On nyt melkein päivälleen puoli vuotta siitä, kun kumppanini kertoi pettäneensä minua lomamatkalla. Tieto tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta - vielä lomalle lähtönsä päivänä hän oli kyynelsilmin kertonut miten minä ja me olemme hänelle tärkeintä tässä maailmassa. Hän oli tavannut naisen, joka oli kuulema vienyt jalat alta saman tien. Se oli sitten menoa. Vedin tietysti kamalat pultit asiasta, ja muutaman viikon asiaa pyöriteltyäni päätin, että haluan erota. Hän ymmärsi päätökseni, sillä hän ei ollut osannut selittää tapahtunutta millään tavalla eikä luvata, ettei sama tapahtuisi uudelleen. Hän oli myös epävarma halustaan jatkaa suhdettamme.
Muutimme erilleen hyvin pian. Hän jatkoi yhteydenpitoaan toisessa maassa asuvaan naiseen minun tietämättäni. Jossain vaiheessa minulle selvisi, että hän aikoo matkustaa tapaamaan naista. Olisin toivonut, että hän olisi kertonut minulle yhteydenpidostaan ja matkasuunnitelmistaan, olimmehan yhä jatkuvasti yhteydessä käytännön asioiden tiimoilta. Lisäksi hän oli lopulta antanut ymmärtää epäilevänsä koko jutun olleen pelkkä virhe, ja kertonut tulevansa todennäköisesti katumaan temppuaan vielä karvaasti. Lopulta hän kuitenkin kertoi matka-aikeistaan ja uudesta naisesta ystävilleen ja perheelleen. Oli ilmeistä, että hän oli suhteen aloittamisen kanssa tosissaan.
Ennen matkaa hän kuitenkin alkoi epäillä suunnitelmiaan. Hän kyseli, voisinko vielä luottaa häneen ja olisiko suhteen uudelleen rakentaminen mahdollista. Intiimeistä keskusteluistamme huolimatta hän lähti matkalle. Päätin vihdoin irroittautua hänestä lopullisesti.
Kunnes taas, matkalta palattuaan, hän alkoi kaivata minua. Tätä vaihetta kesti taas noin viikon, jonka jälkeen, kuin ihmeen kaupalla, hän olikin taas tajunnut miten kaikki oli tapahtunut juuri niinkuin pitikin. He alkoivat suunnitella naisen saapumista kumppanini luo, eli meidän entiseen kotiimme, pidemmäksi aikaa. Muutaman viikon jälkeen hän kuitenkin ilmoitti, että on kertonut naiselle ettei heidän suhteestaan tule mitään. Entisen kumppanini mukaan heidän elämänsä ovat vain liian erilaisia. Tätä mieltä minäkin olin ollut, alusta asti. Kumppanini korkeasti koulutettu menestyjä ja tämä toinen nainen yli kymmenen vuotta vanhempi vaatekaupan myyjä. Muutaman päivän kuluttua yhytin hänet kuitenkin puhumasta puhelimesta naisen kanssa. Hän oli vakuuttanut, ettei ole naiseen enää yhteydessä ja että nainen on siitä huolimatta tekstaillut hänelle. Seuraavana päivänä löysin hänen puhelimestaan sinä päivänä lähetetyn rakkausviestin naiselle.
Tässä vaiheessa minä lähdin taas, ja otin aikalisän. Olin mielestäni katsellut hänen tempoiluaan jo tarpeeksi kauan. Keskityin toden teolla oman elämäni rakentamiseen, löysin uusia ihmisiä elämääni ja aloin pikkuhiljaa suhtautua tulevaisuuteen jo jokseenkin valoisasti. Ilmeisesti eksänikin huomasi tämän, koska yhteydenotot alkoivat taas lisääntyä. Milloin illalliskutsua, konserttikutsua, kahvitteluhetkiä yms. Minä välttelin häntä ja hän halusi tavata minua entistä kipeämmin. Joskus kun tapasimme, hän itki.
Lopulta taisin antaa taas periksi. Viimeisen puolentoista kuukauden ajan hän on toivonut yhteen palaamista. Hän kertoi miten ei voi ymmärtää, kuinka saattoi antaa kenenkään tulla väliimme. Olen hänelle kuulema se tärkein ja hän on kertonut rakastavansa minua. Olen ollut hyvinkin skeptinen tätä uusinta tunteenmuutosta kohtaan, ja asian tiimoilta on käyty hyvinkin kovasanaisia keskusteluja. Kuitenkin olen mielessäni ajatellut, että mikäli hän jatkaa piirittämistäni, myönnyn jossain vaiheessa. Olihan yhteinen elämämme ihanaa.
Silti tämä toinen nainen kummittelee mielessäni. Tiedän, että kumppanini koki rakastuneensa häneen. He jakoivat merkityksellisiä hetkiä ja asioita. Tiedän myös, että tämä nainen on ollut kumppaniini yhteydessä vaikka hän on pyytänyt, ettei. Jotenkin minusta vain tuntuu, ettei nainen kirjoittelisi jollei ajattelisi, että kumppanini haluaa kuitenkin oikeasti kuulla hänestä. Enkä myöskään usko kumppanini vakuutuksia siitä, ettei hän itse ole naiseen ottanut yhteyttä. Sanoihan hän niin viimeksikin, vaikkei se pitänyt paikkansa.
Olen kertonut, että perusedellytys meidän yhteen palaamisellemme on, ettei hän ole missään yhteydessä tähän toiseen naiseen. Hän on lisännyt tämän facebook-profiiliinsa ja sieltä löytyy myös naisen kuvia heidän ajalta, kun kumppanini matkusti tapaamaan tätä. Olen myös pyytänyt, että hän poistaisi naisen profiilistaan ynnä muista messenger-ohjelmista, mitä he nyt sitten ovatkaan aiemmin käyttäneet. Hän ei ole vielä vastannut pyyntööni.
Tunnen itseni yhä loukatuksi. Koko homman keskellä hän unohti syntymäpäiväni. Hän unohti minulle lahjaksi antamansa sormuksen lomamatkalleen, eikä ole useista pyynnöistäni huolimatta saanut aikaiseksi pyytää hotellia lähettämään sitä takaisin, vaikka sormus heillä siellä tallessa onkin. Tämä nainen antoi kumppanilleni kellon sinä viikonloppuna, kun he tapasivat. Kumppanini pitää sitä yhä ranteessaan.
Kaikki nämä pikkuasiat, yhdessä luottamuspulan kanssa saavat minut ajattelemaan, ettei hän ole tosissaan yhteen palaamisen suhteen. Minua harmittaa, etä antaudun jälleen hänen "huijattavakseen". Epäilen, että yhteenpaluun vimma johtuu vain hänen kyvyttömyydestään käsitellä ero ja olla yksin. Sinkkunakin ollessaan hänellä on aina täytynyt olla joku viritys johonkin suuntaan eikä ihailevista naisista ole koskaan ollut pula.
Kumppanini menneisyydessä on yksi hyvin tilanteemme kaltainen episodi, joka kesti kolme vuotta. Tänä aikana kumppanini palloili kahden naisen väliä eikä lopulta päätynyt kestävään parisuhteeseen kummankaan kanssa. Toinen heistä oli hänen eksänsä. Tätä eksäänsä hän itki vielä vuosi seurustelumme alun jälkeen. Vaikka nyt tiedän, ettei kyse ollut mistään vakavasta, homma loukkasi minua. Olihan hän omissa ajatuksissaan monta kuukautta ja kaipasi eksäänsä silminnähden. Suhteemme myös alkoi hyvin saman tapaisesti. Kumppanini oli juuri tavannut naisen, johon oli korviaan myöten ihastunut. Minä kuitenkin kiilasin väliin, ja puolentoista kuukauden edestakaisin pallottelun jälkeen hän päätti pysyä kanssani. Sitä päätöstä hän ei ole koskaan katunut.
Nyt olen yhteisessä kodissamme. Kumppanini on lomamatkalla, minä palasin juuri omaltani. Löysin tämän naisen lähettämän joululahjan makuuhuoneen ikkunalaudalta mihin kumppanini ilmeisesti unohti sen matkakiireessään. Värikkäät hanskat.
Mitä tästä kaikesta pitäisi nyt sitten ajatella? Olenko oikeassa vaatiessani kaiken yhteyden katkaisemista tähän toisen naisen suuntaan jotta me saisimme työrauhan suhteemme selvittämiseksi?
Entäpä mitä pitäisi tehdä näille muutamille tavaroille, joita nainen on lähetellyt tai kumppanini on tuonut mukanaan naista tavattuaan? Kotoa on löytynyt cd-levyjä ja henkilökohtaisia rakkaudentunnustuksia. Tästä naisen antamasta rannekellosta nyt puhumattakaan.
Huokaus.
Muutimme erilleen hyvin pian. Hän jatkoi yhteydenpitoaan toisessa maassa asuvaan naiseen minun tietämättäni. Jossain vaiheessa minulle selvisi, että hän aikoo matkustaa tapaamaan naista. Olisin toivonut, että hän olisi kertonut minulle yhteydenpidostaan ja matkasuunnitelmistaan, olimmehan yhä jatkuvasti yhteydessä käytännön asioiden tiimoilta. Lisäksi hän oli lopulta antanut ymmärtää epäilevänsä koko jutun olleen pelkkä virhe, ja kertonut tulevansa todennäköisesti katumaan temppuaan vielä karvaasti. Lopulta hän kuitenkin kertoi matka-aikeistaan ja uudesta naisesta ystävilleen ja perheelleen. Oli ilmeistä, että hän oli suhteen aloittamisen kanssa tosissaan.
Ennen matkaa hän kuitenkin alkoi epäillä suunnitelmiaan. Hän kyseli, voisinko vielä luottaa häneen ja olisiko suhteen uudelleen rakentaminen mahdollista. Intiimeistä keskusteluistamme huolimatta hän lähti matkalle. Päätin vihdoin irroittautua hänestä lopullisesti.
Kunnes taas, matkalta palattuaan, hän alkoi kaivata minua. Tätä vaihetta kesti taas noin viikon, jonka jälkeen, kuin ihmeen kaupalla, hän olikin taas tajunnut miten kaikki oli tapahtunut juuri niinkuin pitikin. He alkoivat suunnitella naisen saapumista kumppanini luo, eli meidän entiseen kotiimme, pidemmäksi aikaa. Muutaman viikon jälkeen hän kuitenkin ilmoitti, että on kertonut naiselle ettei heidän suhteestaan tule mitään. Entisen kumppanini mukaan heidän elämänsä ovat vain liian erilaisia. Tätä mieltä minäkin olin ollut, alusta asti. Kumppanini korkeasti koulutettu menestyjä ja tämä toinen nainen yli kymmenen vuotta vanhempi vaatekaupan myyjä. Muutaman päivän kuluttua yhytin hänet kuitenkin puhumasta puhelimesta naisen kanssa. Hän oli vakuuttanut, ettei ole naiseen enää yhteydessä ja että nainen on siitä huolimatta tekstaillut hänelle. Seuraavana päivänä löysin hänen puhelimestaan sinä päivänä lähetetyn rakkausviestin naiselle.
Tässä vaiheessa minä lähdin taas, ja otin aikalisän. Olin mielestäni katsellut hänen tempoiluaan jo tarpeeksi kauan. Keskityin toden teolla oman elämäni rakentamiseen, löysin uusia ihmisiä elämääni ja aloin pikkuhiljaa suhtautua tulevaisuuteen jo jokseenkin valoisasti. Ilmeisesti eksänikin huomasi tämän, koska yhteydenotot alkoivat taas lisääntyä. Milloin illalliskutsua, konserttikutsua, kahvitteluhetkiä yms. Minä välttelin häntä ja hän halusi tavata minua entistä kipeämmin. Joskus kun tapasimme, hän itki.
Lopulta taisin antaa taas periksi. Viimeisen puolentoista kuukauden ajan hän on toivonut yhteen palaamista. Hän kertoi miten ei voi ymmärtää, kuinka saattoi antaa kenenkään tulla väliimme. Olen hänelle kuulema se tärkein ja hän on kertonut rakastavansa minua. Olen ollut hyvinkin skeptinen tätä uusinta tunteenmuutosta kohtaan, ja asian tiimoilta on käyty hyvinkin kovasanaisia keskusteluja. Kuitenkin olen mielessäni ajatellut, että mikäli hän jatkaa piirittämistäni, myönnyn jossain vaiheessa. Olihan yhteinen elämämme ihanaa.
Silti tämä toinen nainen kummittelee mielessäni. Tiedän, että kumppanini koki rakastuneensa häneen. He jakoivat merkityksellisiä hetkiä ja asioita. Tiedän myös, että tämä nainen on ollut kumppaniini yhteydessä vaikka hän on pyytänyt, ettei. Jotenkin minusta vain tuntuu, ettei nainen kirjoittelisi jollei ajattelisi, että kumppanini haluaa kuitenkin oikeasti kuulla hänestä. Enkä myöskään usko kumppanini vakuutuksia siitä, ettei hän itse ole naiseen ottanut yhteyttä. Sanoihan hän niin viimeksikin, vaikkei se pitänyt paikkansa.
Olen kertonut, että perusedellytys meidän yhteen palaamisellemme on, ettei hän ole missään yhteydessä tähän toiseen naiseen. Hän on lisännyt tämän facebook-profiiliinsa ja sieltä löytyy myös naisen kuvia heidän ajalta, kun kumppanini matkusti tapaamaan tätä. Olen myös pyytänyt, että hän poistaisi naisen profiilistaan ynnä muista messenger-ohjelmista, mitä he nyt sitten ovatkaan aiemmin käyttäneet. Hän ei ole vielä vastannut pyyntööni.
Tunnen itseni yhä loukatuksi. Koko homman keskellä hän unohti syntymäpäiväni. Hän unohti minulle lahjaksi antamansa sormuksen lomamatkalleen, eikä ole useista pyynnöistäni huolimatta saanut aikaiseksi pyytää hotellia lähettämään sitä takaisin, vaikka sormus heillä siellä tallessa onkin. Tämä nainen antoi kumppanilleni kellon sinä viikonloppuna, kun he tapasivat. Kumppanini pitää sitä yhä ranteessaan.
Kaikki nämä pikkuasiat, yhdessä luottamuspulan kanssa saavat minut ajattelemaan, ettei hän ole tosissaan yhteen palaamisen suhteen. Minua harmittaa, etä antaudun jälleen hänen "huijattavakseen". Epäilen, että yhteenpaluun vimma johtuu vain hänen kyvyttömyydestään käsitellä ero ja olla yksin. Sinkkunakin ollessaan hänellä on aina täytynyt olla joku viritys johonkin suuntaan eikä ihailevista naisista ole koskaan ollut pula.
Kumppanini menneisyydessä on yksi hyvin tilanteemme kaltainen episodi, joka kesti kolme vuotta. Tänä aikana kumppanini palloili kahden naisen väliä eikä lopulta päätynyt kestävään parisuhteeseen kummankaan kanssa. Toinen heistä oli hänen eksänsä. Tätä eksäänsä hän itki vielä vuosi seurustelumme alun jälkeen. Vaikka nyt tiedän, ettei kyse ollut mistään vakavasta, homma loukkasi minua. Olihan hän omissa ajatuksissaan monta kuukautta ja kaipasi eksäänsä silminnähden. Suhteemme myös alkoi hyvin saman tapaisesti. Kumppanini oli juuri tavannut naisen, johon oli korviaan myöten ihastunut. Minä kuitenkin kiilasin väliin, ja puolentoista kuukauden edestakaisin pallottelun jälkeen hän päätti pysyä kanssani. Sitä päätöstä hän ei ole koskaan katunut.
Nyt olen yhteisessä kodissamme. Kumppanini on lomamatkalla, minä palasin juuri omaltani. Löysin tämän naisen lähettämän joululahjan makuuhuoneen ikkunalaudalta mihin kumppanini ilmeisesti unohti sen matkakiireessään. Värikkäät hanskat.
Mitä tästä kaikesta pitäisi nyt sitten ajatella? Olenko oikeassa vaatiessani kaiken yhteyden katkaisemista tähän toisen naisen suuntaan jotta me saisimme työrauhan suhteemme selvittämiseksi?
Entäpä mitä pitäisi tehdä näille muutamille tavaroille, joita nainen on lähetellyt tai kumppanini on tuonut mukanaan naista tavattuaan? Kotoa on löytynyt cd-levyjä ja henkilökohtaisia rakkaudentunnustuksia. Tästä naisen antamasta rannekellosta nyt puhumattakaan.
Huokaus.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jättäisit hänet yksin, miettimään tekojaan. Miehen luonne on todella vaikea, seksualisuus voi johtaa hyvin sekaviin tunteisiin. Näyttää siltä, että miehesi kaipaa paljon ihilua mahdollisimman monelta taholt, ja jos ei sitä saa tarpeeksi niin hän hakee sitä tieten tahtoen. Silloin on helppo joutua "vahingossa" uuteen suhteesen, jota ei ole ollenkaan harkinnut.
Luulen tietäväni, sillä eräs miestuttavani -johon minäkin olin sortua- on justiinsa sellainen. Kahdenkymmenen avioliittovuoden jälkeen hän on nyt jättänyt vaimonsa ja peheensä uuden perheellisen naisen takia. Vaimon elämä on helvetillistä, ja kaikki sympatiat hänen puolella. En osaa muuta neuvoa, kuin että jätä, pakota miestäsi valitsemaan!
Olet järkevä nainen, pärjäät kyllä yksin kun hän taas ei, muttei se ole sinun ongelmasi - kun hän ei näytä olevan luottamuksen arvoinen.
miehesi rakastaa sitä naista, rakastaa yhä. Sinä olet hänelle se tuttu ja turvallinen vaihtoehto. Hän ei uskalla repäistä itseään turvallisista kuvioista, vaikka on ilmeisen rakastunut tuohon naiseen, olihan se jalat alta vievä kokemus tavata tuo nainen hänelle. Minä en enää katsoisi tuota miestä sinuna, ja kyllä sinä teet väärin vaatiessasi yhteydenpidon lopettamista, koska ei rakkautta voi saada käskemällä lopettamaan. Miehesi ei rakasta sinua, vaan hänen sydämessään on tuo nainen.
Näinhän minäkin asian normaalisti ymmärtäisin.
Mutta kumppanillani on ollut aiemminkin näitä käsittämättömiä, huumaavia salamarakastumisia (ei tosin minun kanssani), eikä yksikään niistä ole johtanut mihinkään. On menty kihloihin hetken mielijohteesta ja erään naisen kanssa oli ollut jopa ostamassa asuntoa muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen. Eli jalat on vedetty alta jo niin monta kertaa, että luulisi hänen jo oppineen jotain. Aikaan näistä hetken huumista on saatu vain särkyneitä sydämiä ja edestakaisin veivaamista mahdottomassa tilanteessa.
Itse tulkitsen tilanteen ennemminkin niin, että hän on yksinkertaisesti kyllästynyt minuun. Tämä uusi nainen tarjoaa jännittävää pakotietä jo arkipäiväistyneestä suhteesta. Kyvyttömyys elää tavallisessa arjessa on tietysti ennenkaikkea kumppanini oma ongelma. Jos hän ei ongelmiaan selvitä, tulee taas seuraavakin suhde (oli se sitten tämän naisen tai jonkun muun kanssa) kaatumaan samaan asiaan.
..että miehesi koskaan kykenee muuttumaan. Kun kerroit taustoja miehesi suhteista niin kaverihan on aivan päättämätön ja itsekäs. Elää vain oman tunnetilansa mukaan, ei kykene empatiaan. Tuo ettei kykene päästämään sinusta irti kun olet pääsemässä uuden elämän alkuun on vain hänen riippuvuuttaan ja kyvyttömyyttään päästää irti.
Toivon sinulle voimia että pääsisit tästä miehestä lopullisesti eroon, jos jatkat niin luvassa vain lisää pettymyksiä ja surua sinulle.