylipäällikkö ja presidentti. Veikkaisin lähteeksi Stig Jägerskiöldiä (Suomen marsalkka 1940-1941), mutta en ole varma.
Roope
Kiitokset vastauksesta. Wikipediassa on juttu Kerstenistä ja siinä maininta samasta asiasta sekä viittaus Ylikankaaseen. Sieltä Ylikangas viittaa Taimi Torvisen kirjaan "Pakolaiset Suomessa Hitlerin valtakaudella" vuodelta 1984. Himler ja Ryti olivat tavanneet 29.7.1942, jolloin Ryti oli ilmeisesti keskustellut myös lääkintöneuvos Kerstinin kanssa. Päiväkirjaansa Ryti oli merkinnyt "Himler tuntui olevan äärimmäisen jyrkkä antisemiitti."
Kersten on hiukan kiistanalainen henkilö. Hän on selvästi auttanut useita vankileireillä olleita ja juutalaisia. Tästä hän on saanut kansainvälistä tunnustusta. Ilmeisesti hän on myös joissakin tapauksissa hiukan liioitellut osuuttaan, sillä toiminta Himlerin "henkilääkärinä" oli tietysti sodan jälkeen melkoisen suuri taakka.
Samalla matkalla Himler oli tavannut myös maaherra Hillilän, joka oli jyrkistä puheista päätellyt, että jonkinlainen "aktsiooni" juutalaisia vastaan Saksassa on. Saksalaisilla oli myös ns. mallivankiloita näyttää, jos näytettävä jotakin oli, mutta syksyllä 1943 saatiin Yli-Kankaan mukaan Vilho Helasen kuvaus Saksan sotavankileireistä, minkä jälkeen sotavankienkin luovutuksista pidättäydyttiin.
Ns. poliisiluovutuksia tehtiin pääasiassa vuoden 1942 aikana ja sotavankivaihtoja v. 1943 asti. Sotavankivahdoissa vankeja vaihdettiin saksalaisten saamiin suomensukuisiin vankeihin. Saksaan luovutettiin vankeja ilmeisesti useiden perusteiden mukaan. Saksalaiset kävivät läpi sotavankilistoja ja valitsijat sieltä. Luovutettujen määrässä juutalaisten osuus oli suhteellisen suuri. Ei kuitenkaan voida systemaattisesti osoittaa luovutetuksi tulleen juutalaisia eikä selkeästi voida muutoinkaan osoittaa juutalaisuuden olleen ainakaan ensisijainen valintakriteeri.
Todennäköisesti Felix Kersten pääsi keskustelemaan Risto Rytin kanssa kahden kesken nimen omaan 31. heinäkuuta 1942. En tiedä.
Mutta: Sotilaslähteiden mukaan Suomen tiedustelu oli hyvässä mallissa jatkosodan aikana. Olisi peräti outoa, jollei päämajassa ja Suomen hallituksen sisäpiirissä olisi tiedetty tuhoamisleireistä, olivat ne sitten Saksassa tai Neuvostoliitossa.
Asiasta toisen: Himmler sai aika huonon kohtelun Suomessa muun muassa kenraali Hjalmar Siilasvuon vastaanotolla. Ja kuten marsalkka Gustaf Mannerheim sanoi Rytille: "Hänen maineensa ei ole hyvä Suomessa eikä muissakaan Pohjoismaissa. Mutta koska hän on järjestänyt lukuisille suomalaisille sotainvalideille erikoishoitoa saksalaisissa sairaaloissa, me olemme hänelle kiitoksen velkaa. Hän on myös pelastanut eräitä henkilökohtaisia tuttaviani keskitysleireiltä."
Roope
Varmasti tiedettiin, että juutalaisia ym. oli viety keskitysleireille ja varmasti tiedettiin, että olot ovat kehnot. Keskitysleiri sanana on vasta sodan jälkeen yhdistetty voimakkaasti tuhoamisleireihin. Sellaista yhteyttä niillä ei välttämättä tuossa vaiheessa ollut. Ovathan sakalaisetkin onnistuneet vakuuttamaan ettei heilläkään ollut tietoa juutalaisten tuhoamistarkoituksesta.
Varmasti kesällä 1942 jo jotain tietoa saatiin, mutta saksalaiset ilmeisesti toimivat niin, ettei asiaan törmätty tavalla, että siihen oli otettava kantaa. Ainakin 1942 loppuvuonna Ruotsin lehdet kirjoittivat hälyyttäviä uutisia juutalaisten kohtelusta.
Suomi kieltäytyi v. 1942 ottamasta juutalaispakolaisia vastaan Saksan miehittämiltä alueilta. Ilmeisesti tuolloin havaittiin, että Suomen ja Saksan välille syntyy asiasta juutalaisongelma, jota ei olisi kunnilla voitu hoitaa. Tiedossani ei ole, moniko pakolaisista pääsi Ruotsiin ja moniko joutui palaamaan lähtömaahansa tunnetuin seurauksin.
Käsittääkseni Ruotsikin hiukan kiristi vastaanottopolitiikkaansa ja valikoi vastaanottamiaan pakolaisia, vaikka ottikin vastaan tanskalaisia ja norjalaisia juutalaisia.
vastaan tanskalaisia ja norjalaisia juutalaisia.
Minusta Rautkallion vastaus Ylikankaalle Kanavalehdessä on asiaa valaiseva, kun yleensä on totuttu lukemaan Ylikankaan kommentteja asioista. Kuten Rautkallio totaa Kerstenistä, hänen päiväkisjansa on kirjoitettu sodan jälkeen ja voimakkaassa puolustustilanteessa häneen kohdistettujen syytösten torjumiseksi, mikä hiukan vähentää päiväkirjan todistusarvoa.
http://agricola.utu.fi/tietosanomat/luovutetut/rautkallio_kanava_8_05.php
Sillä hänellä oli sukulaisia vankeina keskitysleirillä. Tätä kautta tuli tieto.
Tiettävästi toimintaa ei ole tarkemmin esitelty ulkopuolisille. On tiedetty Gestapon käyttävän luunmurskausta ja valeteloituksia ja jotkut suomalaisetkin ovat kertoneet valvottamisesta, hakkaamisista ja jopa viidestä peräkkäisestä valeteloitustilaisuudesta ja oman haudan kaivamisesta.
Varmasti tiedettiin, että juutalaisia ym. oli viety keskitysleireille ja varmasti tiedettiin, että olot ovat kehnot. Keskitysleiri sanana on vasta sodan jälkeen yhdistetty voimakkaasti tuhoamisleireihin. Sellaista yhteyttä niillä ei välttämättä tuossa vaiheessa ollut. Ovathan sakalaisetkin onnistuneet vakuuttamaan ettei heilläkään ollut tietoa juutalaisten tuhoamistarkoituksesta.
Varmasti kesällä 1942 jo jotain tietoa saatiin, mutta saksalaiset ilmeisesti toimivat niin, ettei asiaan törmätty tavalla, että siihen oli otettava kantaa. Ainakin 1942 loppuvuonna Ruotsin lehdet kirjoittivat hälyyttäviä uutisia juutalaisten kohtelusta.
Suomi kieltäytyi v. 1942 ottamasta juutalaispakolaisia vastaan Saksan miehittämiltä alueilta. Ilmeisesti tuolloin havaittiin, että Suomen ja Saksan välille syntyy asiasta juutalaisongelma, jota ei olisi kunnilla voitu hoitaa. Tiedossani ei ole, moniko pakolaisista pääsi Ruotsiin ja moniko joutui palaamaan lähtömaahansa tunnetuin seurauksin. Käsittääkseni Ruotsikin hiukan kiristi vastaanottopolitiikkaansa ja valikoi vastaanottamiaan pakolaisia, vaikka ottikin vastaan tanskalaisia ja norjalaisia juutalaisia.
Unski Boman on kirjoitellut näistä linjojen takaisista tapahtumista Jossain Valko-Venäjällä.
Poliittista kasvatusta ei näitten henscmenien mukaan ollut, mutta juutalaisia haukuttiin ahkerasti.