Kaipaan häntä. Niin että koskee, jos asiaa oikein ajattelen. Mutta se on mennyt iäksi. Hävinnyt taivaan tuuliin. Virran viemää. Hän joka oli se. Se oikea. Se joka sai sielun henkiin. Hän josta unelmoin.
Paskat! Voiko enää tulla ketään toista joka saisi saman tunteen aikaiseksi? Ehkäpä mun kohtalo on vaan elää yksin koska en pysty kuvittelemaan oikeampaa minulle. Onko joku tuntenut elämänsä rakkauden mutta onkin sitten löytänyt vielä suuremman rakkauden? Onhan??
Elämästä täytyy löytyä jotain kaunista vieläkin, vaikka hän ei ole osa elämääni enää. Eikö??
Paskat! Voiko enää tulla ketään toista joka saisi saman tunteen aikaiseksi? Ehkäpä mun kohtalo on vaan elää yksin koska en pysty kuvittelemaan oikeampaa minulle. Onko joku tuntenut elämänsä rakkauden mutta onkin sitten löytänyt vielä suuremman rakkauden? Onhan??
Elämästä täytyy löytyä jotain kaunista vieläkin, vaikka hän ei ole osa elämääni enää. Eikö??
Vastaukset 6
Vanhimmat
saanut kokea suuren rakkauden 2 kertaa.
Toinen niistä kuoli ja toinen päättyi muihin asioihin.
Mä toivon,että saisin kokea sen vielä kerran,mutta epäilen kovasti.
Minä?
Ensimmäinen rakkauteni on taivaassa..
Sen jälkeen kestikin 8vuotta kun kohtasin toisen ison rakkauden, mutta hän jätti minut 2 viikkoa sitten. Olen niin surullinen. En tiedä missä hän on,mitä tekee...
Milloin kohtaan sen rakkauden joka ei karkaa...
mittanauhoilla tai kauhoilla.
Mikä on vielä suurempi rakkaus?
Rakkauden tunteen voima riippuu monesta asiasta. Joskus lyhyt ikäinen tunne voi olla voimakkaampi kuin pitempiaikainen.
Ei ole mitään kohtaloita eikä yksi ihminen ole niin oikea toiselle ettei ketään muuta löytyisi enää.
On vain erilaisia ihmisiä joita tapaa.
Olen tuntenut rakkautta mutta sellainen oikeus on jäänyt kokematta kun asiat ovat lopahtaneet. Sitä kautta tajuaa että niitä "oikeita" voisi olla paljonkin ja toisaalta että sitä usein huijaa itseään ja paisuttelee tunnetta vaikka siihen ei olisi perusteita.
Ei hän kovin oikea sulle ollut jos ette ole enää yhdessä ja hän on mennyt iäksi.
"Elämästä täytyy löytyä jotain kaunista vieläkin, vaikka hän ei ole osa elämääni enää. Eikö??"
Totta kai.
Minua ei koskaan ole rakastettu tuolla tavoin joten kysyn joskus tuota samaa itseltäni useinkin. Ehkä joskus löytyy jotain tai sitten ei. Väliäkö sillä?
kaivata jotain mitä ei ole koskaan ollutkaan. Ja on helpompaa elää kun ei osaa kaivata. Olla onnellisen tietämätön.
Nuoruuden rakkauteni oli minulle kaikki kaikessa, hän oli ystäväni, rakastajani, sielunkumppanini. Kolmen vuoden suhteen jälkeen pilain koko homman lapsellisuudellani...ja lopulta vielä itse jätin hänet vaikka rakastin, jotain näyttämisen haluako se oli, en edes voi käsittää itseäni?? Puolitoista vuotta itkeskelin hänen peräänsä. muttei hän tietenkään sellaisen jälkeen enää halunnut minua. Tämän jälkeen tapasin miehen joka pahoinpiteli munua henkisesti sekä fyysisesti seitsemän vuotta. Ajattelin sen olleen rangaistus minulle aiemmasta käytöksestäni sitä ihanaa ystävällistä lähes täydellistä miestä kohtaan. Ja nyt, 11 vuotta myöhemmin olin löytänyt vastaavan sielunkumppanin joka ymmärsiä minua ilman sanoja ja tuntui kuin olisi osannut lukea ajatukseni. Ajattelin: täydellinen minulle! Vajaan vuoden verran ehdeimme olla yhdessä ennen kuin hän eilen jätti minut. Toivon, että ehtisin vielä kerran kokea sen elämäni aikana.... On niin paha olo tästä, mutta ainakaan tällä kerralla ei enää johtunut minusta ja typeryydestäni.