tapasitte kumppaninne, ihan uteliaisuuttani kyselen. Kumpi teki aloitteen ( miten), ja kuinka juttu lähti kehittymään? Esim. ensimmäiset treffit ym. ja missä pisteessä ollaan tänä päivänä?
Missä
miten...
451811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
.....
Vaimoni Megafriends.comista....
Siellä on tosi markkinat kevätiltaisin, nuoret ihmiset etsii toisiaan. Siitä sitten vaan nähtävyyksiä katselemaan.
Asuttiin ensin italiassa. (mies ei ollut italialainen) ja tultiin suomeen. Täällä tuli äijälle sopeutumisvaikeuksia, 10 v. silti oltiin kimpassa. Suhteesta syntyi kaksi lasta jotka molemmat juuri täysi-ikäisyyden kieppeillä.
Me tavattiin mieheni kanssa ihan perinteisesti yökerhossa ja meillä oli ihan ns. yhden illan juttu ja halusin sen sellaiseksi jäävänkin..aluksi. Mutta kuinkas kävikään...Tavattiin uudestaan samassa paikassa ja sovittiin sitten treffit kahvilaan. Ja se oli menoa sitten. Aluksi kyllä vaan halusin pitää hauskaa jonkin aikaa, mutta mies vei kyllä sydämeni mennessään. Yhdessä ollaan edelleen reilun kolmen vuoden jälkeen ja hienosti menee. Perheenlisäystä odotellessa. En olisi kyllä ikinä arvannut, että aloitan seurustelemaan ulkomaalaisen kanssa, mutta onneksi en antanut ennakkoluuloilleni liikaa valtaa!
sopiva tilaisuus muistuttaa http://kuvaton.com/haku/index.php?kuvanimi=suomalaisilta_heruu.jpg
Suomalainen nainen on jakorasia-ulkomaalaiselle.
Suomalainen mies EI KOSKAAN lähtisi naisen kanssa baarista jatkoille...Ei ikinä!!! No, ilmankos naiset lähteekin sitten muiden mukaan.. ;)
Tavallisten suomalaisten välillä tuo homma on vähän erilaista, hillitympää, ikään kuin normaalia.
Ulkkiksen ei tartte Suomessa mitään tehdä muuta kuin istuttaa itsensä baaritiskille ja valita sopivin tyrkylle tulevista ehdokkaista. :)
vastauksesi kuulostaakaan...
Noh, oli miten oli, suomalaiset naiset nyt ovat ulkkisten perään enemmän kuin naiset muualla maailmassa. Seurausta täällä pussinpohjalla elämisestä. Sori vaan, mutta näin se on. Se on kuin luonnonilmiö, turha siitä olla kateellinen. :)
sitten pitäisi sinua häiritä tai hetkauttaa mitenkään.
ulkomaalaisuus on kova sana.lankkiturpainen huonosti englantia puhuva öljytukka kaataa naista kuin heinää..onhan ne niin ihquja.
Sanoinko, että hetkauttaa?
kotipaikoista, minä olin "etsimässä itseäni" maailmalta, eli kiertelin kaukomaita ilman mitään suurempaa suunnitelmaa. Minä olin jo siinä vaiheessa päättänyt siirtyä ainakin hitusen lähemmäs kotiinpaluuta ja lentää Eurooppaan. Mies taas oli työmatkalla ja hänellä oli joitakin asioita hoidettavana ennen kuin hän pääsisi jatkamaan matkaansa. Jäimme molemmat jumiin suurkaupunkiin odottelemaan lentojamme seuraaviin kohteisiin. Kummallakin oli useampia odottelupäiviä edessä ja päätimme viettää ne yhdessä. Alkuun ei ollut kyse seurustelusta tai edes seurustelun aloittamisesta.
Ekat "treffit" olivat yhteinen illallinen, jolle mies minut kutsui. Sitten teimme parin päivän yhteisen matkan vain päästäksemme pois suurkaupungin hälinästä. Palattuamme sain tiedon, että lentoni järjestyisi jo seuraavana päivänä.
Mies saattoi minut kentälle ihanan kukkapuskan kera, sovimme pitävämme yhteyttä ja kuka tietää, ehkäpä joskus tapaisimmekin vielä.
Päästyäni perille matkanpäähäni Pariisiin, tajusin että olin tavannut ihanan, mielenkiintoisen ihmisen ja juossut ihan turhaan pakoon häntä - olisin aivan hyvin voinnut jäädä hänen luokseen pitemmäksikin aikaa, mutta jostain syystä halusin etäisyyttä välillemme ja tuumaustauon. Kiertelin pari viikoa Ranskassa, puhuimme puhelimessa päivittäin. Palasin takaisin Suomeen ja pidimme koko ajan yhteyttä ja suunnittelimme seuraavaa tapaamista, johon kuluisi pitkät 6 kk. Onneksi emme vielä silloin tienneet, että aika venyisi niin pitkäksi!
Nykyään olemme naimissa, 6 vuotta tulee täyteen muutaman viikon kuluttua. Asumme Suomessa, mutta vierailemme pari kertaa vuodessa miehen kotimaassa.
Mies sanoo aina, että hän tiesi heti kohdanneensa tulevan vaimonsa, minulla meni vähän pitemmän aikaa ennen kuin oivalsin, että meistä tulisi pari.
Taas on joku palstalainen katsonut yhden romkomin liikaa. ;)
joskus voi elämässä käydä näinkin.
Voi kuulostaa siirappiselta, mutta häitä vietimme vajaa vuosi tapaamisemme jälkeen oikealla paratiisirannalla aaltojen lyödessä rantaan...
Ja kuvittele, vielä kaikkien yhteisten vuosien jälkeenkin olemme NIIN rakastuneita, ja käymme vuosittain juhlistamassa hääpäiväämme samaisella rannalla.
Olin lomamatkalla turistikohteessa, jossa mieheni oli töissä. Ihastuminen oli molemminpuolista ensitapaamisesta lähtien. Päätimme tavata myöhemmin uudelleen, ja näin jatkuikin koko loman ajan joka päivä. Matkan jälkeen pidimme tiiviisti yhteyttä ja matkustin aina lomillani hänen luokseen. Nykyään asutaan Suomessa, onnellisesti naimisissa ja perhekin on kasvanut. Kuudes yhteinen vuosi menossa..
Lähdin tekemään vapaaehtoistöitä mieheni kotimaahan, ja puolisoni tapasin jo toisena oleskelupäivänäni kyseisessä maassa. Hän työskenteli vapaaehtoisena paikallisessa organisaatiossa, jonne menin töihin.
Ihastuin mieheen jo ensi tapaamisella, mutta en paljastanut tätä miehelleni. Vietimme paljon vapaa-aikaa samassa porukassa, johon kuului muutama muu vapaaehtoinen lisäksemme. Ihastuminen miestä kohtaan syveni ja muutaman viikon kuluttua tein aloitteen ja pyysin miestä treffeille, joten siitä se sitten lähti. Nyt olemme neljättä vuotta yhdessä, asumme Suomessa ja olemme onnellisesti naimisissa.
Yleensä suomalainen nainen on ulkkisten kanssa se aloitteentekijä.
Lomamatkalla tapasin mieheni, kohteessa (Kreikka), jossa mieheni oli töissä. Mies teki aloitteen seurustelulle - pyysi minua muuttamaan luokseen Kreikkaan. Päätös muuttaa myöhemmin Suomeen oli yhteinen. 12. yhdessäolovuosi on menossa ja aivan loppuvuodesta koittaa 10. hääpäivä. Meillä on yksi lapsi ja toista toivotaan.
Hotellialbaani pyytää viikon lomamatkalla olevaa blondia muuttamaan "luokseen" Kreikkaan. Blondi tietenkin suostuu.
Evelyn on ollut jo monta vuotta yhdessä albaaninsa kanssa. Miksi noin tylsä vastaus hänelle. Evelyn kun minun mielestä muutenkin kirjoittelee asiallisesti.
sen verran mukava mies tarjolla, että blondia vietiin. ;o) Älä ole noin tosikko - eiköhän meidän yhdessäolovuodet ole jo todistaneet, että kannatti albaanin kaunista pyyntöä noudattaa. Ja sitä paitsi, ei hän minua silloin lomamatkalla pyydellyt, vaan myöhemmin puhelimessa. :o)
Kiitoksia puolustuksesta. :o)
En yhtään epäile, etteikö albaani olisi Suomessa viihtynyt kaikki nämä vuodet.
Onkin tosi mysteeri, miten joku rutiköyhä ja kouluttamaton albaani _jaksaakin_ muuttaa sivistysvaltioon ilmaisen leivän perään. :D
Se on kuule tolle porukalle pikku hinta Suomen elintasoon pääsystä, että pitää Matti Vanhasta välillä kuksia.
Hyvä maa, mukava työpaikka, maailman paras vaimo ja ihanin pieni tytär. Mikäs on tosiaan tuon albaanin ollessa meidän katon alla? ;o) Toivon sinulle samanlaista onnea elämässä.
yksikin kohta kolahtanut meidän perheen osalta, niin voisin vastatakin, mutta kun ei, niin ei...
Varsinkin, kun ottaa huomioon miten albaanisi olisi koska tahansa voinut luoda itselleen menestyvän kansainvälisen uran kotimaastaan Albaniasta käsin, mutta uhrautui kuitenkin ja jäi Suomeen. ;)
Olet erehdyttävästi Matti Vanhasen näköinen. On siinä albaanilla sängyssä työsarkaa! :-O Noh, kuten sanottua, ilmaisia lounaita ei ole. Pieni hinta on tuo Suomeen pääsystä. :)
Minä olen kyllä ihan rehellisesti aina tällä palstalla kertonut, että minun mies työskenteli tarjoilijana kun tapasimme ja ikää hänellä oli 18vee, joten ei ollut vielä ehtinyt mitään koulutusta hankkia. Suomessa luki kirvesmieheksi ja on ollut vuosia työelämässä. Mistään uhrautumisesta ole ollut kyse (tosin tiedän, että tarkoitit sen vitsiksi), kyllä me ihan täällä halusimme asua, enkä yhtään häpeä sitä myöntää. Moneen kertaan olen tällä palstalla sanonut, että Suomessa on hyvä elää ja lapsiaan kasvattaa.
Samaa mieltä minäkin, Suomi on (toistaiseksi) hyvä maa. Ja jollekin avuttomalle albaanille blondin suomalaisen lomabimbon iskeminen on sama kuin lottovoitto. Eipä tartte enää kaverin miettiä, mistä seuraavan päivän ruoka tulee.
En oikein ymmärrä miksi kiukuttelet Evelynille? Onko hän tehnyt jotain pahaa sinulle? Tai ottaako sinua päähän että on albaanin kanssa naimisissa? Onko se sinulta pois? Vai mikä sinun on? Lääke ottamatta?
Aikas nätti hän minusta on, mutta laitappa itse valokuvasi, niin voimme sitten arvostella sinua. Tai ei sinulla pokkaa taida siihen olla.
Tuossa väittelyssä taidat nyt jäädä toiseksi, sinun juttusi kun alkaa menemään lapsen tasolle.
mun mielestä toi ton yhen juttu on menny lapsen tasolle ajat sitte. eipä taida sillä itellä olla naista kainalossa, ja rakkaudestahan se hevonenkin potkii... eikä mikään ihme, evelynhän on tosi nätti nainen :)
kyllä kreikassa on ihan järkky nälänhätä.
Evelyn on nätti nainen, nigerialaiset ovat rehellisiä ja komeita, albanialaiset ovat syntyjään ahkeria jne. jne.
Hyvin menee taas palstan naisilla. :)
Ei oo kuule Kreikka mikään Suomi, vaan sieltä saatetaan potkia virkaheitto albaani hyvinkin äkillisesti rajan yli takaisin mutakuoppaansa, jos vaan siltä tuntuu.
mitäs sinä yssisses istuskelet? ei taida naista löytyä... sen verran kovaa menee peräkammarin pojalla.
p.s. nigerialaisista en oo sanonu sanaakaan, enkä sen enempää albanialaisistakaan.
vain kaksi asiaa nyt selviä: evelyn on nätti nainen, ja sinä yksinäinen mies, jolla ei minkäänlaisia käytöstapoja, eli pahin mahdollinen :)
juu ei siellä kreikassa mitään ulkomaalaislakeja saatika muitakaan ole ollenkaan, mielivaltasesti kaikki homma toimii. ja ennen kaikkea, MAASSA ON KARMIVA NÄLÄNHÄTÄ. APUA SINNE PLIIZ
Voi voi. Me kaikki kyllä tiedämme, että sinä olet se sekopäinen anoämmä, joka on katkera suomalaisille miehille ties mistä syystä (tod. näk. olet tullut jätetyksi). Ulkkiksista etsit lohtua, mutta pysyvää suhdetta et ole heistäkään löytänyt (mikä on jo surkea suoritus).
Sääliksi käy... :(
...ja taas petti hermo anonaikkoselta. Voi voi. :(
Ei Kreikassa mielivaltaisesti toimita, mutta kuten Evelynkin voinee sinulle kertoa, keikkatyöläinen Albaniasta pystytään palauttamaan maahansa erittäin lyhyellä aikataululla. Sori jos tämä tieto tuottaa sinulle tuskaa.
meni vähän åt skogen, if you know what i mean ;)
"me kaikki"? aijaa, oot naapurin penan ja jopen kans kirjottelemas... sorry, et siis ollukkaan ihan yssisses :D no kyl tosta kannattaa jo olla ylpee.
kamalaa tässä nyt on se, että kreikassa on hirvee nälänhätä.
Eipä ole todellakaan Kreikassa mikään nälänhätä, mitä nyt joillain laittomilla siirtolaisilla voi joskus vatsa vähän kurnia.
Etpä tiedä mistä olet jäänyt paitsi.
Mieheni ystävä seurusteli minun ystäväni kanssa. Sitä kautta tutustuimme ja vietimme isossa porukassa aikaa. Ystävämme erosivat, mutta mieheni kanssa törmäsimme usein Helsingin yöelämässä ja ystävystyimme paremmin.
Vuoden verran olimme puhtaasti ystäviä ja näimme aina sattumalta. Sitten aloimme viihtymään yhdessä paremmin ja paremmin...asiat johti toiseen, mies oli aloitteen tekijä ja nyt suunnittelemme häitämme :)
Olen onnellisempi kuin koskaan.
Semmottis