FLUORI

kiitos tiedosta ... :D

En ole perillä, miten pk-seudun vesijakelun tila on fluorituksen kanssa. Kaiketi 85% euroopan maista on kieltäytynyt veden fluorittamisesta.

Olet oikeassa sen suhteen, että moneen asiaan yliannostuksella kuolee, mutta tämä on ohi asiasta.

Ei valtaosa ihmisistä yliannosta itseään fluorilla, mutta sen joutuminen elimistöömme on haitallista määrästä riippumatta. Käytön negatiivisia vaikutuksia ilmenee vasta pitkällä aikavälillä.

Suosittelen katsomaan dokkarin, johon on edeltävässä viestissä linkki. Se on osissa youTubessa, joten joudut videon loputtua klikkaamaan oikeasta reunasta seuraavan osan. Seuraa otsikosta numeroa. Se on pitkä, mutta kärsivällisyys palkitaan. Fluorista puhutaan neljännessä osassa.

Unohdin edellä mainita, että olen pahoillani kuullessani, että vesiperät sisältävät fluoria jo valmiiksi. Veden puhdistavia keittiölaitteita saa netistä tilattua. Googlettakaa itse, tai jos käytätte muita hakukoneita niin kiva.

Kokeilkaa myös vaihtoehtoista mustaa googlea. Valkoiset taustat kuluttavat enemmän valoenergiaa(sähköä), sekä rasittavat enemmän silmiä.

http://blackle.com/

Ja dokkarin linkki vielä. Fluorista asiaa osassa 4/12.

http://www.youtube.com/watch?v=1QKdnS3mLkQ

minä sinä kirjoitti:

En ole perillä, miten pk-seudun vesijakelun tila on fluorituksen kanssa. Kaiketi 85% euroopan maista on kieltäytynyt veden fluorittamisesta.

Olet oikeassa sen suhteen, että moneen asiaan yliannostuksella kuolee, mutta tämä on ohi asiasta.

Ei valtaosa ihmisistä yliannosta itseään fluorilla, mutta sen joutuminen elimistöömme on haitallista määrästä riippumatta. Käytön negatiivisia vaikutuksia ilmenee vasta pitkällä aikavälillä.

Suosittelen katsomaan dokkarin, johon on edeltävässä viestissä linkki. Se on osissa youTubessa, joten joudut videon loputtua klikkaamaan oikeasta reunasta seuraavan osan. Seuraa otsikosta numeroa. Se on pitkä, mutta kärsivällisyys palkitaan. Fluorista puhutaan neljännessä osassa.

Lue lisää

Mutta siis jos fluori olisi erityisen vaarallista, miksi tällä seudulla, missä ihmiset ovat vuosikymmenet saaneet fluoria juomaveden mukana, joissain tapauksissa huomattavankin runsaasti liikaa, ei ole havaittavissa sairastuvuudessa eroa/lisäystä verrattuna muuhun Suomeen. Fluori on hivenaine, jota tarvitaan tietty määrä, jotta hampaista kehittyisi vahvat ja vastustuskykyiset. En usko noihin kaikenmaailman tutkimuksiin, koska en käytännössä ole nähnyt täällä, missä fluorialtistus on jatkuvasti ollut suuri, minkäänlaisia epäedullisia terveyttä uhkaavia vaikutuksia.

minä sinä kirjoitti:

En ole perillä, miten pk-seudun vesijakelun tila on fluorituksen kanssa. Kaiketi 85% euroopan maista on kieltäytynyt veden fluorittamisesta.

Olet oikeassa sen suhteen, että moneen asiaan yliannostuksella kuolee, mutta tämä on ohi asiasta.

Ei valtaosa ihmisistä yliannosta itseään fluorilla, mutta sen joutuminen elimistöömme on haitallista määrästä riippumatta. Käytön negatiivisia vaikutuksia ilmenee vasta pitkällä aikavälillä.

Suosittelen katsomaan dokkarin, johon on edeltävässä viestissä linkki. Se on osissa youTubessa, joten joudut videon loputtua klikkaamaan oikeasta reunasta seuraavan osan. Seuraa otsikosta numeroa. Se on pitkä, mutta kärsivällisyys palkitaan. Fluorista puhutaan neljännessä osassa.

Lue lisää

(HKI-Espoo-Vantaa)Ei ole fluoria-juomavedessä!

Tuo on kyllä täyttä P****
Olen itse käyttänyt luonnollista tahnaa pari vuotta ja hampaani ovat muuttuneet valkoisimmiksi ja ovat täysin terveet.
riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti on tärkeintä hampaille.
jos juo paljon kahvia se saattaa johtaa kalsiumin puutteeseen.
Fluori on keltainen aine ja se värjää hampaat myös keltaiseksi, koska se on elektronegatiivinen aine, sen takia se myös tarttuu ikeniin ja kerääntyy kehoon.
ELIKKÄ, vaikka fluoria käyttäisi kuinka vähän niin se on vaarallista, just sen takia kun se kerääntyy kehoon.

Mut urpot käyttää vielä suomessa, oma on valinta.
Fluori on täysin tarpeetonta myrkkyä.
Sama juttu kun amalgaami paikkojen kanssa,
kohta kaikki vaihtaa hammastahnan fluorittomaan,
ihmiset on vaan niin aivopestyjä että uskoo kaikkeen mitä teollisuus tuputtaa :)
Einesruoka on tosi terveellistä muuten ja aspartaamikin, joo-o, joopajoo.


tässä tutkimustuloksia vaarallisuudesta, jos jaksatte lukea.

Suurin osa lääkäreistä ei tunnusta fluorauksen haitallisia terveysvaikutuksia, mutta niitä on dokumentoitu sokko- ja kaksoissokkotutkimuksissa. Allergia ja yliherkkyys sekä ruuansulatuselimistön ja ihon ärsytys ovat fluorin saannin tunnettuja sivuvaikutuksia. Fluorin toksisuus kasvaa henkilöillä, joilla on riittämätön ravitsemus (riittämätön vitamiinien ja mineraalien saanti) tai joilla on immuunitoiminnan häiriöitä (esim. diabetes, maksasairaus jne.)

Eläimet & ihmiset
Banu Priya CAY, et al., Toxicity of Fluoride to Diabetic Rats, Fluoride, 1997, 30:1
Baykov AA, et al., A two-step mechanism of fluoride inhibition of rat liver inorganic pyrophosphatase, Arch Biochem Biophys, 1992, 294:1
Eckerlin RH et al., Milk production of cows fed fluoride contaminated commercial feed. Cornell Vet 1986 Oct;76(4):403-14
Gibson S, Effects of fluoride on immune system function, Complimentary Med. Res, 1992, 6:3
Boros I, et al., Fluoride intake, distribution, and bone content in diabetic rats consuming fluoridated drinking water, Fluoride, 1998, 31:1
Chen GL, Experimental study of antagonizing effect of calcium and magnesium against fluoride toxicity in collagen, Chung Hua Yu Fang I Hsueh Tsa Chih, 1992, 26:2
Gupta IP, et al., Fluoride as a Possible Etiological Factor in Non-Ulcer Dyspepsia, J. of Gastroenterology and Hepatology, 1992, 7, 355-356
Kumari DS, Rao PR, Red cell membrane alterations in human chronic fluoride toxicity, Biochem Int, 23:4, 1991
Lantz O, et al., Fluoride-induced chronic renal failure, Am J Kidney Dis, 1987, 10:2
Muller P, et al., Sodium fluoride-induced gastric mucosal lesions: comparison with sodium monofluorophosphate, Gastroenterol, 1992 April, 30:4
Pillai KS, et al., Effect of subacute dosage of fluoride on male mice, Toxicol Lett, 1988, 44:1-2
Li R, et al., Fluoride in Drinking Water and Intracardiac Blood Flow Defects in Iowa, Am. J. of Epidem, 1992 Oct, 136, 1030
Shea JJ, et al., Allergy to Fluoride, Annals of Allergy, 1967, 25
Shen N, et al., Relationship between height, collagen metabolism, hair zinc and excessive fluoride intake, Hua Hsi I Ko Ta Hsueh Hsueh Pao, 1992, 23:1
Sjostrom S, Kalfas S,Tissue necrosis after subgingival irrigation with fluoride solution, J of Clinical Periodontology
Spittle B, Allergy and Hypersensitivity To Fluoride, Fluoride, 1993, 26:4
Strunecká A, Patočka J, Pharmacological implications of aluminofluoride complexes, A review of the evidence for pathophysiological effects of aluminium and fluoride on living organism.
Susheela AK, et al., Fluoride ingestion and its correlation with gastrointestinal discomfort, Fluoride, 1992, 25:l
Waldbott GL, The Preskeletal Phase of Chronic Fluoride Intoxication, Fluoride, 1998, 31:1
Whitford GM, Pashley DH, Garman RH, Effects of fluoride on structure and function of canine gastric mucosa, Dig Dis Sci, 1997, 42(10)
Natriumfluoridi- (NaF) lisävalmisteiden kontraindikaatiot ja sivuvaikutukset
Banu Priya CAY, Anitha K, Murali Mohan E, Pillai KS, Murthy PB, Toxicity of Fluoride to Diabetic Rats, Fluoride, 1997 Feb, 30:1, 43-50

(Fluorin toksisuus diabeettisille rotille.)

Laboratoriorotille annettiin 20 ppm fluoria juomavedessä, tai yksi annos 115 mg/kg alloksaania i.m. diabeteksen indusoimiseksi, tai yksi annos 115 mg/kg alloksaania i.m. ja sen jälkeen 20 ppm fluoria 31 päivän ajan. Verensokeriarvot kohosivat rotilla, joille annettiin alloksaania ja alloksaani fluoria. Ruumiinpainon nousu rotilla, joille annettiin alloksaani fluoria, väheni merkittävästi verrattuna muihin ryhmiin. Hemoglobiinin ja glutamiinioksaloasetaatitransaminaasin (GOT) väheneminen tapahtui vain rotilla, joille annettiin alloksaani fluoria. Tässä ryhmässä alkalinen fosfataasi, fluoritoksikoosin kohde-entsyymi, lisääntyi merkittävästi. Fluorin toksisuus diabeettisilla rotilla heijastui edelleen elinten painotietoihin. Tämä tutkimus osoittaa, että fluorin toksisuus on suurempi diabeettisilla rotilla.

Baykov AA, Alexandrov AP, Smirnova IN, A two-step mechanism of fluoride inhibition of rat liver inorganic pyrophosphatase, Arch Biochem Biophys, 1992 Apr, 294:1, 238-43

(Rotan maksan epäorgaanisen pyrofosfataasin kaksiaskelinen fluori-inhibiitiomekanismi.)

Epäorgaanisen pyrofosfataasin katalysoiman pyrofosfataasin hydrolyysin tuotteenmuodostamiskäyriä analysoitiin tarkoituksena ymmärtää tämän entsyymin inhibiittistä toimintaa. Entsymaattista reaktiota seurattiin fosfaattianalysaattorilla, joka toimi sekuntien aika-asteikolla. Inhibiition toistumiskuviot olivat käytännössä samanlaiset sytosoli- ja mitokondriopyrofosfataaseilla. Fluorin vaikutus oli kaksivaiheinen: se aiheutti nopean (t 1/2 vähemmän kuin 1 s) laskun reaktion alkunopeudessa, ja sitä seurasi hidas (t 1/2 suurempi tai yhtä suuri kuin 4 s) entsyymin inaktivoituminen katalyysin aikana. Hidas vaihe saatiin aikaan koskemattoman kasvualustan eristymisellä aktiivisella paikalla, ja tuloksena syntyvä kompleksi voitiin eristää geelisuodatuksella. Pyrofosfataasi pysyi aktiivisena kun sitä haudutettiin fluorin kanssa pyrofosfaatin poissaollessa tai sen bisfosfonaattianalogioiden läsnäollessa, joita tämä entsyymi sitoo mutta ei hydrolysoi. Nämä inhibiition ominaisuudet ovat yhdenmukaisia mekanismin kanssa, jossa entsyymi-substraatin inhibiittorin nopeaa sidontaa seuraa sen hidas isometrisaatio. Tässä työssä saadut kineettiset parametrit osoittavat, että huomattavaa pyrofosfataasin inaktivoitumista voi ilmetä ihmisen plasmasta löydettävissä fluorikonsentraatioissa. Tämä vaikutus voi siten olla yksi fluorin toksisuuteen myötävaikuttavista päätekijöistä.

Boros I, Keszler P, Csikós G and Kalász H, Fluoride intake, distribution, and bone content in diabetic rats consuming fluoridated drinking water, Fluoride, 1998, 31:1, 33-41

(Fluorin saanti, jakautuminen ja luun sisältö fluorattua juomavettä käyttävillä diabeettisilla rotilla.)

YHTEENVETO: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on määrittää kuinka aineenvaihdunnalliset ja funktionaaliset muutokset diabeteksessa vaikuttavat fluorin saantiin, jakautumiseen ja konsentraatioon luukudoksessa, ja voivatko fluoriaineenvaihdunnan muutokset diabeteksessa vaikuttaa häiriön vakavuuteen. Kaksi rottaryhmää saivat 0 (D) tai 10 ppm (DF10) fluoria juomavedessä kolmen viikon ajan ad libitum. Kaksi muuta ryhmää sai yhden annoksen streptotsotokiinia diabeteksen aikaansaamiseksi, ja saivat myös 0 (D) tai 10 ppm fluoria (DF10). DF10-eläimien veden kautta saadun fluorin määrä laskettiin päivittäin ja yhtä suuri määrä lisättiin toisen ei-diabeettisen eläinryhmän (FF) juomaveteen.

Diabeettisessa ryhmässä (DF10) fluorin saanti vähitellen kasvoi, hyperglyseemia oli vakavampi ja munuaisten liikakasvua ilmeni vähemmän kuin siinä diabeettisessa ryhmässä (D), joka käytti deionisoitua vettä. Fluorin konsentraatio reidessä kasvoi suhteessa fluorin saantiin. Verrattuna DF10-ryhmään, korkea fluorin saanti FF-eläimissä johti suurempaan kasvuun luukudoksen ja suhteessa pienempään nousuun plasman fluorikonsentraatioissa. Tästä päätellään että (i) fluorin saanti juomaveden kautta voi vahvistaa diabeteksen vakavuutta rotilla, ja (ii) diabeettisen aineenvaihdunnan ja funktionaalisen epätasapainon vuoksi fluoriaineenvaihdunta voi myös muuttua.

Chen GL, Experimental study of antagonizing effect of calcium and magnesium against fluoride toxicity in collagen, Chung Hua Yu Fang I Hsueh Tsa Chih, 1992 Mar, 26(2), 80-82 (Article in Chinese)

(Kokeellinen tutkimus kalsiumin ja magnesiumin vastavaikutuksesta fluorin toksisuutta vastaan kollageenissa.)

SD-rotille annettiin fluoria 20 mg/kg 14 päivän ajan syöttöletkulla, ruumiinpainon kasvu väheni huomattavasti, maksan ja munuaisten paino suhteessa ruumiinpainoon lisääntyi huomattavasti, hemoglobiinikonsentraatio putosi ja kollageenin muodostaminen ja aineenvaihdunta tulivat kaikki epänormaaleiksi. Kaikkia näitä vaikutuksia voidaan vähentää kalsiumin ja magnesiumin yhdistelmällä (50 mg/kg kutakin). Kun Ca ja Mg annetaan yhdistettynä, vastavaikutus on vielä parempi.

Eckerlin RH, Maylin GA, Krook L, Milk production of cows fed fluoride contaminated commercial feed. Cornell Vet 1986 Oct;76(4):403-14

(Maidontuotanto lehmillä, joita ruokittiin runsaasti fluoria sisältävällä teollisella ruualla.)

Holstein-maitokarjalle, jonka maidon keskituotto oli huomattavasti kansallista tasoa korkeampi, annettiin teollista ruokatiivistettä ja kivennäisainesekoitusta, jossa oli suuri määrä fluoria. Maidontuotto putosi radikaalisti, ja seuraavan 6 vuoden maidon tuotantohävikki 52-120 lypsylehmää sisältävässä karjassa oli 1,5 miljoonaa kiloa (3 1/4 miljoonaa lb). Kansallisen Tiedeakatemian fluorin saannin raja-arvojen havaittiin olevan puutteellisia.

Kumari DS, Rao PR, Red cell membrane alterations in human chronic fluoride toxicity, Biochem Int, 23:4, 1991 Mar, 639-48

(Punasolujen solukalvojen muutokset ihmisen kroonisessa fluoritoksisuudessa.)

Ihmisen punasoluissa, joita altistettiin kroonisesti toksiselle tasolle fluoria juomaveden kautta, havaittiin merkittävä kasvu rasvan peroksidaatiossa ja solukalvon kolesterolissa ja fosfolipideissä. Lisäksi haamumembraaniproteiinien elektroforeettisissa kuvioissa paljastui uuden nauhan läsnäolo 66 Kd -kongruenssissa ja korkean molekyylipainoproteiinin kasvu sekä 93 Kd- ja 20 Kd-kongruenttien nauhojen molekyylipainovyöhykkeiden vallitsevuus. Totaali-, Na( )-K( ), Mg(2 )- ja Ca(2 )-ATP-aasit olivat merkittävästi vähentyneitä fluoroosipotilaiden punasoluhaamuissa.

Lantz O, Jouvin MH, De Vernejoul MC, Druet P, Fluoride-induced chronic renal failure, Am J Kidney Dis, 1987 Aug, 10:2, 136-9

(Fluorin aiheuttama krooninen munuaishäiriö.)

Fluorin toksisuutta ihmisen munuaisille on vaikea arvioida kirjallisuuden pohjalta. Vaikka kokeelliset tutkimukset ja metoksyfluraanin toksisuuden tutkimus ovat osoittaneet selvää munuaisten vioittumista, havainnot munuaisten riittämättömyydestä liittyen krooniseen fluorille altistumiseen ovat vähäisiä. Raportoimme fluori-intoksikaatiotapauksen liittyen Vichy-vesipotomaniaan, joka on hyvin mineraalipitoista vettä ja sisältää fluoria 8,5 mg/l. Fluoriosteoskleroosin tunnusmerkit olivat huomattavia, ja tapauksessa oli loppuvaiheen munuaishäiriö. Potilaan nuoresta iästä, suuren fluorin saannin pitkästä kestosta ja muun munuaishäiriön syyn puutteesta voidaan päätellä että fluori-intoksikaation ja munuaishäiriön välillä on syy-yhteys.

Muller P, Schmid K, Warnecke G, Setniker I, Simon B, Sodium fluoride-induced gastric mucosal lesions: comparison with sodium monofluorophosphate, Gastroenterol, 1992 April, 30:4 252-4

(Natriumfluoridin aiheuttamat vatsan limakalvojen vammat verrattuna monofluorofosfaattiin.)

Sattumanvaraisessa kaksoissokkotutkimuksessa kahdessa rinnakkaisessa ryhmässä, jossa kussakin oli 10 tervettä mieshenkilöä, verrattiin vatsan limakalvoja 7 päivän natriumfluoriditablettien (NaF) tai natriummonofluorofosfaattitablettien (MFP) saannin jälkeen. Gastroskooppiset arviot suoritettiin ennen koetta, päivinä 1 ja 7. Samanaikaisesti otettiin verinäytteet laboratoriotietojen ja seerumin fluoriarvojen määritystä varten. MFP-ryhmässä ei havaittu vakavia limakalvojen vammoja, mutta NaF-ryhmässä 7:stä koehenkilöstä kymmenestä löydettiin merkittäviä vatsan limakalvojen vammoja mukaanlukien akuutteja verenvuotoja ja verta vatsaontelosta. Erot vammojen pisteytyksessä molemmissa ryhmissä olivat tilastollisesti merkittäviä (p = 0,0015). Seerumin fluoripitoisuus oli vastaavanlainen molemmilla ryhmillä. Mahdollisia lääkkeen vastareaktioita raportoitiin 6:lla henkilöllä NaF:lla ja yhdellä MFP:llä. Yhteenvetona todetaan, että koeolosuhteissa MFP:tä siedetään hyvin, kun taas NaF tuottaa merkittäviä vatsan limakalvojen vammoja.

Pillai KS, Mathai AT, Deshmukh PB, Effect of subacute dosage of fluoride on male mice, Toxicol Lett, 1988 Nov, 44:1-2, 21-9

(Subakuutin fluoriannoksen vaikutus uroshiirissä.)

Sveitsiläisille albiinohiirille (uroksia) annettiin päivittäin 35 päivän ajan subletaali annos (kymmenesosa LD50:stä) fluoria (F) (5,2 mg F/kg ruumiinpaino). Hiirissä havaittiin väheneminen ruumiinpainon lisääntymisessä sekä ruuan ja veden kulutuksessa. Fluoria saaneissa rotissa havaittiin merkittävä punasolulukujen väheneminen sekä valkosolulukujen nousu. Eläimissä näkyi myös albumiinin, kokonaisproteiinin, kolesterolin, glukoosin ja alkaliinisen fosfataasin aktiivisuuden väheneminen. Fluorimäärä kasvoi merkittävästi eri elimissä näillä eläimillä. Siemennesteessä ei näkynyt fluorin toksisuudesta johtuvaa epänormaaliutta tässä tapauksessa.

[Toimittajan huomautus: hiljattain 5,2 mg F/kg ruumiin paino on luokiteltu "mahdollisesti myrkylliseksi annokseksi" (PTD, Probably Toxic Dose) ihmisille.]

Shea JJ, Gillespie SM, Waldbott GL, Allergy to Fluoride, Annals of Allergy, 1967 July, 25, 388- 391

(Fluoriallergia.)

[Tiivistelmä -- Kuudella lapsella ja yhdellä aikuisella näkyi erilaisia allergisia reaktioita sen jälkeen kun he olivat käyttäneet fluoria sisältäviä hammastahnaa ja vitamiinivalmisteita. Seuraavia tiloja löydettiin: nokkosihottuma, hilseilevä ihottuma, atooppinen ihotulehdus, suutulehdus, ruuansulatuselimistön ja hengitysteiden allergia.]

Kirjallisuudessa on vähän tietoa koskien fluori-ionin allergisia reaktioita. On kyseenalaistettu se mahdollisuus, että niin pieni määrä fluoria kuin vitamiinitableteissa, hammastahnoissa tai vedessä on, voisi toimia herkistäjänä. Kaksi muuta halogeeniä, jodi ja bromi, on tunnustettu allergisten reaktioiden aiheuttajina.

Feltman ja Kosel(1) havaitsivat atooppista ihottumaa, nokkosihottumaa, ylävatsaontelon ärsytystä, oksentamista ja päänsärkyä yhdellä prosentista 672 raskaana olevilla naisilla ja lapsilla, joille he olivat antaneet fluoritabletteja karieksen ehkäisyyn. Waldbott raportoi nokkosihottumaa(2) ja ihotulehdusta(3), joka johtui juomaveden sisältämästä fluorista. Yhteys näiden tautien ja fluorin välillä löydettiin sokko- ja kaksoissokkotesteissä. Epstein(4) löysi yleisen ihottumatapauksen yhdessä potilaasta 20:sta, joille hän antoi kokeilupohjalta 1 mg fluoria päivässä yhdestä yhteentoista viikon ajan.

Douglas esitti selostuksen suutulehduksesta 133 tapauksessa, jotka johtuivat fluoria sisältävistä hammashoitoaineista. Potilaiden ikä vaihteli 2½:sta 92:een vuotta. Hänen tutkimusjoukkonsa sisälsi kuusi- ja nelijäsenisen perheen, jossa fluorihammastahnalla oli haitallinen vaikutus jokaiseen perheenjäseneen. Joillakin näistä potilaista oli ruuansulatuselimistön häiriöitä. Suun haavaumat eivät parantuneet antibioottihoidolla tai paikallisella lääkinnällä, mutta paranivat heti, kun fluorihammastahna korvattiin fluorittomalla hammastahnalla. Douglas tuotti uudelleen suutulehduksen 32 potilaalla käyttämällä hammashoitoainetta uudelleen, joissain tapauksissa niinkin monta kuin kuusi kertaa. [Tapauskertomukset jätetty pois.]

Kommentti

[...] Ruuansulatuselimistön oireet viidellä lapsella seitsemästä ja erityisesti ulosteissa ollut veri ovat erityisen huomionarvoisia. Vatsaverenvuodot ovat pääoire akuutissa fluori-intoksikaatiossa[8], ja Fradà ja Mentesana[9] raportoivat ruuansulatuselinten häiriöistä kuten mahakatarrista ja suolen kouristuksesta puolessa tapauksessa 62:sta hydrofluoroositapauksesta. Vatsaoireita on odotettavissa henkilöillä joilla on vatsan liikahappoisuutta. Kun epäorgaanisia fluoriyhdisteitä yhdistyy vatsan HCl:n kanssa, muodostuu fluorivetyhappoa (HF), joka kohdistaa ärsytystä vatsan limakalvoihin ja ruuansulatuselimistön yläosan seutuun (10). [... viitteitä ei ole skannattu]

Shen N, Li X, Wei S, Relationship between height, collagen metabolism, hair zinc and excessive fluoride intake, Hua Hsi I Ko Ta Hsueh Hsueh Pao, 1992 Mar, 23(1), 83-86 (Article in Chinese)

(Pituuden, kollageeniaineenvaihdunnan, hiusten sinkkipitoisuuden ja liiallisen fluorin saannin välinen yhteys.) (artikkeli kiinaksi)

Pituuden, kollageeniaineenvaihdunnan, hiusten sinkkipitoisuuden ja liiallisen fluorin saannin välisestä suhteesta tehtiin tutkimus häiritsevät tekijät poistaen. Seurannassa oli 140 12-13-vuotiasta koulutyttöä, jotka olivat syntyneet ja kasvaneet endeemisellä fluoroosialueella. Tulokset olivat seuraavat: 1. Lapsilla joilla oli III asteen hammasfluoroosi (III asteen DF), keskimääräinen pituus oli huomattavasti pienempi kuin lapsilla, joilla hammasfluoroosia ei ollut. Lapsilla, joilla oli liiallinen fluorin saanti, pituuden ja peruselintarvikkeiden fluoritason välillä havaittiin käänteinen riippuvuus. 2. Mitä enemmän fluoria saatiin, sitä korkeampi oli virtsan THP-eritys, mikä osoitti, että fluori-intoksikaatio häiritsi kollageeniaineenvaihduntaa. 3. Lapsilla, joilla oli liiallinen fluorin saanti, pituus korreloi käänteisesti virtsan THP/Cr:n kanssa, minkä mukaan fluorin vaikutus kollageeniaineenvaihduntaan aiheuttaa pituuden lyhentymismekanismin. 4. Verrattaessa kontrolliryhmää ryhmään, jolla oli liiallinen fluorin saanti mutta ei hammasfluoroosia, hiusten sinkkipitoisuudessa oli merkittävä vähenemä ryhmässä jolla oli III asteen DF, mikä saattaa osoittaa, että sinkki kehossa väheni liiallisen fluorin saannin aiheuttamasta häiriöstä sinkkiaineenvaihduntaan. Mutta fluorin liikasaantitapauksissa hiusten sinkin ja pituuden välillä ei löydetty merkittävää korrelaatiota. Sen vuoksi ei voitu vahvistaa että fluorin vaikutus sinkkiaineenvaihduntaan olisi vaikuttanut pituuskehitykseen.

[Toimittajan huomautus: kollageeni on ihon, sidekudoksien, jänteiden, lihaksien, rustojen, luiden ja hampaiden rakenteellinen pääkomponentti.]

Sjostrom S, Kalfas S, Tissue necrosis after subgingival irrigation with fluoride solution, J of Clinical Periodontology 26(4):257-260, 1999

(Kudoskuolio ikenien fluoriliuoksella huuhtelun jälkeen.)

Ientaskujen kastelua fluoriliuoksella hampaiden syväpuhdistuksen jälkeen suositellaan tilapäisesti patogeenisten bakteerien kasvun estämiseksi. Samalla kastelu mahdollistaa löyhästi kiinnityneen plakin ja jäänteiden poiston. Myrkyllisyytensä vuoksi fluorin käyttäminen ikeniin voi aiheuttaa kudosvaurioita. Tässä julkaisussa raportoimme tapauksesta, jossa oli laaja ienkudoksen kuolio ja pysyvä leukaluun menetys ientaskujen tinafluoriliuoksella huuhtelun jälkeen. Julkaisussa käydään lyhyesti läpi kirjallisuutta fluorin myrkyllisestä vaikutuksesta paikallisiin kudoksiin ja keskustellaan tinafluorin taskuhuuhtelukäytön uudelleenarvioinnista. [Viitteitä: 27]

Reprint Sjostrom S, Umea Univ, Sch Dent, Dept Oral Biol S-90185 Umea Sweden

Spittle B, Allergy and Hypersensitivity to Fluoride, Fluoride, 1993, 26:4, 267-273

(Fluoriallergia ja liikaherkkyys.)

Vastauksena neljään viimeaikaiseen katsaukseen, joissa havaittiin, että fluorin allergeenisuutta koskeva todisteaineisto on riittämätön, ryhdyttiin tekemään kirjallisuuskatsaus. Raportteja löydettiin fluorista johtuvasta nokkosihottumasta, kontakti-ihotulehduksesta ja suutulehduksesta, niiden rauhoittumisesta fluorin poistamisen jälkeen, ja uusiutumisesta asianmukaisessa tilanteessa. Johtopäätös on, että em. neljä katsausta kattoivat erittäin puutteellisesti kirjallisuutta, ja että perusteellisemman tutkimuksen pohjalta on selvät edellytykset päätellä, että on yksilöitä, joilla on todettu allergia tai liikaherkkyys fluorille. Fluorilähteiden joukossa oli kunnallisten vesivarastojen fluoraus.

Johdanto
Neljässä viimeaikaisessa katsauksessa Yhdysvalloista (1,2), Australiasta (3) ja Uusi-Seelannista (4) on tultu johtopäätökseen, että tähänastiset tutkimukset eivät tue väitteitä, joiden mukaan fluori on allergeeni, ja että todisteaineiston valossa fluori ei todennäköisesti aiheuta liikaherkkyyttä tai muita immunologisia vaikutuksia. Vaikka kaksi mukana ollutta yhdysvaltalaista alitoimikuntaa olivat erilliset, fluorin liikaherkkyyttä ja vaikutuksia immuunijärjestelmää käsittelevät luvut ovat lähes samanlaiset. Niinpä vaikka kaikki neljä raporttia päätyivät samaan loppupäätelmään, että fluori ei todennäköisesti aiheuta allergista tai yliherkkyysreaktiota, vuoden 1993 raportit (2, 4) viittaavat vuonna 1991 julkaistuihin (1, 3), eivätkä ole täysin itsenäisiä. Käsillä olevaan katsaukseen ryhdyttiin tarkoituksena tutkia voidaanko saavuttaa sama lopputulos.

Kirjallisuuskatsaus
Hylätessään fluoriallergisten reaktioiden esiintymisen uusiseelantilainen raportti (4) viittaa aiempiin yhdysvaltalaiseen (1) ja australialaiseen tutkimukseen, joissa molemmissa puolestaan lainataan Austenin et al (5) lausuntoa American Academy of Allergyn puolesta. Akatemia teki raporttikatsauksen fluoriallergiasta, eikä löytänyt todisteita allergiasta tai liikaherkkyydestä fluorille, jota käytettiin kunnallisten vesivarantojen fluorauksessa (5).

Waldbott kiisti Austenin et al löydökset vuonna 1971 (6) ja huomautti että vielä vuonna 1978 tätä ei oltu osoitettu vääräksi (7). Hän havaitsi, että Austenin et al lausunto viittasi vain seitsemään lähteeseen, joista vain viisi koski fluoria (6). Hän kommentoi että toimikunta oli viitannut hänen teokseensa Taistelu titaanien kanssa (8), jonka olivat kirjoittaneet maallikkohenkilöt, mutta joka ei ilmeisestikään ollut saanut huomiota hänen 19:ssä artikkelissaan tieteellisissä lehdissä (6).

Austenin et al mukaan raportoituja tapauksia uudelleen tarkasteltaessa todisteet ovat riittämättömiä, jotta voitaisiin päätellä, että fluoriallergian tai liikaherkkyyden oireyhtymiä olisi olemassa (5). Tämä sisälsi Feltmanin ja Koselin(9) raportoimat tapaukset. He olivat raportoineet että 1%:lla heidän tapauksistaan oli haitallisia reaktioita fluoritabletteihin (9). Atooppinen ihotulehdus ja nokkosihottuma ilmenivät fluoritablettien käytön yhteydessä, hävisi plasebotablettien kanssa, ja uusiutui kun fluoritabletteja annettiin ilman että potilaat tiesivät siitä. Kaplan (10) huomauttaa että kun lääkkeen ihottumareaktiota epäillään, tämä diagnoosi voidaan testata eliminoimalla aine. Jos se on oikea, voidaan odottaa ihottuman vähittäistä poistumista. Hän huomauttaa että kaikkien lääkityksien voidaan olettaa olevan ihottuman mahdollinen syy. Penisilliiniä lukuunottamatta todetaan, että ei ole saatavilla rutiinitestiä, joka luotettavasti osoittaisi oikeaksi tai vääräksi lääkkeestä aiheutuvan ihottuman tai laajentuman, mikä viittaa siihen, että empiiristä lähestymistapaa on käytettävä (10). Feltmanin ja Koselin käyttämä empiirinen lähestymistapa, jossa fluoritabletit poistettiin, korvattiin plasebotableteilla ja myöhemmin sokkotestattin fluoritableteilla, on Kaplanin (10) suositusten mukainen. Austenin et al näkemysten vastaisesti tuloksien mukaan on kliiniset todisteet että fluoriallergiaoireyhtymä on olemassa.

Austenin et al tarkastelema toinen artikkeli, Shea, Gillespie ja Waldbott (11), raportoi allergiasta hammastahnan ja tippojen sisältämälle fluorille. Yhdessä tapauksessa, jossa 48-vuotiaalla miehellä oli valtava nokkosihottuma, käytettiin kaksoissokkotestausta vahvistamaan syy-yhteys fluorin kanssa (11). Vammat esiintyivät pääasiassa käsissä ja jaloissa, mutta joskus myös koko kehon pinnalla. Ne esiintyivät yleensä noin tunnin sisällä aamiaisesta. Silloin hän oli käyttänyt fluorihammastahnaa. Kuuden päivän jälkeen sen lopettamisesta hänellä ei ollut mitään oireita. Kolme vuotta myöhemmin hän koki toisen yleisen ihottuman kauden. Tämä tapahtui yhden tunnin sisällä siitä kun hän oli vahingossa harjannut hampaansa fluorihammastahnalla. Kaksoissokkotestissä otettiin ruokalusikallinen vettä joka aamu kolmesta pullosta jotka oli merkitty 1, 2 ja 3:lla, ja jokaista pulloa käytettiin vuorotellen viikon verran. Pullo 2 sisälsi 1 mg fluoria ruokalusikallista kohti, ja koodin tiesi vain apteekkari joka valmisteli pullot. Neljäntenä päivänä pullon 2 aikana hänelle tuli yleistä kutinaa ja turvotusta raajojen nivelissä. Siitä huolimatta hän jatkoi veden ottamista pullosta 2 seuraavan kolmen päivän aikana, jolloin hänelle tuli ihottumaa oikeaan kyynärpäähän ja kipuja lumbosakraalialueelle, jota seurasi yleisen ihottuman puhkeaminen. Nämä oireet katosivat kahden päivän kuluttua sen jälkeen, kun potilas lopetti pullon 2 käytön (11).

Toisessa tapauksessa fluorin etiologinen rooli vahvistettiin lapputestillä (11). Potilaalla, joka oli 9-vuotias tyttö, oli toistuva nokkosihottuma, allerginen sidekalvontulehdus sekä lieviä astmakohtauksia. Koko suuontelon alueella oli ollut toistuvasti haavaumia. Hänellä oli myös lievää vatsan kipuisuutta. Fluorihammastahnaa oli käytetty suuhaavaumien puhkeamisesta lähtien. Laastaritesti antoi kaksi plus -reaktion fluorihammastahnaan mutta ei purukumiin, Lifesavereihin [makeinen] tai fluorittomaan hammastahnaan. Positiivisen lapputestireaktion kehittymisen aikana potilaalle puhkesi suuhaavaumia ja lisäksi hänelle tuli vakavia vatsakipuja. Vaihdettaessa fluorittomaan hammastahnaan, suuvammat ja vatsakivut rauhoittuivat täysin. Vuotta myöhemmin suuhaavaumat uusiutuivat 15 minuutin sisällä siitä kun hän oli harjannut hampaansa huomaamattaan fluorihammastahnalla. Myös vakavia vatsakipuja esiintyi (11). Tässäkin tapauksessa Kaplanin (10) ohjeistusta näytetään noudatetun, ja on osoitettu että on kliiniset todisteet fluoriallergiaoireyhtymän olemassaolon osoittamiseksi. Vaikka edellä mainitut tapaukset viittaavat fluoritablettien ja -hammastahnan käyttöön, toisin kuin Austenin et al lausunnossa fluorin käytöstä kunnallisten vesivarantojen fluorauksessa, tätä tulosta ei mainita Austenin et al artikkelissa aikaisemmin (5). Siinä sanotaan, että ei ole riittävästi kliinistä todisteaineistoa väittää että fluoriallergiaoireyhtymä on olemassa (5).

Nokkosihottumalle on tyypillistä kutisevien, punertavien, painettaessa vaalenevien ihorakkuloiden esiintyminen, mikä osoittaa että verisuonet ovat laajentuneet ja esiintyy turvotusta (10). Lidbeck, Hill ja Beeman kuvasivat sekä paikallisen että yleisen nokkosihottuman akuutin natriumfluoridimyrkytyksen kanssa (13). Vuonna 1959 Waldbott kuvasi kuusi fluoratusta vedestä johtunutta nokkosihottumatapausta (13). Eräässä 40-vuotiaan rva PO:n tapauksessa todettiin nokkosihottuman ja fluoratun veden välinen yhteys kaksoissokkotestillä (14). Potilaan tuli ottaa ruokalusikallinen vettä päivittäin kolmesta pullosta, jotka oli merkitty 1, 2 ja 3, käyttäen kutakin viikon ajan kerrallaan. Yksi pullo sisälsi 1 mg fluoria ruokalusikallista kohti, mutta potilas tai häntä hoitanut lääkäri eivät tienneet mikä pullo. Nokkosihottuma ilmeni kolmantena päivänä fluoridiliuosta käytettäessä. Toisella potilaalla, 48-vuotiaalla rva HP:lla, oli yleinen nokkosihottuma, joka alkoi kolmen viikon kuluttua hänen muutettuaan fluoratulle alueelle. Käytettyään pienen määrän fluoria sisältävää vettä sairaalassa (0,1 ppm), nokkosihottuma rauhoittui. 24 tunnin kuluttua fluoratun veden käytön jatkamisesta, nokkosihottuma uusiutui. Ihon sisäinen testi 1:100 1% natriumfluoridin vesiliuoksella antoi tulokseksi 3 -näppyläreaktion. Tätä seurasi yleisen nokkosihottuman puhkeaminen kymmenen minuutin sisällä. Kontrollitestit 1% natriumbromidilla ja natriumjodidilla olivat negatiivisia. Kaksoissokkotestissä, jossa oli kolme pulloa vettä joista vain yksi sisälsi fluoria, nokkosihottuma uusiutui kahden päivän kuluttua veden ottamisesta fluoria sisältävästä pullosta (14).

Kontakti-ihotulehdus on termi jota käytetään kuvaamaan mitä tahansa ihottumaa joka johtuu aineen joutumisesta kosketuksiin ihon kanssa, sekä synonyyminä allergiselle kontanti-ihotulehdukselle. Allerginen kontakti-ihotulehdus on tulosta aineen kosketuksesta iholla, joka on kokenut hankitun määrätyn muutoksen reaktiivisuudessa (15). Tämä muuttunut reaktiivisuus on tulosta ihon aiemmasta altistuksesta ihotulehduksen aiheuttavalle aineelle, tai kemikaalille, joka on läheisesti samanlainen aine (15). Lapputesti, jossa epäiltyä ainetta levitetään iholle ja peitetään peitteellä yhdestä kahteen päivän ajan ja testialuetta havainnoidaan poistamisen jälkeen, on edelleen ainoa käytännöllinen testi kontakti-ihotulehduksen toteamiseen (15). Vuonna 1948 Abelson raportoi tyypillisestä kontakti-ihotulehduksesta, jossa ilmeni kutiavia rakkulavammoja kädessä välittömästi 2%-natriumfluoridiliuoksen käyttämisestä potilaan hampaisiin (16). Waldbott raportoi havainneensa toistuvasti samanlaisen ihotulehduksen hammaslääkäreillä lapputestein vahvistettuna (17). Waldbott (14) myös kuvasi punertavia kutisevia vammoja 20-vuotiaan naisen reisissä, jotka hävisivät muutettua tarkkailuun fluoraamattomalle alueelle. Sen jälkeen kun hän oli ollut oireeton, ihotulehdus uusiutui samassa paikassa rakkulamaisten vammojen ja intensiivisen kutinan kanssa tunnin kuluessa 6,8 mg fluoria 300 ml vedessä testiannoksen saamisen jälkeen. Plasebotesti 300 ml tislattua vettä ei tuottanut huonoja vaikutuksia (14).

Aftojen ja suun haavautumien on kuvattu olevan yleisempiä henkilöillä, jotka käyttävät fluorihammastahnaa, ja lapsilla, joille on käytetty ulkoisesti fluoriaineita hampaisiin (14). Douglas (18) on kuvannut 133 fluoria sisältävästä hammastahnasta johtuvaa suuhaavaumatapausta. Mikään vamma ei parantunut antibioottihoidolla tai paikallislääkityksellä. Vammat paranivat vaihdettaessa fluorittomaan hammastahnaan. 32 potilaalla suuhaavaumat uusiutuivat kuusikin kertaa käytettäessä fluorihammastahnaa (18). Waldbott (14) kirjaa 62-vuotiaan rva LCH:n tapauksen, jossa hänelle tuli suuhaavauma kolmen päivän sisällä fluorihammastahnan käytön aloittamisesta. Fluorihammastahnan käytön lopettaminen aiheutti tilan vähittäisen häviämisen. Suolaliuoksen levittäminen puuvillapuikolla hänen kielensä alle ei tuottanut huonoa vaikutusta. Kun 1% natriumfluoridin vesiliuosta käytettiin, testialueelle kehittyi viiden minuutin sisällä turvonneita verta sisältäviä intensiivisesti kutiavia vammoja, jotka levisivät laajalle suun limakalvoille. Alueelta otettu sylkinäyte oli huomattavan eosinofiilinen.

Waldbott (19) myös raportoi 62-vuotiaan rva WEA:n tapauksen, jossa hänelle syntyi allergisia nuhaoireita, allerginen sinussairaus sekä kutinaa tunnin sisällä fluorattua 1-2 mg päivittäin sisältävän veden saannin jälkeen. Tyypillinen allerginen nenän limakalvojen eosinofilia ja allerginen turvotus seurasi 0,1 mg natriumfluoridin ihon sisään injektoimista. Kontrolli-injektioilla, jotka tehtiin hevosseerumilla, suolaliuoksella ja heikommalla natriumfluoridiliuoksella, ei ollut haitallista vaikutusta (19). Zanfagna (20) on raportoinut 48-vuotiaasta rva MET:stä, jolle kehittyi akuutti yleinen nokkosihottuma fluoratun veden juomisen jälkeen. Myöhempi kohtaus myös jäljitettiin fluorattuun veteen. Todettiin, että herkkyys fluorille vahvistettiin positiivisilla varmistustesteillä (20).

Pohdinta
Tällä hetkellä allergian käsitetään olevan merkitykseltään synonyyminen yliherkkyyden kanssa (21). Tavallisesti niillä viitataan tyypin 1 välittömään yliherkkyyteen, jota säätelevät määrätyt IgE-vasta-aineet geneettisesti altistuneissa yksilöissä, ja joista on oireina tyypillisesti ekseema, nokkosihottuma, nuha, astma ja anafylaksia, vaikkakin on huomattava että jotkin allergiatilatyypit sisältävät kaikki Gellin ja Coombsin (21) kuvailemat mekanismit.

Waldbott (14) havaitsi eroja fluoridi-ionin myrkkytoiminnasta ja allergisesta herkkyydestä johtuvien fluorista aiheutuvien reaktioiden välillä. Hän osoitti että fluoridi-ionin myrkkytoiminnasta aiheutuvien kudosvaurioiden aste riippuu monista tekijöistä, mm. fluoridi-ionin annostuksesta, kontaktin kestosta asianmukaisessa kudoksessa, kudosten solujenvälisten ja solunsisäisten nesteiden pH:sta sekä kalsiumin, magnesiumin ja muiden metallien läsnäolosta. Joutuessaan kontaktiin happamien väliaineiden kanssa, kuten ruuansulatusnesteiden kanssa, fluoriyhdisteillä on taipumus muodostaa ei-hajonnutta fluorivetyhappoa, jolla on syövyttävä vaikutus. Toisaalta todelliset allergiset reaktiot voivat johtua vähäisistä määristä ja lyhyiden altistuksien seurauksena. Sellaisten allergisten oireiden kuin nokkosihottuma, vasomotorinen nuha, ihotulehdus ja eosinofilia, välitön reaktio adrenaliiniin, ja toisinaan positiiviset iho- ja lapputestireaktiot, viittaavat allergiaan (14). Esimerkkinä eroista allergian ja liikaherkkyyden välillä lääkkeelle ja intoleranssista sitä kohtaan voidaan ajatella reaktioita aspiriiniin (7). Aspiriini-intoleranssille tyypillistä on vatsaverenvuodot, kun sitävastoin aspiriiniallergia aiheuttaa sellaisia oireita kuin näppylöitä, astmaa, nenän ja onteloiden allergisia vaivoja tai jopa anafylaktisen shokin (7).

Fluoriallergian olemassaolon osoittamiseksi yhdyskuntatutkimukset, jotka ovat alttiita ekologisille virhepäätelmille, ovat riittämättömiä, joten yksilötutkimukseen pohjautuvaa vahvempaa todisteaineistoa vaaditaan. Vaikka edellä käydyssä pohdinnassa viitataankin fluoritableteista ja -hammastahnasta johtuviin allergiatapauksiin, mukaan on sisällytetty myös tapauksia (rva PO, rva HP, rva WEA, rva MET), joissa allergiareaktio on syntynyt fluorista, jota on käytetty yhdyskunnan vesivarastojen fluorauksessa.

Vaikka Waldbott havaitsi, että allergiareaktioita fluoria kohtaan voitiin tavata, ei ajateltu että se voisi olla ainoa mekanismi jossa vastareaktioita fluoria kohtaan voisi esiintyä (7). Fluori-intoleranssia nähtiin esiintyvän esimerkiksi kun syövyttävää ei-hajonnutta fluorivetyhappoa muodostui fluoridi-ionien ollessa tekemisissä happamien ruuansulatuseritteiden kanssa.

Tätä potentiaalista mekanismia, jossa fluori tuhoaa pohjukaissuolen limakalvoa, on tukenut Susheela et al (23) muiden mahdollisten mekanismien kuten entsyymijärjestelmän inhibiition lisäksi. Tutkittuaan intensiivisesti potilaita, mukaanlukien endoskopia ja koepalanäytteet kudospatologisia ja pyyhkäisyelektronimikroskooppisia tutkimuksia varten, he havaitsivat että pohjukaissuolen limakalvoja voitiin vahingoittaa vakavasti fluorin myrkkyvaikutuksilla, mikä johti ruuansulatuksellisiin oireisiin. Löydettyihin muutoksiin sisältyi pinnan kuluminen suolinukan hävikin muodossa ruuansulatuskanavassa ja pohjukaissuolessa, ja pohjukaissuolen limakalvon "lohkeilleen saven" kaltainen ulkoasu. Siten ruuansulatuselimistön haittojen ruuansulatuksen oireiden muodossa nähtiin olevan diagnostinen piirre fluorin vaikuttamissa henkilöissä, ja todettiin että sellaisia oireita ei pitäisi vähätellä ei-spesifisenä (23).

Moolenburgh (24) kuvaili vatsakipuja, jotka esiintyivät kaksoissokkopohjalta fluorille altistuksen kanssa. Hän havaitsi hollantilaisella yleislääkärivastaanotollaan potilailla samanlaisia sairauksia kuin Waldbott oli kuvannut. Hänen mielestään Waldbott ei ollut lähellekään liioitellut sivuvaikutuksia, vaan päinvastoin oli ollut taipuvainen vähättelemään niitä. Vaikka Moolenburgh odotti löytävänsä allergiaperustan fluoriin liitetyille haittavaikutuksille, hän ajatteli, että oireet edustivat myrkytystä, johon kuului myrkyllisen aineen aiheuttama immuunijärjestelmän inhibiitio herkillä henkilöillä. Kun allergisen komponentin, kuten ekseeman tai astman, sisältävä sairaus paheni, hänen näkemyksensä oli, että fluorin aiheuttama immuunijärjestelmän inhibiitio oli aiheuttanut allergian kestämiskyvyn menetyksen (24). Grimbergen (25) on kuvannut Moolenburghin ja hänen kollegoidensa työtä. Hän osoitti 60 potilaalla kaksoissokkotestausen avulla, että tietyt yksilöt olivat fluori-intolerantteja, ja että sille altistuminen saattoi aiheuttaa ruuansulatuselimistön oireita, suutulehdusta, nivelkipuja, janoisuutta, päänsärkyä ja näköhäiriöitä. Grimbergen totesi, että Young oli havainnut ihon sisäisen natriumfluoridi-injektion antaneen positiivisia reaktioita neljällä henkilöllä joilla oli nokkosihottuma ja jotka käyttivät fluorattua vettä, mutta ei reaktioita neljällä henkilöllä ilman nokkosihottumaa (25).

Samoin Petraborg (26, 27) kuvasi laajan oireskaalan 27 henkilöllä, jotka olivat altistuneet fluoratulle vedelle. Hänen mukaansa johtuen siitä, että henkilöt eivät olleet tietoisia että heidän juomavetensä oli fluorattua, heidän sairauskertomuksensa olivat validiteetiltaan samanarvoisia kaksoissokkotutkimukseen liittyvien menetelmien kanssa. Hän totesi, että muutamat potilaat eivät vakuuttuneet siitä että mikään heidän juomavedessään aiheutti heidän sairauksiaan, ja jatkoivat fluoratun veden juomista. Sitä seurasi heidän sairauksiensa uusiutumisia. Oireisiin kuului äärimmäistä kroonista heikkoutta, ruuansulatusongelmia, yleistä nokkosihottumaa, päänsärkyä ja ruuansulatuselimistön oireita (26, 26).

Muuhun fluorin haittavaikutukseen kuului Leen (28) kuvauksen mukaan seerumin bilirubiinitason kohoaminen kuudella gilbertintautipotilaalla. Pitkäaikainen testaus ja fluoritablettien vaikutusten tutkiminen yhdellä potilaalla antoi todisteita, että hyperbilirubiemia johtui yksistään fluorista eikä jostain muusta aineesta vesivarannossa. Fluorin aiheuttamaa entsyymien estovaikutusta pidettiin todennäköisimpänä asiaan liittyvänä mekanismina (28).

Johtopäätöksenä todetaan edellä esitettyyn nojautuen, että viimeaikaiset pohjoisamerikkalaiset, australialaiset ja uusiseelantilaiset katsaukset (1-4) olivat vakavasti puutteellisia kirjallisuuden kattavuudessaan. On yksilöitä, joilla on osoitettu fluoriallergia tai -yliherkkyys asianmukaisin testein. Tämän nähdään olevan vain yhden monista mekanismeista, joissa fluorin aiheuttamia haittavaikutuksia esiintyy. Todetaan, että liikaherkkyys fluorille voi seurata myös fluorivetyhapon muodostuksesta tai entsyymien inhibiition kautta.

Tri Spittle toimii Psykologisen lääketieteen osastolla Otagon yliopiston lääketieteellisessä koulussa Dunedinissa Uusi-Seelannissa.

Kirjallisuusviitteet
1 Subcommittee on fluoride of the committee to coordinate environmental health and related programs Review of Fluoride Benefits and Risks. Department of Health and Human Services, Public Health
Service Washington 1991
2 Wagner BM, Burt BA, Canter KP et al (Subcommittee on health effects of ingested fluoride, Committee on Toxicology, Board on Environmental Studies and Toxicology, Commission on Life Sciences, National Research Council). Health Effects of Ingested Fluoride. National Academy Press, Washington DC 1993 pp 8-9
3 National Health and Medical Research Council. The Effectiveness of Water Fluoridation. Australian Government Publishing Service, Canberra 1991
4 Public Health Commission. Fluoridation of water supplies: draft policy statement. Public Health Commission, Wellington 1993
5 Austen KF, Dworetzky M, Farr RS et al. A statement on the question of allergy to fluoride as used in the fluoridation of community water supplies [editorial]. Journal of Allergy 47 347-348 1971
6 Waldbott GL. Fluoridation of community water supplies [letter]. Journal of Allergy and Clinical Immunology 48 253-254 1971
7 Waldbott GL, Burgstahler AW, McKinney HL. Fluoridation the great dilemma. Coronado Press, Lawrence, Kansas 1978
8 Waldbott GL. A Struggle With Titans. Carlton Press, New York 1965
9 Feltman R, Kosel G. Prenatal and postnatal ingestion of fluoride: fourteen years of ivestigation; final report. Journal of Dental Medicine 16 190-198 1961
10 Kaplan AP. Urticaria and angioedema. In: Middleton E, Reed CF, Ellis EF (Eds). Allergy: Principles and Practice. vol 2 2nd ed CV Moseby, St. Louis 1983 pp 1341-1360
11 Shea JJ, Gillespie SM, Waldbott GL. Allergy to fluoride. Annals of Allergy 25 388-391 1967
12 Lidbeck WL, Hill IB, Beeman JA. Acute sodium fluoride poisoning. Journal of the American Medical Association 121 826-827 1943
13 Waldbott GL. Urticaria due to fluoride. Acta Allergologica 13 456-468 1959
14 Waldbott GL. Allergic reactions to fluoride. Journal of Asthma Research 2 51-64 1964
15 Maibach HI, Epstein E. Contact dermatitis. In: Middleton E, Reed CF, Ellis EF (Eds). Allergy: Principles and Practice. vol 2 2nd ed CV Moseby, St. Louis 1983 pp 1313-1339
16 Abelson JH. Case of hypersensitivity to sodium fluoride in a dentist. Chicago Dental Society Fortnightly Review 16 6 1948
17 Waldbott GL. Contact dermatitis CC Thomas, Springfield 1953
18 Douglas TE. Fluoride dentifrice and stomatitis. Northwestern Medicine 56 107-139 1957
19 Waldbott GL. Fluoride in clinical medicine. International Archives of Allergy and Applied Immunology 20 (Suppl 1) 1-60 1962
20 Zanfagna PE. Allergy to fluoride. Fluoride 9 36-41 1976
21 Fadal RG, Nalebuff DJ, Ali M. The importance of total and allergen-specific IgE measurements. In: Johnson F, Spencer JT (Eds). Allergy: Immunology and Medical Treatment. Symposia Specialists, Miami 1980 pp 15-28
22 Morgenstern H. Uses of ecologic analysis in epidemiologic research. American Journal of Public Health 72 1336-1344 1982
23 Susheela AK, Das TK, Gupta IP et al. Fluoride ingestion and its correlation with gastrointestinal discomfort. Fluoride 25 5-22 1992
24 Moolenburgh H. Fluoride: The Freedom Fight. Mainstream Publishing, Edinburgh 1987 pp 65-66, 146-147
25 Grimbergen GW. A double blind test for determination of intolerance to fluoridated water (preliminary report). Fluoride 7 146-152 1974
26 Petraborg HT. Chronic fluoride intoxication from drinking water (preliminary report). Fluoride 7 47-52 1974
27 Petraborg HT. Hydrofluorosis in the fluoridated Milwaukee area. Fluoride 10 165-169 1977
28 Lee JR. Gilbert's disease and fluoride intake. Fluoride 16 139-145 1983
Strunecká A, Patočka J, Pharmacological implications of aluminofluoride complexes, A review of the evidence for pathophysiological effects of aluminium and fluoride on living organism. Charles University, Faculty of Sciences, Department of Physiology, Prague. Department of Toxicology, Purkynì Military Medical Academy, Hradec Králové, Czech Republic

(Alumiinifluoridikompleksien farmakologiset implikaatiot. Katsaus alumiinin ja fluorin patofysiologisiin vaikutuksiin elävissä organismeissa.)

Susheela AK, Das TK, 2 Gupta IP,2 Tandon RK,2 Kacker SK,2 Ghosh P,3 and Deka,3 Fluoride ingestion and its correlation with gastrointestinal discomfort, Fluoride, 1992, 25:l, pp 5-22

(Fluorin saanti ja sen korrelaatio mahakipujen kanssa.)

YHTEENVETO: Tämä tutkimus suoritettiin luonnollisesti fluoratun juomaveden juomisen vaikutuksien ihmisen pohjukaissuolen limakalvoihin sekä korvan kalkkeutumisen (otoskleroosi) hoitamisen 30 mg:lla natriumfluoridia vaikutuksien arvioimiseksi. Kymmentä skeletaalifluoroosi- ja otoskleroositapausta ja kahtakymmentä ei-haavaumallista ruuansulatushäiriötapausta (NUD, non-ulcer dyspepsia) tutkittiin kliinisillä rutiinitutkimuksilla ruumiinnesteiden ja juomaveden kemiallisilla tutkimuksilla fluorin suhteen, radiografisin menetelmin, ulostetutkimuksin munien, kystojen ja matojen suhteen, vatsaontelon sonografialla, yläruuansulatuselimistön endoskopialla, ohutsuolen aspiroinnilla Giardia lamblian suhteen, sisäelimistön ja vatsan limakalvojen kudospatologisin palanäyttein sekä pyyhkäisyelektronimikroskooppisin limakalvotutkimuksin. Kaikilla kolmen ryhmän potilaista oli ruuansulatuselimistön ongelmia ja kipuja verrattuna terveiden vapaaehtoishenkilöiden kontrolliryhmään. Neljällä potilaalla, joilla oli ei-haavaumallinen ruuansulatushäiriö, oli myös radiologisia näyttöjä skeletaalifluoroosista. Nautitun juomaveden analyysi paljasti 0,49 - 11,36 ppm fluorikonsentraatioita. Kudospatologisissa tutkimuksissa paljastui ei-spesifisiä vammoja. Ulostetutkimuksissa paljastui Ascaris lumbricoidesin munia kahdella NUD-potilaalla, kun lopuilla oli normaali uloste tutkimuksessa. Ohutsuolen aspiraatiot olivat negatiivisia Giardia lamblian suhteen kaikilla kohteilla. Pyyhkäisyelektronimikroskooppitutkimukset paljastivat laajoja tuhoja limakalvoissa, viz. (a) sylkipisarat eivät olleet näkyviä, (b) suolinukan hävikkiä, (c) halkeilleen saven ulkoasua pohjukaissuolen limakalvoissa ja (d) vatsan limakalvojen epiteelin hilseilyä. Johtopäätöksenä esitetään: 1) Nautittava fluori tuhoaa pohjukaissuolen limakalvoja. 2) Ruuansulatuselimistön kivut voivat olla fluoroosin aikainen varoitusmerkki. 3) Fluorin myrkyllisyys pitäisi ottaa huomioon mahdollisena syynä ei-haavaumalliseen ruuansulatushäiriöön, erityisesti endeemisillä fluoroosialueilla. 4) Ruuansulatuselimistön kivut natriumfluoridihoidon aikana edellyttävät äärimmäistä varovaisuutta ja huolellista tarkkailua. 5) Ruuansulatuselimistön oireiden ruuansulatusongelmien muodossa pitäisi olla tärkeä diagnostinen piirre fluoroosipotilaiden tunnistuksessa, eikä sitä pitäisi väheksyä ei-spesifisenä.

1Anatomian laitos, 2Gastroenterologian laitos, 3Otolarygologian laitos, All India Insitute of Medical Sciences, New Delhi, Intia

Waldbott GL, The Preskeletal Phase of Chronic Fluoride Intoxication, Fluoride, 1998, 31:1, 13-20

(Kroonisen fluori-intoksikaation preskeletaalinen vaihe.)

Whitford GM, Pashley DH, Garman RH, Effects of fluoride on structure and function of canine gastric mucosa, Dig Dis Sci 1997, 42(10), 2146-2155

(Fluorin vaikutus kaniinin vatsan limakalvon rakenteeseen ja toimintaan.)

Nämä tutkimukset tehtiin fluorin (F) vaikutusten määrittämiseksi kaniinin vatsan limakalvojen rakenteeseen ja toimintaan sekä mahdollisten 16,16-dimetyyli-prostaglandiini E2:n (dmPGE2) suojaavien vaikutusten määrittämiseksi. Osa vatsasta, jossa suonisto oli koskematon, kiinnitettiin kaksiosaiseen kammioon, jossa yksi puoli sisälsi kontrolliliuosta. Altistus 1:lle mmol/litra F aiheutti vähäisiä vaikutuksia. Sekä 5 että 10 [190 ppm] mmol/litra F aiheutti merkittävää kasvua veden sekä Na-, K- ja H-ionien virtauksessa; liman eritystä; ja kudoksen paisumista ja punaisuutta. Näiden muutosten laajuus ei kasvanut huomattavasti altistuksessa 50:lle tai 100:lle mmol/litra F. Histologisiin löydöksiin sisältyi merkittävä solun pintakerroksen ohentuminen, oton väheneminen PAS-näytteessä, paikallinen pintasolujen hilseily ja kuolio, akuutti mahakatarri ja ödeema. Johtopäätöksenä esitettiin että: (1) kynnysarvo F-konsentraatiolle mahan limakalvojen rakenteellisiin ja toiminnallisiin vaikutuksiin oli noin 1 mmol/litra; (2) maksimi- tai lähes maksimivaikutukset aiheutti 10 mmol/litra F; (3) vaikutukset kestivät ainakin 6 h altistusten jälkeen; ja (4) dmPGE2 (0,5 mg/ml) ei vaimentanut F:n aiheuttamia vaikutuksia.

NaF:n KONTRAINDIKAATIOT JA SIVUVAIKUTUKSET
Health Canadan lääkeosaston varoitus -- "ei pitäisi antaa alle 6 kk:n ikäisille lapsille eikä käyttää alueilla joilla vesivarastot on fluorattu" -- on surkean riittämätön. Seuraava informaatio (ei perinpohjainen) on esiintynyt eräissä farmaseuttisissa kirjoissa ja on yhtäpitävä NaF:sta tehdyn lääketieteellisen tutkimuksen kanssa (sokko- ja kaksoissokkotutkimukset ja/tai kliiniset todisteet mukaanlukien):

Osoittavat lääketieteellisen hoidon tarpeen [United States Pharmacopoeia, 1986]
Ihottuma (allerginen reaktio)
Kivut suussa ja huulissa (limakalvokudosten haavaumat)
Merkkejä fluorin kroonisesta yliannostuksesta [United States Pharmacopoeia, 1986]

ummetus tai
ruokahalun menetys tai
pahoinvointi tai oksentaminen tai
kivut tai luiden kolotus tai
jäykkyys tai
painonmenetys tai
hampaiden valkoinen, ruskea tai musta värjäytyminen (fluoroosi, osteoskleroosi)
Haitallisia reaktioita [Physicians Desk Reference 1994]

Yliherkillä yksilöillä fluoridit aiheuttavat toisinaan ihottumia kuten atooppista ihotulehdusta, ekseemaa tai nokkosihottumaa. Vatsakipua, päänsärkyä ja heikkoutta on myös raportoitu. Nämä yliherkkyysreaktiot tavallisesti katoavat heti fluorin käytön lopettamisen jälkeen. Harvinaisissa tapauksissa on raportoitu viivästystä vaikutuksissa hampaissa.

Varotoimenpiteet/Kontraindikaatiot/Haittavaikutukset [Canadian Compendium of Pharmaceuticals and Specialties, 1989 -- TRI-VI-FLOR and/or NATRIUMFLUORIDI

Ei pitäisi antaa vauvoille ja lapsille muita fluoria sisältäviä lääkkeitä käyttäen, tai potilaille joilla on ilmeinen hammasfluoroosi [korostus oma]
Natriumittomat ruokavaliot
Fluoridien saanti voi aiheuttaa ekseemaa, atooppista ihotulehdusta ja nokkosihottumaa
Raportit sisältävät ihottumaa, ruuansulatushäiriöitä ja päänsärkyä. Nämä tavallisesti häviävät kun antaminen lopetetaan
Fluorin krooninen myrkyllisyys ilmenee hammaskiilteen värjäytyminä (dentaalifluoroosi) ja voi aiheuttaa luun tiheyden kasvamista

Varoituksia [By the Editors of Consumer Guide Prescription Drugs, Beekman House, New York, 1988]
Poly-Vi-Flor [samanlainen kuin Tri-Vi-Fluori; vitamiini- ja fluorilisä]: Tämän lääkkeen käytössä pitää olla varovainen jos on: sydänsairaus, maksasairaus, luusairaus tai kilpirauhassairaus
Lehdestä Fluoride, Journal of the International Society for Fluoride Research
peräisin olevat artikkelit on julkaistu luvalla.


Fluori: suojeltu saaste vai yleislääke?
Onko fluorin käytön hyötyjä liioiteltu
ja riskejä terveydelle ja ekosysteemille vähätelty?


LEVITTÄKÄÄ TÄMÄ TEKSTI KAIKILLE.
JOSPA VIESTI MENISI VIHDOINKIN PERILLE.
Todellisuudessa fluori on paljon vaarallisempaa, se tukkii esim käpyrauhasen,
ja silloin yhteys muihin tasoihin heikkenee.

Pakko kommentoida kirjoitti:

Tuo on kyllä täyttä P****
Olen itse käyttänyt luonnollista tahnaa pari vuotta ja hampaani ovat muuttuneet valkoisimmiksi ja ovat täysin terveet.
riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti on tärkeintä hampaille.
jos juo paljon kahvia se saattaa johtaa kalsiumin puutteeseen.
Fluori on keltainen aine ja se värjää hampaat myös keltaiseksi, koska se on elektronegatiivinen aine, sen takia se myös tarttuu ikeniin ja kerääntyy kehoon.
ELIKKÄ, vaikka fluoria käyttäisi kuinka vähän niin se on vaarallista, just sen takia kun se kerääntyy kehoon.

Mut urpot käyttää vielä suomessa, oma on valinta.
Fluori on täysin tarpeetonta myrkkyä.
Sama juttu kun amalgaami paikkojen kanssa,
kohta kaikki vaihtaa hammastahnan fluorittomaan,
ihmiset on vaan niin aivopestyjä että uskoo kaikkeen mitä teollisuus tuputtaa :)
Einesruoka on tosi terveellistä muuten ja aspartaamikin, joo-o, joopajoo.


tässä tutkimustuloksia vaarallisuudesta, jos jaksatte lukea.

Suurin osa lääkäreistä ei tunnusta fluorauksen haitallisia terveysvaikutuksia, mutta niitä on dokumentoitu sokko- ja kaksoissokkotutkimuksissa. Allergia ja yliherkkyys sekä ruuansulatuselimistön ja ihon ärsytys ovat fluorin saannin tunnettuja sivuvaikutuksia. Fluorin toksisuus kasvaa henkilöillä, joilla on riittämätön ravitsemus (riittämätön vitamiinien ja mineraalien saanti) tai joilla on immuunitoiminnan häiriöitä (esim. diabetes, maksasairaus jne.)

Eläimet & ihmiset
Banu Priya CAY, et al., Toxicity of Fluoride to Diabetic Rats, Fluoride, 1997, 30:1
Baykov AA, et al., A two-step mechanism of fluoride inhibition of rat liver inorganic pyrophosphatase, Arch Biochem Biophys, 1992, 294:1
Eckerlin RH et al., Milk production of cows fed fluoride contaminated commercial feed. Cornell Vet 1986 Oct;76(4):403-14
Gibson S, Effects of fluoride on immune system function, Complimentary Med. Res, 1992, 6:3
Boros I, et al., Fluoride intake, distribution, and bone content in diabetic rats consuming fluoridated drinking water, Fluoride, 1998, 31:1
Chen GL, Experimental study of antagonizing effect of calcium and magnesium against fluoride toxicity in collagen, Chung Hua Yu Fang I Hsueh Tsa Chih, 1992, 26:2
Gupta IP, et al., Fluoride as a Possible Etiological Factor in Non-Ulcer Dyspepsia, J. of Gastroenterology and Hepatology, 1992, 7, 355-356
Kumari DS, Rao PR, Red cell membrane alterations in human chronic fluoride toxicity, Biochem Int, 23:4, 1991
Lantz O, et al., Fluoride-induced chronic renal failure, Am J Kidney Dis, 1987, 10:2
Muller P, et al., Sodium fluoride-induced gastric mucosal lesions: comparison with sodium monofluorophosphate, Gastroenterol, 1992 April, 30:4
Pillai KS, et al., Effect of subacute dosage of fluoride on male mice, Toxicol Lett, 1988, 44:1-2
Li R, et al., Fluoride in Drinking Water and Intracardiac Blood Flow Defects in Iowa, Am. J. of Epidem, 1992 Oct, 136, 1030
Shea JJ, et al., Allergy to Fluoride, Annals of Allergy, 1967, 25
Shen N, et al., Relationship between height, collagen metabolism, hair zinc and excessive fluoride intake, Hua Hsi I Ko Ta Hsueh Hsueh Pao, 1992, 23:1
Sjostrom S, Kalfas S,Tissue necrosis after subgingival irrigation with fluoride solution, J of Clinical Periodontology
Spittle B, Allergy and Hypersensitivity To Fluoride, Fluoride, 1993, 26:4
Strunecká A, Patočka J, Pharmacological implications of aluminofluoride complexes, A review of the evidence for pathophysiological effects of aluminium and fluoride on living organism.
Susheela AK, et al., Fluoride ingestion and its correlation with gastrointestinal discomfort, Fluoride, 1992, 25:l
Waldbott GL, The Preskeletal Phase of Chronic Fluoride Intoxication, Fluoride, 1998, 31:1
Whitford GM, Pashley DH, Garman RH, Effects of fluoride on structure and function of canine gastric mucosa, Dig Dis Sci, 1997, 42(10)
Natriumfluoridi- (NaF) lisävalmisteiden kontraindikaatiot ja sivuvaikutukset
Banu Priya CAY, Anitha K, Murali Mohan E, Pillai KS, Murthy PB, Toxicity of Fluoride to Diabetic Rats, Fluoride, 1997 Feb, 30:1, 43-50

(Fluorin toksisuus diabeettisille rotille.)

Laboratoriorotille annettiin 20 ppm fluoria juomavedessä, tai yksi annos 115 mg/kg alloksaania i.m. diabeteksen indusoimiseksi, tai yksi annos 115 mg/kg alloksaania i.m. ja sen jälkeen 20 ppm fluoria 31 päivän ajan. Verensokeriarvot kohosivat rotilla, joille annettiin alloksaania ja alloksaani fluoria. Ruumiinpainon nousu rotilla, joille annettiin alloksaani fluoria, väheni merkittävästi verrattuna muihin ryhmiin. Hemoglobiinin ja glutamiinioksaloasetaatitransaminaasin (GOT) väheneminen tapahtui vain rotilla, joille annettiin alloksaani fluoria. Tässä ryhmässä alkalinen fosfataasi, fluoritoksikoosin kohde-entsyymi, lisääntyi merkittävästi. Fluorin toksisuus diabeettisilla rotilla heijastui edelleen elinten painotietoihin. Tämä tutkimus osoittaa, että fluorin toksisuus on suurempi diabeettisilla rotilla.

Baykov AA, Alexandrov AP, Smirnova IN, A two-step mechanism of fluoride inhibition of rat liver inorganic pyrophosphatase, Arch Biochem Biophys, 1992 Apr, 294:1, 238-43

(Rotan maksan epäorgaanisen pyrofosfataasin kaksiaskelinen fluori-inhibiitiomekanismi.)

Epäorgaanisen pyrofosfataasin katalysoiman pyrofosfataasin hydrolyysin tuotteenmuodostamiskäyriä analysoitiin tarkoituksena ymmärtää tämän entsyymin inhibiittistä toimintaa. Entsymaattista reaktiota seurattiin fosfaattianalysaattorilla, joka toimi sekuntien aika-asteikolla. Inhibiition toistumiskuviot olivat käytännössä samanlaiset sytosoli- ja mitokondriopyrofosfataaseilla. Fluorin vaikutus oli kaksivaiheinen: se aiheutti nopean (t 1/2 vähemmän kuin 1 s) laskun reaktion alkunopeudessa, ja sitä seurasi hidas (t 1/2 suurempi tai yhtä suuri kuin 4 s) entsyymin inaktivoituminen katalyysin aikana. Hidas vaihe saatiin aikaan koskemattoman kasvualustan eristymisellä aktiivisella paikalla, ja tuloksena syntyvä kompleksi voitiin eristää geelisuodatuksella. Pyrofosfataasi pysyi aktiivisena kun sitä haudutettiin fluorin kanssa pyrofosfaatin poissaollessa tai sen bisfosfonaattianalogioiden läsnäollessa, joita tämä entsyymi sitoo mutta ei hydrolysoi. Nämä inhibiition ominaisuudet ovat yhdenmukaisia mekanismin kanssa, jossa entsyymi-substraatin inhibiittorin nopeaa sidontaa seuraa sen hidas isometrisaatio. Tässä työssä saadut kineettiset parametrit osoittavat, että huomattavaa pyrofosfataasin inaktivoitumista voi ilmetä ihmisen plasmasta löydettävissä fluorikonsentraatioissa. Tämä vaikutus voi siten olla yksi fluorin toksisuuteen myötävaikuttavista päätekijöistä.

Boros I, Keszler P, Csikós G and Kalász H, Fluoride intake, distribution, and bone content in diabetic rats consuming fluoridated drinking water, Fluoride, 1998, 31:1, 33-41

(Fluorin saanti, jakautuminen ja luun sisältö fluorattua juomavettä käyttävillä diabeettisilla rotilla.)

YHTEENVETO: Tämän tutkimuksen tarkoituksena on määrittää kuinka aineenvaihdunnalliset ja funktionaaliset muutokset diabeteksessa vaikuttavat fluorin saantiin, jakautumiseen ja konsentraatioon luukudoksessa, ja voivatko fluoriaineenvaihdunnan muutokset diabeteksessa vaikuttaa häiriön vakavuuteen. Kaksi rottaryhmää saivat 0 (D) tai 10 ppm (DF10) fluoria juomavedessä kolmen viikon ajan ad libitum. Kaksi muuta ryhmää sai yhden annoksen streptotsotokiinia diabeteksen aikaansaamiseksi, ja saivat myös 0 (D) tai 10 ppm fluoria (DF10). DF10-eläimien veden kautta saadun fluorin määrä laskettiin päivittäin ja yhtä suuri määrä lisättiin toisen ei-diabeettisen eläinryhmän (FF) juomaveteen.

Diabeettisessa ryhmässä (DF10) fluorin saanti vähitellen kasvoi, hyperglyseemia oli vakavampi ja munuaisten liikakasvua ilmeni vähemmän kuin siinä diabeettisessa ryhmässä (D), joka käytti deionisoitua vettä. Fluorin konsentraatio reidessä kasvoi suhteessa fluorin saantiin. Verrattuna DF10-ryhmään, korkea fluorin saanti FF-eläimissä johti suurempaan kasvuun luukudoksen ja suhteessa pienempään nousuun plasman fluorikonsentraatioissa. Tästä päätellään että (i) fluorin saanti juomaveden kautta voi vahvistaa diabeteksen vakavuutta rotilla, ja (ii) diabeettisen aineenvaihdunnan ja funktionaalisen epätasapainon vuoksi fluoriaineenvaihdunta voi myös muuttua.

Chen GL, Experimental study of antagonizing effect of calcium and magnesium against fluoride toxicity in collagen, Chung Hua Yu Fang I Hsueh Tsa Chih, 1992 Mar, 26(2), 80-82 (Article in Chinese)

(Kokeellinen tutkimus kalsiumin ja magnesiumin vastavaikutuksesta fluorin toksisuutta vastaan kollageenissa.)

SD-rotille annettiin fluoria 20 mg/kg 14 päivän ajan syöttöletkulla, ruumiinpainon kasvu väheni huomattavasti, maksan ja munuaisten paino suhteessa ruumiinpainoon lisääntyi huomattavasti, hemoglobiinikonsentraatio putosi ja kollageenin muodostaminen ja aineenvaihdunta tulivat kaikki epänormaaleiksi. Kaikkia näitä vaikutuksia voidaan vähentää kalsiumin ja magnesiumin yhdistelmällä (50 mg/kg kutakin). Kun Ca ja Mg annetaan yhdistettynä, vastavaikutus on vielä parempi.

Eckerlin RH, Maylin GA, Krook L, Milk production of cows fed fluoride contaminated commercial feed. Cornell Vet 1986 Oct;76(4):403-14

(Maidontuotanto lehmillä, joita ruokittiin runsaasti fluoria sisältävällä teollisella ruualla.)

Holstein-maitokarjalle, jonka maidon keskituotto oli huomattavasti kansallista tasoa korkeampi, annettiin teollista ruokatiivistettä ja kivennäisainesekoitusta, jossa oli suuri määrä fluoria. Maidontuotto putosi radikaalisti, ja seuraavan 6 vuoden maidon tuotantohävikki 52-120 lypsylehmää sisältävässä karjassa oli 1,5 miljoonaa kiloa (3 1/4 miljoonaa lb). Kansallisen Tiedeakatemian fluorin saannin raja-arvojen havaittiin olevan puutteellisia.

Kumari DS, Rao PR, Red cell membrane alterations in human chronic fluoride toxicity, Biochem Int, 23:4, 1991 Mar, 639-48

(Punasolujen solukalvojen muutokset ihmisen kroonisessa fluoritoksisuudessa.)

Ihmisen punasoluissa, joita altistettiin kroonisesti toksiselle tasolle fluoria juomaveden kautta, havaittiin merkittävä kasvu rasvan peroksidaatiossa ja solukalvon kolesterolissa ja fosfolipideissä. Lisäksi haamumembraaniproteiinien elektroforeettisissa kuvioissa paljastui uuden nauhan läsnäolo 66 Kd -kongruenssissa ja korkean molekyylipainoproteiinin kasvu sekä 93 Kd- ja 20 Kd-kongruenttien nauhojen molekyylipainovyöhykkeiden vallitsevuus. Totaali-, Na( )-K( ), Mg(2 )- ja Ca(2 )-ATP-aasit olivat merkittävästi vähentyneitä fluoroosipotilaiden punasoluhaamuissa.

Lantz O, Jouvin MH, De Vernejoul MC, Druet P, Fluoride-induced chronic renal failure, Am J Kidney Dis, 1987 Aug, 10:2, 136-9

(Fluorin aiheuttama krooninen munuaishäiriö.)

Fluorin toksisuutta ihmisen munuaisille on vaikea arvioida kirjallisuuden pohjalta. Vaikka kokeelliset tutkimukset ja metoksyfluraanin toksisuuden tutkimus ovat osoittaneet selvää munuaisten vioittumista, havainnot munuaisten riittämättömyydestä liittyen krooniseen fluorille altistumiseen ovat vähäisiä. Raportoimme fluori-intoksikaatiotapauksen liittyen Vichy-vesipotomaniaan, joka on hyvin mineraalipitoista vettä ja sisältää fluoria 8,5 mg/l. Fluoriosteoskleroosin tunnusmerkit olivat huomattavia, ja tapauksessa oli loppuvaiheen munuaishäiriö. Potilaan nuoresta iästä, suuren fluorin saannin pitkästä kestosta ja muun munuaishäiriön syyn puutteesta voidaan päätellä että fluori-intoksikaation ja munuaishäiriön välillä on syy-yhteys.

Muller P, Schmid K, Warnecke G, Setniker I, Simon B, Sodium fluoride-induced gastric mucosal lesions: comparison with sodium monofluorophosphate, Gastroenterol, 1992 April, 30:4 252-4

(Natriumfluoridin aiheuttamat vatsan limakalvojen vammat verrattuna monofluorofosfaattiin.)

Sattumanvaraisessa kaksoissokkotutkimuksessa kahdessa rinnakkaisessa ryhmässä, jossa kussakin oli 10 tervettä mieshenkilöä, verrattiin vatsan limakalvoja 7 päivän natriumfluoriditablettien (NaF) tai natriummonofluorofosfaattitablettien (MFP) saannin jälkeen. Gastroskooppiset arviot suoritettiin ennen koetta, päivinä 1 ja 7. Samanaikaisesti otettiin verinäytteet laboratoriotietojen ja seerumin fluoriarvojen määritystä varten. MFP-ryhmässä ei havaittu vakavia limakalvojen vammoja, mutta NaF-ryhmässä 7:stä koehenkilöstä kymmenestä löydettiin merkittäviä vatsan limakalvojen vammoja mukaanlukien akuutteja verenvuotoja ja verta vatsaontelosta. Erot vammojen pisteytyksessä molemmissa ryhmissä olivat tilastollisesti merkittäviä (p = 0,0015). Seerumin fluoripitoisuus oli vastaavanlainen molemmilla ryhmillä. Mahdollisia lääkkeen vastareaktioita raportoitiin 6:lla henkilöllä NaF:lla ja yhdellä MFP:llä. Yhteenvetona todetaan, että koeolosuhteissa MFP:tä siedetään hyvin, kun taas NaF tuottaa merkittäviä vatsan limakalvojen vammoja.

Pillai KS, Mathai AT, Deshmukh PB, Effect of subacute dosage of fluoride on male mice, Toxicol Lett, 1988 Nov, 44:1-2, 21-9

(Subakuutin fluoriannoksen vaikutus uroshiirissä.)

Sveitsiläisille albiinohiirille (uroksia) annettiin päivittäin 35 päivän ajan subletaali annos (kymmenesosa LD50:stä) fluoria (F) (5,2 mg F/kg ruumiinpaino). Hiirissä havaittiin väheneminen ruumiinpainon lisääntymisessä sekä ruuan ja veden kulutuksessa. Fluoria saaneissa rotissa havaittiin merkittävä punasolulukujen väheneminen sekä valkosolulukujen nousu. Eläimissä näkyi myös albumiinin, kokonaisproteiinin, kolesterolin, glukoosin ja alkaliinisen fosfataasin aktiivisuuden väheneminen. Fluorimäärä kasvoi merkittävästi eri elimissä näillä eläimillä. Siemennesteessä ei näkynyt fluorin toksisuudesta johtuvaa epänormaaliutta tässä tapauksessa.

[Toimittajan huomautus: hiljattain 5,2 mg F/kg ruumiin paino on luokiteltu "mahdollisesti myrkylliseksi annokseksi" (PTD, Probably Toxic Dose) ihmisille.]

Shea JJ, Gillespie SM, Waldbott GL, Allergy to Fluoride, Annals of Allergy, 1967 July, 25, 388- 391

(Fluoriallergia.)

[Tiivistelmä -- Kuudella lapsella ja yhdellä aikuisella näkyi erilaisia allergisia reaktioita sen jälkeen kun he olivat käyttäneet fluoria sisältäviä hammastahnaa ja vitamiinivalmisteita. Seuraavia tiloja löydettiin: nokkosihottuma, hilseilevä ihottuma, atooppinen ihotulehdus, suutulehdus, ruuansulatuselimistön ja hengitysteiden allergia.]

Kirjallisuudessa on vähän tietoa koskien fluori-ionin allergisia reaktioita. On kyseenalaistettu se mahdollisuus, että niin pieni määrä fluoria kuin vitamiinitableteissa, hammastahnoissa tai vedessä on, voisi toimia herkistäjänä. Kaksi muuta halogeeniä, jodi ja bromi, on tunnustettu allergisten reaktioiden aiheuttajina.

Feltman ja Kosel(1) havaitsivat atooppista ihottumaa, nokkosihottumaa, ylävatsaontelon ärsytystä, oksentamista ja päänsärkyä yhdellä prosentista 672 raskaana olevilla naisilla ja lapsilla, joille he olivat antaneet fluoritabletteja karieksen ehkäisyyn. Waldbott raportoi nokkosihottumaa(2) ja ihotulehdusta(3), joka johtui juomaveden sisältämästä fluorista. Yhteys näiden tautien ja fluorin välillä löydettiin sokko- ja kaksoissokkotesteissä. Epstein(4) löysi yleisen ihottumatapauksen yhdessä potilaasta 20:sta, joille hän antoi kokeilupohjalta 1 mg fluoria päivässä yhdestä yhteentoista viikon ajan.

Douglas esitti selostuksen suutulehduksesta 133 tapauksessa, jotka johtuivat fluoria sisältävistä hammashoitoaineista. Potilaiden ikä vaihteli 2½:sta 92:een vuotta. Hänen tutkimusjoukkonsa sisälsi kuusi- ja nelijäsenisen perheen, jossa fluorihammastahnalla oli haitallinen vaikutus jokaiseen perheenjäseneen. Joillakin näistä potilaista oli ruuansulatuselimistön häiriöitä. Suun haavaumat eivät parantuneet antibioottihoidolla tai paikallisella lääkinnällä, mutta paranivat heti, kun fluorihammastahna korvattiin fluorittomalla hammastahnalla. Douglas tuotti uudelleen suutulehduksen 32 potilaalla käyttämällä hammashoitoainetta uudelleen, joissain tapauksissa niinkin monta kuin kuusi kertaa. [Tapauskertomukset jätetty pois.]

Kommentti

[...] Ruuansulatuselimistön oireet viidellä lapsella seitsemästä ja erityisesti ulosteissa ollut veri ovat erityisen huomionarvoisia. Vatsaverenvuodot ovat pääoire akuutissa fluori-intoksikaatiossa[8], ja Fradà ja Mentesana[9] raportoivat ruuansulatuselinten häiriöistä kuten mahakatarrista ja suolen kouristuksesta puolessa tapauksessa 62:sta hydrofluoroositapauksesta. Vatsaoireita on odotettavissa henkilöillä joilla on vatsan liikahappoisuutta. Kun epäorgaanisia fluoriyhdisteitä yhdistyy vatsan HCl:n kanssa, muodostuu fluorivetyhappoa (HF), joka kohdistaa ärsytystä vatsan limakalvoihin ja ruuansulatuselimistön yläosan seutuun (10). [... viitteitä ei ole skannattu]

Shen N, Li X, Wei S, Relationship between height, collagen metabolism, hair zinc and excessive fluoride intake, Hua Hsi I Ko Ta Hsueh Hsueh Pao, 1992 Mar, 23(1), 83-86 (Article in Chinese)

(Pituuden, kollageeniaineenvaihdunnan, hiusten sinkkipitoisuuden ja liiallisen fluorin saannin välinen yhteys.) (artikkeli kiinaksi)

Pituuden, kollageeniaineenvaihdunnan, hiusten sinkkipitoisuuden ja liiallisen fluorin saannin välisestä suhteesta tehtiin tutkimus häiritsevät tekijät poistaen. Seurannassa oli 140 12-13-vuotiasta koulutyttöä, jotka olivat syntyneet ja kasvaneet endeemisellä fluoroosialueella. Tulokset olivat seuraavat: 1. Lapsilla joilla oli III asteen hammasfluoroosi (III asteen DF), keskimääräinen pituus oli huomattavasti pienempi kuin lapsilla, joilla hammasfluoroosia ei ollut. Lapsilla, joilla oli liiallinen fluorin saanti, pituuden ja peruselintarvikkeiden fluoritason välillä havaittiin käänteinen riippuvuus. 2. Mitä enemmän fluoria saatiin, sitä korkeampi oli virtsan THP-eritys, mikä osoitti, että fluori-intoksikaatio häiritsi kollageeniaineenvaihduntaa. 3. Lapsilla, joilla oli liiallinen fluorin saanti, pituus korreloi käänteisesti virtsan THP/Cr:n kanssa, minkä mukaan fluorin vaikutus kollageeniaineenvaihduntaan aiheuttaa pituuden lyhentymismekanismin. 4. Verrattaessa kontrolliryhmää ryhmään, jolla oli liiallinen fluorin saanti mutta ei hammasfluoroosia, hiusten sinkkipitoisuudessa oli merkittävä vähenemä ryhmässä jolla oli III asteen DF, mikä saattaa osoittaa, että sinkki kehossa väheni liiallisen fluorin saannin aiheuttamasta häiriöstä sinkkiaineenvaihduntaan. Mutta fluorin liikasaantitapauksissa hiusten sinkin ja pituuden välillä ei löydetty merkittävää korrelaatiota. Sen vuoksi ei voitu vahvistaa että fluorin vaikutus sinkkiaineenvaihduntaan olisi vaikuttanut pituuskehitykseen.

[Toimittajan huomautus: kollageeni on ihon, sidekudoksien, jänteiden, lihaksien, rustojen, luiden ja hampaiden rakenteellinen pääkomponentti.]

Sjostrom S, Kalfas S, Tissue necrosis after subgingival irrigation with fluoride solution, J of Clinical Periodontology 26(4):257-260, 1999

(Kudoskuolio ikenien fluoriliuoksella huuhtelun jälkeen.)

Ientaskujen kastelua fluoriliuoksella hampaiden syväpuhdistuksen jälkeen suositellaan tilapäisesti patogeenisten bakteerien kasvun estämiseksi. Samalla kastelu mahdollistaa löyhästi kiinnityneen plakin ja jäänteiden poiston. Myrkyllisyytensä vuoksi fluorin käyttäminen ikeniin voi aiheuttaa kudosvaurioita. Tässä julkaisussa raportoimme tapauksesta, jossa oli laaja ienkudoksen kuolio ja pysyvä leukaluun menetys ientaskujen tinafluoriliuoksella huuhtelun jälkeen. Julkaisussa käydään lyhyesti läpi kirjallisuutta fluorin myrkyllisestä vaikutuksesta paikallisiin kudoksiin ja keskustellaan tinafluorin taskuhuuhtelukäytön uudelleenarvioinnista. [Viitteitä: 27]

Reprint Sjostrom S, Umea Univ, Sch Dent, Dept Oral Biol S-90185 Umea Sweden

Spittle B, Allergy and Hypersensitivity to Fluoride, Fluoride, 1993, 26:4, 267-273

(Fluoriallergia ja liikaherkkyys.)

Vastauksena neljään viimeaikaiseen katsaukseen, joissa havaittiin, että fluorin allergeenisuutta koskeva todisteaineisto on riittämätön, ryhdyttiin tekemään kirjallisuuskatsaus. Raportteja löydettiin fluorista johtuvasta nokkosihottumasta, kontakti-ihotulehduksesta ja suutulehduksesta, niiden rauhoittumisesta fluorin poistamisen jälkeen, ja uusiutumisesta asianmukaisessa tilanteessa. Johtopäätös on, että em. neljä katsausta kattoivat erittäin puutteellisesti kirjallisuutta, ja että perusteellisemman tutkimuksen pohjalta on selvät edellytykset päätellä, että on yksilöitä, joilla on todettu allergia tai liikaherkkyys fluorille. Fluorilähteiden joukossa oli kunnallisten vesivarastojen fluoraus.

Johdanto
Neljässä viimeaikaisessa katsauksessa Yhdysvalloista (1,2), Australiasta (3) ja Uusi-Seelannista (4) on tultu johtopäätökseen, että tähänastiset tutkimukset eivät tue väitteitä, joiden mukaan fluori on allergeeni, ja että todisteaineiston valossa fluori ei todennäköisesti aiheuta liikaherkkyyttä tai muita immunologisia vaikutuksia. Vaikka kaksi mukana ollutta yhdysvaltalaista alitoimikuntaa olivat erilliset, fluorin liikaherkkyyttä ja vaikutuksia immuunijärjestelmää käsittelevät luvut ovat lähes samanlaiset. Niinpä vaikka kaikki neljä raporttia päätyivät samaan loppupäätelmään, että fluori ei todennäköisesti aiheuta allergista tai yliherkkyysreaktiota, vuoden 1993 raportit (2, 4) viittaavat vuonna 1991 julkaistuihin (1, 3), eivätkä ole täysin itsenäisiä. Käsillä olevaan katsaukseen ryhdyttiin tarkoituksena tutkia voidaanko saavuttaa sama lopputulos.

Kirjallisuuskatsaus
Hylätessään fluoriallergisten reaktioiden esiintymisen uusiseelantilainen raportti (4) viittaa aiempiin yhdysvaltalaiseen (1) ja australialaiseen tutkimukseen, joissa molemmissa puolestaan lainataan Austenin et al (5) lausuntoa American Academy of Allergyn puolesta. Akatemia teki raporttikatsauksen fluoriallergiasta, eikä löytänyt todisteita allergiasta tai liikaherkkyydestä fluorille, jota käytettiin kunnallisten vesivarantojen fluorauksessa (5).

Waldbott kiisti Austenin et al löydökset vuonna 1971 (6) ja huomautti että vielä vuonna 1978 tätä ei oltu osoitettu vääräksi (7). Hän havaitsi, että Austenin et al lausunto viittasi vain seitsemään lähteeseen, joista vain viisi koski fluoria (6). Hän kommentoi että toimikunta oli viitannut hänen teokseensa Taistelu titaanien kanssa (8), jonka olivat kirjoittaneet maallikkohenkilöt, mutta joka ei ilmeisestikään ollut saanut huomiota hänen 19:ssä artikkelissaan tieteellisissä lehdissä (6).

Austenin et al mukaan raportoituja tapauksia uudelleen tarkasteltaessa todisteet ovat riittämättömiä, jotta voitaisiin päätellä, että fluoriallergian tai liikaherkkyyden oireyhtymiä olisi olemassa (5). Tämä sisälsi Feltmanin ja Koselin(9) raportoimat tapaukset. He olivat raportoineet että 1%:lla heidän tapauksistaan oli haitallisia reaktioita fluoritabletteihin (9). Atooppinen ihotulehdus ja nokkosihottuma ilmenivät fluoritablettien käytön yhteydessä, hävisi plasebotablettien kanssa, ja uusiutui kun fluoritabletteja annettiin ilman että potilaat tiesivät siitä. Kaplan (10) huomauttaa että kun lääkkeen ihottumareaktiota epäillään, tämä diagnoosi voidaan testata eliminoimalla aine. Jos se on oikea, voidaan odottaa ihottuman vähittäistä poistumista. Hän huomauttaa että kaikkien lääkityksien voidaan olettaa olevan ihottuman mahdollinen syy. Penisilliiniä lukuunottamatta todetaan, että ei ole saatavilla rutiinitestiä, joka luotettavasti osoittaisi oikeaksi tai vääräksi lääkkeestä aiheutuvan ihottuman tai laajentuman, mikä viittaa siihen, että empiiristä lähestymistapaa on käytettävä (10). Feltmanin ja Koselin käyttämä empiirinen lähestymistapa, jossa fluoritabletit poistettiin, korvattiin plasebotableteilla ja myöhemmin sokkotestattin fluoritableteilla, on Kaplanin (10) suositusten mukainen. Austenin et al näkemysten vastaisesti tuloksien mukaan on kliiniset todisteet että fluoriallergiaoireyhtymä on olemassa.

Austenin et al tarkastelema toinen artikkeli, Shea, Gillespie ja Waldbott (11), raportoi allergiasta hammastahnan ja tippojen sisältämälle fluorille. Yhdessä tapauksessa, jossa 48-vuotiaalla miehellä oli valtava nokkosihottuma, käytettiin kaksoissokkotestausta vahvistamaan syy-yhteys fluorin kanssa (11). Vammat esiintyivät pääasiassa käsissä ja jaloissa, mutta joskus myös koko kehon pinnalla. Ne esiintyivät yleensä noin tunnin sisällä aamiaisesta. Silloin hän oli käyttänyt fluorihammastahnaa. Kuuden päivän jälkeen sen lopettamisesta hänellä ei ollut mitään oireita. Kolme vuotta myöhemmin hän koki toisen yleisen ihottuman kauden. Tämä tapahtui yhden tunnin sisällä siitä kun hän oli vahingossa harjannut hampaansa fluorihammastahnalla. Kaksoissokkotestissä otettiin ruokalusikallinen vettä joka aamu kolmesta pullosta jotka oli merkitty 1, 2 ja 3:lla, ja jokaista pulloa käytettiin vuorotellen viikon verran. Pullo 2 sisälsi 1 mg fluoria ruokalusikallista kohti, ja koodin tiesi vain apteekkari joka valmisteli pullot. Neljäntenä päivänä pullon 2 aikana hänelle tuli yleistä kutinaa ja turvotusta raajojen nivelissä. Siitä huolimatta hän jatkoi veden ottamista pullosta 2 seuraavan kolmen päivän aikana, jolloin hänelle tuli ihottumaa oikeaan kyynärpäähän ja kipuja lumbosakraalialueelle, jota seurasi yleisen ihottuman puhkeaminen. Nämä oireet katosivat kahden päivän kuluttua sen jälkeen, kun potilas lopetti pullon 2 käytön (11).

Toisessa tapauksessa fluorin etiologinen rooli vahvistettiin lapputestillä (11). Potilaalla, joka oli 9-vuotias tyttö, oli toistuva nokkosihottuma, allerginen sidekalvontulehdus sekä lieviä astmakohtauksia. Koko suuontelon alueella oli ollut toistuvasti haavaumia. Hänellä oli myös lievää vatsan kipuisuutta. Fluorihammastahnaa oli käytetty suuhaavaumien puhkeamisesta lähtien. Laastaritesti antoi kaksi plus -reaktion fluorihammastahnaan mutta ei purukumiin, Lifesavereihin [makeinen] tai fluorittomaan hammastahnaan. Positiivisen lapputestireaktion kehittymisen aikana potilaalle puhkesi suuhaavaumia ja lisäksi hänelle tuli vakavia vatsakipuja. Vaihdettaessa fluorittomaan hammastahnaan, suuvammat ja vatsakivut rauhoittuivat täysin. Vuotta myöhemmin suuhaavaumat uusiutuivat 15 minuutin sisällä siitä kun hän oli harjannut hampaansa huomaamattaan fluorihammastahnalla. Myös vakavia vatsakipuja esiintyi (11). Tässäkin tapauksessa Kaplanin (10) ohjeistusta näytetään noudatetun, ja on osoitettu että on kliiniset todisteet fluoriallergiaoireyhtymän olemassaolon osoittamiseksi. Vaikka edellä mainitut tapaukset viittaavat fluoritablettien ja -hammastahnan käyttöön, toisin kuin Austenin et al lausunnossa fluorin käytöstä kunnallisten vesivarantojen fluorauksessa, tätä tulosta ei mainita Austenin et al artikkelissa aikaisemmin (5). Siinä sanotaan, että ei ole riittävästi kliinistä todisteaineistoa väittää että fluoriallergiaoireyhtymä on olemassa (5).

Nokkosihottumalle on tyypillistä kutisevien, punertavien, painettaessa vaalenevien ihorakkuloiden esiintyminen, mikä osoittaa että verisuonet ovat laajentuneet ja esiintyy turvotusta (10). Lidbeck, Hill ja Beeman kuvasivat sekä paikallisen että yleisen nokkosihottuman akuutin natriumfluoridimyrkytyksen kanssa (13). Vuonna 1959 Waldbott kuvasi kuusi fluoratusta vedestä johtunutta nokkosihottumatapausta (13). Eräässä 40-vuotiaan rva PO:n tapauksessa todettiin nokkosihottuman ja fluoratun veden välinen yhteys kaksoissokkotestillä (14). Potilaan tuli ottaa ruokalusikallinen vettä päivittäin kolmesta pullosta, jotka oli merkitty 1, 2 ja 3, käyttäen kutakin viikon ajan kerrallaan. Yksi pullo sisälsi 1 mg fluoria ruokalusikallista kohti, mutta potilas tai häntä hoitanut lääkäri eivät tienneet mikä pullo. Nokkosihottuma ilmeni kolmantena päivänä fluoridiliuosta käytettäessä. Toisella potilaalla, 48-vuotiaalla rva HP:lla, oli yleinen nokkosihottuma, joka alkoi kolmen viikon kuluttua hänen muutettuaan fluoratulle alueelle. Käytettyään pienen määrän fluoria sisältävää vettä sairaalassa (0,1 ppm), nokkosihottuma rauhoittui. 24 tunnin kuluttua fluoratun veden käytön jatkamisesta, nokkosihottuma uusiutui. Ihon sisäinen testi 1:100 1% natriumfluoridin vesiliuoksella antoi tulokseksi 3 -näppyläreaktion. Tätä seurasi yleisen nokkosihottuman puhkeaminen kymmenen minuutin sisällä. Kontrollitestit 1% natriumbromidilla ja natriumjodidilla olivat negatiivisia. Kaksoissokkotestissä, jossa oli kolme pulloa vettä joista vain yksi sisälsi fluoria, nokkosihottuma uusiutui kahden päivän kuluttua veden ottamisesta fluoria sisältävästä pullosta (14).

Kontakti-ihotulehdus on termi jota käytetään kuvaamaan mitä tahansa ihottumaa joka johtuu aineen joutumisesta kosketuksiin ihon kanssa, sekä synonyyminä allergiselle kontanti-ihotulehdukselle. Allerginen kontakti-ihotulehdus on tulosta aineen kosketuksesta iholla, joka on kokenut hankitun määrätyn muutoksen reaktiivisuudessa (15). Tämä muuttunut reaktiivisuus on tulosta ihon aiemmasta altistuksesta ihotulehduksen aiheuttavalle aineelle, tai kemikaalille, joka on läheisesti samanlainen aine (15). Lapputesti, jossa epäiltyä ainetta levitetään iholle ja peitetään peitteellä yhdestä kahteen päivän ajan ja testialuetta havainnoidaan poistamisen jälkeen, on edelleen ainoa käytännöllinen testi kontakti-ihotulehduksen toteamiseen (15). Vuonna 1948 Abelson raportoi tyypillisestä kontakti-ihotulehduksesta, jossa ilmeni kutiavia rakkulavammoja kädessä välittömästi 2%-natriumfluoridiliuoksen käyttämisestä potilaan hampaisiin (16). Waldbott raportoi havainneensa toistuvasti samanlaisen ihotulehduksen hammaslääkäreillä lapputestein vahvistettuna (17). Waldbott (14) myös kuvasi punertavia kutisevia vammoja 20-vuotiaan naisen reisissä, jotka hävisivät muutettua tarkkailuun fluoraamattomalle alueelle. Sen jälkeen kun hän oli ollut oireeton, ihotulehdus uusiutui samassa paikassa rakkulamaisten vammojen ja intensiivisen kutinan kanssa tunnin kuluessa 6,8 mg fluoria 300 ml vedessä testiannoksen saamisen jälkeen. Plasebotesti 300 ml tislattua vettä ei tuottanut huonoja vaikutuksia (14).

Aftojen ja suun haavautumien on kuvattu olevan yleisempiä henkilöillä, jotka käyttävät fluorihammastahnaa, ja lapsilla, joille on käytetty ulkoisesti fluoriaineita hampaisiin (14). Douglas (18) on kuvannut 133 fluoria sisältävästä hammastahnasta johtuvaa suuhaavaumatapausta. Mikään vamma ei parantunut antibioottihoidolla tai paikallislääkityksellä. Vammat paranivat vaihdettaessa fluorittomaan hammastahnaan. 32 potilaalla suuhaavaumat uusiutuivat kuusikin kertaa käytettäessä fluorihammastahnaa (18). Waldbott (14) kirjaa 62-vuotiaan rva LCH:n tapauksen, jossa hänelle tuli suuhaavauma kolmen päivän sisällä fluorihammastahnan käytön aloittamisesta. Fluorihammastahnan käytön lopettaminen aiheutti tilan vähittäisen häviämisen. Suolaliuoksen levittäminen puuvillapuikolla hänen kielensä alle ei tuottanut huonoa vaikutusta. Kun 1% natriumfluoridin vesiliuosta käytettiin, testialueelle kehittyi viiden minuutin sisällä turvonneita verta sisältäviä intensiivisesti kutiavia vammoja, jotka levisivät laajalle suun limakalvoille. Alueelta otettu sylkinäyte oli huomattavan eosinofiilinen.

Waldbott (19) myös raportoi 62-vuotiaan rva WEA:n tapauksen, jossa hänelle syntyi allergisia nuhaoireita, allerginen sinussairaus sekä kutinaa tunnin sisällä fluorattua 1-2 mg päivittäin sisältävän veden saannin jälkeen. Tyypillinen allerginen nenän limakalvojen eosinofilia ja allerginen turvotus seurasi 0,1 mg natriumfluoridin ihon sisään injektoimista. Kontrolli-injektioilla, jotka tehtiin hevosseerumilla, suolaliuoksella ja heikommalla natriumfluoridiliuoksella, ei ollut haitallista vaikutusta (19). Zanfagna (20) on raportoinut 48-vuotiaasta rva MET:stä, jolle kehittyi akuutti yleinen nokkosihottuma fluoratun veden juomisen jälkeen. Myöhempi kohtaus myös jäljitettiin fluorattuun veteen. Todettiin, että herkkyys fluorille vahvistettiin positiivisilla varmistustesteillä (20).

Pohdinta
Tällä hetkellä allergian käsitetään olevan merkitykseltään synonyyminen yliherkkyyden kanssa (21). Tavallisesti niillä viitataan tyypin 1 välittömään yliherkkyyteen, jota säätelevät määrätyt IgE-vasta-aineet geneettisesti altistuneissa yksilöissä, ja joista on oireina tyypillisesti ekseema, nokkosihottuma, nuha, astma ja anafylaksia, vaikkakin on huomattava että jotkin allergiatilatyypit sisältävät kaikki Gellin ja Coombsin (21) kuvailemat mekanismit.

Waldbott (14) havaitsi eroja fluoridi-ionin myrkkytoiminnasta ja allergisesta herkkyydestä johtuvien fluorista aiheutuvien reaktioiden välillä. Hän osoitti että fluoridi-ionin myrkkytoiminnasta aiheutuvien kudosvaurioiden aste riippuu monista tekijöistä, mm. fluoridi-ionin annostuksesta, kontaktin kestosta asianmukaisessa kudoksessa, kudosten solujenvälisten ja solunsisäisten nesteiden pH:sta sekä kalsiumin, magnesiumin ja muiden metallien läsnäolosta. Joutuessaan kontaktiin happamien väliaineiden kanssa, kuten ruuansulatusnesteiden kanssa, fluoriyhdisteillä on taipumus muodostaa ei-hajonnutta fluorivetyhappoa, jolla on syövyttävä vaikutus. Toisaalta todelliset allergiset reaktiot voivat johtua vähäisistä määristä ja lyhyiden altistuksien seurauksena. Sellaisten allergisten oireiden kuin nokkosihottuma, vasomotorinen nuha, ihotulehdus ja eosinofilia, välitön reaktio adrenaliiniin, ja toisinaan positiiviset iho- ja lapputestireaktiot, viittaavat allergiaan (14). Esimerkkinä eroista allergian ja liikaherkkyyden välillä lääkkeelle ja intoleranssista sitä kohtaan voidaan ajatella reaktioita aspiriiniin (7). Aspiriini-intoleranssille tyypillistä on vatsaverenvuodot, kun sitävastoin aspiriiniallergia aiheuttaa sellaisia oireita kuin näppylöitä, astmaa, nenän ja onteloiden allergisia vaivoja tai jopa anafylaktisen shokin (7).

Fluoriallergian olemassaolon osoittamiseksi yhdyskuntatutkimukset, jotka ovat alttiita ekologisille virhepäätelmille, ovat riittämättömiä, joten yksilötutkimukseen pohjautuvaa vahvempaa todisteaineistoa vaaditaan. Vaikka edellä käydyssä pohdinnassa viitataankin fluoritableteista ja -hammastahnasta johtuviin allergiatapauksiin, mukaan on sisällytetty myös tapauksia (rva PO, rva HP, rva WEA, rva MET), joissa allergiareaktio on syntynyt fluorista, jota on käytetty yhdyskunnan vesivarastojen fluorauksessa.

Vaikka Waldbott havaitsi, että allergiareaktioita fluoria kohtaan voitiin tavata, ei ajateltu että se voisi olla ainoa mekanismi jossa vastareaktioita fluoria kohtaan voisi esiintyä (7). Fluori-intoleranssia nähtiin esiintyvän esimerkiksi kun syövyttävää ei-hajonnutta fluorivetyhappoa muodostui fluoridi-ionien ollessa tekemisissä happamien ruuansulatuseritteiden kanssa.

Tätä potentiaalista mekanismia, jossa fluori tuhoaa pohjukaissuolen limakalvoa, on tukenut Susheela et al (23) muiden mahdollisten mekanismien kuten entsyymijärjestelmän inhibiition lisäksi. Tutkittuaan intensiivisesti potilaita, mukaanlukien endoskopia ja koepalanäytteet kudospatologisia ja pyyhkäisyelektronimikroskooppisia tutkimuksia varten, he havaitsivat että pohjukaissuolen limakalvoja voitiin vahingoittaa vakavasti fluorin myrkkyvaikutuksilla, mikä johti ruuansulatuksellisiin oireisiin. Löydettyihin muutoksiin sisältyi pinnan kuluminen suolinukan hävikin muodossa ruuansulatuskanavassa ja pohjukaissuolessa, ja pohjukaissuolen limakalvon "lohkeilleen saven" kaltainen ulkoasu. Siten ruuansulatuselimistön haittojen ruuansulatuksen oireiden muodossa nähtiin olevan diagnostinen piirre fluorin vaikuttamissa henkilöissä, ja todettiin että sellaisia oireita ei pitäisi vähätellä ei-spesifisenä (23).

Moolenburgh (24) kuvaili vatsakipuja, jotka esiintyivät kaksoissokkopohjalta fluorille altistuksen kanssa. Hän havaitsi hollantilaisella yleislääkärivastaanotollaan potilailla samanlaisia sairauksia kuin Waldbott oli kuvannut. Hänen mielestään Waldbott ei ollut lähellekään liioitellut sivuvaikutuksia, vaan päinvastoin oli ollut taipuvainen vähättelemään niitä. Vaikka Moolenburgh odotti löytävänsä allergiaperustan fluoriin liitetyille haittavaikutuksille, hän ajatteli, että oireet edustivat myrkytystä, johon kuului myrkyllisen aineen aiheuttama immuunijärjestelmän inhibiitio herkillä henkilöillä. Kun allergisen komponentin, kuten ekseeman tai astman, sisältävä sairaus paheni, hänen näkemyksensä oli, että fluorin aiheuttama immuunijärjestelmän inhibiitio oli aiheuttanut allergian kestämiskyvyn menetyksen (24). Grimbergen (25) on kuvannut Moolenburghin ja hänen kollegoidensa työtä. Hän osoitti 60 potilaalla kaksoissokkotestausen avulla, että tietyt yksilöt olivat fluori-intolerantteja, ja että sille altistuminen saattoi aiheuttaa ruuansulatuselimistön oireita, suutulehdusta, nivelkipuja, janoisuutta, päänsärkyä ja näköhäiriöitä. Grimbergen totesi, että Young oli havainnut ihon sisäisen natriumfluoridi-injektion antaneen positiivisia reaktioita neljällä henkilöllä joilla oli nokkosihottuma ja jotka käyttivät fluorattua vettä, mutta ei reaktioita neljällä henkilöllä ilman nokkosihottumaa (25).

Samoin Petraborg (26, 27) kuvasi laajan oireskaalan 27 henkilöllä, jotka olivat altistuneet fluoratulle vedelle. Hänen mukaansa johtuen siitä, että henkilöt eivät olleet tietoisia että heidän juomavetensä oli fluorattua, heidän sairauskertomuksensa olivat validiteetiltaan samanarvoisia kaksoissokkotutkimukseen liittyvien menetelmien kanssa. Hän totesi, että muutamat potilaat eivät vakuuttuneet siitä että mikään heidän juomavedessään aiheutti heidän sairauksiaan, ja jatkoivat fluoratun veden juomista. Sitä seurasi heidän sairauksiensa uusiutumisia. Oireisiin kuului äärimmäistä kroonista heikkoutta, ruuansulatusongelmia, yleistä nokkosihottumaa, päänsärkyä ja ruuansulatuselimistön oireita (26, 26).

Muuhun fluorin haittavaikutukseen kuului Leen (28) kuvauksen mukaan seerumin bilirubiinitason kohoaminen kuudella gilbertintautipotilaalla. Pitkäaikainen testaus ja fluoritablettien vaikutusten tutkiminen yhdellä potilaalla antoi todisteita, että hyperbilirubiemia johtui yksistään fluorista eikä jostain muusta aineesta vesivarannossa. Fluorin aiheuttamaa entsyymien estovaikutusta pidettiin todennäköisimpänä asiaan liittyvänä mekanismina (28).

Johtopäätöksenä todetaan edellä esitettyyn nojautuen, että viimeaikaiset pohjoisamerikkalaiset, australialaiset ja uusiseelantilaiset katsaukset (1-4) olivat vakavasti puutteellisia kirjallisuuden kattavuudessaan. On yksilöitä, joilla on osoitettu fluoriallergia tai -yliherkkyys asianmukaisin testein. Tämän nähdään olevan vain yhden monista mekanismeista, joissa fluorin aiheuttamia haittavaikutuksia esiintyy. Todetaan, että liikaherkkyys fluorille voi seurata myös fluorivetyhapon muodostuksesta tai entsyymien inhibiition kautta.

Tri Spittle toimii Psykologisen lääketieteen osastolla Otagon yliopiston lääketieteellisessä koulussa Dunedinissa Uusi-Seelannissa.

Kirjallisuusviitteet
1 Subcommittee on fluoride of the committee to coordinate environmental health and related programs Review of Fluoride Benefits and Risks. Department of Health and Human Services, Public Health
Service Washington 1991
2 Wagner BM, Burt BA, Canter KP et al (Subcommittee on health effects of ingested fluoride, Committee on Toxicology, Board on Environmental Studies and Toxicology, Commission on Life Sciences, National Research Council). Health Effects of Ingested Fluoride. National Academy Press, Washington DC 1993 pp 8-9
3 National Health and Medical Research Council. The Effectiveness of Water Fluoridation. Australian Government Publishing Service, Canberra 1991
4 Public Health Commission. Fluoridation of water supplies: draft policy statement. Public Health Commission, Wellington 1993
5 Austen KF, Dworetzky M, Farr RS et al. A statement on the question of allergy to fluoride as used in the fluoridation of community water supplies [editorial]. Journal of Allergy 47 347-348 1971
6 Waldbott GL. Fluoridation of community water supplies [letter]. Journal of Allergy and Clinical Immunology 48 253-254 1971
7 Waldbott GL, Burgstahler AW, McKinney HL. Fluoridation the great dilemma. Coronado Press, Lawrence, Kansas 1978
8 Waldbott GL. A Struggle With Titans. Carlton Press, New York 1965
9 Feltman R, Kosel G. Prenatal and postnatal ingestion of fluoride: fourteen years of ivestigation; final report. Journal of Dental Medicine 16 190-198 1961
10 Kaplan AP. Urticaria and angioedema. In: Middleton E, Reed CF, Ellis EF (Eds). Allergy: Principles and Practice. vol 2 2nd ed CV Moseby, St. Louis 1983 pp 1341-1360
11 Shea JJ, Gillespie SM, Waldbott GL. Allergy to fluoride. Annals of Allergy 25 388-391 1967
12 Lidbeck WL, Hill IB, Beeman JA. Acute sodium fluoride poisoning. Journal of the American Medical Association 121 826-827 1943
13 Waldbott GL. Urticaria due to fluoride. Acta Allergologica 13 456-468 1959
14 Waldbott GL. Allergic reactions to fluoride. Journal of Asthma Research 2 51-64 1964
15 Maibach HI, Epstein E. Contact dermatitis. In: Middleton E, Reed CF, Ellis EF (Eds). Allergy: Principles and Practice. vol 2 2nd ed CV Moseby, St. Louis 1983 pp 1313-1339
16 Abelson JH. Case of hypersensitivity to sodium fluoride in a dentist. Chicago Dental Society Fortnightly Review 16 6 1948
17 Waldbott GL. Contact dermatitis CC Thomas, Springfield 1953
18 Douglas TE. Fluoride dentifrice and stomatitis. Northwestern Medicine 56 107-139 1957
19 Waldbott GL. Fluoride in clinical medicine. International Archives of Allergy and Applied Immunology 20 (Suppl 1) 1-60 1962
20 Zanfagna PE. Allergy to fluoride. Fluoride 9 36-41 1976
21 Fadal RG, Nalebuff DJ, Ali M. The importance of total and allergen-specific IgE measurements. In: Johnson F, Spencer JT (Eds). Allergy: Immunology and Medical Treatment. Symposia Specialists, Miami 1980 pp 15-28
22 Morgenstern H. Uses of ecologic analysis in epidemiologic research. American Journal of Public Health 72 1336-1344 1982
23 Susheela AK, Das TK, Gupta IP et al. Fluoride ingestion and its correlation with gastrointestinal discomfort. Fluoride 25 5-22 1992
24 Moolenburgh H. Fluoride: The Freedom Fight. Mainstream Publishing, Edinburgh 1987 pp 65-66, 146-147
25 Grimbergen GW. A double blind test for determination of intolerance to fluoridated water (preliminary report). Fluoride 7 146-152 1974
26 Petraborg HT. Chronic fluoride intoxication from drinking water (preliminary report). Fluoride 7 47-52 1974
27 Petraborg HT. Hydrofluorosis in the fluoridated Milwaukee area. Fluoride 10 165-169 1977
28 Lee JR. Gilbert's disease and fluoride intake. Fluoride 16 139-145 1983
Strunecká A, Patočka J, Pharmacological implications of aluminofluoride complexes, A review of the evidence for pathophysiological effects of aluminium and fluoride on living organism. Charles University, Faculty of Sciences, Department of Physiology, Prague. Department of Toxicology, Purkynì Military Medical Academy, Hradec Králové, Czech Republic

(Alumiinifluoridikompleksien farmakologiset implikaatiot. Katsaus alumiinin ja fluorin patofysiologisiin vaikutuksiin elävissä organismeissa.)

Susheela AK, Das TK, 2 Gupta IP,2 Tandon RK,2 Kacker SK,2 Ghosh P,3 and Deka,3 Fluoride ingestion and its correlation with gastrointestinal discomfort, Fluoride, 1992, 25:l, pp 5-22

(Fluorin saanti ja sen korrelaatio mahakipujen kanssa.)

YHTEENVETO: Tämä tutkimus suoritettiin luonnollisesti fluoratun juomaveden juomisen vaikutuksien ihmisen pohjukaissuolen limakalvoihin sekä korvan kalkkeutumisen (otoskleroosi) hoitamisen 30 mg:lla natriumfluoridia vaikutuksien arvioimiseksi. Kymmentä skeletaalifluoroosi- ja otoskleroositapausta ja kahtakymmentä ei-haavaumallista ruuansulatushäiriötapausta (NUD, non-ulcer dyspepsia) tutkittiin kliinisillä rutiinitutkimuksilla ruumiinnesteiden ja juomaveden kemiallisilla tutkimuksilla fluorin suhteen, radiografisin menetelmin, ulostetutkimuksin munien, kystojen ja matojen suhteen, vatsaontelon sonografialla, yläruuansulatuselimistön endoskopialla, ohutsuolen aspiroinnilla Giardia lamblian suhteen, sisäelimistön ja vatsan limakalvojen kudospatologisin palanäyttein sekä pyyhkäisyelektronimikroskooppisin limakalvotutkimuksin. Kaikilla kolmen ryhmän potilaista oli ruuansulatuselimistön ongelmia ja kipuja verrattuna terveiden vapaaehtoishenkilöiden kontrolliryhmään. Neljällä potilaalla, joilla oli ei-haavaumallinen ruuansulatushäiriö, oli myös radiologisia näyttöjä skeletaalifluoroosista. Nautitun juomaveden analyysi paljasti 0,49 - 11,36 ppm fluorikonsentraatioita. Kudospatologisissa tutkimuksissa paljastui ei-spesifisiä vammoja. Ulostetutkimuksissa paljastui Ascaris lumbricoidesin munia kahdella NUD-potilaalla, kun lopuilla oli normaali uloste tutkimuksessa. Ohutsuolen aspiraatiot olivat negatiivisia Giardia lamblian suhteen kaikilla kohteilla. Pyyhkäisyelektronimikroskooppitutkimukset paljastivat laajoja tuhoja limakalvoissa, viz. (a) sylkipisarat eivät olleet näkyviä, (b) suolinukan hävikkiä, (c) halkeilleen saven ulkoasua pohjukaissuolen limakalvoissa ja (d) vatsan limakalvojen epiteelin hilseilyä. Johtopäätöksenä esitetään: 1) Nautittava fluori tuhoaa pohjukaissuolen limakalvoja. 2) Ruuansulatuselimistön kivut voivat olla fluoroosin aikainen varoitusmerkki. 3) Fluorin myrkyllisyys pitäisi ottaa huomioon mahdollisena syynä ei-haavaumalliseen ruuansulatushäiriöön, erityisesti endeemisillä fluoroosialueilla. 4) Ruuansulatuselimistön kivut natriumfluoridihoidon aikana edellyttävät äärimmäistä varovaisuutta ja huolellista tarkkailua. 5) Ruuansulatuselimistön oireiden ruuansulatusongelmien muodossa pitäisi olla tärkeä diagnostinen piirre fluoroosipotilaiden tunnistuksessa, eikä sitä pitäisi väheksyä ei-spesifisenä.

1Anatomian laitos, 2Gastroenterologian laitos, 3Otolarygologian laitos, All India Insitute of Medical Sciences, New Delhi, Intia

Waldbott GL, The Preskeletal Phase of Chronic Fluoride Intoxication, Fluoride, 1998, 31:1, 13-20

(Kroonisen fluori-intoksikaation preskeletaalinen vaihe.)

Whitford GM, Pashley DH, Garman RH, Effects of fluoride on structure and function of canine gastric mucosa, Dig Dis Sci 1997, 42(10), 2146-2155

(Fluorin vaikutus kaniinin vatsan limakalvon rakenteeseen ja toimintaan.)

Nämä tutkimukset tehtiin fluorin (F) vaikutusten määrittämiseksi kaniinin vatsan limakalvojen rakenteeseen ja toimintaan sekä mahdollisten 16,16-dimetyyli-prostaglandiini E2:n (dmPGE2) suojaavien vaikutusten määrittämiseksi. Osa vatsasta, jossa suonisto oli koskematon, kiinnitettiin kaksiosaiseen kammioon, jossa yksi puoli sisälsi kontrolliliuosta. Altistus 1:lle mmol/litra F aiheutti vähäisiä vaikutuksia. Sekä 5 että 10 [190 ppm] mmol/litra F aiheutti merkittävää kasvua veden sekä Na-, K- ja H-ionien virtauksessa; liman eritystä; ja kudoksen paisumista ja punaisuutta. Näiden muutosten laajuus ei kasvanut huomattavasti altistuksessa 50:lle tai 100:lle mmol/litra F. Histologisiin löydöksiin sisältyi merkittävä solun pintakerroksen ohentuminen, oton väheneminen PAS-näytteessä, paikallinen pintasolujen hilseily ja kuolio, akuutti mahakatarri ja ödeema. Johtopäätöksenä esitettiin että: (1) kynnysarvo F-konsentraatiolle mahan limakalvojen rakenteellisiin ja toiminnallisiin vaikutuksiin oli noin 1 mmol/litra; (2) maksimi- tai lähes maksimivaikutukset aiheutti 10 mmol/litra F; (3) vaikutukset kestivät ainakin 6 h altistusten jälkeen; ja (4) dmPGE2 (0,5 mg/ml) ei vaimentanut F:n aiheuttamia vaikutuksia.

NaF:n KONTRAINDIKAATIOT JA SIVUVAIKUTUKSET
Health Canadan lääkeosaston varoitus -- "ei pitäisi antaa alle 6 kk:n ikäisille lapsille eikä käyttää alueilla joilla vesivarastot on fluorattu" -- on surkean riittämätön. Seuraava informaatio (ei perinpohjainen) on esiintynyt eräissä farmaseuttisissa kirjoissa ja on yhtäpitävä NaF:sta tehdyn lääketieteellisen tutkimuksen kanssa (sokko- ja kaksoissokkotutkimukset ja/tai kliiniset todisteet mukaanlukien):

Osoittavat lääketieteellisen hoidon tarpeen [United States Pharmacopoeia, 1986]
Ihottuma (allerginen reaktio)
Kivut suussa ja huulissa (limakalvokudosten haavaumat)
Merkkejä fluorin kroonisesta yliannostuksesta [United States Pharmacopoeia, 1986]

ummetus tai
ruokahalun menetys tai
pahoinvointi tai oksentaminen tai
kivut tai luiden kolotus tai
jäykkyys tai
painonmenetys tai
hampaiden valkoinen, ruskea tai musta värjäytyminen (fluoroosi, osteoskleroosi)
Haitallisia reaktioita [Physicians Desk Reference 1994]

Yliherkillä yksilöillä fluoridit aiheuttavat toisinaan ihottumia kuten atooppista ihotulehdusta, ekseemaa tai nokkosihottumaa. Vatsakipua, päänsärkyä ja heikkoutta on myös raportoitu. Nämä yliherkkyysreaktiot tavallisesti katoavat heti fluorin käytön lopettamisen jälkeen. Harvinaisissa tapauksissa on raportoitu viivästystä vaikutuksissa hampaissa.

Varotoimenpiteet/Kontraindikaatiot/Haittavaikutukset [Canadian Compendium of Pharmaceuticals and Specialties, 1989 -- TRI-VI-FLOR and/or NATRIUMFLUORIDI

Ei pitäisi antaa vauvoille ja lapsille muita fluoria sisältäviä lääkkeitä käyttäen, tai potilaille joilla on ilmeinen hammasfluoroosi [korostus oma]
Natriumittomat ruokavaliot
Fluoridien saanti voi aiheuttaa ekseemaa, atooppista ihotulehdusta ja nokkosihottumaa
Raportit sisältävät ihottumaa, ruuansulatushäiriöitä ja päänsärkyä. Nämä tavallisesti häviävät kun antaminen lopetetaan
Fluorin krooninen myrkyllisyys ilmenee hammaskiilteen värjäytyminä (dentaalifluoroosi) ja voi aiheuttaa luun tiheyden kasvamista

Varoituksia [By the Editors of Consumer Guide Prescription Drugs, Beekman House, New York, 1988]
Poly-Vi-Flor [samanlainen kuin Tri-Vi-Fluori; vitamiini- ja fluorilisä]: Tämän lääkkeen käytössä pitää olla varovainen jos on: sydänsairaus, maksasairaus, luusairaus tai kilpirauhassairaus
Lehdestä Fluoride, Journal of the International Society for Fluoride Research
peräisin olevat artikkelit on julkaistu luvalla.


Fluori: suojeltu saaste vai yleislääke?
Onko fluorin käytön hyötyjä liioiteltu
ja riskejä terveydelle ja ekosysteemille vähätelty?


LEVITTÄKÄÄ TÄMÄ TEKSTI KAIKILLE.
JOSPA VIESTI MENISI VIHDOINKIN PERILLE.
Todellisuudessa fluori on paljon vaarallisempaa, se tukkii esim käpyrauhasen,
ja silloin yhteys muihin tasoihin heikkenee.

Lue lisää

minulla on todettu fluoriallergia ja en sitä ihan heti tosissani ottanut ja arvatkaa mitä tapahtuu tänäpäivänä, jos pesen hampaani fluorihammastahnalla niin tulee kurkku järkyttävän kipeäksi. sairastan myös keliakiaa ja maksa on alkanut toimivaan huonosti. Voin todella huonosti ja nyt olen todellakin ilman fluoria! kiitos tiedosta.

Kyllä vaan koko rahan himo on pahuuden alku ja juuri. Näin fluorin myynnillä halutaan turruttaa ja vielä siten että siitä maksetaan. Voisiko joku vaikka saatana ampua kaikki vitun eliitit