Veljeni kuolemasta tulee reilun kuukauden päästä kuluneeksi neljä vuotta. Vasta nyt olen alkanut ymmärtää asian ja hyväksymään sen, ikävä on edelleenkin kova ja joka päivä asia tulee mieleeni. Itse olen 15 joten silloin vajaa neljä vuotta sitten en asiaa osannut käsitellä kunnolla. Veljeni oli kuollessaan 23 vuotta. Nyt haluaisin keskustella asiasta jonkun kanssa. (veljeni teki itsemurhan joka saattaa tehdä asiasta "rankemman")Niin ja muita sisaruksia minulle ei ole ja veljenikin oli minulle velipuoli vaikka en sitä koskaan ajatellut niin, aina hän oli veli minulle.
Isoveljen kolema.
Sureva pikkusisko
91991
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.surunauha.net/
Tutki em. sivuja ja voit rekisteröityä keskustelufoorumille, uskon että siitä on sinulle apua. Nuorille on oma keskustelupalsta.
meillä samanlainen tilanne,siskoni kuolemasta tulee heinäkuussa myös 4v.sisko oli 25 vuotta kuollessaan joka oli myös itsemurha.
monesti olen siskolle vihainen siitä kun jätti meidät,ajattelin itsemurhaa pelkkänä itsekyytenä,mutta jälkeen päin olen ajatellut että ehkä sisko haluaa olla siellä missä on parempi olla.näille asioille ei voi enää mitään,ensimmäiset 2v mietin mitä olisi pitänyt tehdä toisin jotta sisko eläisi.pahan mielen siitä sait.
nyky päivänä ajattelen kaikkea positiivisesti, miten hauskaa meillä oli,kuinka hän auttoi kun oli vaikeaa.
ja lohtu tässä kaikessa on: ME NÄEMME VIELÄ:")
sairasti sydänlihasta rappeuttavaa dilatoivaa kardiomyopatiaa 4,5 vuotta. Hän itse edesauttoi omaa kuolemaansa elämällä niinkuin eli; viinaa, valvomista, älytöntä työntekoa. Kun hän sitten kaatui suorilta jaloiltaan rytmihäiriöön ja kuoli, siitä jäi minulle pitkäksi aikaa syyllisyys - mitä olisin voinut tehdä enemmän (en mitään!)? Aivan kuin hän olisi halunnutkin kuolla...
Ite oon kans miettinyt et mitä oisin voinu tehä toisin. Nyt alan hyväksyyn koko jutun ja sen ettei se ollut mun syy. Ensin tunsin vihaa veljee kohtaan kun teki niin itsekkään teon mutta kai se oli parempi niin.
Se on kamala tunne kun joku todella läheinen lähtee.
Valitettavasti minultakin on kuollut isoveli ja hänen lähtönsä sattuu aivan hirveästi.Veljeni kuolemasta on vain vähän aikaa joten tuntuu vaa että ei pääse yli millää.Enkä usko että tuun ikinä pääsemäänkää.
Minäkin olen menettänyt rakkaan veljeni 8vuotta sitten, mutta ei ole sellaista päivää ettenkö miettisi sitä,olimme parhaat kaverit ja tosi julmalla tavalla lähti pois tästä maailmasta!Jos haluat kirjoittelu kaverin niin voisin kanssasi kirjoitella,laitat vaan sähkiksen niin otan yhteyttä.
Oona, ois kyllä ihan kiva saada juttukaveri, laitappa meili ossas ni kirjottelen sulle.
tässä mun sähköposti:[email protected]
anteeksi,kun en nyt kerennyt kirjotteleen tänne,mutta tässä ois mun sähkis jos haluat kirjotella,vastaan kyllä heti kun kerkeän,eli [email protected].