siis miten sinun perheesi reagoi kun kerroit seurustelevasi ulkomaalaisen kanssa? oliko vastustusta? avointa? oliko jotain hulluja syitä miksi ette saisi olla yhdessä?
jos olet ollut puolisosi kanssa nyt jo kauemman aikaa, niin onko hänet hyväksytty perheeseesi?
jos olet ollut puolisosi kanssa nyt jo kauemman aikaa, niin onko hänet hyväksytty perheeseesi?
Vastaukset 47
Vanhimmat
Kyllä ainakin minun vaimoni on hyväksytty alusta pitäen.
Ainakin siitä päätellen että ikänsä suomalaisessa pikkukaupungissa asunut äitini toi afrikkalaissyntyiselle vaimolleni hienon enkelikorun lahjaksi. Äitini sanoi että tämä sen vuoksi, koska vaimoni on tuonut mukanaan niin paljon enkeleitä meidän perheeseen...
Vanhempani ovat alusta lähtien suhtautuneet hyvin puolisooni. Ainut asia, josta äitini oli aluksi kummissaan on ikäeromme. Mieheni on nimittäin itseni neljä vuotta nuorempi. Tuo ikäero kuitenkin unohtui jo samantien, kun vanhempani tapasivat mieheni ensimmäisen kerran.
Muuten mieheni on hyväksytty hyvin perheeseeni :)
erittäin hyvin. Syitä on varmastikin monia: ensinäkin miehestäni pitävät poikeuksetta lähes kaikki, jotka hänet tuntevat. Toisekseen, kansainvälisyys on aina ollut osa perhe-elämäämme - meillä ei ole ollut tapana jaotella ihmisiä syntyperän mukaan. Isäni oli kansainvälisen yrityksen johtaja ja olimme aina paljon tekemisissä eri maalaisten ihmisten kanssa, meillä asui kotona vaihto-oppilaita eri maista jne.
Välillä tuntuu, että isäni jopa opettaa miestäni enemmän kuin veljiäni, miten perheen asiat tulee hoitaa sitten kun häntä itseään ei enää ole joukossamme. Tämä ehkä on myöskin ikään liittyvä kysymys, sillä mieheni on vanhempi kuin veljeni, joista toinen vielä elää reipashenkistä poikamiehen elämää, eikä koe samanlaista vastuuta perheestä.
Aluksi kun kuulivat seurustelustamme, ja varsinkin kun mieheni asui vielä silloin Turkissa, niin varsinkin isäni oli aluksi epäilevä, joka tietysti on ihan normaalia. Kun aikaa kului ja tajusivat, ettei kyseessä ole mikään hetken huuma, tottuivat ajatukseen eivätkä mitään negatiivista sanoneet. Kun mies vihdoin saapui Suomeen, hän hurmasi kaikki iloisuudellaan, kohteliaisuudellaan ja aitoudellaan. Eipä ole tullut vastaan ketään, joka hänestä ei olisi pitänyt. Hänen kanssaan on helppo olla, ja varsinkin lapset ovat saaneet hänestä hyvän kaverin.
siis meidän perheessä on ollut hirmuvaikea hyväksyä minun miestäni! ollaan nyt kohta oltu 5 vuotta naimisissa ja nyt alkaa tuntua että porukka on pikkuhiljaa tajunnut että hän on minun mieheni. siis on ollu uskomattoman ärsyttävää välillä!
nämä asiat tuli taas mieleeni kun kävimme mieheni kotimaassa lapsiemme kanssa. se miten minut ja lapsemme otettiin siellä vastaan tuntui tosi ihanalta! kaikki halusi kanssani keskustella, vaikken kieltä todellakaan mitenkään hyvin osaa, minusta oltiin kiinnostuneita ja lapsiamme rakastettiin! täällä ei kukaan ole kiinnostunut miehestäni. tai jotenkin vaan tuntuu ettei kukaan oikeasti halua tutustua häneen oikeasti. ja nämä kaikki johtuu varmasti siitä etä hän on ulkomaalainen, kyllä siskoni viinaanmenevä mies otettiin avosylin vastaan..
tuo on tuttua monille. Minun vanhempani hyväksyivät valintani,koska tietävät,että menettäisivät yhteyden minuun saman tien. Tätejäni ja serkkuja en ole nähnyt 10 vuoteen, vaikka samassa kaupungissa asutaan, lapseni ovat liian tummia ollaakseen samaa sukua heidän kanssa. Hällä väliä, ei kiinnosta meitä, heidän häpeä!
Mieheni perhe otti minut heti avosylin vastaan, tottahan toki sielläkin on ties miten ennakkoluuloin ajattelevia ihmisiä,mutta appivanhempani ovat todella ihania ihmisiä.
Jos paljastat, mistä maasta miehesi on kotoisin ja miten olet hänet tavannut, saattaa tämä mysteeri hieman selkiytyä...
"Mieheni perhe otti minut heti avosylin vastaan, tottahan toki sielläkin on ties miten ennakkoluuloin ajattelevia ihmisiä,mutta appivanhempani ovat todella ihania ihmisiä."
Kuka sitä nyt ruokkivaa kättä purisi.
kyllä se on kuule mieheni perhe,joka meidät siellä päin on ruokkinut! Ei tarvitse meidän heitä elättää, kuten sinä heti kuvittelit.
Ilman muuta joku pohjois-afrikkalainen perhe elättää sinut, eikö ollenkaan ole taka-ajatuksia eurooppalaisen vaimon suhteen. Ei tieteskään.
mieheni on kotoisin etelä-euroopasta ja ollaan täällä suomessa tavattu, en ymmärrä miten tämä nyt vois olla syynä mihinkään.
tuo ruokkiva käsi kommentti oli kanssa aika hauska:). kuulostat vähän veljeltäni, hän sanoi silloin kun oltiin menossa mieheni kotimaahan, että ei kai lapsia sinne kehitysmaahan kannata viedä!
Etelä-Euroopassakin on vähän eroja, tarkoitatko esim. Italiaa vaiko Albaniaa?
Vanhempien suhtautumiseen on luonnollisesti vaikutusta sillä, tuleeko mies oleskeluluvan hakijaksi köyhästä kehitysmaasta vaiko EU-maasta.
Ei minulla ole miestä P- Afrikasta! Ihan kuin elämää ei olisi muualla kuin Suomessa...
Mitä syytä heidän olisi inhota sinua?
TOLLO.
Sama juttu: Miksi sukulaiset eivät hyväksy miestäni ja lapsiamme, vaikka eivät ole koskaan edes tavanneet?
"Mitä syytä heidän olisi inhota sinua? "
mutta jos tuomitsevat tuntematta, ovat he itse kaikista surkeimpia.
Kerro, mistä miehesi on kotoisin ja miten olette tavanneet, niin ehkäpä asia selviää.
sillä ei ole mitään merkitystä, koska eivät sukulaisetkaan tiedä muuta kuin ihonvärin, se riittää tuomitsemaan.
Paljastitkin jo kaiken tarpeellisen. Kyseessä tuskin on afrikkalaisamerikkalainen Harvardin professori, vaan jotain ihan muuta.
paljastit myös oman tyhmyytesi. Minkäs maalaisen proffan tai raketti-insinöörin sinä sitten olet löytänyt....Vai miksi kirjoittelet turhia täällä?
Että ymmärrän, miksi vanhempasi vierastavat miestäsi. Luulisi sinunkin sisimmässäsi tietävän miksi.
Olipa rankka tarina. Toivotan jaksamista sinulle, perheellesi sekä tädeillesi ja vanhemmillesi.
kommentoit. Vanhemmillani ei ole mitään miestäni vastaan, sen verran viisaita ihmisiä. Joitakin sukulaisiani en ole nähnyt 10 vuoteen, vaikka asumme samassa kaupungissa.
kyllä ymmärrän että joillaain ihmisillä se mistä maasta tulee voi vaikuttaa alussa suhtautumiseen. mutta vaikka mieheni olisi tullut maailman köyhimmästä kolkasta on hän jo mielestäni todistanut ettei ole tullut tänne laakereilla makaamaan! mutta minkäs teet. oon jo tässä pikkuhiljaa omaksunut saman asenteen kuin tossa ylläolevalla kirjoittajalla, että no antaa sitten olla, mutta kyse on kuitenkin lähisuvusta.. alussa jotkut ystävänikin kysyi aina ensin onko mieheni kotona, ennen kuin tuli kylään!!
Kummallakaan perheellä, siis Suomessa ja Japannissa.
Minun nigerialaiseen ex-mieheeni suhtauduttiin alunperinkin epäileväisesti vaikka sitä ei hänelle koskaan osoitettukaan. Vaikka perheeni tiesi mieheni esim. pahoinpidelleen minut sairaalakuntoon he eivät edelleenkään osoittaneet negatiivisuuttaan. Vanhempani edelleen esim. tukivat meitä molempia taloudellisesti huomattavilla summilla.
Haettuani lopulta avioeroa kaikki ovat tietenkin puolestani tyytyväisiä.
minulle, että mikset sinä voinut Suomalaista miestä valita, kun kuulivat mieheni etunimen, joka on harvinainen, ulkomaalaiselta kuulostava nimi. (eivät siis olleet nähneet kaveria lainkaan, joka on muuten supiSuomalainen)
Tästä oli sitten hyvä lähteä tekemään tuttavuutta. Pääsimpä ainakin kongreettisesti vanhemmillleni näyttämään, että olivat ennakkoluuloisia rasisteja.
"supiSuomalainen"... "Pääsimpä"... "Kongreettinen."
APUA!!!
Ei mitään ongelmia hänen hyväksymisessään. Aluksi mies puhui tosi vähän suomea kun oli asunut sen verran vähän aikaa täällä meidän tavatessa, ja käyttää vielä työkielenä englantia, mutta nyt osaa jo paljon paremmin ja kommunikointi vanhempieni kanssa onnistuu paremmin. Vanhempani kun eivät puhu englantia niin aluksi minun piti olla koko ajan tulkkina välissä. En minä mitenkään erikseen kertonut että nyt seurustelen ULKOMAALAISEN kanssa, mun mielestä se miehen kansalaisuus kun ei ole se olennainen asia.
Kun ensimmäisen kerran kerroin vanhemmilleni seurustelevani ulkomaalaisen kanssa olivat he tottakai epäluuloisia ja etenkin isälläni oli vaikeuksia hyväksyä asiaa. Ymmärrän kyllä hyvin koska niitä kauhutarinoita kuulee joka puolelta ja hehän eivät miestäni tunteneet vielä. Kun sitten vihdoin tutustuivat ja näkivät hänet oikeasti on asiat olleet paljon paremmin ja ovat hyväksyneet mieheni perheeseemme, huomasivat miten mukava ja hyvätapainen mies oli :)
Anoppilassa minut on otettu aina avosylin vastaan ja odotan aina innolla heidän näkemistään, uskomattoman ihana perhe miehelläni :)
Hyvin otettiin vastaan, perheeni on niin ulkokultaista porukkaa, että miehen varakas tausta meni heti kuin kuumille kiville. Äitikin mielistelee vävyä entistä enemmän nyt kun tällä on konsulaatin kanssa työsuhde. Ällöttävää.
Erittäin hyvin.Olin tosin tehnyt jo ennen suvun vaimoni ensimmäistäkään tapaamista selväksi yksikin pahansuopa sana niin otan etäisyyttä kyseisen kommentin antajaan.Valitettavasti thaimaalla ei ole kovin hyvä maine,asian joka on ristiriidassa maan suosion kanssa matkailukohteena.Matkustavat sinne muutkin kuin seksituristit.
Ystävällinen käytös avoimuus tekivät vaikutuksen ja viimeinen silaus taisi olla vaimoni valmistama ateria jollaista ei läskisoossiin ja hernekeittoon tottuneet ihmiset ennen maistaneet:).
Huom.lanttiakaan en ole sponsoroinut hänen perheelleen/hänelle eivätkä ole olleet sitä vaillekaan.Aika varakas suku,
Vastaanottajana toimi poliisiviranomainen..... Buhahahahaaaa
ei oo tämmöstä! eihän tämä tänne kirjottelulla tietenkään miksikään muutu, mutta tuntuu vaan siltä että täällä ensin uutta ihmistä katotaan pari vuotta kaukaa ja sitten tämän uuden ihmisen pitää saavuttaa jotain uskomattomia saavutuksia että on tervetullut sukuun ja taas mieheni kotimaassa mieheni perhe otti meidät vastaan rakkaudella koska olen mieheni vaimo ja lapset on meidän lapsia! ei minun tarvinut mitään varallisuus todisteita esittää.
Siinä mielenkiintoisempi kysymys.
Mieheni otettiin sydämellisesti vastaan. Omasta puolestani en voi sanoa samaa.
siis miten sinut otettiin vastaan puolison perheessä?
Se hetki, jolloin tulevalle anopilleni selvisi, että seurustelen hänen poikansa kanssa, tapahtui seuraavanlaisesti:
...poikaystäväni perhe (ystäväni ei siis lähtenyt heidän mukaansa, vaan olimme heidän kotonaan kahdestaan) palasi lomalta ennenaikaisesti, koska "äiti" epäili jotain meidän välillämme.
...poikaystäväni näki siis auton ajavan pihalle, hän sanoi minulle heti, että mene alakertaan ja nopeasti. Menin ystävani huoneeseen, istuin sängylle ja pianhan ne kyyneleetkin alkoivat valua, koska kuulin tulevan anoppini huutavan suoraa kurkkua ystävälleni yläkerrassa.
Sitä jatkui jonkin aikaa ja lopulta poikaystäväni tuli huoneeseen isänsä kanssa; näkivät minun itkevän.
Näin minut otettiin vastaan. Tästä on jo monta vuotta ja anoppini osoittautui myöhemmin aika tunteettomaksi henkilöksi; ei paljonkaan hymyile, on hyvin etäinen, on kiittämätön ja tunne-elämältään erittäin "vaivautunut," ei osaa näyttää tunteitaan.
tosi ikävää varmasti! meillä siis minut ja lapset otettiin puolisoni perheessä vastaan ilon kyynelillä:).. oltiin jo oltu monta vuotta naimisissa ennen kuin päästiin käymään mieheni kotimaassa, ja kun sinne mentiin tuntui että hei, minähän tunnen nämä ihmiset! oli ihana tunne tunnistaa kaikki valokuvien perusteella, ja serkkujenkin nimet olivat jo tuttuja. mutta kaikista paras oli se tunne minkä koin kun näin miten nämä ihmiset rakastaa meidän lapsia! täällä on niin kiven takana että joku sukulainen tulisi edes käymään, että joskus väistämättä tulee mieleen että mitä hittoa...
eli nuo tuollaiset kyyneleet mitä sinä kuvailit sopisi meillä paremmin jonkun minun sukulaisen vuodattamiksi..
Minunkaan perheessä ei niin hyvin asiaan suhtauduttu, kun kerroin seurustelevani ulkomaalaisen kanssa. Isä laittoi hetkeksi välit poikki ja sanoi tosi pahoja asioita. Äidin itkulta ei loppua tullut. Sissarruksien kanssa ei ollut ongelmia. Ne sukulaiset, jotka tietävät ovat suhtautuneen ihan hyvin ja avoimesti.
Kolmen vuoden jälkeen ollaan kuitenkin jo edistytty. Välit vanhempiini ovat jälleen hyvät ja ehkä läheisemmät kuin aiemmin, koska asioista on jouduttu keskustelemaan. Mieheni he ovat tavanneet kerran ja se meni ihan hyvin. Vanhempani ovat alkaneet nyt kertomaan miehestäni muillekin sukulaisille ja meitä on kutsuttu kyläilemään.
Syynä tällaiseen suhtautumiseen oli ennakkoluulot kyseisestä maasta tulevia kohtaan, eikä heillä ollut juuri minkäänlaista kokemusta ulkomaalaisista ennen mieheni ilmaantumista. Asioista puhuminen ja avoimuus on auttanut meidän kohdalla ja tietenkin myös aika. He kun ovat huomanneet ettei minulle ole tapahtunut mitään ikävää ja että olen onnellinen.
että suomalaiset naiset ovat valmiita rikkomaan suhteet vanhempiinsa. Ja minkä takia? Sen takia, että voivat muutaman vuoden kuluttua työnnellä yksinhuoltajana mulattimukuloita rattaissa Itäkeskuksessa.
Maailmassa on satoja miljoonia valkoisia heteromiehiä, joista valita. Täytyy olla aika vitun ruma laardikasa, jos ei löydä länsimaista sopivaa miestä. Turha jauhaa mitään iänikuista paskaa jostain fucking sielunkumppanuudesta tai "siitä oikeasta". Varsinkin, kun lähes kaikki afrojen ja arabien kanssa solmitut avioliitot päättyy eroon. Teidän rakkaudelle ja sielunkumppanuudelle nauraa naurismaan aidatkin. Maailmassa on aivan varmasti useampikin mies, joka sopii juuri sinulle. Valitsemalla valkoisen länsimaalaisen miehen, sukukin pysyy tyytyväisenä, eikä tarvitse joutua 100% varmuudella kokemaan yksinhuoltajan karua arkea.
joka tollaseen äijään erehtyy, olet sairas.
jaksat tuota samaa aina jauhaa? Mikä sääntö se on,että suomalaisen pitäisi ottaa "valkoinen" puoliso? Mitä hel*etin väliä sillä on, minkä maalainen, värinen tai uskoinen tai mitä vaan se puoliso on?!! Luuletko sinä muka olevasi parempi kuin muut kun jauhat tällaista jälkeenjäänyttä juttua täällä?
Minä ainakin elän omaa elämääni,en sukulaisiani varten. Se,että he eivät hyväksy miestäni ei kiinnosta minua p***** vertaa, itse he ovat noloja ja tyhmiä, eläkööt köyhyydessään. Minä en heidän takia tuhoa elämääni vaan elän juuri niin kuin oikealta tuntuu. Kaltaisesi ihmiset ovat niitä, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä itseensä,joten syyttävät aina muita. Kuvottaa jo ajatuskin,että kaltaisiasi on liiankin paljon tässä maassa. Onneksi täältä on helppo päästä pois aina kun ahdistaa liikaa!
"Kaltaisesi ihmiset ovat niitä, jotka eivät ole koskaan tyytyväisiä itseensä,joten syyttävät aina muita."
muista lauseesi kun urhosi lähtee lätkimään ja jäät yh:ksi, voit syyttää typerästä valinnastasi vain itseäsi
pikkuaivo! Olin jo kerran yh ja ihan itse lähdin lätkimään. Oma moka,mutta uskalsinpas korjata asian enkä jäänyt elämään surkeuteen! Ei yh:n elämässä ole mitään kauheaa, mutta minä löysin todellisen rakkauden ja elämä hymyilee. Voitko itse sanoa samaa.....
Mitä enemmän olisin muka saanut, jos olisin huolinut "valkoisen" miehen??
on kyllä nähty! en halua yleistää, mutta monet näistä valkoisista urhoista viettää viikonloput baareissa, maanantaina ehkä soitetaan töihin että on vähän pää pipi, ja taas baanalle. vaimo saa välillä huutia ja lapset on hädissään. naiset yrittää yksin pitää perhettä kasassa kun näitä urhoja ei jaksa kiinnostaa kuin omat urho ystävät ja kaljatuoppi..
Kannattaisiko sinunkin jo vähitellen alkaa tutustumaan ulkomaalaisiin ihmisiin, jotta pääsisit eroon ennakkoluuloistasi. Niikuin olet jo varmaan huomannut tältä palstalta, moni suomalainen nainen on saanut hyvän parisuhteen ulkomaalaisen puolison kanssa.
Mistä voit päätellä, että minusta tulee automaattisesti yksinhuoltaja? Päinvastoin, pidän todennäköisempänä, että ulkomaalainen mieheni pysyy rinnallani hamaan tulevaisuuteen asti kuin jos minulla olisi suomalainen mies. He sitoutuvat perheeseensä eri tavalla. Niin kuin ehkä olet huomannut, myös suomalaisten kesken solmituissa parisuhteissa tapahtuu eroja.
Ja mieheni olen tavannut täällä Suomessa ja hänellä on jo ollut pysyvä oleskelulupa kauan ennen minua. Joten oleskeluluvasta ei meidän suhteessa tosiaankaan ole kyse!
Minä en todellakaan ollut katkaisemassa välejäni vanhempiin, vaan sen tekivät he. Mutta niinkuin sanoin, välit vanhempiin ovat jopa paremmat kuin ennen mieheni ilmaantumista:)