Muutin ulkomaille. Yleisesti ottaen kaikki suomalaiset suhteet loppuivat siihen. Alkuaikoina soittelin kalliita puheluja entisille kavereille, suomalaiset eivät soittaneet yleisesti ottaen milloinkaan ("- kun on niin kallista").
Voisiko joku valottaa asiaa? Onko suomalaiset niin nuukia, sekä rahassa että tunteissa?
Miksi kukaan ei ajattele, että "se entinen kaveri siellä ulkomailla on yksinäinen, välitänpä hänestä? ja otan yhteyttä"?
Olisitko sinä lukija siellä valmis soittamaan entiselle ystävälle ulkomaanpuhelun ja ilahduttamaan ystävääsi, joka on yksinäinen vieraalla maalla? - huom, ole rehellinen, se puhelu maksaa sinulle muutaman euron!
Voisiko joku valottaa asiaa? Onko suomalaiset niin nuukia, sekä rahassa että tunteissa?
Miksi kukaan ei ajattele, että "se entinen kaveri siellä ulkomailla on yksinäinen, välitänpä hänestä? ja otan yhteyttä"?
Olisitko sinä lukija siellä valmis soittamaan entiselle ystävälle ulkomaanpuhelun ja ilahduttamaan ystävääsi, joka on yksinäinen vieraalla maalla? - huom, ole rehellinen, se puhelu maksaa sinulle muutaman euron!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Netissä on olemassa ilmaisia ohjelmia joidenka kautta voit puhua ystäville ulkomailla. Sähköpostitkin on keksitty jos ei rupatella jaksa. :)
Mutta jos kaikki noi on pois laskettuna niin voihan sitä välillä soitella. Itse vaan oon luonteeltani muutenki sellainen etten kauheasti jaksa soitella ja höpötellä ihmisten kanssa ja kuunnella niitä turhia jorinoita. :)
Kiltisti että vastaat.
Asia on silti sama. Kun ne suomalaiset entiset ns. ystävät eivät viitsi edes kirjoitella sillä ilmaisella sähköpostilla...
Toinen juttu on että on helppoa sanoa, että "olen laiska soittelemaan ja kuuntelemaan jorinoita". Eihän se ole siitä kyse, vaan siitä että minä ulkomaille muuttanut ent ystävä olen tosiaan yksinäinen vieraassa maassa ja että tuntuu niin mukavalle, että joku entinen kaveri soittaa minulle. Mutta mutta: se ent ystävä muuttaakin koko jutun, että hänen on kuunneltava muka "jorinoita". Just tämä tekee murheelliseksi. Se entinen ystävä voi soitella Suomessa kavereilleen ja kuunnella heidän "jorinoitaan", mutta ei sille ulkomaille muuttaneelle ent. ystävälleen. - Siksi kun se ulkomaanpuhelu on vähän kalliimpi. No joo on poikkeus - silloin kun tarttee ilmaisen asunnon ja sapuskat, kun tulee käymään ulkomailla, niin silloin soittaa...
Saat varmaan pian siellä ulkomailla uusia ystäviä, ole kärsivällinen siinä, se vie Suomessakin uudelle paikkakunnalle muuttaessa aikaa. Nauti niistä kokemuksista, joita muuten siellä saat: uusi ympäristö, arkkitehtuuri, ihmiset, tuoksut, maisemat...Ei kannata tuhlata arvokasta aikaansa siellä sen murehtimiseen, että ystävä (?) ei enää pidä yhteyttä.
Äläkä ota sellaista ihmistä vastaan kylään, joka ei muuten viitsi pitää sinun kanssasi yhteyttä.
Voisivatko ystäväsi Suomessa muuten olla sinulle kateellisia, että olet saanut tuollaisen mahdollisuuden elämässäsi?
Asiassa voi olla vinha perä, saattaa tosiaan olla myös kateutta joissain tapauksissa.
On maailmankatsomus avartunut ja kasvanut ihmisenä.
Kuitenkin on aina se juurettomuus. Kun kaikki voima pitää itse kehittää, kun ei ole muita tukemassa niin kuin oli kotosalla (ei tietenkään kaikilla ole sielläkään, päinvastoin).
Ensimmäiset seitsemän vuotta on vaikeinta. Käyn kuitenkin usein Suomessa. Tuntuisi kuitenkin vaikealta muuttaa takaisin, ainakin just nyt. Kun käyn Suomessa, niin on unohtunut paljon käytännön "koodeja".
Mulla on suurin osa vanhoista kavereista tippunut iän myötä pois. En minä jaksa olla aina se joka soittelee. Toisaalta itsekin olen feidannut pari tylsintä kaveria ihan samalla tavalla :)
Jäljellä on ehkä yksi kaveri, jonka kanssa vaihdetaan tasaisin väliajoin kuulumisia. Muiden kanssa se on todella satunnaista.
Elämäntilanteet vain muuttuvat. Sinä siellä ulkomailla havaitset tämän vähän eri tavalla kuin me täällä Suomessa. En edes kaipaa vanhoja kavereitani, minulla on uudessa kaupungissa ja uudessa työpaikassa uudet ympyrät ja uudet kaverit.